Browsing by Subject "Konflikti"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2024)Ristiriitatilanteiden ilmeneminen kouluympäristössä on yleistä, ja joskus näitä tilanteita tarvitsee ratkaista koulusovittelun kautta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten koulusovittelua toteutetaan suomalaisissa oppilaitoksissa. Lisäksi katsauksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat sovittelutilanteen onnistumisen kannalta avainasemassa. Katsauksessa samalla tutustutaan teorioihin sovittelun taustalla. Koulusovittelun ymmärtäminen ja tiedostaminen osaksi yhteiskunnallista kokonaisuutta on tärkeää, sillä sovittelulla edistetään rauhaa ja turvallisuutta sekä sitä harjoittamalla lisätään kouluviihtyvyyttä. Toteutin kandidaatintutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja hain tutkimusaineistoa Helka- kirjaston hakupalvelusta sekä hyödynsin Googlea että Google Scholaria kirjallisuuden kartoittamisessa. Aineistoksi löytyi sekä suomalaista että ulkomaalaista kirjallisuutta, tutkimuksia ja muita julkaisuja. Aineiston haussa käytettiin erityisesti seuraavia sanoja: ristiriitatilanne, ristiriitatilanteen selvittäminen, selvittely ja sovittelu. Tämän kirjallisuuskatsauksen kohteena ovat lapset ja nuoret. Lisäksi rajaan tarkastelun ulkopuolelle yksityiset perusopetuksen järjestäjätahot. Kirjallisuuden perusteella sovittelun teoreettinen tausta on restoratiivisessa lähestymistavassa, mikä määrittää muun muassa periaatteet, joiden mukaan sovittelua tulisi toteuttaa. Aineiston perusteella suomalaisissa kouluissa toteutetaan sovittelutoimintaa osana puuttumisen menetelmien kokonaisuutta, joskin eroja oppilaitosten välillä on. Suomen Sovittelufoorumin (SSF) perustama Verso-ohjelma on merkittävin kasvatusalan sovittelutoiminnan edistäjä, jonka avulla suomalainen sovittelutaitoisuus on kasvanut ja monissa kouluissa käytössä on Verson kehittämä vertaissovittelutoiminta, jossa oppilaita osallistetaan sovittelutoimintaan.
-
(2019)This thesis descirebes violence by non-state actors as a struggle for recognition. It uses terrorist organization al-Qaida as en example. The goal is to scrutinize if moral questions arise as an important motive for the non-state actors to use violence. The concept of recognition was created by Hegel. The idea is that individuals desire recognition from each other. The one who is recognazied is a selfconcios subject, but those from whom the recognition is denied, are seen as objects. Reciprocity is an absolute condition for the recognition, because only self-concious subject can give meaningful recognition. Being recognized is more important than life. Reciprocal recognition enables collective consiousnes, through which individuals form conception about themselves as part of it. Later the concept of recognition was linked to the relations of societies and cultures. The idea is that recognition can be given or denied as a result of an ethnic or cultural background of an individual. Frantz Fanon problematized reciprocal recognition by suggesting that in a western society only white members of the society with western cultural background can achieve recognition. From this perspective, those who are subordinated by the western culture needs make themselves as subjects by breaking ranks against the western culture. In this struggle subordinates show their desire to be recognized as separate and different from the westerners. The desire stems from that they have observed that western culture is a racist one and subordinates them as a group. Reciprocal recognition becomes problematized in this context where it becomes impossible to recognize members from another group based on the qualities and values of that group. This thesis suggests that al-Qaida acts in this kind of context where centeral feature are relations between groups of humans. Those relations cannot be easily limited geographically or to interstate relations. Material for the research are letters by Osama bin Laden from 1994 to 1998. I analyze the letters from the perspective of the recognition. Through the concept I create a structure for the discourse so that the discourse could be portrayd as a struggle for recognition. The focus is in that how the own group is distinguished as a subject and the other as an object, and also how in this context violence becomes acceptable and even necessary. The discourse displayed in Bin Laden´s letters is portrayed as a struggle for the recognition. The method to analyze the letters is critical discourse analysis through which I try to portray the discourse in relation to the framework. At the discourse portrayed, muslims are one honorable and great nation, which is unjustly oppressed. Enemy for this subject are foremost the western nations, but the object is created especially through the hostility towards muslim leaders. However the muslim leaders are seen as minions and vassals of the west and they represent greedy and corrupted values and hostility towards muslims, which are attributes of the western societies. Western nations and muslim leaders together with the jews form a conspiracy to annihilate islam and to loot muslims and their lands. The violence is unavoidable in this context, because the conpirators that represent falsehood won´t retreat from their intentions. The muslims need to defend the truth and themselves against the attacking falsehood for the sake of the truth and for the sake of themselves. The discourse portrayed in the letters have parellels to earlier research about that how the struggle for the recognition builds up when the non-reconized becomes to demand recognition. The discourse actually don´t tell why the object is so hostile towards muslims and its hostility comes as given quality of the object. In this sense the discourse emphasizes the special role of the subject as a rationale for the demand of the recognition but it also emphasize the evilness of the object as a rationale why the subject is unrecognized. In this manner the discourse has especially parelles to the Fanon´s outlook about the difficultness of the reciprocal recognition between the groups and his outlook about the necessity of the violence between them. Moral arguments seem to have pivotal role in that how al-Qaida forms its motives to violence and how it generates support for its existence. Opression is foremost seen from the moral perspectives and economic and political oppression are results of moral corruption and wickidness of the object.
