Browsing by Subject "Qumran"

Tutkielmassani tarkastelen psalmia 11Q5 26:9−15, joka tunnetaan ainoastaan Kuolleenmeren alueelta, Qumranista löytyneestä psalmikäsikirjotuksesta 11Q5 eli 11QPsa. Suomenkielisessä tutkimuskirjallisuudessa tarkastelemani psalmi tunnetaan nimellä Hymni Luojalle. Se sijoittuu psalmikäärön 11QPsa loppuosaan, ja on viimeisiä jakeitaan lukuun ottamatta hyvin säilynyt. Tutkielmassani käännän psalmin hepreasta suomeksi ja tarkastelen psalmista nousevia teemoja sen intertekstien ja muiden Kuolleenmeren alueelta löytyneiden luomispsalmien yhteydessä. Näitä teemoja ovat luominen ja luomiseen liittyvä enkeli-ideologia. Psalmilla on kuusi intertekstiä. Tutkielmassani jaan nämä intertekstit Hymnin Luojalle lainaamiin teksteihin ja Hymniä Luojalle lainaaviin teksteihin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tekstit Jeremiaan kirja 10: 12−12, psalmi 135:7, Hesekielin kirja 1:24 ja Jesajan kirja 6:3. Jälkimmäiseen ryhmään taas kuuluvat tekstit Riemuvuosien kirja 2:2−3 ja 4Q370. Näitä intertekstejä tarkastelemalla saan paremman käsityksen siitä, millaisia asioita Hymnin Luojalle kirjoittaja on halunnut nostaa varhaisemmasta kirjallisuudesta esille, ja millaisia asioita psalmia lainaavat kirjoittajat ovat halunneet Hymnistä Luojalle nostaa esille. Näiden kuuden intertekstin lisäksi tarkastelen kolmea Kuolleenmeren alueelta löytynyttä luomispsalmia: 4Q381:n fragmentti 1, 1QM 10:8b−18 ja Siirakin kirja 43:11−19. Tarkastelen tämän vertailuaineiston luomisteologiaa ja enkeli-ideologiaa ja vertaan sitä Hymnistä Luojalle nousseisiin kysymyksiin. Tällä tavoitteenani on saada katsaus siihen, oliko Hymni Luojalle jollain tavalla erityinen psalmi Kuolleenmeren alueen muiden psalmien joukossa. Tutkielmassani on myös koko ajan mukana keskustelu Qumranin psalmikäärön debatista, joka on koko psalmikäärön 11QPsa tutkimushistorian ajan leimannut Qumranin psalmitutkimusta. Tutkijat ovat kysyneet, onko psalmikäärö ollut yksi vakiintunut psalmikokoelma masoreettisen Psalmien kirjan rinnalla vai onko sillä ollut liturginen rooli jonkun varhaisjuutalaisen yhteisön elämässä. Hymniä Luojalle on käytetty tässä keskustelussa erityisesti liturgisen roolin perustelemiseen, joten katson tärkeäksi myös kommentoida tätä asiaa tutkielmassani. Tekstien tarkastelun välineenä käytän sekä Dead Sea Scrolls Electronic Librarya että The Leon Levy Dead Sea Scrolls Digital Librarya. Kummassakin Kuolleenmeren alueen tekstien kirjastossa on kuvia tekstikääröistä. Käännöstyössä käyttämiini sanakirjoihin kuuluu muun muassa The Brown-Driver-Briggs Hebrew and English Lexicon. Tutkielmassani tulen lopputulokseen, että Hymnillä Luojalle todennäköisesti oli jonkinlainen liturginen käyttötarkoitus jonkin