Browsing by Subject "Riski"

Viljelijät ovat entistä enemmän alttiita hintariskeille viljantuotannossa. Viljojen hinnat ovat heilahdelleet viime vuosina yhä enemmän sekä kotimaassa että maailmanmarkkinoilla. Hintojen vaihtelut aiheuttavat epävarmuutta sekä haasteita tulevien hintojen ennustamiseen. Markkinoiden seuranta on tullut entistä tärkeämmäksi, jotta savutettaisiin paras mahdollinen myyntitulo vuosittain. Viljelijöillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa markkinahintojen muutoksiin omalla toiminnallaan, joten niiden muutosten hallintaan täytyy keksiä keinot. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten hintariskiä voidaan hallita viljantuotannossa kotimaassa. Keinoina riskin hallintaan tutkittiin viljelysopimusten käyttöä. Viljelysopimuksista tarkemmin tutkittiin markkinahintaisen sekä futuureiden käyttöä viljakaupassa. Nämä sopimusmallit otettiin tarkasteluun käytännön syistä, koska niiden käyttöön oli saatavilla tarkin ja laajin hinta-aineisto. Futuureiden käyttö viljelijöiden hinnan suojauksessa Suomessa ei ole yleistä tällä hetkellä, jonka takia niiden käyttö hintariskien hallintaan oli tutkimuksellisen näkökulmasta mielenkiintoista. Markkinahintainen sopimus taas on yleisin kotimaassa käytetty sopimusmalli. Varastoinnin tuottoa tutkittiin nettonykyarvomenetelmällä. Nettotuottojen laskennalla pyrittiin selvittämään, mikä olisi mahdollisen investoinnin suurusluokka, joka olisi viljan varastoinnilla mahdollista toteuttaa. Laskelmat sekä varastoinnista että sopimusmallien käytöstä tehtiin tapauspohjalla, jossa oletuksena viljelijä tuottaa vuosittain saman määrän leipävehnää markkinoille. Oletus tuotettavasta määrästä vuosittain oli vakio, ja tutkielmassa keskityttiin pelkästään hinnan vaihtelusta johtuvaan tulon vaihteluun. Myyntiajankohdan valinnalla on merkittävä vaikutus myyntitulon määrään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tulosten mukaan myyntihinnat olivat korkeimmillaan useimmin vuoden vaihteen tienoilla mutta joskus myös elokuussa. Huonoin myyntiajankohta on ollut syyskuussa. Vuosittain ei ole tietenkään mahdollista onnistua ajoittamaan myyntejä parhaaseen ajankohtaan. Satokauden jälkeisellä varastoinnilla on mahdollista saada tulonlisä, joka kattaa varaston investointikustannuksen, jos myynnit onnistutaan ajoittamaan lähelle satovuoden korkeimpia hintoja. Futuureiden käyttö Suomessa ei ole ollut yleisesti taloudellisesti perusteltua tutkimuksessa käytetyllä esimerkkiajanjaksolla, jossa futuurit myytiin keväällä ja ostettiin takaisin ennen vuoden vaihdetta, koska hinnat usein nousivat kyseisellä aikavälillä. Lisäksi basis vaihteli usein epäedullisesti. Jos kotimaan sekä ulkomaan hinnat seuraisivat kiinteästi toisiaan, olisi futuureiden käyttö viljakaupassa mielekkäämpää.

