Browsing by Subject "OX40L"

Viral promoters are an essential part of a normally functioning virus. Their main task is to drive the transcription of genes which govern hijacking of cell function and replication of viral particles. In addition to supporting normal function of a virus, they can be used to drive the transcription of transgenes which can be used in different therapies. In oncolytic therapies, transgenes can be used to prime the host system against neoplasms which has been shown to generate long term anti-tumour immunity. Human adenoviruses (Ad) are commonly used as a platform for oncolytic virotherapies. Human Ad’s replicate poorly in mouse tumour cell lines, yet some promoters, which are included in the viral constructs to drive the transcription of beneficial transgenes, are able to function. Currently it is unknown whether E3, the native promoter of adenovirus 5 of the E3 region, is capable of functioning in murine cell lines. In this thesis we study whether human cytomegalovirus promoter (CMV) and E3 differ in their efficacy to drive the transcription of the mOX40L and mCD40L transgenes. In the experimental part of this thesis, we compared the efficacies of two viral promoters, AdE3 and AdCVM, in transcribing mOX40Land mCD40L in vitro. Efficacy of transcription was assessed through immunofluorescence and flow cytometry in human and murine cell lines. Furthermore, the effects of promoters on viral infection, killing and replication were evaluated in burst assay and the colorimetric MTS proliferation assay. MTS and burst assay were conducted to confirm if viral infection, killing and replication occurs in human and murine cell lines. Both AdE3 and AdCMV were able to infect and kill human cell lines and cell viability decreased in correlation to the number of viral particles used. In murine cell lines, no decrease in cell viability was detected in the 4T1 cell line. In burst assay, viral replication was observed for both AdE3 and AdCMV in the human MDA-MB-436 cell line. In murine CT26 cell line, no replication was observed for AdE3 or AdCMV constructs. Immunofluorescence assay was performed to visualize transgene expression and localization. Results indicated that mOX40L was localized on cell surface while mCD40L was detected both outside and inside of the cytosolic compartment. Flow cytometry results revealed that both AdE3 and AdCMV constructs are capable of efficiently transcribing mOX40L in human cell lines. In the flow cytometry results for AdE3, two large cell populations with different fluorescence intensities were detected. AdCMV lacked this feature which is postulated to be due to higher lytic activity of the viral construct. In murine cell lines, HCMV could produce mOX40L, but production in murine cell lines was severely attenuated compared to human cell lines. mOX40L produced by the AdE3 construct did not differ from the baseline and was deemed incapable of producing mOX40L in murine cell lines. For the purpose of studying novel virotherapeutics the results of this thesis would indicate that human CMV can be used to drive expression of transgenes in murine cell lines. Despite this, it is preferable to use host specific viruses and promoter sequences for a better translation between mice and humans. Viruksen promoottorit ovat keskeisessä osassa toimintakykyisessä viruksessa. Virus promoottorin päätarkoituksena on geenien transkriptio, mitkä vastaavat solun keskeisten toimintojen kaappaamisesta ja virus partikkeleiden replikaatiosta. Näiden toimintojen lisäksi promoottoreita voidaan käyttää transgeenien transkriptiossa, mitä voidaan hyödyntää sairauksien hoidossa. Onkolyyttisissä terapioissa transgeenejä voidaan käyttää virittämään kehon immuunipuolustus taistelemaan kasvainkudosta vastaan. Ihmisen adenovirusta käytetään usein onkolyyttisten viroterapioiden alustana. Ihmisen adenovirus (Ad) replikoituu hyvin heikosti hiiren syöpäsoluissa, mutta osa adenovirukseen sisälletyistä eksogeenisistä promoottoreista, joita käytetään terapeuttisten transgeenien transkription ajamiseen, kykenee toimimaan ja tuottamaan haluttua proteiinia. Tällä hetkellä ei tiedetä, kykeneekö E3, joka on adenoviruksen E3 lokuksen promoottori, toimimaan hiiren solulinjoissa. Tässä tutkielmassa selvitämme ihmisen sytomegalovirus promoottorin (CMV) ja E3 eroa niiden tehossa ajaa mOX40L ja mCD40L transgeenien transkriptiota. Kokeellisessa osuudessa vertailimme kahden virus promoottorin, E3 ja CMV, eroa niiden tehossa ajaa mCD40L ja mOX40L