Browsing by Subject "Sielunhoito"

Tämän tutkielman tehtävänä on tutkia, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia on Viktor Franklin logoterapian pääkäsitteillä ja suomalaisen evankelisluterilaisen sielunhoidon opaskirjallisuuden sielunhoitokäsityksillä. Tutkielman pääkirjallisuutena käytän Viktor Franklin teosta Logoterapia: Avain mielekkääseen elämään (2005), sillä se sisältää Franklin logoterapian pääperiaatteet tiivistetysti. Sielunhoidon pääkirjallisuutena käytän kahta viimeaikaista suomalaisen sielunhoidon opaskirjaa, Paavo Kettusen teosta Auttava kohtaaminen 1: Sielunhoidon perusteet ja teologia (2013) sekä Raili Gothónin teosta Auttava kohtaaminen 2: Sielunhoidon menetelmät ja käytäntö (2014). Valitsin nämä teokset, sillä niissä esitetään kattavasti suomalaisen sielunhoidon historiaa, teoriaa, teologiaa, käytänteitä ja menetelmiä. Käytän myös tärkeänä ja tukevana kirjallisuutena kahta muuta viimeaikaista sielunhoidon yleisesitystä, jotka ovat Sielunhoidon teologia (2021) sekä Sielunhoidon käsikirja (1997). Tarkastelen aluksi sielunhoidon historiaa ja kehitystä Suomessa vanhaluterilaisesta ja pietistisestä sielunhoitomallista kohti nykypäivän terapiakeskeisempää suuntausta. Lisäksi analysoin tarkemmin sielunhoidon käsitettä. Tämän jälkeen esittelen Franklin logoterapian tutkielman kannalta riittävän kattavasti. Erittelen siitä tärkeimmät käsitteet ja kategoriat, joihin vertaan sielunhoitoon liittyvää aineistoa. Käyn läpi evankelisluterilaisen sielunhoidon ja logoterapian ihmiskäsityksen kappaleen kodalla logoterapian ihmiskäsityksen kolme peruspilaria. Tämän jälkeen vertailu siirtyy logoterapian kolmeen arvoryhmään, joista viimeinen, asennearvot, on jaettu vielä kolmeen osaan (syyllisyys, kärsimys ja kuolema). Seuraava luku käsittelee logoterapian ja evankelisluterilaisen sielunhoidon eroavaisuuksia. Esittelen vielä eroavaisuuksien jälkeen paradoksaalisen intention tekniikan, joka on logoterapian tunnetuin käytännön menetelmä. Logoterapiasta ja evankelisluterilaisesta sielunhoitokirjallisuudesta löytyy paljon samankaltaisuuksia, eikä niiden välillä ole merkittäviä ristiriitoja, vaikka joitakin eroavaisuuksia löytyy. Eroavaisuudet niiden välillä liittyvät lähinnä sielunhoidon erityisosaamisen alueelle. Yhdistämällä logoterapia evankelisluterilaiseen sielunhoitoon voidaan nähdäkseni saavuttaa suuri positiivinen ja hyödyllinen potentiaali ihmisen henkilökohtaiseen elämän tarkoitukseen sekä perimmäiseen tarkoitukseen liittyvissä kysymyksissä.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää kisapappien tarjoamaa apua urheilijoille. Tämä tutkimus pyrkii myös selventämään kisapapin uutta roolia, jossa kisapappi keskittyy urheilijoiden lisäksi koko olympiajoukkueen henkilökuntaan ja heidän auttamiseen. Tutkimuskysymykseni on: Mitä apua kisapapista on olympiakisojen urheilijoille ja kilpailuissa mukana oleville toimihenkilöille, sekä miten kisapappiin suhtaudutaan. Tutkimuksen toissijaisena tarkoituksena on selventää uskonnon ja urheilun välistä yhteistyötä läpi historian sekä kisapappien historiaa. Tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla seitsemän olympia urheilijaa ja viisi toimihenkilöä (valmentajia, joukkueenjohtajia ynm). Haastateltavista viisi oli naisia ja seitsemän miehiä. Urheilijoista kaksi oli paraurheilijoita ja yhteensä kolme oli lopettanut aktiivisen kilpaurheilun. Käytän tutkimuksessani puolistrukturoitua haastattelua eli niin sanottua teemahaastattelua. Teoriataustaa tutkimukselleni sain olympiakomitean tekemistä palautekyselyistä, jotka sain käyttööni, jotta voin vertailla kisojenjälkeisiä vastauksia haastatteluiden vastauksiin. Tutkimukseni kannalta suoranaista aineistoa kisapapeista on todella heikosti. Aiheesta on aikaisemmin tehty ainoastaan yksi pro- gradu tutkielma vuonna 1997. Jouduin tutkimuksen aikana soveltamaan paljon yleistä urheilun historiaa sekä uutisissa, että