Browsing by Subject "Hyvinvointi"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavalla heikommassa asemassa olevien äitien hyvinvointi on vahvistunut, kun äidit ovat osallistuneet päiväryhmätoimintaan ja yhteisölliseen ruuanvalmistukseen. Päiväryhmä on tarkoitettu vauvaperheiden äideille, jotka tarvitsevat tukea oman jaksamisen tai mielenterveyden haasteiden, puutteellisen tukiverkoston tai muutoin haasteellisen elämäntilanteen vuoksi. Aihe on tärkeä, sillä riittävällä sosiaalisella verkostolla ja tuella on suuri merkitys vanhemmuuteen ja vanhempien hyvinvointiin. Vaikuttamalla heikommassa asemassa olevien äitien hyvinvointiin, tuetaan hyvää vanhemmuutta sekä äitien keinoja selviytyä haastavista elämäntilanteista. Yhteiskunta tukee heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä, jotta terveys- ja hyvinvointierot kaventuisivat ja kaikilla olisi mahdollisuus kokea sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää paremmin tekijöitä, jotka vaikuttavat vauvaperheiden äitien hyvinvointiin ja osallisuuteen. Maisterintutkielma on tehty osana Yhteisillä ruokailuilla elämänvoimaa vauvaperheille-hanketta, jossa on ollut mukana Ensi- ja turvakotien liitto, Venner-ruokakasvatusyritys sekä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla. Aineistona tutkimuksessa on käytetty päiväryhmään ja yhteisölliseen ruuanvalmistukseen osallistuneiden äitien fokusryhmähaastatteluja, joita on analysoitu laadullisesti hyödyntäen teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Haastatteluja oli neljä ja haastateltuja äitejä oli 15. Tutkimuksen keskeisenä yläkäsitteenä on hyvinvointi, jota on tarkasteltu kokonaisvaltaisesti äitien pystyvyyden, toimijuuden sekä Erik Allardtin (1976) hyvinvointimallin näkökulmista. Teoreettisena viitekehyksenä on ollut Allardtin hyvinvointimalli, josta on hyödynnetty yhteisyyssuhteiden ja itsensä toteuttamisen osa-alueita analyysiä tehdessä. Tutkimuksen tulosten mukaan yhteisöllinen ruuanvalmistus ja ruokailu on tukenut päiväryhmään osallistuneiden äitien hyvinvointia täyttäen äitien yhteisyyssuhteisiin sekä itsensä toteuttamiseen liittyviä tarpeita. Päiväryhmään ja yhteisölliseen ruuanvalmistukseen osallistuminen on tukenut myös äitien pystyvyyden sekä toimijuuden kokemuksia vanhempina. Heikommassa asemassa olevien äitien hyvinvoinnin ja pystyvyyden sekä toimijuuden tukeminen vaikuttaa äitien osallisuuteen ja on näin myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta merkittävää. On tärkeää tukea erityisasemassa olevien äitien hyvinvointia, sillä sen avulla voidaan tukea myös lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Aims of the Study. This Study’s Aim was to find out the factors that influence Well-Being in the storycrafted stories of Finnish and Palestinian Children. In the past ten years the research of Children’s Well-Being has partly developed to a more childperspective direction. Children have slowly started moving from being objects to active subjects and becoming experts of their own Well-Being. This sort of expertese and respect of Childrens own visions has been the Aim also in this Study. In the present Study the focus is on both the resources and suppressors of the Well-Being as well as the similarities and differences between the stories of the Children from two Nationalities. Awareness of the factors influencing Children’s Well-Being can on it’s part help the Adults working with Children to pay more attention to the things that are meaningful for Children. Methods. The Research Data was given as a ready collected data from the research project Children tell about their Well-Being – Who listens? (projectnumber 1134911), that was funded by Academy of Finland. The research consortium was a collaboration between the Universities of Helsinki and Oulu. In the University of Helsinki it was led by professor Liisa Karlsson. The Finnish stories were retrieved from the Finnish Social Sciences data archive. These stories were collected between the years 1996-2001. The Palestinian data was gathered in Lebanon among the Palestinian refugees between the years 2006-2012. Alltogether the datas consist of 81 stories, of which 42 are from Finns and 39 are from Palestinians.Children in both datas were 2-12 years old. In the review of the stories the wellfare theory by Erik Allardt(1976), a Finnish sosiologist, was used as a guideline. The resources and suppressors of Well-Being were monitored through Allardt’s dimimensions of wellfare; material conditions (having), social relationships (loving) and the socieltal level (being). In the analysingprocess quatifying and contets specification were used. Results and conclusions. The resources of Well-Being in