Browsing by Subject "Levinas"

Pro-gradu tutkielma käsittelee Levinasin etiikan ja feministisen teorian mahdollisia risteyskohtia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on poststrukturalistinen filosofia ja erityisesti vuosituhannen vaihteeseen paikantuva niin kutsuttu eettis-esteettinen käänne sen sisällä. Toinen tutkielman perustavista viitekehyksistä on feministinen teoria, etenkin poststrukturalistinen feministinen etiikka, jonka läpi suodattuvat Levinas-luennat erityisesti ruumiillisuuden sekä erojen pluraliteetin suhteen ovat tutkielman keskeinen sisältö. Tutkielman lähtökohtana on feminististen teorian keskustelututtaminen filosofian kanonisoitujen tekstien kanssa. Näitä teemoja käsitellään tutkielman johdantoluvussa. Tutkielman toisessa ja kolmannessa luvussa rakentuu se historiallinen ja teoreettinen tausta, jonka myötä työn keskeisimmät väitteet paikantuvat kontekstiinsa ja tulevat ymmärrettäviksi. Tutkielman uloin viitekehys on poststrukturalistinen eettinen käänne, erityisesti sen fenomenologinen juonne. Tutkielma esittää lyhyen katsauksen fenomenologiseen ajatteluun ja sen teoreettisen peruskäsitteistöön, jonka ymmärtäminen toimii johdatuksena myös Levinasin ajatteluun. Toinen luku päättyy tiiviillä katsauksella feministiseen etiikan tutkimukseen, joka vaaditaan myöhempien Levinas-tulkintojen kontekstualisoimiseksi: nimenomaan feministinen etiikka on se teoreettinen kenttä, johon tutkielmassa esitetyt tulkinnat fokusoituvat, ja jota se omalta osaltaan kehittää ja vie eteenpäin. Kolmas luku on puolestaan omistettu Levinasin filosofian lähtökohtiin ja keskeisimpään käsitteistöön tutustumiselle. Tutkielma tarjoaa läpileikkauksen Levinasin filosofiasta alkaen tämän ajattelun juurista kohti käsitystä eettisestä subjektista ja etiikan kielellisestä ja tätä kautta myös ruumiillisesta ulottuvuudesta. Levinasin etiikan ydin, minän suhdetta Toiseen, ilmenee radikaalilla tavalla minälle tuntemattomana, äärettömänä vierautena. Luvun keskeiset kysymykset liittyvät eettisen subjektiviteetin muotoutumiseen vastuullisessa kasvokkain-suhteessa, sekä toisaalta tämän suhteen kielen kautta ilmenevään ruumiilliseen ja aistilliseen ulottuvuuteen. Työn neljäs luku avaa dialogin Levinasin filosofian ja feministisen teorian välille. Uusien Levinas-tulkintojen tuottamisen kannalta on välttämätöntä tarkastella, millaista keskustelua aiheesta on jo käyty. Levinasin tapauksessa feministisen tulkinnan mahdollisuus vaikuttaisi palaavaan tämän käyttämän kielen ja käsitteistön sukupuolittumiseen ja niihin erilaisiin merkityssisältöihin, joita tästä on johdettavissa. Tutkielmassa tarkastellaan kahta käsitettä, feminiiniä ja erosta, ja jäljitetään näiden käsitteiden muodonmuutos läpi Levinasin tuotannon. Tälle perustuen esitetään arvio feministisen Levinas-tulkinnan mahdollisuudesta perustuen ajatukselle feminiinistä radikaalina toiseutena. Viides luku keskittyy ruumiillisuuden kysymykseen. Ruumiillisuudesta käydyt keskustelut yhdistetään feministisen etiikan teoreettiseen kenttään ja Levinasin filosofiaan. Levinasille suhde Toiseen avaa minän kohti ennakoimatonta, vierasta ja uutta. Näin ymmärrettynä eettiset käytännöt ovat ennen kaikkea aistivan ruumiin käytäntöjä, jotka toimivat ennakkoehtona eettisyyden tapahtumiselle. Tätä kautta ymmärrettyä aistillisen ruumiin etiikkaa esittellään sekä Ewa Ziarekiin että Tina Chanteriin nojaten. Niin Ziarekin kuin Chanterinkin tulkinnan puitteissa tärkeäksi keskustelukumppaniksi ruumiillisuutta käsiteltäessä muodostuu Luce Irigaray, jota vasten peilattuna Levinas tulee osaksi sukupuolieron etiikan perinnettä. Sukupuolieron etiikalle