Browsing by Subject "1890-luku"

1800-luvun loppupuoli oli klassisen siirtomaaimperialismin kulta-aikaa maailmassa. Myös Yhdysvallat valloitti 1800-luvun viimeisinä vuosina Espanjaa vastaan käydyn sodan seurauksena Filippiinit, Guamin, Havaijin ja Puerto Ricon siirtomaikseen ja asetti näennäisesti itsenäisen Kuuban valtansa alle vuosikymmeniksi. Kaikki Yhdysvalloissa eivät hyväksyneet tätä uutta suuntaa amerikkalaisessa ulkopolitiikassa vaan perustivat aktiivisen anti-imperialistisen liikkeen siirtomaiden valloituksen vastustamiseksi. Toimintaa organisoimaan perustettiin kansallinen järjestö nimeltä Anti-Imperialist League, joka oli olemassa vuodesta 1898 vuoteen 1920. Anti-imperialistien ensisijaisena tavoitteena oli estää Yhdysvaltoja virallisesti valloittamasta Havaijia, Filippiinejä, Puerto Ricoa ja Guamia, mutta he epäonnistuivat tässä Yhdysvaltojen kongressin vahvistaessa alkuvuodesta 1899 Pariisin rauhansopimuksen, jolla Espanjan entiset alueet liitettiin osaksi Yhdysvaltoja. Tämän jälkeen anti-imperialistit pyrkivät estämään sodan Filippiineillä ja takaamaan alueille mahdollisimman nopean itsenäistymisen saattamalla Yhdysvalloissa virkaan anti-imperialistisen presidentin vuoden 1900 vaaleissa. Aktiivisesta kampanjoinnista huolimatta anti-imperialistit kokivat tappion näidenkin tavoitteiden suhteen. Yhdysvallat kävi veristä sotaa Filippiinien itsenäisyysliikettä vastaan kolmen vuoden ajan, ja presidenttinä jatkoi vaalien jälkeen edelleen republikaanien William McKinley varapresidenttinään imperialistien keulahahmo Theodore Roosevelt. Tässä tutkielmassa perehdyn amerikkalaiseen anti-imperialismiin vuosina 1893–1902, alkaen ensimmäisestä amerikkalaisyrityksestä valloittaa Havaiji ja päättyen Filippiinien sotaan. Käytän aineistona keskeisten anti-imperialististen järjestöjen ja vaikuttajien materiaaleja, kuten Anti-Imperialist Leaguen julkaisuita ja liikkeen johtohahmojen kirjoituksia. Ensimmäisissä luvuissa tarkastelen liikkeen kehittymistä 1890-luvun mittaan ja toimintaa Filippiinien sodan aikana. Kolmannessa käsittelyluvussa syvennyn anti-imperialistien esittämiin argumentteihin ja sitä kautta heidän aatemaailmaansa. Anti-imperialistit olivat konservatiiveja, jotka halusivat pitää kiinni Yhdysvaltojen perinteisestä ulkopoliittisesta puuttumattomuudesta ja vaalivat itsehallinnon periaatetta. He eivät kuitenkaan aina uskoneet ”sivistymättömien” kansojen kykyyn luoda ja pitää yllä demokraattista hallintoa, eivätkä halunneet heitä osaksi amerikkalaista yhteiskuntaa. Lisäksi anti-imperialistit olivat huolissaan siirtomaiden tuomista taloudellisista ja geopoliittisista seurauksista. Häviöistään huolimatta anti-imperialismilla oli merkittävä rooli vuosisadan lopun poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa Yhdysvalloissa. Liikkeellä oli parhaimmillaan Filippiinien sodan aikana satoja tuhansia kannattajia ja sen johtohahmoihin kuului vaikutusvaltaisia hahmoja niin politiikasta, liike-elämästä kuin kulttuurimaailmastakin. Anti-imperialistit nostivat keskusteluun tärkeitä kysymyksiä Yhdysvaltojen kansallisesta identiteetistä sekä kansainvälisestä roolista, ja monet näistä keskusteluista jatkuvat tänäkin päivänä. Heidän toimintaansa kuitenkin haittasivat sisäiset ristiriidat, keskeisten henkilöiden elitismi sekä ulospäin taantumuksellisena näyttäytynyt konservatiivisuus.

