Browsing by Subject "Fyysinen aktiivisuus"

Tavoitteet. Tarkastelen tutkimuksessa, miten esiopetusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta tuetaan esiopetuksessa. Päivittäinen fyysinen aktiivisuus on osa lasten normaalia kasvua ja kehitystä. Alle kahdeksanvuotiaat lapset tarvitsevat fyysistä aktiivisuutta noin kolme tuntia päivässä. Lapset viettävät esiopetuksessa suuren osan päivistään, joten fyysisen aktiivisuuden tukeminen esiopetuksessa on keskeistä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että lasten fyysisen aktiivisuuden tukemisessa korostuu etenkin lapsilähtöinen pedagogiikka ja oppimisympäristöjen merkitys. Tutkimukseni tavoitteena on kuvailla, miten esiopetuksessa tuetaan lasten fyysistä aktiivisuutta ja millaiset tekijät rajoittavat lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumista esiopetuksesta vastaavien varhaiskasvatuksen opettajien mukaan. Menetelmät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea esiopetuksesta vastaavaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluja. Menetelmällä tavoiteltiin aineistoa, joka vastaisi tutkimuskysymyksiin mahdollisimman kattavasti. Aineisto analysoitiin teema-analyysin keinoin, jonka avulla aineistosta muodostettiin pääteemoja ja alateemoja tutkittavasta ilmiöstä. Aineistosta tehtyjä havaintoja tulkittiin tutkimuksen teoreettista taustaa hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta tunnistin monia esiopetusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta tukevia asioita. Fyysistä aktiivisuutta edistäviin asioihin lukeutui opettajien käyttämä lapsilähtöinen liikuntapedagogiikka ja ulkotiloissa tapahtunut toiminta. Lasten fyysisen aktiivisuuden tukemista rajoitti eniten sisätiloissa toimiminen sekä lasten kielteinen asenne toimintaa kohtaan. Tutkimuksen tulokset ovat pitkälti linjassa tutkimuksessa käytetyn teoreettisen taustan kanssa muutamia havaintoja lukuun ottamatta. Tuloksia tarkastellessa voidaan todeta, että esiopetuksessa lapsia tuetaan ohjatussa ja omaehtoisessa fyysisessä aktiivisuudessa. Jatkotutkimuksissa tulisi tutkia, miten esiopetuksen sisätiloista saisi muodostettua kokonaisuuksia, jotka tukisivat lasten fyysistä aktiivisuutta tehokkaammin.

Aikaisemman tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että fyysisellä aktiivisuudella on jo pitkään ollut merkittävä rooli terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuitenkin tutkia asiaa hieman eri näkökulmasta. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla oli tarkoitus selvittää, millaisia vaikutuksia fyysisellä aktiivisuudella on koulumenestykseen. Omat havainnot organisoituun urheilutoimintaan osallistuvien lasten hyvästä koulumenestyksestä johtivat toiseen tutkimuskysymykseen, eli tutkimaan organisoidun urheilun vaikutuksia koulumenestykseen. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli saada luotettavaa tietoa fyysisen aktiivisuuden ja organisoidun urheilun vaikutuksista koulumenestykseen, joita voitaisiin sitten mahdollisesti hyödyntää esimerkiksi kasvatustyössä. Toteutin tämän kandidaatintutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhaussa hyödynsin Helkan -tietokantoja, sekä Google Scholar -hakukonetta. Hyödynsin aineiston etsimisessä myös löytämäni kirjallisuuden lähdeluetteloja. Aineistoni koostui sekä kansainvälisestä, että kotimaisesta tutkimuksesta, ja hyödynsin työssäni myös erilaista aiheeseen liittyvää teoriakirjallisuutta, sekä muita luotettavia sähköisiä lähteitä, kuten perusopetuksen opetussuunnitelmaa, perusopetuslakia yms. Tämän tutkielman lähteet koostuivat pääosin sähköisistä lähteistä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimustulokset eivät olleet aivan yksiselitteisiä ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta, vaan niissä oli hieman epäjohdonmukaisuutta. Suurin osa aikaisemmasta tutkimuksesta kuitenkin päätyi tuloksissaan siihen, että fyysinen aktiivisuus vaikutti positiivisesti koulumenestykseen. Tulosten perusteella voitaisiin siis sanoa, että fyysisellä aktiivisuudella näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia koulumenestykseen, mutta laadukasta tutkimusta aiheesta tulisi ehdottomasti tehdä lisää. Toisen tutkimuskysymyksen kohdalla tulokset olivat yksiselitteisiä, ja näiden tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että organisoidulla urheilulla on positiivisia vaikutuksia koulumenestykseen.

