Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "EAC"

Sort by: Order: Results:

  • Hermonen, Gerda (2024)
    Hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta on kissoilla vuosi vuodelta enemmän tavattu kilpirauhassairaus. Hypertyreoosin esiintyvyys on lisääntynyt merkittävästi 1970-luvun lopulta lähtien, jolloin siitä raportoitiin ensimmäisen kerran. Nykyään se on jo vanhojen kissojen yleisin endokrinopatia eli umpieritteisten elinten sairaus. Bromattujen palonestoaineiden käyttö lisääntyi samoihin aikoihin lisääntyneen hypertyreoosin kanssa herättäen epäilyksiä niiden yhteydestä hypertyreoosiin. 2000-luvulle tultaessa bromattujen palonestoaineiden käyttö on rajoitusten ja kieltojen seurauksena vähentynyt merkittävästi. Erittäin pysyvän luonteensa vuoksi monia palonestoaineita kuitenkin löytyy ympäristöstä ja kissojen verestä edelleen merkittäviä määriä. Riskitekijöitä kissan hypertyreoosille on tutkittu jo varsin kattavasti siitä lähtien, kun sen huomattiin sairautena yleistyvän, ja mahdollisia riskitekijöitä hypertyreoosille onkin havaittu useita erilaisia. Eniten tutkimuksissa esiin tuleva riskitekijä hypertyreoosille vaikuttaisi olevan kissan korkea ikä, mutta myös esimerkiksi hiekkalaatikon käyttöä ja purkkiruokaa on useammissa epidemiologisissa tutkimuksissa ehdotettu riskitekijöiksi. Kirjallisuudessa eniten esiin tulevia mahdollisia aiheuttajia hypertyreoosille ovat erilaiset vierasaineet kissan elinympäristössä ja ravinnossa, esimerkiksi T4-analogit, jotka muistuttavat rakenteeltaan kilpirauhashormoni tyroksiinia ja voivat siten johtaa hypertyreoosiin. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan yksittäistä tekijää, joka voisi täysin selittää hypertyreoosin lisääntynyttä esiintymistä kissoilla. Kaikki mahdolliset aiheuttajat vaativat vielä lisätutkimuksia, jotta niiden yhteydestä hypertyreoosiin voitaisiin varmistua. Suuri osa tähän mennessä kissan hypertyreoosiin liittyvistä tutkimuksista on keskittynyt yksittäisiin riskitekijöihin eikä ole muodostanut kokonaiskuvaa eri riskitekijöistä tai mahdollisista hypertyreoosin aiheuttajista. Todennäköisesti hypertyreoosin kehittymiseen kissalla vaikuttavatkin yksittäisen tekijöiden sijaan monet eri tekijät. Tämä kirjallisuuskatsaustutkielma tutkii kilpirauhasen liikatoimintaa ja mahdollisia syitä ja riskitekijöitä sen kehittymiselle. Tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät nykykäsityksen mukaan voisivat olla kissan hypertyreoosin kehittymisen taustalla ja mitkä mahdolliset aiheuttajat vaatisivat vielä lisätutkimuksia. Tutkimuksessa käsitellään ensin kilpirauhasen normaalia fysiologiaa ja hormonaalista säätelyä, struumaa eli kilpirauhasen suurentumista sekä hypertyreoosin oirekuvaa ja diagnosointia kissoilla. Sitten esitellään erilaisia ympäristön vierasaineita, jotka ovat tutkimuksissa osoittautuneet mahdollisiksi kissan hypertyreoosin aiheuttajiksi. Tämän jälkeen käydään läpi kissan kykyä käsitellä vierasaineita elimistössään, jonka jälkeen syvennytään hypertyreoosin mahdollisiin aiheuttajiin ja niiden vaikutuksiin ja mahdollisiin vaikutusmekanismeihin kissoilla. Ennen pohdintaosiota vertaillaan vielä maantieteellisiä eroja tutkimuksissa kissalla havaittujen hypertyreoosin riskitekijöiden välillä. Lopuksi pohditaan olemassa olevien tutkimusten perusteella sitä, onko jokin aiheuttaja todennäköisempi kuin toinen ja millaisia tutkimuksia vastaisuudessa tarvittaisiin, jotta kissan hypertyreoosin aiheuttajista voitaisiin varmistua. Kissan hypertyreoosin riskien ja mahdollisten aiheuttajien tunnistaminen mahdollistaisi jatkossa myös hypertyreoosin kehittymisen ehkäisemisen kissoilla.