-
(2019)This thesis descirebes violence by non-state actors as a struggle for recognition. It uses terrorist organization al-Qaida as en example. The goal is to scrutinize if moral questions arise as an important motive for the non-state actors to use violence. The concept of recognition was created by Hegel. The idea is that individuals desire recognition from each other. The one who is recognazied is a selfconcios subject, but those from whom the recognition is denied, are seen as objects. Reciprocity is an absolute condition for the recognition, because only self-concious subject can give meaningful recognition. Being recognized is more important than life. Reciprocal recognition enables collective consiousnes, through which individuals form conception about themselves as part of it. Later the concept of recognition was linked to the relations of societies and cultures. The idea is that recognition can be given or denied as a result of an ethnic or cultural background of an individual. Frantz Fanon problematized reciprocal recognition by suggesting that in a western society only white members of the society with western cultural background can achieve recognition. From this perspective, those who are subordinated by the western culture needs make themselves as subjects by breaking ranks against the western culture. In this struggle subordinates show their desire to be recognized as separate and different from the westerners. The desire stems from that they have observed that western culture is a racist one and subordinates them as a group. Reciprocal recognition becomes problematized in this context where it becomes impossible to recognize members from another group based on the qualities and values of that group. This thesis suggests that al-Qaida acts in this kind of context where centeral feature are relations between groups of humans. Those relations cannot be easily limited geographically or to interstate relations. Material for the research are letters by Osama bin Laden from 1994 to 1998. I analyze the letters from the perspective of the recognition. Through the concept I create a structure for the discourse so that the discourse could be portrayd as a struggle for recognition. The focus is in that how the own group is distinguished as a subject and the other as an object, and also how in this context violence becomes acceptable and even necessary. The discourse displayed in Bin Laden´s letters is portrayed as a struggle for the recognition. The method to analyze the letters is critical discourse analysis through which I try to portray the discourse in relation to the framework. At the discourse portrayed, muslims are one honorable and great nation, which is unjustly oppressed. Enemy for this subject are foremost the western nations, but the object is created especially through the hostility towards muslim leaders. However the muslim leaders are seen as minions and vassals of the west and they represent greedy and corrupted values and hostility towards muslims, which are attributes of the western societies. Western nations and muslim leaders together with the jews form a conspiracy to annihilate islam and to loot muslims and their lands. The violence is unavoidable in this context, because the conpirators that represent falsehood won´t retreat from their intentions. The muslims need to defend the truth and themselves against the attacking falsehood for the sake of the truth and for the sake of themselves. The discourse portrayed in the letters have parellels to earlier research about that how the struggle for the recognition builds up when the non-reconized becomes to demand recognition. The discourse actually don´t tell why the object is so hostile towards muslims and its hostility comes as given quality of the object. In this sense the discourse emphasizes the special role of the subject as a rationale for the demand of the recognition but it also emphasize the evilness of the object as a rationale why the subject is unrecognized. In this manner the discourse has especially parelles to the Fanon´s outlook about the difficultness of the reciprocal recognition between the groups and his outlook about the necessity of the violence between them. Moral arguments seem to have pivotal role in that how al-Qaida forms its motives to violence and how it generates support for its existence. Opression is foremost seen from the moral perspectives and economic and political oppression are results of moral corruption and wickidness of the object.