Työtapaturmat vaikuttavat työntekijöiden elämään ja talouteen merkittävästi. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 130 000 työtapaturmaa, ja lähes jokainen työntekijä on jossain vaiheessa työuransa aikana joutunut tapaturman uhriksi. Suomessa vakuutuslaitokset hoitavat korvaustoimintaa työtapaturma-asioissa, ja maksetut korvaukset perustuvat tapaturmavakuutuslakiin. Vakuutusyhtiöissä tehdään jatkuvaa seurantaa ja analysointia erilaisista riskitekijöistä työssä, jonka osana tämäkin tutkimus on saanut alkunsa. Tässä tutkimuksessa analysoin työntekijään vaikuttavia riskitekijöitä. Jaottelin riskitekijät kolmeen eri kategoriaan: Ammatista johtuviin, yrityksestä ja toimintaympäristöstä johtuviin ja työntekijästä johtuviin. Tutkimuksessa tarkasteltiin ammattiryhmien sisäisiä riskitasoja ja niitä verrattiin myös keskimääräiseen tapaturmariskiin. Yritykseen liittyviä tarkasteltavia tekijöitä olivat yrityksen koko ja taloudellinen tilanne. Taloudellisen tilanteen mittarina on käytetty luottoluokitusta. Työntekijään liittyviä tarkasteltavia tekijöitä olivat ikä ja sukupuoli. Pienessä roolissa mukana tarkastelussa olivat myös työmatkavälineen valinnan vaikutus työmatkan riskiin ja liukastumistapaturmien mahdollinen keskittyminen tietyille kuukausille. Ammattien riskeistä tutkimus osoitti, että tapaturmat ja erityisesti vakavat tapaturmat keskittyvät voimakkaasti fyysisiin ja kulkuvälineitä tai raskaita työkoneita päivittäin työssään käyttäviin ammatteihin. Fyysisesti kevyissä ja erityisesti toimistotöissä työtapaturman riski on huomattavasti pienempi. Samankaltaisten ammattien sisällä oli kuitenkin huomattavaa tapaturmariskien hajontaa ja jatkotutkimuksena olisi hyvin mielenkiintoista tarkastella, mistä nämä erot johtuvat. Yritysten riskitekijöiden osalta tutkimus osoitti selkeästi, että pienissä yrityksissä sattuu vähemmän mutta vakavampia vahinkoja kuin suurissa yrityksissä. Selittävinä tekijöinä tälle tulokselle ovat suuryritysten aktiivisempi pienten vahinkojen ilmoittaminen ja parempi työsuojelutyö. Tulokseen vaikuttaa varmasti myös se, että suuryritykset ottavat vakuutussopimusta tehdessään usein osan tapaturmariskistä itselleen pieniä vakuutusmaksuja vastaan, mikä varmasti motivoi niitä huolehtimaan työsuojelusta paremmin. Yrityksen luottoluokituksella oli myös huomattava vaikutus tapaturmariskiin. Tutkimus osoitti selkeästi, että huonossa taloustilanteessa olevassa yrityksessä työskentelevillä on huomattavasti muita paljon suurempi riski joutua tapaturman uhriksi. Työntekijöiden henkilökohtaisista tekijöistä tutkimus osoitti, että nuoret joutuvat vanhoja työntekijöitä helpommin tapaturman uhriksi, kun taas vahoilla työntekijöillä vahingoittumiset ovat keskimäärin nuoria vakavampia. Sukupuolten vertailussa tuli ilmi, että miehille sattuu enemmän niin lieviä kuin vakavia vahinkoja. Keskimääräistä sairausaikaa tarkasteltaessa tuli kuitenkin ilmi, että miesten ja naisten tapaturmien aiheuttaman sairausajan kesto oli lähes samanlainen. Tämä avaakin lisätutkimuksen mahdollisuuden siihen liittyen, onko sukupuolien välillä todella eroa vai onko miesten yliedustus tapaturmissa enemmän ammatinvalinnasta kuin sukupuolesta johtuvaa. Työmatkatapaturmissa tulokset kertoivat siitä, että vaikka jalan ja autolla sattuvat tapaturmat ovat kaikista yleisimpiä, ovat moottoripyörällä sattuneet onnettomuudet keskimäärin selkeästi muita vakavampia. Liukastumisesta johtuvien vammautumisten osalta kävi ilmi, että liukastumiset keskittyvät pitkälti talvikuukausille.