Tässä tutkielmassa tarkastelen 1800-luvun lopun amerikkalaisen yhteiskunnan naisten asemaan liittyviä ongelmakohtia ja sitä, kuinka Kate Chopin kirjallisessa tuotannossaan vastusti aikansa ajatusmaailmaa sekä kirjallisia konventioita. Keskityn kolmeen Chopinin teokseen, kahteen novelliin, The Story of an Hour ja The Storm, sekä yhteen romaaniin, The Awakening. Kaikki kolme teosta sisältävät yhteiskunnallista kritiikkiä ajan amerikkalaista yhteiskuntaa kohtaan. Teoksilla onkin paljon yhteistä. Päähenkilöt teoksissa The Story of an Hour ja The Awakening ovat molemmat naimisissa olevia naisia, jotka ovat selkeästi tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa. Lisäksi teosten The Storm ja The Awakening päähenkilöt ovat molemmat uskottomia aviomiehelleen. Tutkielman teoriaosuus koostuu Chopinin ajan yhteiskunnallisesta kontekstista ja ajalle tyypillisistä kirjallisuuden traditioista. Taustamateriaalissa esitetään myös yhtymäkohtia feministiseen New Woman -liikkeeseen ja Chopinin omaan elämään. Naisten aseman ongelmakohtiin kuului muun muassa naisten rajoittaminen kodin piiriin, esimerkiksi kodin ulkopuolisten työmahdollisuuksien ulottumattomiin. Naisen tärkeimpiin tehtäviin kuului jälkikasvun tuottaminen ja näistä huolehtiminen. Lisäksi avioliittojen oletettiin jatkuvan kuolemaan saakka, joten avioeroa ei usein pidetty edes vaihtoehtona onnettoman suhteen päättämiseksi. Naisten seksuaalisuutta pidettiin pitkälti lääketieteellisenä ilmiönä, ja naisia pidettiin luontaisesti intohimottomina. Lisäksi kirjallisuudessa seksuaalisuuteen viitattiin vain varoen, aiheesta puhuttiin tyypillisesti vain vihjaillen ja jättäen lukija täydentämään aukkoja. Kirjallisuuden konventiot 1800-luvulla sekä heijastivat että tuottivat ajalle tyypillisiä ajatusmalleja. Aikakauden naishahmot jakautuivat usein kahteen tyyppiin, hyveellinen (virtuous) ja langennut (fallen). Tarinat seksuaalisesti avioliiton ulkopuolella aktiivisista, langenneista naisista päättyivät tyypillisesti kyseisen naisen rangaistukseen, usein kuolemaan. Vain yksi tarkastelemistani teoksista, The Storm, päättyy onnellisesti kahden muun päättyessä päähenkilön kuolemaan. Vaikka päähenkilöt teoksissa The Story of an Hour ja The Awakening eivät tulkintani mukaan kuolekaan rangaistuksena teoistaan, on The Stormin loppuratkaisu kuitenkin radikaalimpi. The Storm käsittelee naimisissa olevan naisen uskottomuutta lähes juhlalliseen sävyyn ja päättää tarinan tilanteeseen, jossa kaikki tarinan osapuolet ovat onnellisempia kuin tarinan alussa. Tällaisen aviorikosta positiiviseen sävyyn esittävän tarinan julkaiseminen 1800-luvun Yhdysvalloissa olisi todennäköisesti osoittautunut mahdottomaksi, eikä Chopinin tiedetä yrittäneenkään julkaista sitä. Kielelliseltä sisällöltään The Storm on avoimempi kuin muut Chopinin teokset, sekä kielen avoimesti seksuaalisen sanaston että tarinan sisällön kannalta. Kaikkein merkittävin ero on kenties kuitenkin sen onnellinen loppuratkaisu.