varhaisjuutalaisen vastaanottajajoukon keskuudessa. Tämä liturginen käyttötarkoitus ei kuitenkaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö psalmikäärö 11QPsa olisi voinut olla vakiintunut. Vertailuaineiston tarkastelulla tulen siihen tulokseen, että Hymni Luojalle näyttäisi olevan hyvin tavallinen psalmi. Tekstien erot selittyvät ennemminkin tekstikontekstilla kuin sillä, että Hymnissä Luojalle olisi jotain erityistä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahta Qumranin luolista Kuolleen meren läheltä löydettyä fragmentaarista käsikirjoitusta. Käsikirjoitukset tunnetaan nimillä 4Q510 ja 4Q511, 4Qshira-b ja Viisauden opettajan laulut. Käsikirjoitukset on rinnastettu toisiinsa niiden sisältämän rinnakkaiskohdan takia. Tästä syystä ne on usein luokiteltu saman teoksen käsikirjoituksiksi. Tutkielman tutkimuskysymys on tarkastella käsikirjoitusten 4Q511 tekstin sisällön luokittelua suojelurukoukseksi ja tekstin rituaalista funktiota. Käsikirjoitus 4510 toimii tutkimuskysymyksen puitteissa vertailumateriaalina. Näiden kahden teeman tarkastelu on haastavaa tekstin fragmentaarisuuden vuoksi. Käsikirjoituksen 4Q511 luokittelusta suojelurukoukseksi ja rituaalisesta kontekstista on käyty keskustelua tutkimuksessa. Tutkielman tarkastelu rajataan käsikirjoitusten 15 suureen tekstifragmenttiin. Fragmenteista 13 kuuluu käsikirjoitukseen 4Q511 ja kaksi käsikirjoitukseen 4Q510. Fragmenttien tekstissä on säilynyt hyvin pieni osa alkuperäisen käsikirjoituksen sisällöstä. Tutkielmassa käsikirjoituksia tarkastellaan tekstianalyysin työkalujen avulla. Tarkastelun kehyksen muodostaa tekstistä julkaistu materiaalinen rekonstruktio. Rekonstruktio on muuttanut tekstiin kohdistuvaa tutkimusta, koska se vahvisti useille tekstin isoista fragmenteista niiden keskinäisen järjestyksen. Järjestys perustuu käsikirjoitusten nahassa havaittaviin tuhojälkiin ja siihen, miten tuhojälkien etäisyydet vaihtelevat käärössä. Käsikirjoituksen 4Q511 tekstin rituaalinen funktio vaikuttaa tarkastelun perusteella mahdolliselta. Tekstin sisältö on yhtenäistä ja henkien torjumiseen keskittyvä sisältö on yhdenmukaista ja pääosin vailla ristiriitoja. Tekstin luokittelu suojelurukoukseksi sopii tekstin sisältöön paremmin kuin sen luokittelu manaukseksi. Näiden kahden lajin rajat ovat kuitenkin vaikeasti määriteltävissä. Tekstin luokittelu suojelurukoukseksi oli ei ollut ongelmatonta käsikirjoituksen tekstin sisällön ja luokittelun määrittelyn takia. Asian tarkastelu edellyttää muiden samaan kategoriaan luokiteltujen tekstin tarkastelua. Kaikkien suojelurukoukseksi luokiteltujen tekstien tarkastelu on syytä tehdä ensin niiden omista lähtökohdista käsin. Vasta sitten on perusteltua lähteä vertailemaan tekstejä toisiinsa.

