Browsing by Subject "AAC"

The purpose of this study is to describe and investigate the use of AAC methods in school-age children and adolescents, and to examine the use of AAC particularly in terms of interaction, social inclusion and peer relationships. Earlier studies have shown many challenges in communication and interaction environments with children using AAC, so this study is made to find out whether the challenges are present in this material also, and whether there are also positive observations in terms of interaction or relationships. I am also interested in searching for what needs to be developed, especially with the school system. Research question is as follows: How does the interactions and peer relationships of children using AAC appear in the research material? The research material was examined using an integrative literature review and a qualitative content analysis method. The research material consists of five peer-reviewed scientific articles from different countries, published in 2012-2017. The articles discuss the social skills, interaction, communication challenges and peer relationships of school-aged children (aged 6-16) using AAC. The results of the research were divided into five themes. The themes are as follow: 1: the number of interaction experiences, 2: the structural factors, 3: the availability of the AAC method, 4: the significance of the interaction partner, and 5: the desire to participate. The main results under each theme are as follows:1: lack of common time, weaker social skills, 2: non-accessibility, timetable problems, lack of co-operation, 3: AAC not available, AAC bans; 4: must know how to use AAC, preferring adults, lack of friends, and 5: little interaction initiatives, and failures affecting motivation.

Faculty Faculty of Medicine Department - Author Järvinen Heli Marjukka Title Autism education professionals’ experiences in the use of augmentative and alternative communica-tion methods Subject Logopedics Level/Instructor Master’s Thesis / Kaisa Launonen Month and year April 2017 Number of pages 89 pp. + 4 appendices Abstract Autism spectrum disorder (ASD) is a condition that affects social interaction, communication and behavior. Since effective communication and interaction is a prerequisite for learning, the use of augmentative and alternative com-munication (AAC) methods has been considered necessary in study environments. The education professionals’ per-spectives and attitudes towards the use of AAC methods have been linked to the extent to which they support the development of communication skills of their pupils using communication aids. The purpose of this study is to de-scribe the experiences of autism classroom teachers and classroom assistants in the use of AAC methods. This topic is examined based on the benefits and challenges that autism education professionals associate with the use of com-munication aids, the number of factors contributing to the successful use of the AAC methods as well as the devel-opment of the students' communication skills. In this study nine education professionals who worked in autism education classrooms and school’s afternoon activi-ties in Helsinki were interviewed. The interviews were conducted as semi-structured individual interviews, which discussed the use of AAC methods for students with ASD. The interviews were recorded, transcribed and analyzed by using inductive thematic analysis approach. Finally, the themes of each research question were compared with each other. Based on the results of this study, AAC methods are particularly useful not only for communication between students and education professionals, but also for the students' ability to express themselves, to develop better social skills and to become more independent in their everyday lives. The challenges of using AAC methods related to usability factors, students’ developmental abnormalities, education professionals’ practices and various resource issues. Pro-fessional co-operation, motivation, favorable usability factors of the AAC methods, and factors related to the activi-ties and roles of education professionals were seen to influence the successful use of the AAC methods and to im-prove the students’ communication skills. In addition, the interviewees strongly emphasized the importance of stu-dents’ spontaneous communication and speech development in the motivation and work satisfaction of education professionals. The autism classroom teachers’ and classroom assistants’ experiences in the use of AAC methods emphasize the im-portance of training and multiprofessional co-operation in support of the use of communication aids and develop-ment of students’ communication skills. Based on the results of this study, the speech therapists’ counseling activi-ties can be regarded as significant for the development and maintenance of the education professionals’ AAC skills and for constituting positive attitudes related to the use of AAC methods. This study highlights the importance of fur-ther research focusing particularly on more specific identification of challenges related to the use of AAC methods in autism classroom education. Keywords Communication, augmentative and alternative communication (AAC) methods, communication aids, autism spectrum disorders, autism classroom education, education professionals, experiences Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis ethesis.helsinki.fi

