Browsing by Subject "AAC"
Now showing items 1-20 of 20
-
(2018)The purpose of this study is to describe and investigate the use of AAC methods in school-age children and adolescents, and to examine the use of AAC particularly in terms of interaction, social inclusion and peer relationships. Earlier studies have shown many challenges in communication and interaction environments with children using AAC, so this study is made to find out whether the challenges are present in this material also, and whether there are also positive observations in terms of interaction or relationships. I am also interested in searching for what needs to be developed, especially with the school system. Research question is as follows: How does the interactions and peer relationships of children using AAC appear in the research material? The research material was examined using an integrative literature review and a qualitative content analysis method. The research material consists of five peer-reviewed scientific articles from different countries, published in 2012-2017. The articles discuss the social skills, interaction, communication challenges and peer relationships of school-aged children (aged 6-16) using AAC. The results of the research were divided into five themes. The themes are as follow: 1: the number of interaction experiences, 2: the structural factors, 3: the availability of the AAC method, 4: the significance of the interaction partner, and 5: the desire to participate. The main results under each theme are as follows:1: lack of common time, weaker social skills, 2: non-accessibility, timetable problems, lack of co-operation, 3: AAC not available, AAC bans; 4: must know how to use AAC, preferring adults, lack of friends, and 5: little interaction initiatives, and failures affecting motivation.
-
(2017)Faculty Faculty of Medicine Department - Author Järvinen Heli Marjukka Title Autism education professionals’ experiences in the use of augmentative and alternative communica-tion methods Subject Logopedics Level/Instructor Master’s Thesis / Kaisa Launonen Month and year April 2017 Number of pages 89 pp. + 4 appendices Abstract Autism spectrum disorder (ASD) is a condition that affects social interaction, communication and behavior. Since effective communication and interaction is a prerequisite for learning, the use of augmentative and alternative com-munication (AAC) methods has been considered necessary in study environments. The education professionals’ per-spectives and attitudes towards the use of AAC methods have been linked to the extent to which they support the development of communication skills of their pupils using communication aids. The purpose of this study is to de-scribe the experiences of autism classroom teachers and classroom assistants in the use of AAC methods. This topic is examined based on the benefits and challenges that autism education professionals associate with the use of com-munication aids, the number of factors contributing to the successful use of the AAC methods as well as the devel-opment of the students' communication skills. In this study nine education professionals who worked in autism education classrooms and school’s afternoon activi-ties in Helsinki were interviewed. The interviews were conducted as semi-structured individual interviews, which discussed the use of AAC methods for students with ASD. The interviews were recorded, transcribed and analyzed by using inductive thematic analysis approach. Finally, the themes of each research question were compared with each other. Based on the results of this study, AAC methods are particularly useful not only for communication between students and education professionals, but also for the students' ability to express themselves, to develop better social skills and to become more independent in their everyday lives. The challenges of using AAC methods related to usability factors, students’ developmental abnormalities, education professionals’ practices and various resource issues. Pro-fessional co-operation, motivation, favorable usability factors of the AAC methods, and factors related to the activi-ties and roles of education professionals were seen to influence the successful use of the AAC methods and to im-prove the students’ communication skills. In addition, the interviewees strongly emphasized the importance of stu-dents’ spontaneous communication and speech development in the motivation and work satisfaction of education professionals. The autism classroom teachers’ and classroom assistants’ experiences in the use of AAC methods emphasize the im-portance of training and multiprofessional co-operation in support of the use of communication aids and develop-ment of students’ communication skills. Based on the results of this study, the speech therapists’ counseling activi-ties can be regarded as significant for the development and maintenance of the education professionals’ AAC skills and for constituting positive attitudes related to the use of AAC methods. This study highlights the importance of fur-ther research focusing particularly on more specific identification of challenges related to the use of AAC methods in autism classroom education. Keywords Communication, augmentative and alternative communication (AAC) methods, communication aids, autism spectrum disorders, autism classroom education, education professionals, experiences Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis ethesis.helsinki.fi
-
(2017)Autism spectrum disorder (ASD) is a condition that affects social interaction, communication and behavior. Since effective communication and interaction is a prerequisite for learning, the use of augmentative and alternative communication (AAC) methods has been considered necessary in study environments. The education professionals' perspectives and attitudes towards the use of AAC methods have been linked to the extent to which they support the development of communication skills of their pupils using communication aids. The purpose of this study is to describe the experiences of autism classroom teachers and classroom assistants in the use of AAC methods. This topic is examined based on the benefits and challenges that autism education professionals associate with the use of communication aids, the number of factors contributing to the successful use of the AAC methods as well as the development of the students' communication skills. In this study nine education professionals who worked in autism education classrooms and school's afternoon activities in Helsinki were interviewed. The interviews were conducted as semi-structured individual interviews, which discussed the use of AAC methods for students with ASD. The interviews were recorded, transcribed and analyzed by using inductive thematic analysis approach. Finally, the themes of each research question were compared with each other. Based on the results of this study, AAC methods are particularly useful not only for communication between students and education professionals, but also for the students' ability to express themselves, to develop better social skills and to become more independent in their everyday lives. The challenges of using AAC methods related to usability factors, students' developmental abnormalities, education professionals' practices and various resource issues. Professional co-operation, motivation, favorable usability factors of the AAC methods, and factors related to the activities and roles of education professionals were seen to influence the successful use of the AAC methods and to improve the students' communication skills. In addition, the interviewees strongly emphasized the importance of students' spontaneous communication and speech development in the motivation and work satisfaction of education professionals. The autism classroom teachers' and classroom assistants' experiences in the use of AAC methods emphasize the importance of training and multiprofessional co-operation in support of the use of communication aids and development of students' communication skills. Based on the results of this study, the speech therapists' counseling activities can be regarded as significant for the development and maintenance of the education professionals' AAC skills and for constituting positive attitudes related to the use of AAC methods. This study highlights the importance of further research focusing particularly on more specific identification of challenges related to the use of AAC methods in autism classroom education.
