Browsing by Subject "USA"

This thesis provides a unique perspective on transatlantic relations in the post-Cold War era: the role of the parties. Democratic and Republican party platforms from the 1992 American presidential elections until the 2016 elections are analyzed to reveal differences in their policies towards Europe. The 14 party platforms were chosen as the material because they are the most important documents the political parties produce. Moreover, there is only limited amount of previous research on party platforms since the focus has been on the actions of the administration or on the candidate speeches and debates instead. The analysis is carried out on two levels: comparison over time to reveal intra-party ideological change, and comparison between the parties to reveal inter-party polarization over policies towards Europe. The method of the thesis is mainly data-driven qualitative content analysis. The theoretical background is based on research about party polarization and partisan ideological differences over foreign policy. The analysis shows that the policies towards Europe vary within the party platforms over time. Intra-party ideological policy shifts appear more clearly in the Republican party platforms, whereas the Democratic party platforms showcase a more balanced ideological foundation. The incumbent/challenger role of the party as well as events in international politics have also influenced policy shifts over time. Additionally, the analysis reveals that Democratic and Republican party platforms are somewhat polarized in their policies towards Europe. As predicted, the parties concentrate on slightly different policies, regions, and institutions when referring to Europe. Most importantly, because of their ideological differences, the two parties have differing or even opposing moral evaluations about and treatment recommendations for the policies and the actors. To conclude, this thesis provides new information about the partisan perspective on transatlantic relations. Some say the party platforms are neglected documents that receive little public attention. Their policies will rarely be realized as such in the real world because of the balance of power in the American political system and unexpected events in international politics. Nonetheless, this thesis proves that intra-party ideological contestation and inter-party polarization exist in transatlantic relations.