Tavoitteet. Monia ei-avusteisia ja avusteisia viestintäkeinoja on kehitetty mahdollistamaan niitä tarvitsevien viestinnällisten tarpeiden täyttyminen. Yhteistä linjaa sille, mikä näistä puhetta tukevista, täydentävistä tai korvaavista viestintäkeinoista tukee kuntoutujaa parhaiten, ei koeta olevan. Tämän tutkielman tavoitteena oli aiemman tutkimustiedon kautta selvittää millaista vertailevaa tutkimusta ei-avusteisten ja avusteisten viestintäkeinojen välillä on tehty ja miten nämä viestintäkeinot eroavat tutkituilla osa-alueilla. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa tukemaan ammattilaisia ei-avusteisten ja avusteisten keinojen valinnassa kuntoutujalle. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus-, MedLine- ja PsycINFO-tietokannoista huhtikuussa 2022. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään, ei-avusteiseen viestintään ja vertailevaan näkökulmaan. Lopulliseen aineistoon valikoitui yhdeksän vuosina 2012-2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukriteerejä noudattaen Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli yhteensä 369, joista 32 oli ei-avusteisia ja avusteisia keinoja käyttäviä ja 337 eri sidosryhmiin kuuluvia aikuisia. Avusteiset keinot, erityisesti puhelaiteen käyttö osoittautui lapsille mieluisimmaksi tavaksi viestiä ja mahdollisesti tätä kautta myös nopeimmaksi oppia ja kuvanvaihdon rinnalla varmimmaksi ylläpitää. Samoin puhelaitteella kysytyt kysymykset saivat aiheeseen perehtymättömiltä sidosryhmään kuuluvilta vuorovaikutuskumppaneilta halutun vahvistuksen, viittoen kysyttyjen kysymysten jäädessä kokonaan ymmärtämättä. Sen sijaan kouluympäristössä toimivat puheterapeutit kokivat olevansa itsevarmempia arvioidessaan ja ohjatessaan ei-avusteisia keinoja, kun avusteisia keinoja. Tämän tutkielman tulokset kertovat laajempien näkökulmien tarpeesta tutkimuksessa sekä tarpeesta kiinnittää huomiota ammattilaisten itsevarmuuden tukemiseen ohjaamisessa. Tämän lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä huomioimalla mieltymyksen vaikutus viestintäkeinon valinnassa ja käyttöönotossa kannattavana tekijänä.

Tavoitteet. Graafisilla symboleilla tuotettu ilmaisu on yksi puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän muoto. Kyky tuottaa monisymbolisia lauseita vahvistaa puhevammaisten lasten ja nuorten edellytyksiä ilmaista itseään ja osallistua sosiaaliseen toimintaan, mutta puhevammaisten lasten ja nuorten lauseilmaisun kehitys vaatii usein kuntoutusta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on tuottanut vaihtelevia tuloksia kuntoutuksinterventioiden vaikuttavuudesta, joten aiheesta tarvitaan lisätutkimusta laadukkaan hoidon takaamiseksi. Graafisilla symboleilla tuotetun lauseilmaisun kehittymisen piirteiden tarkastelu puolestaan auttaa kehittämään esimerkiksi kuntoutuspäätösten taustalla käytettäviä arviointimenetelmiä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan, miten graafisia symboleita kommunikaatiossaan hyödyntävät lapset ja nuoret oppivat yhdistelemään symboleita lauseiksi ja miten vaikuttavia siihen kehitetyt kuntoutusmenetelmät ovat. Menetelmät. Tämän tutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Artikkelit haettiin APA PsychInfo-, Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista joulukuussa 2023 ja hakulauseke oli (produc* OR express* OR construct*) AND (graphic symbol* OR picture communication) AND (communication disorders OR aided communication OR augmented and alternative communication OR AAC) AND (utterance OR sentence) AND (development OR intervention OR support* OR teach*). Katsaukseen päätyneet artikkelit on julkaistu vuosina 2006-2017. Aineisto analysoitiin tutkimuskysymysten kannalta keskeisten seikkojen näkökulmasta ja tarkemmat tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Interventioiden vaikuttavuus oli katsauksen aineistossa hyvin vaihtelevaa. Aineistoja analysoimalla vaikuttaa myös siltä, ettei lasten ja nuorten graafisilla lauseilmaisun kehittyminen ole täysin lineaarista: kaikilla aineistojen lapsilla oppimisessa ilmeni pieniä tai suuria heilahduksia, taantumia tai harppauksia. Lisäksi osa tutkittavista oppi intervention kohteena olleet lauserakenteet jo baseline-vaiheessa, mikä viittaisi siihen, että jotkut lapset oppivat lauseilmaisua jo hyvin minimaalisella tuella. Kolme tutkimusta antoi viitteitä siitä, että lasten lauseilmaisun kehitys mukailisi ainakin osittain tyypillisesti kehittyneiden, puhuvien ikäverrokkien kehitysvaiheita. Vaikuttaa siltä, että graafisilla symboleilla tuotetun lauseilmaisun ohjaaminen ja mallittaminen saattaa olla hyödyllinen työkalu puhevammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksessa silloin, kun tämän pohjataidot ovat tarpeeksi vahvat.