-
(2023)Tavoitteet. Aiempien tutkimusten mukaan avusteisista viestintäkeinoista on ollut hyötyä lap-sille, joilla on Downin oireyhtymä. Ei kuitenkaan ole tarkkaa linjaa sille, mitkä avusteisen vies-tinnän keinot tukevat parhaiten Down-lasten kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiempaan tutkimustietoon pohjautuen, millaiset avustei-sen viestinnän keinot ovat soveltuvia Down-lapsille sekä millä osa-alueilla näistä keinoista on eniten hyötyä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tukemaan Down-lasten kommunikaa-tion kuntoutusta. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjalli-suuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus- ja OvidMedline-tietokannoista helmi-kuussa 2023. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään ja Downin oireyhtymään 3–6 -vuotiailla lapsilla. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi vuosina 2015–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukri-teerejä noudattaen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli 11 ja verrokkeja 5. Avusteisen viestinnän keinot vaikuttivat erityisesti sanavaraston kasvuun ja sosiaalisen kommunikaation lisääntymiseen. Kuvanvaihto osoittautui hyväksi tavaksi lisätä kommunikatiivisten aloitteiden määrää. Myös taulutietokoneilla käytetyt kommunikaatiosovellukset osoittautuivat vaikuttaviksi keinoiksi ja niiden avulla tutkittavien sanavarasto kasvoi tutkittavilla. Lisäksi suurin osa opituista sanoista yleistyi lasten sanavarastoon myös seurantajakson loppupuolella. Tulokset tässä tutkiel-massa kertovat laajempien näkökulmien tutkimuksen tarpeesta eri avusteisen viestinnän keinojen vertailusta. Eri avusteisten viestinnän keinojen hyödyt olisi hyvä tunnistaa, jotta kun-toutus voitaisiin kohdistaa niille osa-alueille, joista on eniten hyötyä.
-
(2022)Tavoitteet. Monia ei-avusteisia ja avusteisia viestintäkeinoja on kehitetty mahdollistamaan niitä tarvitsevien viestinnällisten tarpeiden täyttyminen. Yhteistä linjaa sille, mikä näistä puhetta tukevista, täydentävistä tai korvaavista viestintäkeinoista tukee kuntoutujaa parhaiten, ei koeta olevan. Tämän tutkielman tavoitteena oli aiemman tutkimustiedon kautta selvittää millaista vertailevaa tutkimusta ei-avusteisten ja avusteisten viestintäkeinojen välillä on tehty ja miten nämä viestintäkeinot eroavat tutkituilla osa-alueilla. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa tukemaan ammattilaisia ei-avusteisten ja avusteisten keinojen valinnassa kuntoutujalle. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus-, MedLine- ja PsycINFO-tietokannoista huhtikuussa 2022. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään, ei-avusteiseen viestintään ja vertailevaan näkökulmaan. Lopulliseen aineistoon valikoitui yhdeksän vuosina 2012-2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukriteerejä noudattaen Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli yhteensä 369, joista 32 oli ei-avusteisia ja avusteisia keinoja käyttäviä ja 337 eri sidosryhmiin kuuluvia aikuisia. Avusteiset keinot, erityisesti puhelaiteen käyttö osoittautui lapsille mieluisimmaksi tavaksi viestiä ja mahdollisesti tätä kautta myös nopeimmaksi oppia ja kuvanvaihdon rinnalla varmimmaksi ylläpitää. Samoin puhelaitteella kysytyt kysymykset saivat aiheeseen perehtymättömiltä sidosryhmään kuuluvilta vuorovaikutuskumppaneilta halutun vahvistuksen, viittoen kysyttyjen kysymysten jäädessä kokonaan ymmärtämättä. Sen sijaan kouluympäristössä toimivat puheterapeutit kokivat olevansa itsevarmempia arvioidessaan ja ohjatessaan ei-avusteisia keinoja, kun avusteisia keinoja. Tämän tutkielman tulokset kertovat laajempien näkökulmien tarpeesta tutkimuksessa sekä tarpeesta kiinnittää huomiota ammattilaisten itsevarmuuden tukemiseen ohjaamisessa. Tämän lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä huomioimalla mieltymyksen vaikutus viestintäkeinon valinnassa ja käyttöönotossa kannattavana tekijänä.