the stories from both datas were home, the satisfaction of basic needs, happiness, play, peer relationships, family and the possibility to influence in their own matters. In addition to these, in the stories of the Palestinians feeling secure and the possibility to influence thorough dance were also regarded as resources. In Finnish stories also autonomous adventures with peers were labelled as resources. Suppressors for Well-Being in the stories of both datas were shortcomings of material conditions, fear and shortcomings of the possibilities to influence own matters. Suppressors in the stories of Palestinians were also the lack of peer relationships, impossibility to play or to attend school, loss of close-ones and the unsaturation of basic needs. Additional suppressors in the stories of the Finns were difficulties in play and being left alone. In the stories of Palestinian Children one can find the experiences and consequences of War from the Child’s point of view. In the stories of Finnish Children material conditions and possibilities of influencing own matters were better than in the Palestinian stories. Finnish stories revealed also challenges in peer relationships. As a conclusion from the stories of the Children peer relationships, play, family, satisfaction of basic needs and the possibility to influence ones own matters appear to be meaningful for the Well-Being of Children from both countries.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää kisapappien tarjoamaa apua urheilijoille. Tämä tutkimus pyrkii myös selventämään kisapapin uutta roolia, jossa kisapappi keskittyy urheilijoiden lisäksi koko olympiajoukkueen henkilökuntaan ja heidän auttamiseen. Tutkimuskysymykseni on: Mitä apua kisapapista on olympiakisojen urheilijoille ja kilpailuissa mukana oleville toimihenkilöille, sekä miten kisapappiin suhtaudutaan. Tutkimuksen toissijaisena tarkoituksena on selventää uskonnon ja urheilun välistä yhteistyötä läpi historian sekä kisapappien historiaa. Tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla seitsemän olympia urheilijaa ja viisi toimihenkilöä (valmentajia, joukkueenjohtajia ynm). Haastateltavista viisi oli naisia ja seitsemän miehiä. Urheilijoista kaksi oli paraurheilijoita ja yhteensä kolme oli lopettanut aktiivisen kilpaurheilun. Käytän tutkimuksessani puolistrukturoitua haastattelua eli niin sanottua teemahaastattelua. Teoriataustaa tutkimukselleni sain olympiakomitean tekemistä palautekyselyistä, jotka sain käyttööni, jotta voin vertailla kisojenjälkeisiä vastauksia haastatteluiden vastauksiin. Tutkimukseni kannalta suoranaista aineistoa kisapapeista on todella heikosti. Aiheesta on aikaisemmin tehty ainoastaan yksi pro- gradu tutkielma vuonna 1997. Jouduin tutkimuksen aikana soveltamaan paljon yleistä urheilun historiaa sekä uutisissa, että sosiaalisessa mediassa tehtyjä julkaisuja. Tutkimukseni mukaan kisapappi on puolueeton joukkuelainen, joka on osa joukkuetta, mutta silti joukkueen ulkopuolinen. Kisapapin neutraali olemus joukkueen mukana auttaa urheilijoita keskustelemaan kisapapin kanssa. Vastaajien mukaan kisapapille on helpompi puhua, kun tietää että kisapappi on suorituksesta vapaa ihminen. Etenkin kipeistä tai vaikeista asioista puhumisen vastaajat kokivat helpoksi. Kisapapit ovat onnistuneet tekemään kynnyksen keskustelulle matalaksi ja urheilijat sekä toimihenkilöt kokevat keskustelun aloittamisen vaivattomaksi. Ulkopuolisuus koettiin myös hyväksi asiaksi, kun joukkueessa tulee jokin ongelmatilanne esimerkiksi joukkuelaisten välillä. Kisapapit toimivat ikään kuin neutraaleina sovittelijoina, joiden on helppo toimia urheilijoiden tai toimihenkilöiden parissa. Toimihenkilöt nostivat kisapapin avun työhyvinvoinnin kannalta merkittäväksi. Tämä työhyvinvointiin keskittyvä näkökulma on ollut tietoinen valinta olympiakomitealta, koska kisapappi Huovinen on myös työnohjauksen ammattilainen. Kisapappi käy keskusteluja toimihenkilöiden kanssa tasaisin väliajoin ja yrittää parantaa heidän työhyvinvointiaan. Monet toimihenkilöistä tapaavat kisapappia kilpailujen ja leirien ulkopuolella. Useilla vastaajista keskustelut kisapapin kanssa liittyivät heidän työhönsä sekä siihen, miten he voisivat hoitaa työnsä paremmin. Urheilijat toivoivat kisapapeilta aktiivisempaa osallistumista kilpailuja edeltävään harjoitteluun ja valmistautumiseen. Etenkin paraurheilun puolella kisapapin toiminta painottuu ainoastaan kilpailuihin, joten valmistavilla leireillä ja harjoittelussa heillä ei ole mahdollisuutta kisapapin apuun. Kaikki haastateltavani toivoivat, että kisapapit pysyvät toiminnassa mukana ja että myös tulevaisuudessa on mahdollisuus keskustella kisapapin kanssa arvokilpailuissa.

Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkoituksena on selvittää, miten käsityönopetuksella voidaan lisätä ja tukea oppilaan hyvinvointia. Hyvinvointia tarkastellaan Seligmanin (2011) PERMA-hyvinvointiteoriasta käsin. PERMA-teoriassa ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät on jaoteltu viiteen osa-alueeseen: positiiviset tunteet, sitoutuneisuus, myönteiset ihmissuhteet, merkityksellisyys ja saavutettavuus. Tämä auttaa tarkastelemaan hyvinvointia monipuolisesti. Olettamuksena on, että käsityön opetuksella on myönteinen vaikutus oppilaan hyvinvoinnin kokemukseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, joissa on selvitetty käsityöharrastuksen vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin, että käsillä tekemiselle on merkittävä rooli myönteiseen hyvinvoinnin kokemukseen. Toisena olettamuksena on, että positiivisen pedagogiikan avulla hyvinvointia lisääviä tekijöitä voidaan lisätä myös koulun käsityönoppitunnilla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa kokonaiskuvaa siitä, miten käsityönopetuksella voidaan tukea hyvinvointiin vaikuttavia eri osa-alueita aikaisempien tutkimusten perusteella. Tietoa etsittiin suomen- ja englanninkielisillä hakusanoilla hyödyntäen eri tiedonhankinnan kanavia, kuten Heldaa, Helkaa, Finnaa ja Google Scholaria. Valitut tutkimusaineistot ovat sidoksissa PERMA-teoriaan sekä koulun käsityönopetukseen. Aineistossa korostui oppilaan kokemusmaailma. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella käsityönopetuksella voidaan lisätä ja tukea oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Oppilaan sitoutuneisuuden kokemuksia lisää mindfulness-harjoitteet, taitotason ja tehtävän haasteellisuuden suhteuttaminen toisiin sekä oppilaan ajatus- ja kokemusmaailman huomioiminen opetuksessa. Myönteisiä ihmissuhteita voidaan harjoittaa yhteisöllisen työskentely kautta, jossa materia toimii vuorovaikutustaitojen kehittämisen apuna. Saavuttamisen tunnetta voidaan lisätä yhdessä asetettujen tavoitteiden ja niiden toteutumista arvioinnin avulla. Prosessin dokumentointi auttaa oppilasta hahmottamaan omia vahvuuksiaan ja taitojen kehittymistä. Oppilaan kokemusta elämän merkityksellisyydestä voidaan lisätä materian, itseilmaisun, käsityöprosessin ja valmistetun konkreettisen tuotteen kautta. Onnistumisen kokemukset saavat aikaan myönteisiä tunteita.

This thesis studies women’s voluntary childless. The focus of the thesis is why some women want to be childless. It is also discussed how other people deal with voluntary childless. Previous studies show that freedom is the most common reason to be voluntary childless. Some people are also uncertain if they can live good life with children, as if they need to compromise some other important things. These important things are, for example, own body, travel, sleep and spontaneity. All participants of the survey of this thesis were obtained through Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry. Answers were collected as electrical survey sheet online. Surveys gets 328 answer’s but this studies analysis only 20. From the survey results, it was observed, that voluntary childlessness affects especially own wellbeing and freedom. Own will of being childless also arose from the results meaning that childlessness is intrinsic choice. On the other hand, childlessness is not considered as choice by some people. Instead it is seen as way of living individual’s own life its own way. Preconceptions of other people, typically seen as underrating, also arose from the survey results.