Aims: Aided communication has been noted to differ both developmentally and in practise from speaking in many ways, often being significantly more compact, more incomplete and slower. It has also been noted that a speaking listener’s active role as a co-constructive assistant easily reduces the independency of the aided narrative. There is very little research especially of aided narrative skills of children and ad-olescents using a communication book. There is also need for workable evaluation methods.The aim of this case study was to describe the narrative features of a 15-year old boy using a communication book in depicting silent videos, and the things that affected the independency of his aided communication. Methods: The 18 narration tasks with three different communication partners were transcribed. The transcription was then interpreted by tasks and by partners based on the material. The success of the nar-rations was compared to the video events with a four-step assessment scale, and the diversity of the nar-rations was described by counting and classifying the used symbols and sentence structures. The defi-ciency in expression was compared with the vocabulary in the book. The efficiency of the examinee’s symbol expression was also measured. The micro- and macrostructures and the fluency of the independ-ent narration was measured using the Narrative Assessment Profile. The partners’ influence on the narra-tion was observed at a general level. Results: The examined adolescent could quite often get to a result compatible with video events and flexibly use his often insufficient communication book vocabulary. In every task, he was able to stay on topic and correctly sequence the events he expressed. The results supported previous findings about the compact, slow and incomplete expression of the aided communication that is sometimes even disrupted by a partner’s active participation. Especially the amount of extra questions in a co-constructed aided narration supposedly affected its fluency, explicitness and effectiveness as well as the number of inde-pendent utterances. Conclusions: One cannot draw direct conclusions from a single case, and also the other abilities of the examinee had an effect on the performance for their part. Over the analysing process, it was noticed that the aided communicator actively adjust their planned narration on many levels to support their partners’ understanding. Thus, the inappropriate features in speaking may turn out to be appropriate, considering the situation, and vice versa. Narration adjusted to situation and vocabulary may thus, despite its ostensi-ble conciseness, embody the aided narrator’s strategic competence, where the communication partner has a crucial supporting role.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli koota tietoa korjauksista keskusteluissa, joissa käytetään kommunikaation apuvälinettä. Yhteisymmärrys on keskusteluissa avainasia, ja aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että avusteisissa keskusteluissa yhteisymmärrys on herkemmin uhattuna. On siis tärkeää, että kommunikaation apuvälinettä käyttävillä henkilöil-lä ja heidän keskustelukumppaneillaan on tapoja toteuttaa korjauksia. Tutkimuskysymyksinä oli selvittää, millä eri tavoilla korjauksia toteutetaan avusteisissa keskusteluissa, ja millaisia vaikutuksia korjauksilla on keskusteluihin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integratiivista kirjallisuuskatsausta. Aineisto-haku tehtiin Scopus- ja Pubmed-tietokannoissa hakulausekkeella (( conversat* repair* ) OR ( meaning negotiati* ) OR ( self-correction* ) OR ( clarification* strateg* )) AND ( aac OR ( aided communicat* ) OR ( communicat* aid )). Artikkelit oli julkaistu vuosina 2013–2023. Ai-neisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella havaittiin, että avusteisten keskustelujen osapuolilla on monia tapoja korjata yhteisymmärrystä. Apuvälineiden käyttäjät toteuttivat it-sekorjauksia eniten viestin muodostusvaiheessa, ja lisäksi havaittiin, että osa avusteisista kommunikoijista suosi korjausten tekemisessä eleitä ja äänteitä apuvälineen käytön sijaan. Keskustelukumppanin rooli korostui etenkin osassa tutkimuksista. Keskustelukumppanien korjausaloitteet ja selvitykset kohdistuivat eniten tiettyihin yksityiskohtiin, ja lisäksi heidän te-kemänsä aloitteet tukivat apuvälineen käyttäjää korjausten toteuttamisessa. Avusteiset kommunikoijat omaksuivat myös uutta sanastoa korjausten kuulemisen ja toteuttamisen yh-teydessä. Korjausten tekeminen apuvälineillä todettiin myös huomattavan hitaaksi. Koska keskustelukumppanin taidoilla havaittiin olevan suuri merkitys korjausten tekijänä ja tukijana, olisi tärkeää huomioida korjausten rooli myös silloin, kun ohjeistetaan kommunikoinnin apu-välineen käyttöä apuvälinettä tarvitsevalle henkilölle ja tämän läheisille. Korjaustarpeiden ymmärtäminen voi olla hyödyksi myös apuvälineiden kehittämisessä ja avusteisten kommu-nikoijien kuntoutuksen suunnittelussa. Jatkotutkimus aiheesta on tarpeen etenkin tarkemmin rajatuista näkökulmista.