-
(2020)Aims: Aided communication has been noted to differ both developmentally and in practise from speaking in many ways, often being significantly more compact, more incomplete and slower. It has also been noted that a speaking listener’s active role as a co-constructive assistant easily reduces the independency of the aided narrative. There is very little research especially of aided narrative skills of children and ad-olescents using a communication book. There is also need for workable evaluation methods.The aim of this case study was to describe the narrative features of a 15-year old boy using a communication book in depicting silent videos, and the things that affected the independency of his aided communication. Methods: The 18 narration tasks with three different communication partners were transcribed. The transcription was then interpreted by tasks and by partners based on the material. The success of the nar-rations was compared to the video events with a four-step assessment scale, and the diversity of the nar-rations was described by counting and classifying the used symbols and sentence structures. The defi-ciency in expression was compared with the vocabulary in the book. The efficiency of the examinee’s symbol expression was also measured. The micro- and macrostructures and the fluency of the independ-ent narration was measured using the Narrative Assessment Profile. The partners’ influence on the narra-tion was observed at a general level. Results: The examined adolescent could quite often get to a result compatible with video events and flexibly use his often insufficient communication book vocabulary. In every task, he was able to stay on topic and correctly sequence the events he expressed. The results supported previous findings about the compact, slow and incomplete expression of the aided communication that is sometimes even disrupted by a partner’s active participation. Especially the amount of extra questions in a co-constructed aided narration supposedly affected its fluency, explicitness and effectiveness as well as the number of inde-pendent utterances. Conclusions: One cannot draw direct conclusions from a single case, and also the other abilities of the examinee had an effect on the performance for their part. Over the analysing process, it was noticed that the aided communicator actively adjust their planned narration on many levels to support their partners’ understanding. Thus, the inappropriate features in speaking may turn out to be appropriate, considering the situation, and vice versa. Narration adjusted to situation and vocabulary may thus, despite its ostensi-ble conciseness, embody the aided narrator’s strategic competence, where the communication partner has a crucial supporting role.
-
(2020)Tavoitteet: Avusteisen viestinnän on todettu sekä kehityksellisesti että käytännössä poikkeavan puheesta monin tavoin ja olevan siihen nähden usein huomattavasti tiiviimpää, puutteellisempaa ja hitaampaa. On myös havaittu, että puhuvan kuulijan aktiivinen lisärooli avustajana ja viestin apumuotoilijana herkästi vähentää avusteisen viestijän kertomisen itsenäisyyttä. Erityisesti kommunikointikansiota käyttävien lasten ja nuorten kerrontataitoja on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän, ja tarvetta on myös toimiville arviointimenetelmille. Tässä tapaustutkimuksessa tavoitteena oli kuvata yhden kommunikointikansiolla viestivän 15-vuotiaan pojan kertomusten ja kerronnan piirteitä äänettömien videotapahtumien ku-vailutehtävässä sekä seikkoja, jotka vaikuttivat hänen avusteisen kerrontansa itsenäisyyteen. Menetelmät: Tutkittavan 18 kerrontatehtävätilanteesta kolmen eri kumppanin kanssa tehtiin litteraatti, jota tulkittiin tehtävittäin ja kumppaneittain aineistolähtöisesti. Kertomusten onnistumista verrattiin vid-eotapahtumiin neliportaisella arviointiasteikolla, ja niiden monipuolisuutta kuvattiin laskemalla ja luokit-telemalla käytettyjä merkkejä ja lauserakenteita. Ilmaisun puutteita verrattiin kansiosanastoon ja laskettiin myös nuoren merkki-ilmaisun tehokkuus. Itsenäisen kerronnan mikro- ja makrorakenteita sekä sujuvuutta mitattiin Narrative Assessment Profilen avulla. Kumppanien toiminnan vaikutusta kerrontaan tarkasteltiin yleisellä tasolla. Tulokset: Tutkittava nuori pystyi melko usein pääsemään videotapahtuman mukaiseen ratkaisuun ja käyttämään joustavasti siihen usein riittämätöntä kansiosanastoaan. Hän pystyi joka tehtävässä pysymään aiheessaan ja kertomaan ilmaisemansa tapahtumat oikeassa järjestyksessä. Tulokset tukevat aiempia havaintoja avusteisen kerronnan tiiviistä, hitaasta ja etenkin kieliopillisesti puutteellisesta ilmaisusta, jota kumppanin aktiivisuus saattaa joskus jopa häiritä. Etenkin lisäkysymysten määrän yhteisrakennetussa (co-constructed) avusteisessa kerronnassa arveltiin vaikuttaneen sen sujuvuuteen, tarkkuuteen ja tehokkuuteen sekä itsenäisten ilmaisujen määrään. Johtopäätökset: Suoria johtopäätöksiä ei voida tehdä yksittäistapauksesta, ja myös tutkittavan muut kyvyt vaikuttivat suorituksiin osaltaan. Analyysin edetessä havaittiin kuitenkin, että avusteinen viestijä muokkaa aktiivisesti suunniteltua kerrontaansa monella sen tasolla tukeakseen kumppaniensa ymmärtämistä. Tällöin puhutun kerronnan mukaiset epätarkoituksenmukaisuudet saattavatkin osoittautua avusteisessa kerronnassa tilanteeseen nähden tarkoituksenmukaisiksi ja päinvastoin. Tilanteeseen ja sanastoon sopeutettu kerronta voi siten ulkonaisesta niukkuudestaan huolimatta ilmentää avusteisen kertojan strategista taitavuutta, jonka tukemisessa viestintäkumppanilla on tärkeä osa.