  • Hermonen, Gerda (2024)
    Hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta on kissoilla vuosi vuodelta enemmän tavattu kilpirauhassairaus. Hypertyreoosin esiintyvyys on lisääntynyt merkittävästi 1970-luvun lopulta lähtien, jolloin siitä raportoitiin ensimmäisen kerran. Nykyään se on jo vanhojen kissojen yleisin endokrinopatia eli umpieritteisten elinten sairaus. Bromattujen palonestoaineiden käyttö lisääntyi samoihin aikoihin lisääntyneen hypertyreoosin kanssa herättäen epäilyksiä niiden yhteydestä hypertyreoosiin. 2000-luvulle tultaessa bromattujen palonestoaineiden käyttö on rajoitusten ja kieltojen seurauksena vähentynyt merkittävästi. Erittäin pysyvän luonteensa vuoksi monia palonestoaineita kuitenkin löytyy ympäristöstä ja kissojen verestä edelleen merkittäviä määriä. Riskitekijöitä kissan hypertyreoosille on tutkittu jo varsin kattavasti siitä lähtien, kun sen huomattiin sairautena yleistyvän, ja mahdollisia riskitekijöitä hypertyreoosille onkin havaittu useita erilaisia. Eniten tutkimuksissa esiin tuleva riskitekijä hypertyreoosille vaikuttaisi olevan kissan korkea ikä, mutta myös esimerkiksi hiekkalaatikon käyttöä ja purkkiruokaa on useammissa epidemiologisissa tutkimuksissa ehdotettu riskitekijöiksi. Kirjallisuudessa eniten esiin tulevia mahdollisia aiheuttajia hypertyreoosille ovat erilaiset vierasaineet kissan elinympäristössä ja ravinnossa, esimerkiksi T4-analogit, jotka muistuttavat rakenteeltaan kilpirauhashormoni tyroksiinia ja voivat siten johtaa hypertyreoosiin. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan yksittäistä tekijää, joka voisi täysin selittää hypertyreoosin lisääntynyttä esiintymistä kissoilla. Kaikki mahdolliset aiheuttajat vaativat vielä lisätutkimuksia, jotta niiden yhteydestä hypertyreoosiin voitaisiin varmistua. Suuri osa tähän mennessä kissan hypertyreoosiin liittyvistä tutkimuksista on keskittynyt yksittäisiin riskitekijöihin eikä ole muodostanut kokonaiskuvaa eri riskitekijöistä tai mahdollisista hypertyreoosin aiheuttajista. Todennäköisesti hypertyreoosin kehittymiseen kissalla vaikuttavatkin yksittäisen tekijöiden sijaan monet eri tekijät. Tämä kirjallisuuskatsaustutkielma tutkii kilpirauhasen liikatoimintaa ja mahdollisia syitä ja riskitekijöitä sen kehittymiselle. Tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät nykykäsityksen mukaan voisivat olla kissan hypertyreoosin kehittymisen taustalla ja mitkä mahdolliset aiheuttajat vaatisivat vielä lisätutkimuksia. Tutkimuksessa käsitellään ensin kilpirauhasen normaalia fysiologiaa ja hormonaalista säätelyä, struumaa eli kilpirauhasen suurentumista sekä hypertyreoosin oirekuvaa ja diagnosointia kissoilla. Sitten esitellään erilaisia ympäristön vierasaineita, jotka ovat tutkimuksissa osoittautuneet mahdollisiksi kissan hypertyreoosin aiheuttajiksi. Tämän jälkeen käydään läpi kissan kykyä käsitellä vierasaineita elimistössään, jonka jälkeen syvennytään hypertyreoosin mahdollisiin aiheuttajiin ja niiden vaikutuksiin ja mahdollisiin vaikutusmekanismeihin kissoilla. Ennen pohdintaosiota vertaillaan vielä maantieteellisiä eroja tutkimuksissa kissalla havaittujen hypertyreoosin riskitekijöiden välillä. Lopuksi pohditaan olemassa olevien tutkimusten perusteella sitä, onko jokin aiheuttaja todennäköisempi kuin toinen ja millaisia tutkimuksia vastaisuudessa tarvittaisiin, jotta kissan hypertyreoosin aiheuttajista voitaisiin varmistua. Kissan hypertyreoosin riskien ja mahdollisten aiheuttajien tunnistaminen mahdollistaisi jatkossa myös hypertyreoosin kehittymisen ehkäisemisen kissoilla.