This master's thesis aims to elucidate the experiences of eighth-grade elementary school students in home economics distance learning periods in the spring of 2020 and spring of 2021. The aim was also to outline the change in household education during the exceptional period caused by the corona pandemic. The study was carried out using qualitative research methods. The research material was collected through in-depth interviews with eight eighth graders in elective home economics course who had experienced both distance learning periods. The analysis of the material uti-lized the principles of content analysis and thematic analysis. The general opinion of the interviewees about distance learning was negative. According to the respondents, social isolation had a negative effect on experiences also on distance learning in home economics, as the formerly interactive subject turned into studying alone. There was a distinct decrease in interactions between teacher and student, which affected negatively in the experiences of the student about distance learning. Tasks in distance learn-ing seemed more boring than in contact learning, as many tasks were written assignments instead of cooking, as in the name of equality the home economics teacher could not de-mand students to acquire the necessary materials. Respondents found the education tech-nological applications to be easy to use. However, the simultaneous use of many applica-tions was a concern for respondents, as the school did not have common policies on the use of applications during the first distance learning period, so many teachers had different appli-cations in use.

Hyvinvointierojen kaventaminen on ollut kärkitavoitteita Suomen politiikassa jo vuosikymmenien ajan. Edelleen hyvinvointierot ovat sitkeästi säilyneet ja heikompi hyvinvointi kasaantuu heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleviin väestöryhmiin. Työttömyyden on todettu olevan merkittävä tekijä yksilön köyhyysriskin kasvamisen ja heikon hyvinvoinnin kannalta. Tässä tutkielmassa pyrittiin laadullisen haastattelututkimuksen avulla selvittämään työttömien nuorten käsityksiä toimeentulosta, hyvinvoinnistä sekä näiden välisestä yhteydestä. Tutkielman aineisto koostui kolmesta 20-29-vuotiaiden työttömien nuorten ryhmähaastattelusta. Haastattelut kerättiin loka-marraskuussa 2016 osana ECOSOS-tutkimushanketta, jossa tutkittiin ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä työn ja toimeentulon muotoja erityisesti nuorten näkökulmasta. Tässä tutkielmassa hyvinvoinnin teoreettisena taustana on käytetty Pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa tunnettua ja käytettyä Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien teoriaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat, ettät työttömät nuoret kokivat vaikeuksia täyttää kohtuulliseen elintasoon vaadittavia perustarpeita. Niukka taloudellinen tilanne aiheutti jatkuvan taloudellisen suunnittelun ja tulojen epävarmuuden vuoksi myös psyykkistä kuormitusta ja stressiä. Niukka toimeentulo myös rajasi elämistä ja se vaikutti sekä elintasoon, sosiaalisiin suhteisiin että itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin. Hyvinvointi ja sen komponentit rakentuivat nuorten puheessa elintasosta ja perustarpeiden tyydyttämisestä, sosiaalisista suhteista sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista, jotka mukailivat Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia (elintaso, yhteisyyssuhteet ja itsensä toteuttamisen muodot). Toimeentulon ja hyvinvoinnin yhteyttä tarkastellessa nuorten puheesta nousi toimeentulon merkitys perustarpeiden täyttämisessä. Lisäksi rahan riittäminen myös muuhun, kuten vapaa-ajan aktiviteetteihin, harrastamiseen ja muihin itsensä toteuttamisen muotoihin koettiin olevan keskeinen asia riittäväksi koetussa toimeentulossa. Tutkielma osoitti, että työttömät nuoret kokivat toimeentulovaikeuksia ja riittävä toimeentulo oli nuorten puheissa sidoksissa hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tulokset vahvistivat aiempaa tutkimusta työttömien merkittävästä köyhyysriskistä ja toimeentulovaikeuksien yleisyydestä. Työttömyyden aiheuttama taloudellinen niukkuus luo ylimääräisiä stressitekijöitä ja psyykkistä kuormitusta, jotka pitkään kestäessään nostavat terveyden heikkenemisen riskiä ja näin ollen vaikeuttavat työttömän uudelleen työllistymistä. Työttömien nuorten hyvinvoinnin tarkastelu laadullisin keinoin antaa mahdollisuuksia muun muassa työllistymistoimenpiteiden kehittämiselle sekä työttömän yksilölliselle kohtaamiselle, jota vaaditaan työllistymisen esteiden muodostuessa yksilöllisesti.