Browsing by Subject "BMI"

Akuutti haimatulehdus on tavallinen sairaus kirurgian päivystyksessä akuutti vatsa -potilailla. Haimatulehduksen etiologian määrittämisellä on tärkeä rooli toisaalta mahdollisesti tarvittavien hoitotoimenpiteiden valitsemisessa, mutta ennen kaikkea uusiutumisen estossa. Yleisimmät etiologiset tekijät akuutin pankreatiitin taustalla ovat alkoholin liiallinen käyttö sekä sappikivitauti. Harvinaisempia aiheuttajia ovat haiman tai haimatiehyen mekaaninen ärsytys toimenpiteen seurauksena, hypertriglyseridemia, autoimmuunitulehdus sekä tietyt lääkeaineet. Osassa tapauksista aiheuttajaa ei löydetä ja nämä jäävät ns. idiopaattisiksi. Teimme retrospektiivisen katsauksen Helsingin Yliopistolliseen sairaalaan kuuluvassa Meilahden sairaalassa vuosina 2016-2018 hoidetuista akuuttiin pankreatiittiin sairastuneista potilaista. Tarkoituksenamme oli selvittää akuutin haimatulehduksen tämänhetkinen ilmaantuvuus sekä mahdolliset muutokset haimatulehdusten etiologiajakaumassa. Lisäksi arvioimme tarkasteltavina olleiden suureiden mahdollista osuutta altistavina tekijöinä akuuttiin haimatulehdukseen sairastumiselle. Arvioitavia suureita olivat potilaiden ikä, sukupuoli, tupakointihistoria, alkoholinkäyttö, BMI sekä veren hyytymistä estävän lääkityksen käyttö. Tarkistimme myös potilaiden elossaolotiedot sekä selvitimme ilmenneet haimasyöpätapaukset akuuttiin pankreatiittiin sairastaneilla potilailla. Akuutin pankreatiitin insidenssi oli matalampi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Alkoholipankreatiittien osuus oli vähentynyt, mutta oli edelleen korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Sappipankreatiittien osuus oli noussut. Idiopaattisiksi jääneissä ja alkoholin aiheuttamissa tapauksissa tupakointi esittäytyi merkittävänä riskitekijänä. Idiopaattisissa tapauksissa myös antikoagulanttien käyttö oli mahdollinen haimatulehduksen riskitekijä. Obesiteetti vaikutti olevan merkittävä riskitekijä sekä idiopaattiselle että sappikivitaudin aiheuttamalle pankreatiitille.