-
(2024)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien suhtautumista puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin (AAC) sekä sitä, millä tavoilla AAC:n käyttöä voidaan tukea koulumaailmassa erityisopettajien näkökulmasta. Aiheesta on tehty ulkomailla tutkimusta, mutta Suomessa aihealuetta ei ole vielä kattavasti selvitetty. Tällä hetkellä kuitenkin AAC:n käyttöä on alettu tutkia myös Suomen tasolla. Suomessa on tehty muun muassa tutkimuksia opettajien ja oppilaiden suhtautumisesta AAC:hen. Menetelmät. Tutkimus tehtiin laadullisin menetelmin. Monitapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea erityisopettajaa, jolla oli kokemusta AAC:n käytöstä. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jotka litteroitiin äänitysten jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki tutkimuksessa olleet erityisopettajat kokivat AAC:n käytön hyödylliseksi. Erityisen hyödylliseksi koettiin piirtäminen sekä tukiviittomat. Kaikki haastateltavat kokivat myös tiedon lisäämisen tukevan AAC:n käyttöä koulumaailmassa. Kaksi opettajaa koki myös materiaalien helppouden ja saatavuuden lisäävän AAC:n käytön edistämistä. Kaikki haastateltavat nostivat myös kommunikaattorit esille. Haastateltavista kaksi koki kommunikaattorit haastaviksi ja yksi helposti käytettäväksi. Tutkimuksen mukaan AAC tiedon lisäämiselle on tarve koulumaailmassa ja erityisopettajat suhtautuvat positiivisesti AAC:n käyttöön
-
(2015)Objectives. Narrative means a way of report, understand and structure a lived experience. It is an important mean of self-expression and interaction and people use it to share information with each other. The ability to narrate appears when child becomes an active participant in fantasies, stories and actions related to himself. Children with speaking disabilities often use communication books or other equipment as an alternative or augmentative mean of communication. Their possibilities to narrate can be more limited than speaking children, due to several reasons. This study describes the characteristics of augmented narratives that are formed with communication books. This study also describes how the characteristics of narratives differ when the elicitation method is changed. Also the role of communication partner and communication aid is discussed. Methods. Study consists of two physically disabled 13 to 16-year old boys who used communication books as a alternative mean of their communication. The research material was gathered during the spring of 2014. The material consists of video recordings of examinees performing three kinds of narrative assignments. The video material was transcribed and analyzed quantitatively and qualitatively in the contexts set by the research questions. Results and conclusions. Macrostructure of the narratives produced by communication book varied. Most diverse narratives filled the characteristics of a perfect narrative whereas the most compact narratives mainly focused on describing individual events. The narratives were mainly short and use of grammatical function words was scarce. Expressions of cohesion was mainly scarce and monotonous as its best. Narratives of children communicating by AAC-means differ from ones of children developing normally and expressing themselves with speech especially on microstructures' behalf. These results support and complement previous research. Further research is important to achieve a sufficient perception of particularities of augmented narratives so that the communication aids can be developed to better support the language development and expressional needs of these children.
-
(2022)Speech pathologist is in charge of AAC implementation in Finnish health care. A speech impaired person can also be granted additional support from an AAC teacher as adaptation training. This service supports other means of rehabilitation. There is only little research on the teamwork of speech pathologists and AAC-teachers both internationally and in Finland, but it appears so that the teamwork has been rare but there is motivation for increasing the teamwork. This thesis tries to sort out the experiences of speech pathologists and communication teachers working inside the Helsinki metropolitan area regarding teamwork between the two different professional groups. This thesis focuses on what kind of experiances the professionals have, the factors affecting the teamwork and finding out what kind of teamwork is seen as beneficial for each professional´s own work. The subjects of this thesis were 21 speech pathologists and 12 AAC teachers working inside the Helsinki metropolitan area. The subjects worked as entrepreneurs or in private enterprises, basic health care, special health care or organizations. The working experience of the subjects varied between 1 and over 10 years. The data was gathered by a questionnaire and analyzed with inductive content analysis. The teamwork between speech pathologists and AAC teachers appears to not be common and sometimes there is no teamwork ar all. Both the speech therapists and AAC teachers are however motivated in increasing and developing the teamwork. The most important factors affecting the teamwork are challenges in timing, lack of knowledge and the flow of information. Both professional groups felt sharing information, joint goalmaking, setting a division of labour, joint planning and learning from each other to be beneficial. The challenges that hinder the teamwork cand be lessened by for example adding information and education in the matter.
-
(2022)Speech pathologist is in charge of AAC implementation in Finnish health care. A speech impaired person can also be granted additional support from an AAC teacher as adaptation training. This service supports other means of rehabilitation. There is only little research on the teamwork of speech pathologists and AAC-teachers both internationally and in Finland, but it appears so that the teamwork has been rare but there is motivation for increasing the teamwork. This thesis tries to sort out the experiences of speech pathologists and communication teachers working inside the Helsinki metropolitan area regarding teamwork between the two different professional groups. This thesis focuses on what kind of experiances the professionals have, the factors affecting the teamwork and finding out what kind of teamwork is seen as beneficial for each professional´s own work. The subjects of this thesis were 21 speech pathologists and 12 AAC teachers working inside the Helsinki metropolitan area. The subjects worked as entrepreneurs or in private enterprises, basic health care, special health care or organizations. The working experience of the subjects varied between 1 and over 10 years. The data was gathered by a questionnaire and analyzed with inductive content analysis. The teamwork between speech pathologists and AAC teachers appears to not be common and sometimes there is no teamwork ar all. Both the speech therapists and AAC teachers are however motivated in increasing and developing the teamwork. The most important factors affecting the teamwork are challenges in timing, lack of knowledge and the flow of information. Both professional groups felt sharing information, joint goalmaking, setting a division of labour, joint planning and learning from each other to be beneficial. The challenges that hinder the teamwork cand be lessened by for example adding information and education in the matter.