sosiaalisessa mediassa tehtyjä julkaisuja. Tutkimukseni mukaan kisapappi on puolueeton joukkuelainen, joka on osa joukkuetta, mutta silti joukkueen ulkopuolinen. Kisapapin neutraali olemus joukkueen mukana auttaa urheilijoita keskustelemaan kisapapin kanssa. Vastaajien mukaan kisapapille on helpompi puhua, kun tietää että kisapappi on suorituksesta vapaa ihminen. Etenkin kipeistä tai vaikeista asioista puhumisen vastaajat kokivat helpoksi. Kisapapit ovat onnistuneet tekemään kynnyksen keskustelulle matalaksi ja urheilijat sekä toimihenkilöt kokevat keskustelun aloittamisen vaivattomaksi. Ulkopuolisuus koettiin myös hyväksi asiaksi, kun joukkueessa tulee jokin ongelmatilanne esimerkiksi joukkuelaisten välillä. Kisapapit toimivat ikään kuin neutraaleina sovittelijoina, joiden on helppo toimia urheilijoiden tai toimihenkilöiden parissa. Toimihenkilöt nostivat kisapapin avun työhyvinvoinnin kannalta merkittäväksi. Tämä työhyvinvointiin keskittyvä näkökulma on ollut tietoinen valinta olympiakomitealta, koska kisapappi Huovinen on myös työnohjauksen ammattilainen. Kisapappi käy keskusteluja toimihenkilöiden kanssa tasaisin väliajoin ja yrittää parantaa heidän työhyvinvointiaan. Monet toimihenkilöistä tapaavat kisapappia kilpailujen ja leirien ulkopuolella. Useilla vastaajista keskustelut kisapapin kanssa liittyivät heidän työhönsä sekä siihen, miten he voisivat hoitaa työnsä paremmin. Urheilijat toivoivat kisapapeilta aktiivisempaa osallistumista kilpailuja edeltävään harjoitteluun ja valmistautumiseen. Etenkin paraurheilun puolella kisapapin toiminta painottuu ainoastaan kilpailuihin, joten valmistavilla leireillä ja harjoittelussa heillä ei ole mahdollisuutta kisapapin apuun. Kaikki haastateltavani toivoivat, että kisapapit pysyvät toiminnassa mukana ja että myös tulevaisuudessa on mahdollisuus keskustella kisapapin kanssa arvokilpailuissa.

Tiivistelmä: Tutkielmani tarkoitus on tarkastella sielunhoidollisia ulottuvuuksia evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyössä, kohdennetusti Nokian seurakunnan Instagram-tilillä @maatialanpappila. Koronapandemian aikana sosiaalisen median käyttö seurakunnissa korostui ja käyttöön otettiin uusia digitaalisia työvälineitä. Nokian seurakunnan nuorisotyö vahvisti erityisesti Instagram-tilinsä käyttöä. Tavoitteena oli pysyä edelleen kontaktissa seurakunnan nuoriin haasteellisesta yhteiskunnan tilanteesta huolimatta. Globaalisti Instagram on edelleen yksi suosituimmista sosiaalisen median kanavista. Paneudun tutkimuksessani syvemmin viiteen koronapandemian aikana tehtyyn julkaisuun, joiden sisältö on selkeästi hengellistä. Näiden julkaisujen valikoituminen analysoitavaksi tapahtui pääasiassa kronologisen julkaisujärjestyksen mukaan. Olen omassa tutkielmassani keskittynyt analysoimaan mediaetnografian keinoin Instagramissa julkaistujen video- ja kuvamateriaalien sielunhoidollisia ulottuvuuksia. Analysoitavasta materiaalista kolme julkaisua on videomateriaalia ja kaksi kuvaa teksteineen. Mediaetnografinen tutkimus tuo tietoa modernista yhteiskunnasta ja antaa ymmärrystä sosiaalisesta maailmasta, joka elää verkossa. Etnografisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata mitä tutkittavassa ilmiössä tapahtuu. Tutkimustulokset osoittavat, että nuorille suunnatut julkaisut tavoittavat nuoria ja Instagram mahdollistaa nuorille toisaalta tutun, toisaalta uuden ympäristön ja yhteisön. Koronapandemian asettamien rajoituksien takia toiminnan siirryttyä pääosin verkkoon voidaan todeta, että yhteydenpito verkon kautta on ollut tilanteeseen nähden toimivaa. Tutkimukseni aikana tekemä havainnointipäiväkirja on toiminut analyysin teon pohjana. Analyysini osoittaa, että julkaisuissa on selkeästi sielunhoidollisia elementtejä, jotka kohtaavat kuulijansa niin tekstuaalisesti kuin visuaalisestikin. Kantavana voimana Nokian seurakunnan nuorisotyön Instagram- tilillä on Raamattu ja evankeliumin jakaminen.