Övervikt är ett samhälleligt problem som drabbar en stor del av vuxna i Finland. Upp till 63 procent av kvinnor över 30 år är överviktiga. Övervikt påverkar de flesta av kroppens organ. I denna studie fokuseras det på hur övervikt påverkar hjärtat. Både hjärtats struktur och funktion påverkas av övervikt. Vänstra kammarens dimensioner kan växa och massan öka. Detta har att göra med bland annat ett högre blodtryck som överviktiga patienter ofta har. Dessutom kräver en större kroppsmassa en större blodvolym som sedan belastar hjärtat. I detta projekt har man undersökt 87 kvinnor (medelålder 38,2 ± 4,9) var av 47 kvinnor har BMI 24,9 kg/m2 eller under och 40 har BMI 25 kg/m2 eller mer. Gränsen för övervikt anses vara BMI 25 kg/m2. På dessa kvinnor har det tagits ekokardiografiska hjärtultraljudsbilder som sedan undersökts. På bilderna har det tagits ett antal mått som beskrivs i studien och dessa mått har jämförts med BMI och andra fetmaparametrar för att undersöka om övervikt påverkat strukturen och funktionen av hjärtat hos individerna. Studien visade skillnader i hjärtstruktur och -funktion mellan kvinnor med olika BMI som relativt långt överensstämde med tidigare studier inom området. Strukturella skillnader kunde ses mellan grupperna, så som en större massa hos vänster kammare samt slagvolym. Funktionella skillnaderna var mindre, och det kunde inte konstateras att den systoliska eller den diastoliska funktionen skulle påverkas av ett större BMI.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida painoindeksin yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn, rasitusastmareaktioon ja rasituksen laukaisemiin hengitystieoireisiin (yskään, vinkunaan ja hengenahdistukseen) kouluikäisillä lapsilla. 1120 ulkojuoksukokeen tulokset käytiin retrospektiivisesti läpi. Nämä ulkojuoksukokeet oli suoritettu Iho- ja allergiasairaalassa osana kouluikäisten lasten tavanomaisia astmaselvittelyjä. Keuhkojen toimintaa arvioitiin spirometrialla. Astmalle diagnostisen rasituksen laukaiseman keuhkoputkien supistumisen eli rasitusastmareaktion rajana pidettiin vähintään 15 prosentin laskua uloshengityksen sekuntikapasiteetissa rasituksen jälkeen. Fyysinen suorituskyky arvioitiin laskemalla todellisesta juoksuajasta ja -matkasta 6 minuutissa juostu matka. Hengitystieoireet ja -löydökset kirjattiin kokeen aikana, ja lasten ikään ja sukupuoleen suhteutettu painoindeksi eli ISO-BMI laskettiin kansallisia kasvuviitearvoja käyttäen. Suurempi ISO-BMI ja ylipaino ennustivat heikompaa fyysistä suorituskykyä. Lisäksi suurempi ISO-BMI oli yhteydessä yskään ja hengenahdistukseen rasituskokeen aikana. Sen sijaan ISO-BMI ei liittynyt rasitusastmareaktioon eikä vinkunaan. Tämän tutkimuksen löydösten perusteella kouluikäisillä lapsilla ylipaino voi ennustaa heikompaa fyysistä suorituskykyä ja rasitusperäisten hengitystieoireiden ilmaantumista, mutta ei rasitusastmareaktiota. Mikäli asianmukaisia keuhkojen toimintatutkimuksia ei suoriteta, voidaan astmadiagnoosi asettaa väärin perustein. Tutkimus on toistaiseksi suurin kouluikäisten lasten ylipainon, rasitusastmareaktion ja fyysisen suorituskyvyn yhteyttä tarkasteleva tutkimus, mutta koska tutkimus oli luonteeltaan retrospektiivinen asiakirjatutkimus, tulokset tulisi jatkossa vahvistaa prospektiivisella seurantatutkimuksella.

Obesity has been identified as a risk factor for numerous chronic diseases. However, the association of Body Mass Index (BMI) and late-life cognitive functions has appeared to be complex. Obesity in mid-life has been shown to increase the risk of developing dementia later in life, whereas among older adults, being overweight has been associated with reduced risk of dementia. The recommended BMI is higher for older adults. However, obesity is probably not beneficial. Preclinical Alzheimer´s disease causes weight loss and thus confounds the associations. Few studies have investigated the association between BMI and cognitive performance among people who do not have dementia. The objective of this thesis was to evaluate whether late-life BMI is associated with cognitive performance and changes in cognitive performance during a multidomain lifestyle intervention. It also examined if changes in BMI are associated with changes in cognitive performance. The data used in this study was from The Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability (FINGER), which aimed to prevent cognitive decline among older adults at elevated risk for dementia. The 1260 participants recruited (mean age 69 years) were randomly assigned into a two-year multidomain intervention (n=631), including dietary guidance, exercise, cognitive training and management of cardiovascular risk factors, or control (n=629), receiving general health advice. Cognitive performance was assessed with modified Neuropsychological Test Battery (NTB) at baseline, and 12 and 24 months after randomization. During the intervention weight loss occurred in both study groups. Higher BMI was associated with worse total cognitive performance, executive function and processing speed, but not memory, at baseline. Higher BMI at baseline was not associated with changes in total cognitive performance, executive function or processing speed, but it predicted less improvement in memory functioning among under-69-year-olds. Changes in BMI were not associated with changes in cognitive performance. In conclusion, being overweight and obesity may be risk factors for cognitive decline even among older adults. It is likely that weight loss during the intervention was intentional, but it was not associated with cognitive changes. Hence, maintaining a healthy BMI is recommendable also for older adults, but weight loss may not have additional benefits.