-
(2021)Tavoitteet. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeä osa puheterapeutin työtä. Vaikka kommunikaatio-ohjaaja ja tulkki ovat puheterapeutille hyvin erilaiset yhteistyötahot, tähtää yhteistyö heidän kanssaan asiakkaan kommunikaation onnistumiseen. Aiempaa tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä on vähän, mutta se korostavaa sujuvan yhteistyön merkitystä. Tutkimuksen tavoitteena on eritellä puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin moniammatilliseen yhteistyöhön vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä työnkuvien rajapintoja, joissa voi esiintyä päällekkäisyyksiä. Tutkimus luo pohjaa puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyön kehittämiselle. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Systemaattinen haku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus, Ovid Medline ja Pubmed -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin yhdistämällä puheterapia ja puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio sekä puheterapia ja tulkkaus roolijakoon tai moniammatilliseen yhteistyöhön. Lopulliseen aineistoon otettiin mukaan englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka olivat saatavilla ilman erillistä maksua ja jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Näin valikoidut artikkelit analysoitiin tutkimuskysymyksistä luotujen teemojen avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyöhön vaikuttavat tekijät olivat samankaltaisia tutkimusten kesken ja jakautuivat neljään eri osa-alueeseen. Osa-alueet olivat kokemus ja tieto, käytettävissä oleva aika, roolijako sekä yhteistyötaidot ja kommunikaatio. Työnkuvien rajapintoja ei tutkimusaineistossa eritelty, mutta yhteistyötahojen ammattien ja roolien tunteminen olivat yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Tietoisuutta tässä tutkimuksessa käsitellyistä ammattiryhmistä ja yhteistyöhön liittyvistä tekijöistä tulee lisätä jo koulutusohjelmissa. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan välisen yhteistyön tueksi tulisi luoda kansallinen malli tai suositus, jotta yhteistyö toteutuisi tasavertaisesti alueesta riippumatta. Puheterapeutin ja tulkin välistä yhteistyötä edistää kolmivaiheinen toimintatapa, jossa tulkki ja puheterapeutti keskustelevat ennen ja jälkeen varsinaisen tulkkaustilan-teen. Tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä tarvitaan lisää, jotta moniammatillisen yhteistyön käytänteitä voidaan kehittää.
-
(2022)Tavoitteet. Kelan kuntoutuksessa terapeutteja velvoitetaan käyttämään kansainvälistä GAS-menetelmää tavoitteiden asettamiseen ja kehityksen mittaamiseen osana. Menetelmän soveltaminen logopediseen viitekehykseen on kuitenkin koettu haastavaksi puheterapeuttien keskuudessa. Eniten haasteita koettiin tavoitteiden laatimisessa ja muutoksen kuvaajan eli indikaattorin valitsemisessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemman tutkimustiedon avulla, millaisia viestintään liittyviä GAS-tavoitteita puheterapeuttisessa kuntoutuksessa asetetaan, millaisia GAS-menetelmän indikaattoreita käytetään eri viestinnän kuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa ja miten viestinnän muutoksen mittaaminen onnistuu GAS-menetelmän avulla. Tämän katsauksen tulosten perusteella voidaan tarkastella ja lisätä puheterapeuttisen tavoitteenasettelun tietämystä GAS-menetelmän soveltamisessa puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän osa-alueella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiinScopus-, OvidMedline- ja PsycInfo-tietokannoista tammikuussa 2022. Hakulauseke koostui termeistä, jotka liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään, viestinnän häiriöihin ja GAS-menetelmään. Aineistoon valikoitui lopulta kuusi alkuperäistutkimusta mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Tutkimuksia analysoitiin suhteessa tutkimuskysymyksiin. Aineiston esittely ja päälöydökset tutkimuskysymyksittäin avattiin tulososiossa. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoituneissa artikkeleissa tutkittavia oli yhteensä 35, ja he olivat tutkimuksien aikaan 0–18-vuotiaita. Tutkittavien kuntoutusta arvioitiin asettamalla viestintään liittyviä tavoitteita, joita oli yhteensä 73. Tavoitteiden määrä tutkittavaa kohden oli keskimäärin neljä, mutta ne vaihtelivat yhden ja yhdeksän välillä. Tavoitteet liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään erilaisissa kielenkäyttötehtävissä, toisen kanssa vuorovaikutustilanteessa ja kouluun liittyvissä tehtävissä sekä apuvälineiden teknisessä oppimisessa ja säännöllisessä käytössä. Kaikissa tutkimuksissa muutos saatiin mitattua. Suurin osa tutkittavista saavutti vähintään puolet tavoitteistaan odotetulla tai suuremmalla kuin odotetulla muutoksella. Suurin osa indikaattoreista liittyi erilaisiin määriin ja avusteisesti viestivän tuen tarpeeseen. Näiden lisäksi oli muita yksittäisiä indikaattoreita. Aineiston tutkimukset vahvistavat sitä, että GAS-menetelmän käyttö menetelmäohjeiden mukaan on vaativaa tavoitteiden laatimisessa ja indikaattorin asettamisessa ja että sen käyttö on kirjavaa myös tutkimuksessa. Katsauksen avulla saatiin hyödyllistä tietoa GAS-tavoitteiden asettamisesta ja muutoksen mitattavuudesta