-
(2024)Tutkielmani keskittyy paavi Johannes Paavali II:n näkemyksiin kansainvälisistä konflikteista ja kriiseistä ajanjaksolla 1978-2003. Tutkielmassani pääasiallisina lähteinä toimivat Vircondeletin 2005, Heinisen 2004, Metaxasin 2013 ja Halmeen 2020 julkaistut teokset. Näiden lisäksi tärkeimpiä aineistoja oli itse paavin laatimat kirjeet, puheet ja viestit, jotka löytyvät Vatikaanin verkkosivuilta. Olen myös hyödyntänyt muuta paavista kertovaa kirjallisuutta, sekä eri kriisien ja konfliktien kannalta tärkeimpiä teoksia, julkaisuja ja erilaisia tutkimuksia. Paavi Johannes Paavali II tunnetaan laajasti yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, ja hän osoitti paavina toimiessaan syvää omistautumista rauhan ja sovinnon edistämiselle kansainvälisissä konflikteissa ja kriiseissä. Hänen paaviutensa aikana, vuosina 1978-2005, hän kohtasi lukuisia maailmanlaajuisia haasteita ja osallistui aktiivisesti diplomaattisiin ponnisteluihin konfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi, samalla noudattaen oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteita. Paavi Johannes Paavali II:n ei vain tyytynyt pitämään puheita ja kirjoittamaan kirjeitä, vaan hän matkusti usein paikanpäälle tapaamaan ihmisiä ja piti puheitaan suoraan heille. Paavia kutsutaankin matkustavaksi paaviksi, koska hän matkusti huomattavasti enemmän kuin häntä edeltäneet paavit. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida paavi Johannes Paavali II:n lähestymistapoja kansainvälisiin konflikteihin ja kriiseihin, samalla korostaen hänen sitoutumistaan rauhaan, diplomaattisiin pyrkimyksiin ja moraaliseen johtajuuteen. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten paavi kohtasi eri kriisitilanteen ja millaisia periaatteita hän noudatti toiminnassaan. Tutkin myös vaikuttiko paavi Johannes Paavali II:n puolalaisuus ja kokemus toisesta maailmansodasta eri tavalla suhtautumiseen kuin edellisillä paaveilla. Yksi keskeinen tulos tässä tutkimuksessa on se, että paavi Johannes Paavali II:n lähestyi kaikkia kriisejä ja konflikteja diplomaattisesti, tavoitteenaan rauhan löytäminen. Hän ei suosinut yhtä ihmisryhmää toisen edelle, vaan pyrki ottamaan kaikki osapuolet huomioon. Hänen lähestymistapansa oli inklusiivinen, painottaen kaikkien osapuolten yhdenvertaista kunnioittamista ja oikeudenmukaisen ratkaisun löytämistä konflikteihin. Hän puolusti voimakkaasti ihmisoikeuksia, uskonnonvapautta ja jokaisen ihmisen ihmisarvoa. Paavi korosti rauhan tärkeyttä yleisellä tasolla ja puhui siitä usein. Paavi Johannes Paavali II:n uskoi, että sotien syynä ovat monimutkaiset ja yleismaailmalliset ongelmat, jotka kohdistuvat sekä ihmisiin, että elämään. Hänen mielestään rauhan perustana on elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen, sota syntyy siellä, missä ihmisoikeuksia rikotaan. Rauha taas riippuu jokaisen ihmisen toiminnasta, sillä sota ei ole luonnonilmiö, vaan sen aloittavat ihmiset. Paavin mukaan aseet eivät ole vain eettisen kriisin seuraus, vaan myös rauhan rikkoutumisen syy. Hän uskoi, että rauha löytyy vain noudattamalla tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Siksi erilaiset konfliktit tulisi ratkaista muilla tavoin kuin sotimalla.