Tässä tutkimuksessa on selvitetty jakeiden 1. Kor. 14:31-40 sanomaa ja erityisesti sitä, mitä Paavali tarkoittaa jakeen 37 Herran käskyllä. Työn keskeinen teesi on se, että jakeissa 34-35 on kyseessä profetia, jonka Paavaali torjuu jakeessa 36. Jakeen 37 Herran käskyllä, josta Paavali kertoo tässä kirjoittaneensa, tarkoitetaan tekstin alussa ja lopussa olevaa kehotusta siihen, että kaikilla on mahdollisuus seurakunnassa profetoimiseen hyvässä järjestyksessä. Käsikirjoitusten tekstikriittisen tarkastelun lisäksi työssä hyödynnetään aiemmin tehtyä tutkimusta, joka on osoittanut ulkopuolisen lähteen käyttöön viittaavia jakeisiin 34-35 liittyviä epäjatkuvuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia. Jakeisiin 34-35 liittyvien käsikirjoitusten tekstimuutosten lisäksi työssä tarkastellaan perikoopin1. Kor. 14:31-40 laatimisessa sovellettuja antiikin retorisia menetelmiä, joilla pyritään sanoman yksiselitteiseen reseptioon. Jakeen 34 laki vaatii naisten alamaisuutta ja vaikenemista seurakunnassa, mutta lain eksplisiittistä muotoa ei kuitenkaan ole nykyisen VT:n kaanonin korpuksessa. Siksi jakeiden 34-35 sisältöä vertaillaan VT:n ja UT:n kirjoitusten lisäksi muihin suullisesti ja kirjallisesti välittyneisiin varhaisiin juutalaisiin ja antiikin muihin aikalaislähteisiin sen selvittämiseksi, mihin lakiin jakeessa 34 viitataan esittelyformelilla, jota Paavali käyttää vain viitatessaan VT:n kaanonin kirjoituksiin. Aiempi tutkimus on osoittanut myös 1. Kor. -kirjeen sisäisen ristiriidan jakeen 34 naisten vaikenemiskäskyn ja muualla naisten puhumiselle annettujen ohjeiden välillä. Seurakunnan järjestyshäiriön pohjalta esitetyt ratkaisuehdotukset, mm. jakeet 34-35 ovat myöhempi lisäys alkuperäiseen tekstiin jakeiden 1. Tim. 2:11-12 pohjalta, johtavat kuitenkin siihen, että järkevää tekstikokonaisuuden 1. Kor. 14:31-40 merkitystä etsittäessä jakeen 36 torjunnan kohteeseen joudutaan lisäämään oletuksia tekstin ulkopuolelta. Jakeet 1. Kor. 14:34-35 eivät myöskään ole kirjallisesti riippuvaisia jakeiden 1. Tim. 2:11-12 tekstistä. Koska evidenssiä jakeiden 34-35 sisällön puuttumisesta ei käsikirjoituksissa ole, olennainen osa tätä tutkimusta on ollut selvittää käsikirjoituksissa olevan jakeiden 34-35 sijainnin variaation vaikutusta tekstikohdan 1. Kor. 14:31-40 merkitykselle jakeiden 34-35 puuttumisen sijaan. Koska jakeet 34-35 ovat osa profetoimista käsittelevää tekstikontekstia, erityisen tarkastelun kohteena ovat niitä ympäröivissä jakeissa havaittavat traditiokriittiset merkit, jotka liittyvät varhaisten juutalaisten lähteiden käsitykseen kirjoitusten tulkinnasta profetiana eli Jumalan ilmoituksena, joka on lakia. Tämän tutkimuksen perusteella Paavalin vastustajat Korintin seurakunnassa ovat juutalaistaustaisia hengellisiä, jotka pitäytyvät jakeiden 34-35 esittämään syntiinlankeemuskertomuksen tulkintaperinteen näkemykseen, jonka ymmärretään olevan VT:n kirjoituksia tutkittaessa saatu Jumalan sana. Jakeissa 36-38 Paavali kuitenkin torjuu tämän ja katsoo heidän olevan profeettojen ja hengellisten sijaan Jumalaa tuntemattomia tietämättömiä, sillä Paavalin saaman Herran käskyn mukaan kaikilla seurakuntaperheen jäsenillä voi olla sana Jumalalta seurakunnassa jaettavaksi. Jakeiden 14:31-40 sanoma on kuitenkin muuttunut myöhemmän reseptiohistorian tulkinnassa jakeiden 34-35 sisällön noudattamista vaativaksi, mikä näkyy joissakin myöhemmissä käsikirjoituksissa myös tekstin merkitystä muuttavana jakeiden 34-35 sijainnin siirtona.