-
(2015)Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan puhevammaisuuden ja sosiaalisten suhteiden yhteyttä. Tutkielman taustalla on havainto kommunikaatiokysymysten marginaalisesta osuudesta sosiaalisen vammaistutkimuksen kentällä. Marginaalisuutta osaltaan lisää se, että puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja (AAC) käyttävien vammaisten ihmisten ääni on vaarassa rajautua vammaisuuteen kohdistuvan laadullisen tutkimuksen ulkopuolelle, etenkin jos tutkimusaineistona käytetään suullisia tutkimushaastatteluja. Tavoitteena on kuvata puhevammaisten ihmisten sosiaalisia suhteita ja tuoda esiin puhevammaisuuden merkitys sosiaalisten suhteiden verkoston muodostumiselle. Tutkielma kiinnittyy monitieteiseen sosiaalisen vammaistutkimuksen ja sosiologisen perhe- ja läheistutkimuksen kenttiin ja lähestyy puhevammaisuuden ilmiötä sidoksellisuuden teoreettisessa viitekehyksessä. Metodologisesti tutkielma nojaa laadulliseen tutkimusperinteeseen, narratiivisuuteen ja sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä suullisesti ja osin AAC-menetelmin tuotetusta omaelämäkerrallisesta haastattelusta. Haastatteluaineistosta muodostettiin narratiivisen analyysin avulla puhevammaisten ihmisten sosiaalisia suhteita käsittelevät tutkimuskertomukset, joiden pohjalta puhevammaisuutta tarkastellaan suhteessa aiempaan vammaisuutta sekä perhe- ja läheissuhteita koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Elämänkertomukset sisältävät määrällisesti eniten kerrontaa perheenjäsenistä. Suhteet perheenjäseniin muodostavat puhevammaisten ihmisten sosiaalisen verkoston rungon, ystävien ja tuttavien täydentäessä sosiaalisten sidosten kokonaisuutta. Sidoksellisuus lapsuuden perheeseen korostuu erityisesti niissä elämäntilaniessa, joissa kertojalla ei ole parisuhdetta tai lapsia. Yksin asuminen lisää myös ystävyyden ja tuttavien merkitystä verkostojen muodostelmassa. Elimellisen puhevamman vaikeus ei yksinomaan selitä sosiaalisten suhteiden muodostelman laajuutta tai yksittäisen sidoksen tiiviyttä, joskin puhetta korvaavien kommunikointikeinojen käyttö saattaa merkitä suppeampaa suhdeverkostoa ja tiiviimpää sidoksellisuutta perheeseen. Sosiaalisisten suhdekertomusten pohjalta voidaan sanoa, että puhevammaisuus ilmiönä vastaa biopsykososiaalista ja konstruktionistista vammaisuuden mallia. Mallin mukaisesti puhevammaisuus pohjautuu elimelliseen vammaan, joka ilmenee erilaisissa suhteissa eri tavoin. Sidokset voivat olla tiiviitä ja kertojilleen merkityksellisiä, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Vastaavasti verraten sujuva puhe ei yksinään takaa kertojalle merkityksellisen sosiaalisen suhdeverkoston olemassaoloa. Havainto tukee ajatusta siitä, että vuorovaikutus on suullista viestintää laajempi käsite, jolloin yksittäisen suhteen rakentamiseen vaikuttavat suullisten viestintätaitojen lisäksi vuorovaikutuskumppaneiden yhteinen toiminta, vuorovaikutusympäristö, koettu tai ulkopuolisen tahon määrittämä käytettävissä oleva aika, suhteen laatu ja historia sekä suhteiden verkostollinen uppoutuneisuus (embeddedness).
-
(2017)Tavoitteet. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikoinnin apuväline täyttää tarkoituksensa vain silloin, kun siihen valittu sanasto on apuvälineen käyttäjälle sopivaa. Lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valitsee usein joku muu kuin apuvälineen käyttäjä itse. Sanaston valinta voi olla haastava prosessi ja valitessaan sanastoa muut henkilöt päättävät, mistä apuvälineen käyttäjän on mahdollista kommunikoida. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, millaisia käytänteitä lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa ja millaisia sisällöllisiä piirteitä on sanastolla, jota nämä käytänteet nostavat esiin. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin aiheeseen liittyen keskeisimmistä termeistä koostuvalla hakulausekkeella neljästä eri tietokannasta. Aineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä tutkimusartikkelista vuosilta 2001–2015. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa havaittiin kaksi eroavien tutkimusasetelmien myötä muodostuvaa näkökulmaa, teoreettinen ja kliininen, joiden välillä tuloksissa oli sekä eroja että yhteneväisyyksiä. Keskeisimpänä sanaston valintaan liittyvänä käytänteenä esille nousi tyypillisesti kehittyvien lasten sanaston kerääminen. Muita havaittuja käytänteitä olivat lapsen yksilöllisten sanastotarpeiden kartoittaminen ja yhteistyö lähi-ihmisten kanssa sekä kommunikoinnin käyttötarkoitusten arviointi. Sanaston sisällöllisiin piirteisiin liittyen keskeisimmät tulokset olivat havainnot ydin- ja reunasanastosta, funktio- ja sisältösanastosta sekä semanttis-syntaktisten kategorioiden ja sanaluokkien monipuolisuudesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa joitain toistuvia käytänteitä ja näiden esiin nostamalla sanastolla on tiettyjä toistuvia sisällöllisiä piirteitä. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin systemaattisia, joten sanaston valintaan liittyvässä kliinisessä työssä on syytä noudattaa kriittisyyttä.