Objectives. Narrative means a way of report, understand and structure a lived experience. It is an important mean of self-expression and interaction and people use it to share information with each other. The ability to narrate appears when child becomes an active participant in fantasies, stories and actions related to himself. Children with speaking disabilities often use communication books or other equipment as an alternative or augmentative mean of communication. Their possibilities to narrate can be more limited than speaking children, due to several reasons. This study describes the characteristics of augmented narratives that are formed with communication books. This study also describes how the characteristics of narratives differ when the elicitation method is changed. Also the role of communication partner and communication aid is discussed. Methods. Study consists of two physically disabled 13 to 16-year old boys who used communication books as a alternative mean of their communication. The research material was gathered during the spring of 2014. The material consists of video recordings of examinees performing three kinds of narrative assignments. The video material was transcribed and analyzed quantitatively and qualitatively in the contexts set by the research questions. Results and conclusions. Macrostructure of the narratives produced by communication book varied. Most diverse narratives filled the characteristics of a perfect narrative whereas the most compact narratives mainly focused on describing individual events. The narratives were mainly short and use of grammatical function words was scarce. Expressions of cohesion was mainly scarce and monotonous as its best. Narratives of children communicating by AAC-means differ from ones of children developing normally and expressing themselves with speech especially on microstructures' behalf. These results support and complement previous research. Further research is important to achieve a sufficient perception of particularities of augmented narratives so that the communication aids can be developed to better support the language development and expressional needs of these children.

Speech pathologist is in charge of AAC implementation in Finnish health care. A speech impaired person can also be granted additional support from an AAC teacher as adaptation training. This service supports other means of rehabilitation. There is only little research on the teamwork of speech pathologists and AAC-teachers both internationally and in Finland, but it appears so that the teamwork has been rare but there is motivation for increasing the teamwork. This thesis tries to sort out the experiences of speech pathologists and communication teachers working inside the Helsinki metropolitan area regarding teamwork between the two different professional groups. This thesis focuses on what kind of experiances the professionals have, the factors affecting the teamwork and finding out what kind of teamwork is seen as beneficial for each professional´s own work. The subjects of this thesis were 21 speech pathologists and 12 AAC teachers working inside the Helsinki metropolitan area. The subjects worked as entrepreneurs or in private enterprises, basic health care, special health care or organizations. The working experience of the subjects varied between 1 and over 10 years. The data was gathered by a questionnaire and analyzed with inductive content analysis. The teamwork between speech pathologists and AAC teachers appears to not be common and sometimes there is no teamwork ar all. Both the speech therapists and AAC teachers are however motivated in increasing and developing the teamwork. The most important factors affecting the teamwork are challenges in timing, lack of knowledge and the flow of information. Both professional groups felt sharing information, joint goalmaking, setting a division of labour, joint planning and learning from each other to be beneficial. The challenges that hinder the teamwork cand be lessened by for example adding information and education in the matter.

Puhetta tukevat ja korvaavat viestinnän keinot (AAC) ovat mahdollistaneet usealle puhevammaiselle keinon itseilmaisuun ja tasavertaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa. Vaikka moni puhevammainen läheisineen on ottanut nämä keinot osaksi arkeaan, ovat tutkimukset osoittaneet monen luopuvan näiden käytöstä. Luopumisen taustalta on tunnistettu tekijöitä, jotka rajoittavat näiden keinojen käyttöä, onnistuneen käyttöönoton taustalta taas edistäviä tekijöitä. Aiemmissa katsauksissa on keskitytty puhevammaisten, heidän läheistensä sekä eri ammattiryhmien kokemuksiin, mutta puheterapeuttien näkemyksiä aiheesta ei vielä ole koostettu. Heidän asiantuntemuksensa voisi tuoda aiheesta arvokasta lisätietoa. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin kartoittaa ja koota puheterapeuttien näkemyksiä puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä rajoittavista ja edistävistä tekijöistä. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit katsaukseen haettiin joulukuussa 2023 Scopus- ja PubMed-tietokannoista ja hakulausekkeissa käytettiin tutkimuskysymysten kannalta olennaisia termejä. Katsauksen lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista, jotka täyttivät aineistolle asetetut kriteerit ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023 ja käsittelevät yhteensä 694 puheterapeutin näkemyksiä aiheesta. Aineiston tarkemman analyysin myötä koostettiin tutkimuskysymysten kannalta oleellisimmat tiedot yhteen ja artikkelien keskiset tiedot taulukoitiin. Puheterapeuttien näkemykset rajoittavista ja edistävistä tekijöistä olivat pitkälti samansuuntaisia aiemman tutkimustiedon kanssa. Negatiiviset asenteet ja uskomukset, tuen puute sekä haasteet itse puhetta tukeviin ja korvaaviin viestinnän keinoihin liittyen rajoittivat näiden käyttöä. Edistävät tekijät puheterapeutit näkivät puolestaan rajoittaville tekijöille käänteisinä. Puheterapeutit kokivat voivansa osaltaan edistää puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä, mikäli heillä oli tähän aikaa ja resursseja. Tämän katsauksen tulokset viittaavatkin siihen, että puheterapiaresursseja lisäämällä voitaisiin vähentää rajoittavia tekijöitä ja samalla edistää puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä. Koska aihetta ei vielä ole tutkittu Suomessa, olisi tulevaisuudessa perusteltua selvittää näyttäytyvätkö rajoittavat ja edistävät tekijät samanlaisina Suomen kontekstissa.