Aims. The aim of this study was to investigate the development of, and links between school burnout and physical activity in upper comprehensive school. According to previous studies, school burnout increases as pupils make a transition from one level of education to the next, and school burnout is more common among girls than boys. Previous studies have indicated that physical activity decreases as people grow older. As physical activity is known to promote health and wellbeing, it could be expected to be negatively connected with school burnout. This study involves examining the development of school burnout and physical activity at two different points of measurement occurring in grades 7 and 9. Differences in school burnout between groups of pupils in grade 7 divided based on physical activity were also examined. Finally, the study explored the differences in the development of school burnout between groups divided based on change in physical activity. Methods. The data were collected as part of the Mind the Gap research project in the period 2014–2016. The final data subject to analysis included 518 pupils from the capital region. The pupils had filled out questionnaires on grades 7 and 9. The data included 336 girls and 192 boys. The SBI indicator, developed for measuring school burnout, was used in examining school burnout. The questionnaire measuring physical activity originates from the School Health Promotion Study (THL 1996–, conducted once every two years). The physical activity of the respondents was investigated in this study by asking “how often do you engage in at least half an hour of physical activity during your leisure time?”. Research data were collected from pupils in grade 7 in the spring of 2014 and subsequently from the same pupils in grade 9 in the spring of 2016. The development of school burnout and physical activity was examined with the repeated measures analysis of variance. The differences in school burnout between groups were investigated using one-way analysis of variance, and the repeated measures analysis of variance was used to examine differences between groups in the development of school burnout over time. Results indicated that there was a statistically significant increase in school burnout among girls during upper comprehensive school. No similar development was observed in boys. There was no statistically significant development in physical activity during upper comprehensive school. There was no difference related to school burnout between groups divided based on physical activity in grade 7 or grade 9. The groups divided based on a change in physical activity differed in terms of school burnout in grade 7. The pupils with a considerable increase in physical activity during upper comprehensive school were most exhausted in grade 7 and statistically significantly differed from those with a minor decline, no change, or a minor change, in physical activity. The groups divided based on their chance in physical activity did not differ from one another in terms of the development of school burnout (p = .057). Based on this study, it can be noted that school burnout appears to increase during upper comprehensive school, particularly among girls. More research is needed to determine what kind of a connection can be found between physical activity and school burnout.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten ja nuorten liikkumissuositukset toteutuvat melko heikosti. Alakouluikäisistä vain noin puolet liikkuu liikkumissuositusten mukaisesti. Lisäksi lähes puolet alakoululaisten päivittäisestä paikallaanolosta tapahtuu koulupäivän aikana. Koululla onkin erittäin merkityksellinen rooli lasten fyysisen aktiivisuuden lisääjänä, sillä koulu tavoittaa lähes kaikki lapset. Koululiikunta ei kuitenkaan pysty yksin vastaamaan lasten liikkumissuositusten heikkoon toteutumiseen, joten liikuntatuntien ulkopuolella tapahtuvan koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden rooli on merkittävä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvata keinoja, joiden avulla koulupäivän aikaista fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä oppitunneille, välitunneille ja koulumatkoihin alakoulussa. Toteutin tutkielmani kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla pystyin kuvaamaan valitsemaani aihetta laajasti. Keräsin aineiston käyttämällä Helka-tietokantaa, Finna-hakupalvelua sekä Google Scholarin hakukonetta. Lisäksi hyödynsin löytämieni tutkimusartikkeleiden lähdeluetteloita. Tutkimusaineisto koostui vuoden 2005 jälkeen julkaistuista vertaisarvioiduista pääosin englanninkielisistä tutkimusartikkeleista, sillä suomenkielisiä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita aiheeseen liittyen löytyi melko suppeasti. Tutkimusaineistoksi valikoitui 14 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joista 13 oli englanninkielisiä ja yksi suomenkielinen. Tutkimustulosten mukaan oppilaiden koulupäivän aikaista fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä monin eri tavoin oppitunneille, välitunneille ja koulumatkoihin. Oppitunneilla fyysistä aktiivisuutta voitiin lisätä ohjattujen fyysisten aktiivisuustaukojen, teknologian, luokkahuoneympäristössä tehtävien muutoksien, ja erilaisten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen keskittyvien ohjelmien avulla. Lisäksi fyysistä aktiivisuutta voitiin integroida opiskeltaviin sisältöihin. Välitunneilla oppilaiden fyysistä aktiivisuutta voitiin lisätä erilaisten leikki- ja pelivälineiden, leikkipaikkamerkintöjen ja -maalausten ja välitunnin aikaisen älypuhelimen käyttökiellon avulla. Fyysistä aktiivisuutta voitiin lisätä koulumatkoille kävelemisen ja pyöräilemisen lisäämiseen keskittyvien ohjelmien avulla. Tutkimus voi auttaa luokanopettajia ja kouluja lisäämään fyysistä aktiivisuutta tarjoamalla monipuolisesti erilaisia keinoja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi välitunneille, oppitunneille ja koulumatkoihin. Jatkotutkimusaiheena olisi hyödyllistä tutkia koulupäivän aikaista fyysistä aktiivisuutta oppilaiden näkökulmasta, ja selvittää heidän kokemuksia ja ideoita koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi.