-
(2022)Tavoitteet. Jokaisella tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus viestiä ja osallistua yhteiskuntaan. Koska viestintä ja yhteisöllisyys ovat enenevässä määrin siirtyneet kasvokkaisten vuorovaikutustilanteiden lisäksi myös internettiin ja sosiaalisen median alustoille, on avusteisesti viestivien osallistumismahdollisuuksia ja kokemuksia sosiaalisen median alustojen käytöstä mielekästä tutkia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on aiemman tutkimustiedon valossa tarkastella mikä merkitys sosiaalisella medialla on avusteisesti viestivälle ihmiselle. Katsauksessa tarkastellaan etenkin sosiaalisen median avusteisesti viestivälle tarjoamia hyötyjä viestinnälliseen näkökulmaan keskittyen. Lisäksi kartoitetaan millä tavoin avusteisesti viestivät käyttävät sosiaalista mediaa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin huhtikuussa 2022 Scopus-, OvidMedline- ja PsychInfo- tietokannoissa. Hakulausekkeeksi valittiin social media AND (aac OR “augmentative and alternative communication”). Kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkelien tuli vastata vähintään jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä, olla englanninkielinen vuosina 2014-2022 julkaistu vertaisarvioitu alkuperäinen tutkimusartikkeli, joka on saatavilla verkosta joko ilmaiseksi, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Hakulausekkeessa käytetyt termit tuli löytyä artikkelien otsikosta, abstraktista tai avainsanoista. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten pohjalta avusteisesti viestivien henkilöiden eniten käytettyjä sosiaalisen median alustoja olivat Facebook, Twitter ja Skype. Lisäksi useammissa tutkimuksissa mainittiin sähköposti yhtenä käytetymmistä sähköisistä viestintäkanavista osallistujien keskuudessa. Kaikki osallistujista tarvitsivat sosiaalisen median käyttöön teknisiä apuvälineitä ja usein myös läheisten tukea. Käyttöä rajoittivat pääasiassa erilaiset motoriset, teknologiset ja kirjalliset haasteet. Sosiaalisen median koettiin tarjoavan avusteisesti viestiville useita hyötyjä, kuten mahdollistavan ja helpottavan yhteydenpitoa ja lisäävän sosiaalisia suhteita. Yleisesti viestiminen sosiaalisessa mediassa koettiin kasvokkaista viestintää helpommaksi ja monella tapaa myös mielekkäämmäksi. Sosiaalisen median kautta oli helppo etsiä ja saada apua ja tukea arkeen. Aihetta on tärkeä tutkia lisää pystyäksemme entistä laajemmin hyödyntää sosiaalisen median avusteisesti viestiville tarjoamat hyödyt ja tarjotaksemme heille tasavertaisen mahdollisuuden olla osana nyky-yhteiskuntaa.
-
(2022)Tavoitteet. Puhevammaiset henkilöt muodostavat heterogeenisen ryhmän ihmisiä, joilla on yksilöllisiä kykyjä ja tarpeita. Yksilöllisesti sopivaa apuvälinettä ei ole aina saatavilla vastaamaan kommunikoinnin tarpeita, ja apuvälineen käyttöön voi liittyä hitautta ja turhautumisen tunnetta. Tekoälyteknologian levittäytyminen terveydenhuollon palveluihin on ollut käynnissä jo useita vuosia, ja sen hyödyntämistä on tutkittu myös teknisissä kommunikoinnin apuvälineissä. Apuvälineiden kehitystyössä tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jotta apuvälineet voisivat onnistuneesti siirtyä kliiniseen käyttöön, näyttöön perustuvan toiminnan periaatteiden mukaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisia koneoppimista tai syväoppimista hyödyntäviä teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä on tutkittu, ja miten näissä apuvälineissä huomioitiin käytettävyyden näkökulma. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla moniammatillisuus ilmeni tutkimusta tehneissä tutkimusryhmissä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, ja tiedonhaku suoritettiin Scopus ja OVID Medline -tietokannoissa. Hakutuloksien otsikossa, tiivistelmässä tai avainsanoissa esiintyi niin kommunikoinnin apuvälineisiin, tekoälyn osa-alueista koneoppimiseen ja syväoppimiseen, sekä apuvälineiden käytettävyyteen liittyviä hakutermejä. Tutkimusaineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista vuosilta 2019–2022, ja ne esittelivät kehitteillä olevia teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä tai kokeellisessa vaiheessa olevia apuvälinekonsepteja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa tarkasteltiin viittä kokeellisessa vaiheessa olevaa teknistä kommunikoinnin apuvälinettä tai apuvälinekonseptia. Näissä apuvälineissä koneoppimista, syväoppimista tai siirto-oppimista hyödynnettiin tulkitsemaan apuvälineen käyttäjän tuottamaa syötettä kommunikointitarkoituksessa. Apuvälineiden käytettävyyttä arvioitiin kuuden käytettävyysperiaatteen näkökulmasta. Käytettävyys huomioitiin suurimmassa osassa tutkimuksia kohtalaisesti. Tutkittujen apuvälineiden taustalla oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta insinöörivetoinen tutkimusryhmä, jolloin moniammatillinen yhteistyö ei toteutunut. Jatkotutkimusaiheeksi tunnistettiin apuvälinetekniikan moniammatillisen kehitysyhteistyön mahdollistavien tekijöiden kartoittaminen, jotta kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet voidaan saada yhä laajemmin apuvälinetekniikan käyttöön.
-
(2020)Aims and objectives. The field of speech and language therapy nowadays emphasizes the participation of client’s environments, such as the family. The importance of close environments is highlighted by e.g. the ecological systems theory, the ICF classification and the concept of zone of proximal development. To learn to communicate using a communication aid, a child needs modeling from a more competent interaction partner. Parents are usually essential interaction partners for their children, yet they need guidance and support to be able to model the use of the communication aid for their child. Previous research on parents’ experiences of guidance and support received for aided communication has been scarce. However, it has been noticed that inadequate support for parents can lead to abandonment of the communication aid. The objective of this study was to explore parents’ experiences of guidance and support on using their child’s communication aid. In addition, parents’ experiences of the challenges in the communication aid service delivery were studied, as well as experiences of their own role in the process. The study also examined parents’ views on how the support and guidance practices could be developed. Methods. The data of this study were gathered through semi-structured interviews. From seven different families, nine parents of children who were using a communication aid with an extensive vocabulary participated in the interviews. Data were analyzed using data driven content analysis. Results and conclusions. The results of this study indicated that parents receive guidance and support on using their child’s communication aid from several actors. The guidance and support were mainly considered insufficient in quantity but their content was mostly perceived adequate. Parents had positive experiences of e.g. guidance and support received from their child’s speech therapist, communication instruction, peer support, and technical support provided by the manufacturers and importers of communication aids. One of the main challenges parents had experienced in the process was that the communication aid was not always actively used in the daycare or school settings. Most of the parents had had an active, self-imposed role in the service delivery process, for example in finding services and information. Parents would develop the services provided to families e.g. by offering more guidance and support at the beginning of the process, by training professionals more comprehensively on augmentative and alternative communication, and by informing families more effectively of the services and support that are available. Based on the results of this study, the guidance and support on using a communication aid do not seem to be completely equally available for families, and parent’s own activeness appears to affect the access to services. Practices on providing guidance and support, informing parents of services and training professionals on aided communication may need to be improved and clarified. Parents’ experiences of the guidance and support vary individually, but the results of this study can help professionals develop their practices to support families.
