Browsing by Subject "C-vitamiini"

Sareptansinappi (Brassica juncea var. integrifolia) ja vihannessinappi (Brassica rapa var. perviridis) ovat lehtisinappeja, joita kasvatetaan pääosin Aasian maissa. Ne sisältävät paljon terveyttä edistäviä bioaktiivisia yhdisteitä, kuten C-vitamiinia, fenoliyhdisteitä ja glukosinolaatteja. Näiden yhdisteiden määrään voidaan vaikuttaa mm. säätelemällä kasvatuksen aikaista valon intensiteettiä tai kasvatusaikaa. Tämän tutkimuksen tavoite oli tutkia kasvatuksen aikaisen valon intensiteetin ja kasvatusajan vaikutusta kerrosviljelykontissa kasvatettujen sareptansinapin ja vihannessinapin C-vitamiinin, vapaiden fenoliyhdisteiden ja glukosinolaattien muodostumiseen. Näytteet kasvatettiin kahdessa kasvatussyklissä. Tässä tutkimuksessa sinappinäytteiden C-vitamiini, vapaat fenoliyhdisteet ja glukosinolaatit määritettiin UHPLC-menetelmällä ja vapaiden fenoliyhdisteiden kokonaispitoisuus UV/VIS-spektrofotometrisellä menetelmällä. Fenoliyhdisteiden ja glukosinolaattien tunnistamiseen käytettiin UHPLC-MS-menetelmää. Tutkimustulokset osoittivat, että sareptansinappi ja vihannessinappi olivat yhtä hyviä C-vitamiinin ja fenoliyhdisteiden lähteitä, kun taas sareptansinappi sisälsi glukosinolaatteja enemmän kuin vihannessinappi. Vapaiden fenoliyhdisteiden ja glukosinolaattien pitoisuudet olivat suurimmillaan taimivaiheen kasveissa (sadonkorjuu 17 vrk idätyksen jälkeen), joita oli kasvatettu suurella valon intensiteetillä (256 ± 9 µmol m-2 s-1). Fenoliyhdisteiden ja glukosinolaattien pitoisuudet pienenivät kasvatusajan pidentyessä tai valon intensiteetin pienentyessä (136 ± 7 µmol m-2 s-1). Sitä vastoin C-vitamiinia oli merkitsevästi enemmän korjuuvaiheen kasveissa (sadonkorjuu 22 vrk idätyksen jälkeen) kuin taimivaiheen kasveissa. Tämä tutkimus osoitti, että kasvatusajalla on suurempi vaikutus lehtisinappikasvien bioaktiivisten yhdisteiden pitoisuuksiin kuin valon intensiteetillä. Vaikka kasvatus suuremmalla valon intensiteetillä lisäsi jonkin verran tutkittujen yhdisteiden muodostumista, voisi lisätutkimuksissa käyttää vielä suurempia valon intensiteettejä. Jatkotutkimusta tarvittaisiin myös lehtisinappien sisältämien glukosinolaattien ja niiden hajoamistuotteiden vaikutuksesta kasvien aistittavaan laatuun.