Uusimpien tutkimusten mukaan lasten liikkuminen on lisääntynyt viime vuosien aikana, mutta silti vain puolet lapsista liikkuu päivän aikana riittävästi. Lapset viettävät yhä enemmän aikaa ruutujen ääressä, joka osaltaan lisää heidän päivittäistä paikallaanoloansa. Lähes puolet päivittäisestä paikallaanolosta tapahtuu koulupäivän aikana. Koululla onkin siis mahdollisuus lisätä lasten päivittäistä fyysistä aktiivisuutta lisäämällä liikettä koulupäivään ja etenkin oppitunneille, jotka muuten sisältävät paljon istumista. Aiheesta tehdyissä aiemmissa tutkimuksissa on löydetty yhteyksiä oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden ja hyvien oppimistulosten välillä. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä oppilaan ja luokan toimintaan. Tutkielmani on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimukseni aineisto koostuu 2000-luvulla julkaistuista, vertaisarvioiduista ja kansainvälisistä artikkeleista. Tutkimusaineistoa hain Helka- ja ERIC-tietokannoista ja Google Scholar hakuohjelmasta sekä aiheeni kannalta relevanttien aiempien tutkimusten lähdeluetteloista. Oppituntien aikaisella fyysisellä aktiivisuudella havaittiin olevan yhteyttä oppilaiden tehtävään keskittymiseen, valikoivaan tarkkaavaisuuteen, koulupäivän aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen, viihtyvyyteen ja sisäiseen motivaatioon. Oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen välisestä yhteydestä saatiin ristiriitaisia tuloksia. Kahdessa tutkimuksessa näiden väliltä löytyi yhteys, mutta yhdessä tutkimuksessa yhteyttä ei havaittu. Sen sijaan oppituntien aikaisella fyysisellä aktiivisuudella ei aineistossani havaittu olevan suoraa yhteyttä luokan toimintaan. Aineistooni ei sisältynyt tutkimuksia, jotka olisivat kohdistuneet vain luokan toimintaan ja jättäneet yksilön tarkastelun ulkopuolelle. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppituntien aikaisella fyysisellä aktiivisuudella on useita positiivisia yhteyksiä oppilaiden toimintaan. Kiinnostava tulos on myös se, että oppituntien aikaisella fyysisellä aktiivisuudella ei havaittu olevan negatiivisia yhteyksiä oppilaan tai luokan toimintaan. Tämä tutkimus esittää perusteluita oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden hyödyistä oppilaan toimintaan. Tutkimuksesta voivat hyötyä etenkin opettajat, jotka eivät vielä sisällytä fyysistä aktiivisuutta oppitunneillensa. Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia, onko fyysisen aktiivisuuden integraation tavalla vaikutusta yhteyksiin, joita sillä havaitaan olevan oppilaan ja luokan toimintaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienten lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja miten lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä varhaiskasvatuksessa. Riittävä fyysinen aktiivisuus on todella tärkeää lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Sillä on myös suuria vaikutuksia muun muassa lapsen oppimiseen. Tutkimus on toteutettu kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi muodostui lopulta 7 suomalaista tutkimusta liittyen lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimusaineistosta nousevia lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä jaottelin seuraaviin kategorioihin: Fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö, sukupuoli sekä viikonpäivä ja vuodenaika. Perheen suuri rooli lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä nousi odotetusti esiin. Muun muassa äidin koulutustaustalla on havaittu olevan yhteyttä lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Lasten on myös todettu olevan ulkona fyysisesti aktiivisempia kuin sisätiloissa. Sukupuolten välillä on myös havaittu eroja ja poikien on todettu olevan tyttöjä fyysisesti aktiivisempia niin päiväkodissa kuin vapaa-ajallakin. Lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä kiinnittämällä huomiota siihen, että lapsia kannustetaan mahdollisimman paljon liikkumaan. Kannustamista voi olla muun muassa suullinen kehottaminen tai esimerkin näyttäminen.

Physical activity has been found to increase the efficiency of children’s cognitive functions. There is a number of studies on the connection of primary school students’ leisure-time exercise with learning. However, studies on the connection of exercise during the school day with learning have been produced mainly in the recent years. New data has been produced especially on the effects on learning enabling factors, e.g. concentration. Although studies show the connection with learning enabling factors, there is not enough evidence on the causation of these two subjects. The objective of this thesis was to make a literature review on the effects of classroom-based physical activity on concentration. Another objective was to find and discuss the variables of physical activity which affect concentration. This thesis was implemented as a literature review. The data was collected from English research on the effects of classroom-based physical activity on concentration. All the referred studies implemented a physical activity break in the research frame. Physical activity was found to heighten concentration or at least have a maintaining effect. The intensity of physical activity was found to be an affecting factor on concentration. The physical activity should be at least moderate-intensity to have a significant impact on concentration. Physically passive breaks were also found to have a maintaining effect on concentration, but the effects of a physically active break were greater. In addition, the number of breaks and recesses were impacting factors. The effects of classroom-based physical activity on concentration are highlighted when the number of breaks is insufficient. Further research is needed to explain the types of physical activity that produce variation in concentration and its temporal effects.