-
(2020)Tavoitteet. Puheterapiakuntoutuksessa pidetään nykyään tärkeänä kuntoutujan lähiympäristöjen, kuten perheen, osallistumista kuntoutukseen. Lähiympäristöjen merkitystä korostavat muun muassa ekologisten järjestelmien teoria, kuntoutustyötä ohjaava ICF-luokitus sekä lähikehityksen vyöhykkeen käsite. Kommunikoinnin apuvälinettä käyttävä lapsi tarvitsee mallia taitavammilta vuorovaikutuskumppaneilta oppiakseen itse kommunikoimaan apuvälinettä käyttäen. Vanhemmat ovat yleensä lapselle keskeisiä vuorovaikutuskumppaneita, mutta he tarvitsevat ohjausta ja tukea kyetäkseen itse mallittamaan kommunikoinnin apuvälineen käyttöä lapselleen. Vanhempien kokemuksia kommunikoinnin apuvälineen käyttöön saadusta ohjauksesta ja tuesta on toistaiseksi tutkittu vähän. On kuitenkin havaittu, että mikäli vanhemmat eivät saa apuvälineen käyttöön riittävästi tukea, sen käytöstä saatetaan luopua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella vanhempien kokemuksia lapsensa laajan kommunikoinnin apuvälineen käyttöön saadusta ohjauksesta ja tuesta. Lisäksi kartoitettiin vanhempien kokemuksia apuvälinepalveluprosessissa koetuista haasteista sekä siitä, millaiseksi vanhemmat ovat kokeneet oman roolinsa prosessissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten vanhemmat kehittäisivät kommunikoinnin apuvälineen käyttöön tarjottavaa ohjausta ja tukea. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemästä perheestä yhdeksää vanhempaa, joiden lapsilla oli käytössään laaja kommunikoinnin apuväline. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemmat saavat lapsensa kommunikoinnin apuvälineen käyttöön ohjausta ja tukea useilta toimijoilta. Ohjaus ja tuki koettiin pääsääntöisesti määrältään riittämättömäksi, mutta sisällöltään tarkoituksenmukaiseksi. Positiivisia kokemuksia vanhemmilla oli muun muassa lapsen kuntouttavalta puheterapeutilta saadusta ohjauksesta ja tuesta, kommunikaatio-opetuksesta, vertaistuesta sekä kommunikoinnin apuvälineiden valmistajien ja maahantuojien tarjoamasta teknisestä tuesta. Apuvälinepalveluprosessissa koetuista haasteista esille nousi erityisesti se, että kommunikoinnin apuvälinettä ei aina käytetty aktiivisesti lapsen päiväkodissa tai koulussa. Saadakseen palveluita, löytääkseen tietoa ja mahdollistaakseen apuvälineen käytön lapsen arjen ympäristöissä vanhempien oli tyypillisesti täytynyt ottaa apuvälinepalveluprosessissa aktiivinen, oma-aloitteinen rooli. Vanhemmat kehittäisivät ohjausta ja tukea muun muassa panostamalla vahvemmin prosessin alkuvaiheessa tarjottavaan tukeen, ammattilaisten koulutukseen ja tukimahdollisuuksista tiedottamiseen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kommunikoinnin apuvälineen käyttöön saatu ohjaus ja tuki eivät näytä jakautuvan täysin tasavertaisesti perheiden kesken, ja vanhemman oma aktiivisuus saattaa vaikuttaa palveluiden saamiseen. Palveluiden saatavuuden ja niistä tiedottamisen käytäntöjä sekä ammattilaisten koulutusta puhetta tukevasta ja korvaavasta kommunikoinnista saattaisi olla tarpeen selkeyttää ja kehittää. Vanhempien kokemukset ohjauksesta, tuesta ja apuvälinepalveluprosessista vaihtelevat yksilöllisesti, mutta tämän tutkimuksen tulokset voivat auttaa ammattilaisia kehittämään työskentelykäytäntöjään.
-
(2016)Aims. The aim of this descriptive review was to examine the challenges parents of children who need augmentative and alternative communication have experienced in the rehabilitation process. Augmentative and alternative communication can support the communicative skills of individuals with moderate and severe disabilities. Even though the parents’ role in the rehabilitation process is very crucial and has been emphasized during the past decades, relatively few studies has examined this in the AAC rehabilitation which is why further research is much needed. Methods. A systematic search was conducted in four scientific databases. Six studies where parents’ experiences were researched via interviews and questionnaires were chosen to be examined in this study. Results and conclusions. Parents experienced various challenges in the AAC rehabilitation process. These challenges were experienced in different aspects of the process: from device selection to expanding the skills of the individual to different situations. Acknowledgement of the challenges is an important part of planning and enhancing effective rehabilitation.
Now showing items 1-20 of 20