transkriptiota in vitro. Transkription tehoa tutkittiin immunofluoresenssin ja virtaussytometrian avulla ihmisen ja hiiren syöpäsolulinjoissa. Tämän lisäksi promoottorien vaikutusta virus infektioon, replikaatioon ja kykyyn tappaa soluja arvioitiin burst kokeella ja kolorimetrisellä MTS menetelmällä. MTS ja burst kokeiden avulla varmistettiin AdE3 ja AdCMV virusten kyky infektoida, tappaa ja replikoitua ihmisen ja hiiren syöpäsolulinjoissa. Sekä Ad3 ja AdCMV todettiin kykenevän infektoimaan ja tappamaan ihmissyöpäsoluja ja solujen viabiliteetin lasku korreloi virus partikkeleiden määrän kanssa. Hiiren 4T1 syöpäsoluissa ei todettu solujen viabiliteetin laskevan. Burst kokeessa havaitsimme sekä AdE3 että AdCMV kykenevän replikoitumaan ihmisen MDA-MB-436 solulinjassa. Hiiren CT26 solulinjassa kummankaan viruksen ei havaittu kykenevän replikoitumaan. Immunofluoresenssi kokeessa visualisoimme transgeenien ilmentymisen ja paikantumisen. Tulokset osoittivat, että mOX40L paikantui solun pinnalle. mCD40L havaittiin puolestaan sekä solun ulkopuolella että sytosolissa. Virtaussytometria kokeen tulokset osoittivat, että sekä AdE3 ja AdCMV pystyivät tehokkaasti ilmentämään mOX40L ihmisen solulinjoissa. AdE3 virtausytometria tuloksissa löydettiin kaksi solupopulaatiota, joilla oli toisistaan poikkeavat fluoresenssi intensiteetit. Tätä ilmiötä ei havaittu AdCMV:lla infektoiduilla soluilla, mikä saattoi johtua korkeammasta lyyttisestä aktiivisuudesta. Hiirisolulinjoissa CMV kykeni ilmentämään mOX40L, mutta transkription teho oli selvästi alhaisempi verrattuna ihmissolulinjoihin. E3 promoottorin ilmentämä mOX40L ei eronnut kontrollista ja sen todettiin olevan kykenemätön tuottamaan mOX40L hiirisolulinjoissa. Tuloksemme osoittavat, että ihmisen CMV promoottori kykenee ilmentämään transgeenejä hiiren 4T1 ja CT26 solulinjoissa. On kuitenkin huomattava, että isäntälajille natiivien virusten ja promoottorien käyttö olisi tarkoituksenmukaisempaa tulosten käännettävyyden kannalta hiiristä ihmisiin.

According to the latest estimations, cancer is the second leading cause of death worldwide. Despite the significant advances in the range of drugs and treatment modalities to treat cancer, the number of deaths is estimated to continue rising, posing serious challenges for the patients, their families, and the healthcare systems. Conventional treatments tend to be associated with severe adverse side effects and treatment resistance. Consequently, safer and more efficient therapy options are urgently needed, especially for the treatment of metastatic tumors refractory to conventional treatments. A new and revolutionizing field in oncology is immunotherapy, in which oncolytic viruses are included. Oncolytic viruses have an inherent or acquired selectivity to replicate exclusively in tumor cells, ultimately destroying them. Simultaneously, they also activate the dormant host’s immune system to fight against the tumor. Adenoviruses, particularly, have shown to be safe, inducing only mild adverse side effects in clinical trials, making them a great candidate for further clinical development. Adenoviruses can be genetically modified to increase their infectivity or improve the anti-cancer immune responses induced by the virus, e.g., through the expression of immunostimulatory molecules. The focus of this thesis was to develop and characterize several genetically modified oncolytic adenoviruses expressing either OX40L alone or OX40L and CD40L, two co-stimulatory molecules capable of engaging both the innate and adaptive arms of the immune system to fight the tumor. The insertion of the transgenes into the E3B-14.7k region of the Ad5/3-∆24 adenovector plasmid was performed using Gibson Assembly® cloning approach. After successful cloning, the recombinant viral genomes were transfected into A549 cells for viral amplification, followed by CsCl purification to produce a high titer viral preparation. The expression of the transgenes was studied in vitro by ELISA and functional assays, showing promising expression levels of functional OX40L and CD40L. However, when the infectivity and virus killing potency were analyzed, in vitro by immunocytochemistry and MTS assay; and in vivo using an immunodeficient mouse model, the data showed that the cloned viruses performed sub-optimally when compared to the control unarmed virus (Ad5/3-∆24). These findings suggest that the insertion of the two transgenes in place of the E3-14.7k gene was detrimental to the fitness of the virus.