vaihtoehtoiseksi viitekehykseksi ehdotetaan tutkielman kuudennessa luvussa ajatusta dissensukseen perustuvasta erojen pluraliteetista. Tällaisesta lähtökohdasta Levinas-tulkintaa lähtee muotoilemaan Diane Perpich, jonka mukaan toiseus Levinasilla tulee ymmärtää absoluuttisuuden sijaan singulariteetin käsitteen kautta. Singulaarisuus ilmaisee ajatuksen jokaisesta ihmisyksilöstä ainutlaatuisena, korvaamattomana itsenä. Tällaisena singulaari toinen on palauttamattomissa mihinkään yksittäisiin ominaisuuksiin tai kuvauksiin, jotka väistämättä redusoisivat toiseuden siihen, mitä tällä on yhteistä muiden kanssa. Lisäksi singulaarisuus ilmaisee ajatuksen siitä, että toisella on yksiselitteinen eettinen arvo. Singulaari toinen kohdataan eettisessä suhteessa sellaisenaan, ei jonkin universaalin ominaisuuden valossa. Tutkielman lopputulosten kannalta kiinnostavaa on, tuoko feministinen teoria uusia näkökulmia siihen tapaan, jolla Levinasin etiikka filosofian kaanoniin asettuu. Toisaalta lopputulosten kannalta merkittävää kuitenkin on myös se, kuinka tällaisten uusien tulkintojen kautta tutkitaan tai suorastaan muotoillaan uudelleen feministisen teorian ja kritiikin lähtökohtia. Näihin kysymyksiin vastataan työn viimeisessä luvussa.

Emmanuel Levinas on ranskanjuutalainen filosofi, jonka filosofia keskittyy etiikkaan ja toisen kohtaamiseen. Tämä pro gradu keskittyy Levinaksen estetiikkaan, joka on riippuvainen hänen ”ensimmäisestä filosofiastaan”, eli etiikasta. !Työn tutkimuskysymykset ovat Kuinka Levinaksen estetiikka on muodostunut sekä kuinka Mark Rothkon Seagram Murals-maalauksia tulisi arvioida Levinaksen estetiikan pohjalta. Tämän lisäksi työ pohdiskelee juutalaisen filosofian mahdollisuutta ja fiosofian luonnetta. !Pro gradussa arvioidaan ensin Levinaksen laajempaa filosofiaa feministisen dekonstruktion avulla, joka paljastaa filosofian näennäisen rationaalisuuden ja Levinaksen naisvihamielisen paikantumisen. Tämän jälkeen gradussa arvioidaan Levinaksen estetiikkaa ja pohditaan Levinaksen estetiikan rajoja ensin tarkastelemalla Levinaksen argumenttien koherenttiutta hyväksikäyttäen Jacques Derridan kuva — merkki-analyysia, ja tämän jälkeen soveltamalla feministisen dekonstruktion paljastamia ongelmia spesifisti estetiikkaan. Lopuksi analysoin Mark Rothkon The Seagram murals-maalauksia käyttäen Levinaksen estetiikkaa, sekä vertaan sitä Rothkon omiin kirjoituksiin. !Tämä työ tulee siihen tulokseen, että Levinaksen etiikka sekä estetiikka pohjaa juutalaisuuteen, ja näin ollen on oikeutettua puhua juutalaisesta filosofiasta. Levinaksen etiikkaa kuitenkin heikentää hänen naisvihamielisyytensä, joka heikentää hänen esteettisiä argumenttejaan. Levinaksen pohjalta Rothkoa ja hänen töitään tulisi arvioida mukavuustuotteena, joka ei kuitenkaan täytä Levinaksen eettisen toiminnan määreitä.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää Emmanuel Levinasin fenomenologisen etiikan teorian soveltuvuutta opettajan ja oppilaan välisen pedagogisen suhteen tarkastelussa. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, mitä Levinasin tarkoittama vastuullisuuden käsite merkitsee kasvatus- ja opetustyössä. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Lähdeaineisto koostui pääosin kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Eettinen vastuullisuus pedagogisessa suhteessa liittyy opettajan ja oppilaan väliseen henkilökohtaiseen vuorovaikutussuhteeseen. Se ilmenee toisen ihmisen ainutkertaisuuden kunnioittamisena sekä inhimillisen tiedon ja ymmärtämisen rajojen tunnistamisena. Pedagoginen suhde on ensi sijassa eettinen ja se määrittää didaktisen suhteen onnistumista.