-
(2020)Peliteoria on hyötyään maksimoivien toimijoiden strategista kanssakäymistä tutkiva taloustieteen osa-alue, jota voidaan hyödyntää myös konfliktien tutkimuksessa. Peliteoria auttaa ymmärtämään, ennaltaehkäisemään ja ratkomaan valtioiden sisäisiä konflikteja myös ennen niiden muuttumista sisällissodiksi, joita on tälläkin hetkellä maailmalla käynnissä kymmeniä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat miksi neuvottelut usein epäonnistuvat ja miksi konfliktin muuttuessa väkivaltaiseksi, valtioiden sisällissodat ovat keskimäärin pitkäkestoisempia kuin valtioiden väliset sodat. Valtion sisäisen konfliktin tutkimuksen menetelmät rajataan ekstensiivisen muodon peleihin, joissa valintojen järjestyksellä on ratkaiseva vaikutus lopputulokseen. Ekstensiivisen muodon pelit mahdollistavat konfliktin tarkastelun laajemmin, kuin vain yhden irrallisen teeman näkökulmasta, ja niillä voidaan tutkia sekä konfliktin rauhanomaisempaa vaihetta että sisällissotaan ajautunutta tilannetta. Tarkemmin käsiteltäviksi peleiksi valikoituvat James Fearonin (2008) ja Robert Powellin (2013) kehittämät pelit, sillä ne käsittelevät konfliktia yleisellä tasolla ja tarjoavat erilaisia näkökulmia samankaltaisten sisäisten konfliktien tutkimiseen. Tulosten mukaan sotimisen todennäköisyys kasvaa valtion yhdistämisestä seuraavan hyödyn kasvaessa ja sotimisen vaihtoehtoiskustannusten vähentyessä. Myös informaation määrä vaikuttaa konfliktin kulkuun. Sitoutumisongelmat pitkittävät konflikteja ja saattavat ajaa konfliktin osapuolet sisällissotaan, vaikka molempien etuna olisi rauhanomainen neuvotteluratkaisu. Ulkopuolinen taho voi vahvalla puuttumisellaan edesauttaa rauhanomaisen ratkaisun syntyä korvaamalla vahvojen kansallisten instituutioiden puuttumisen ja lisäämällä sotimisen vaihtoehtoiskustannuksia esimerkiksi taloudellisilla pakotteilla. Konfliktin osapuolten yhteisen tilannekuvan luominen voi estää rauhallista konfliktia kärjistymästä sisällissodaksi. Peliteoria tarjoaa mielenkiintoisia havaintoja valtioiden sisäisistä konflikteista. Se auttaa myös tunnistamaan tekijöitä sisällissotien syttymisen ja konfliktien sovittelun taustalla. Peliteoria ei kuitenkaan sovellu suoraan jonkin tietyn konfliktin tutkimiseen vaan sitä tulisi käyttää konfliktien tarkasteluun yleisellä tasolla.
-
(2020)Peliteoria on hyötyään maksimoivien toimijoiden strategista kanssakäymistä tutkiva taloustieteen osa-alue, jota voidaan hyödyntää myös konfliktien tutkimuksessa. Peliteoria auttaa ymmärtämään, ennaltaehkäisemään ja ratkomaan valtioiden sisäisiä konflikteja myös ennen niiden muuttumista sisällissodiksi, joita on tälläkin hetkellä maailmalla käynnissä kymmeniä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat miksi neuvottelut usein epäonnistuvat ja miksi konfliktin muuttuessa väkivaltaiseksi, valtioiden sisällissodat ovat keskimäärin pitkäkestoisempia kuin valtioiden väliset sodat. Valtion sisäisen konfliktin tutkimuksen menetelmät rajataan ekstensiivisen muodon peleihin, joissa valintojen järjestyksellä on ratkaiseva vaikutus lopputulokseen. Ekstensiivisen muodon pelit mahdollistavat konfliktin tarkastelun laajemmin, kuin vain yhden irrallisen teeman näkökulmasta, ja niillä voidaan tutkia sekä konfliktin rauhanomaisempaa vaihetta että sisällissotaan ajautunutta tilannetta. Tarkemmin käsiteltäviksi peleiksi valikoituvat James Fearonin (2008) ja Robert Powellin (2013) kehittämät pelit, sillä ne käsittelevät konfliktia yleisellä tasolla ja tarjoavat erilaisia näkökulmia samankaltaisten sisäisten konfliktien tutkimiseen. Tulosten mukaan sotimisen todennäköisyys kasvaa valtion yhdistämisestä seuraavan hyödyn kasvaessa ja sotimisen vaihtoehtoiskustannusten vähentyessä. Myös informaation määrä vaikuttaa konfliktin kulkuun. Sitoutumisongelmat pitkittävät konflikteja ja saattavat ajaa konfliktin osapuolet sisällissotaan, vaikka molempien etuna olisi rauhanomainen neuvotteluratkaisu. Ulkopuolinen taho voi vahvalla puuttumisellaan edesauttaa rauhanomaisen ratkaisun syntyä korvaamalla vahvojen kansallisten instituutioiden puuttumisen ja lisäämällä sotimisen vaihtoehtoiskustannuksia esimerkiksi taloudellisilla pakotteilla. Konfliktin osapuolten yhteisen tilannekuvan luominen voi estää rauhallista konfliktia kärjistymästä sisällissodaksi. Peliteoria tarjoaa mielenkiintoisia havaintoja valtioiden sisäisistä konflikteista. Se auttaa myös tunnistamaan tekijöitä sisällissotien syttymisen ja konfliktien sovittelun taustalla. Peliteoria ei kuitenkaan sovellu suoraan jonkin tietyn konfliktin tutkimiseen vaan sitä tulisi käyttää konfliktien tarkasteluun yleisellä tasolla.
Now showing items 1-7 of 7