Objectives. Low socioeconomic status (SES) is related to cardiovascular diseases. Furthermore, an association with left ventricular mass and diastolic function has been recognized in some studies. However, due to limited research potential mediators of these associations are not currently known. Therefore, the aim of this study was to evaluate the association of adulthood SES (education, income, occupation, and combined, cumulative SES-variable) with left ventricular mass and diastolic function. BMI and systolic blood pressure were assessed as potential mediators. Methods. The longitudinal data for the study (n=1296) was drawn from a Finnish population-based follow-up study The Cardiovascular Risk in Young Finns. SES-indicators were assessed in 2001, with the exception of income, which was assessed in 2007. BMI and systolic blood pressure were measured in 2007. Left ventricular mass and diastolic function were measured with echocardiography in 2011. Left ventricular mass (g/m2.7) was defined as a ratio of ventricular mass and participants height raised to allometric power of 2.7. Diastolic function (E/e’) was defined as a ratio of transmitral flow velocity and tissue velocity. Causal mediation analysis was used to evaluate, whether BMI and systolic blood pressure mediate the associations between adulthood SES and the left ventricular mass and diastolic function, when age and gender are controlled. Results and conclusions. Only some of the SES-indicators were related to the left ventricular mass and diastolic function. All combinations of variables that advanced to causal mediation analysis indicated partly mediated associations. The results of this study provide preliminary evidence for the mediating role of systolic blood pressure, and especially BMI, in the association of low adulthood SES with a greater left ventricular mass and diastolic dysfunction.

Tiivistelmä Lihavuus on yleistynyt viime vuosikymmenten aikana räjähdysmäisesti. Tämän myötä myös lihavuuden liitännäissairaudet, kuten tyypin 2 diabetes ja maksan rasvoittuminen, ovat lisääntyneet. Lihavuuden yhteydessä kudoksissa nähdään nikotiiniamidi adeniini dinukleotidi (NAD+) -molekyylin pitoisuuksien laskua. NAD+ vaikuttaa sirtuiini-entsyymiperheen kautta mitokondrioiden toimintaan ja glukoosi- ja lipidiaineenvaihduntaan. NAD+:n pitoisuutta elimistössä on mahdollista nostaa oraalisilla NAD+:n esiasteilla, kuten nikotiiniamidi ribosidilla (NR), niasiinilla, nikotiiniamidilla ja nikotiiniamidimononukleotidilla (NMN), joista tässä tutkimuksessa tutkittiin NR:ää. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää NR:n vaikutuksia koko kehon aineenvaihduntaan ja tutkia sen käyttöä potentiaalisena hoitona lihavuuteen ja sen liitännäissairauksiin. Tutkimus toteutettiin 29-65 -vuotiailla monotsygoottisilla kaksosilla. Pareja oli lopullisissa tilastollisissa analyyseissä yhteensä 20 paria. Näistä 16 luokiteltiin painoindeksiltään toisistaan eroaviksi. Kaikki tähän ryhmään kuuluneet tutkittavat saivat NR-lisää. Neljä paria taas oli painoindeksiltään samankaltaisia. Heidät jaettiin sokkoutetusti NR- ja plaseboryhmiin. NR-lisä oli kuukauden annosnoston jälkeen käytössä neljä kuukautta annoksella 1 gramma vuorokaudessa. NR:n vaikutusta eri aineenvaihdunnan osa-alueisiin tutkittiin muun muassa verikokein, magneettikuvin ja kudosnäyttein. Tutkimuksessa selvisi, että NR-lisä nostaa merkittävästi veren NAD+:n ja sen aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksia. Toisaalta NR-lisän aikana kaksosten kehonkoostumuksessa ja aineenvaihdunnassa ei nähty paranemista. Paino ja rasvaprosentti nousivat tilastollisesti merkitsevästi mutta eivät kliinisesti merkittävästi. Tutkimuksessa nähty veren NAD+-pitoisuuksien nousu on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, mutta vastaavia kehonkoostumuksen muutoksia ei ole raportoitu muissa ihmisillä tehdyissä NR tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa nähdyt muutokset kehonkoostumuksessa ja aineenvaihdunnassa vaativat jatkotutkimuksia.