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan puhevammaisuuden ja sosiaalisten suhteiden yhteyttä. Tutkielman taustalla on havainto kommunikaatiokysymysten marginaalisesta osuudesta sosiaalisen vammaistutkimuksen kentällä. Marginaalisuutta osaltaan lisää se, että puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja (AAC) käyttävien vammaisten ihmisten ääni on vaarassa rajautua vammaisuuteen kohdistuvan laadullisen tutkimuksen ulkopuolelle, etenkin jos tutkimusaineistona käytetään suullisia tutkimushaastatteluja. Tavoitteena on kuvata puhevammaisten ihmisten sosiaalisia suhteita ja tuoda esiin puhevammaisuuden merkitys sosiaalisten suhteiden verkoston muodostumiselle. Tutkielma kiinnittyy monitieteiseen sosiaalisen vammaistutkimuksen ja sosiologisen perhe- ja läheistutkimuksen kenttiin ja lähestyy puhevammaisuuden ilmiötä sidoksellisuuden teoreettisessa viitekehyksessä. Metodologisesti tutkielma nojaa laadulliseen tutkimusperinteeseen, narratiivisuuteen ja sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä suullisesti ja osin AAC-menetelmin tuotetusta omaelämäkerrallisesta haastattelusta. Haastatteluaineistosta muodostettiin narratiivisen analyysin avulla puhevammaisten ihmisten sosiaalisia suhteita käsittelevät tutkimuskertomukset, joiden pohjalta puhevammaisuutta tarkastellaan suhteessa aiempaan vammaisuutta sekä perhe- ja läheissuhteita koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Elämänkertomukset sisältävät määrällisesti eniten kerrontaa perheenjäsenistä. Suhteet perheenjäseniin muodostavat puhevammaisten ihmisten sosiaalisen verkoston rungon, ystävien ja tuttavien täydentäessä sosiaalisten sidosten kokonaisuutta. Sidoksellisuus lapsuuden perheeseen korostuu erityisesti niissä elämäntilaniessa, joissa kertojalla ei ole parisuhdetta tai lapsia. Yksin asuminen lisää myös ystävyyden ja tuttavien merkitystä verkostojen muodostelmassa. Elimellisen puhevamman vaikeus ei yksinomaan selitä sosiaalisten suhteiden muodostelman laajuutta tai yksittäisen sidoksen tiiviyttä, joskin puhetta korvaavien kommunikointikeinojen käyttö saattaa merkitä suppeampaa suhdeverkostoa ja tiiviimpää sidoksellisuutta perheeseen. Sosiaalisisten suhdekertomusten pohjalta voidaan sanoa, että puhevammaisuus ilmiönä vastaa biopsykososiaalista ja konstruktionistista vammaisuuden mallia. Mallin mukaisesti puhevammaisuus pohjautuu elimelliseen vammaan, joka ilmenee erilaisissa suhteissa eri tavoin. Sidokset voivat olla tiiviitä ja kertojilleen merkityksellisiä, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Vastaavasti verraten sujuva puhe ei yksinään takaa kertojalle merkityksellisen sosiaalisen suhdeverkoston olemassaoloa. Havainto tukee ajatusta siitä, että vuorovaikutus on suullista viestintää laajempi käsite, jolloin yksittäisen suhteen rakentamiseen vaikuttavat suullisten viestintätaitojen lisäksi vuorovaikutuskumppaneiden yhteinen toiminta, vuorovaikutusympäristö, koettu tai ulkopuolisen tahon määrittämä käytettävissä oleva aika, suhteen laatu ja historia sekä suhteiden verkostollinen uppoutuneisuus (embeddedness).