Oksidatiivinen stressi on tila, jossa elimistön vapaiden radikaalien ja antioksidanttien suhde on epätasapainossa. Tämä voi johtua joko vapaiden radikaalien ylimäärästä tai antioksidanttien puutteesta. Vapailla radikaaleilla tarkoitetaan aineenvaihdunnassa muodostuvia hapen ja typen lajeja, jotka ovat herkästi uudelleen reagoivia. Antioksidantit ovat aineita, jotka viivyttävät, estävät tai poistavat vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita. Eläinlääketieteessä tiedetään melko vähän oksidatiivisen stressin vaikutuksesta eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää mitä antioksidantit ovat, ja mitkä ovat niiden vaikutusmekanismit. Työssä koottiin yhteen kotieläinten ravitsemuksessa eniten tutkittujen antioksidanttien terveys- ja laatuvaikutuksia. Lisäksi työssä selvitettiin antioksidanttien ja oksidatiivisen stressin tutkimusmenetelmiä lypsylehmillä ja lihasioilla. Tavoitteena oli arvioida uusimmissa antioksidanttitutkimuksissa käytettyjen merkkiaineiden, määritysmenetelmien ja koeasetelmien soveltuvuutta tuotantoeläimille. Oksidatiiviset vauriot kohdistuvat solussa rasvoihin, valkuaisaineisiin tai nukleiinihappoihin. Endogeenisiä antioksidantteja ovat katalaasi, superoksididismutaasi, sekä glutationi- ja tioreduksinjärjestelmään kuuluvat entsyymit. Ravinnosta saataviin antioksidantteihin kuuluvat E- ja C-vitamiini, A-vitamiinin esiasteena tunnettu β-karoteeni, sekä hivenaineet seleeni, kupari ja sinkki. E-vitamiini ja karotenoidit ovat rasvaliukoisia aineita, jotka suojaavat rasvojen hapettumiselta. C-vitamiini ja glutationi ovat vesiliukoisia aineita, jotka voivat suojata rasvojen, valkuaisaineiden ja nukleiinihappojen hapettumiselta. Antioksidantit toimivat yhteistyössä. Hivenaineet toimivat solunsisäisten antioksidanttisten entsyymien, kuten superoksidismutaasin ja glutationiperoksidaasin osana. Antioksidanttit toimivat yhteistyössä. E-vitamiinilla ja seleenillä on vaikutusta lypsylehmällä poikimisen tienoilla esiintyvien sairauksien, kuten utaretulehduksen, jälkeisten jäämisen ja kohtutulehdusten esiintyvyyteen. Antioksidantteja on tutkittu myös hedelmällisyyteen liittyvien fysiologisten toimintojen yhteydessä. Antioksidanteilla on vaikutuksia lihanlaatuun märehtijöillä ja sioilla. E-vitamiini- ja seleeninlisä vaikuttaa rasvojen härskiintymiseen, lihan väriin, vedensidontakykyyn, rasvahappokoostumukseen ja antioksidanttipitoisuuteen. Karotenoideilla on vaikutusta rasvakudoksen väriin. Antioksidanteilla on vaikutusta myös maidon rasvapitoisuuteen, rasvahappokoostumukseen ja maidon sisältämien antioksidanttien määrään. Antioksidanttien toimintaa voidaan määrittää mittaamalla suorasti tai epäsuorasti antioksidanttien määrää tai antioksidanttien puutteesta syntyneitä oksidatiivisia vaurioita. Antioksidanttien määrää voidaan mitata joko arvioimalla antioksidanttien kokonaiskapasiteettia tai mittaamalla yksittäisten antioksidanttien määrää nestekromatokrafialla. Nukleiinihappoihin kohdistuvia vaurioita voidaan mitata COMET-analyysillä. Aminohappojen hapettumista voidaan mitata arvioimalla kolorimetrillä karbonyyliryhmien määrää. Rasvojen hapettumista voidaan määrittää mittaamalla malondialdehydin tai isoprostaanien määrää. Tuotantoeläimiltä verestä ja lihaksesta määritettyjä merkkiaineita ovat esimerkiksi malondialdehydi, glutationi ja muut yksittäiset antioksidantit. Lypsylehmillä oksidatiivisen stressin ja antioksidanttien tutkimisessa eri merkkiaineiden ja määritysmenetelmien käyttö on vielä vakiintumatonta. Lihasioilla tehdyissä lihanlaatukokeissa tiobarbituraattihappoon perustuva malondialdehydin määritys on eniten käytetty menetelmä rasvojen hapettumisen mittaamiseen. Antioksidanttien tutkimusmenetelmäksi sopivat kliiniset koe-eläinkokeet, joissa koeasetelmana käytetään faktorikoetta.