This thesis examines the power relations of the United States pharmaceutical industry to answer two research questions: (1) to what extent does the US pharmaceutical industry have power? and (2) does the US-based pharmaceutical industry attempt to gain power abroad? This work builds on the assumption that the US industry has some level of power, particularly as it is able to operate in an environment in which it operates with unregulated prices, high profit margins, patent monopolies, all while receiving assistance in the form of publicly funded research and tax breaks from the government. Following the introductory Section 1, Section 2 provides a background of the main concepts considered within this study. A brief history of the pharmaceutical industry is provided, as well as discussion surrounding today’s era of medical neoliberalism, i.e. neoliberal ideas in the healthcare sphere. Corporate lobbying is introduced in terms of theoretical perspectives as to why firms lobby, a prominent idea being that firms lobby to create value. The importance of intangible assets and intellectual property rights for pharmaceutical firms is presented, as are two theoretical perspectives on how the pharmaceutical industry should operate: neoclassical economics and social justice. Section 2 concludes with a framework on power as presented by Steven Lukes on three dimensions of power: decision-making, non-decision-making, and ideological. Section 3 presents the research design that this study undertakes. Building on the power dimensions of Lukes, this thesis considers three forms of power: ideational power (neoliberal ideas of e.g. innovation), vertical power (political connections), and property power (intellectual property rights). As such, three collections of material are used to analyze each power type individually. Articles from the New York Times are used to examine ideational power, focusing on various discourses found in the articles. Lobbying reports of three large pharmaceutical companies, Pfizer, Eli Lilly, and Merck are used to determine what issues and areas the firms spend resources on. The negotiation process of the TRIPS Agreement is discussed to show how the US pharmaceutical industry was a main player in terms of creating an international intellectual property rights regime. Section 4 analyzes the three power types framed above, and Section 5 discusses the findings. Ideational power showed a general norm in which the pharmaceutical industry’s operations are normalized in the United States and more broadly the Global North. Vertical power found that pharmaceutical companies are interested in engaging with issues both domestically and internationally. On an international level, the firms focused on intellectual property rights, trade agreements, and taxes. Property power showed that the TRIPS Agreement emerged in part due to corporate interests in the United States, including the pharmaceutical industry. These private actors were able to collaborate and work with governments to create a more favorable international environment in terms of intellectual property protections. Section 5 also discusses the contributions of this study to the overall field of global political economy, as well as presenting limitations and paths of future research. Section 6 concludes.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen mielenosoituksia ja niiden synnyttämää Stand with Standing Rock -ympäristöliikettä Dakota Access -öljyputkea vastaan. Mielenosoitukset järjestettiin vuosina 2016 ja 2017 Standing Rockissa, Pohjois- ja Etelä-Dakotassa. Erityisenä tutkimuskohteena ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen tuottamat mediatekstit ja niissä esiintyvät valtaan ja ympäristöön liittyvät diskurssit. Tutkimusmenetelmänä on Norman Faircloughin kehittelemä kriittinen diskurssianalyysi, joka perustuu sosiaalisen konstruktionismin ideoille. Tutkimusaineistona on yhteensä 46 Indian Country Today -verkkoportaalissa julkaistua uutistekstiä, jotka ovat ilmestyneet elokuun 2016 ja helmikuun 2019 välisenä aikana. Tutkimuksessa on hyödynnetty Atlas.ti-tietokoneohjelmaa. Tutkimus osoitti, että alkuperäiskansojen tuottamat ympäristöön liittyvät mediadiskurssit ovat samantyyppisiä kuin Yhdysvaltain enemmistön tuottamat mediadiskurssit. Ympäristön saastuminen ja muut ympäristön tilaan vaikuttavat muutokset näyttäytyvät vakavana uhkana, johon alkuperäiskansojen on nopeasti reagoitava pystyäkseen pelastamaan ympäristön jälkipolville. Luonnonsuojelulla on välittömät vaikutukset myös alkuperäiskansojen kulttuurin säilymiseen. Valtaan liittyvät diskurssit heijastelevat alkuperäiskansojen ja Yhdysvaltain enemmistön välisen suhteen nykytilaa ja kehitystä. Diskurssianalyysin tulokset osoittavat, että alkuperäiskansat suhtautuvat edelleen epäluuloisesti Yhdysvaltain enemmistöön, mutta ryhmien väliset suhteet ovat kehittymässä parempaan suuntaan. Mielenosoitusten herättämä maailmanlaajuinen huomio on osaltaan tulosta alkuperäiskansojen ja Yhdysvaltain enemmistöön kuuluvien aktivistien yhteistyöstä. Kriittisen diskurssianalyysin lisäksi tutkielmassa kontekstualisoidaan Stand with Standing Rock -ympäristöliikettä tutkimalla mielenosoitusten taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielman kontekstiosuudessa käsitellään Pohjois- ja Etelä-Dakotan ympäristöhistoriaa ja Pick-Sloan-projektia, Yhdysvaltain hallituksen alkuperäiskansoihin kohdistamaa politiikkaa ja sen vaikutuksia ryhmien välisiin suhteisiin sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kansalaisaktivismia erityisesti 1960-luvulla. Lisäksi tutkielmassa käsitellään mielenosoituksiin johtaneen rakennusprojektin vaiheita ja mielenosoitusten jälkeen käynnistynyttä oikeusprosessia. Tämä tutkimus tuottaa ja syventää tietoa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen käyttämistä mediadiskursseista. Diskurssianalyysin tulokset tuottavat tietoa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen ja Yhdysvaltain enemmistön välisistä suhteista ja näissä suhteissa tapahtuneesta kehityksestä. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevien mediatutkimusten ja erityisesti kriittistä diskurssianalyysia hyödyntävien tutkimusprojektien vertailutietona.

The study examines the views of the United States Government during the Nixon Presidency in 1969–1974. What specific issues and problems did the members of the Nixon Administration perceive in connection to the European Economic Community and the European economic development in matters concerning political integration and trade, and how these views affected behaviour towards Europeans? Was there a clear-cut change in trade policies and perceptions because of major developments such as the EEC enlargement? The source material consists of reports, memorandums and telegrams, created primarily by the Executive office of the President and the United States Department of State. The memoirs of the former National Security Advisor and Secretary of State Henry Kissinger are also an important primary source. Throughout the 1950s and 60s, the United States had been an avid supporter of the European integration, but during the Nixon Presidency the US policy regarding the EEC changed drastically. Nixon Administration started to view the Common Market more as an economic opponent than as a valuable political entity. It was frustrated by EEC’s Common Agricultural Policy as well as its preferential trade agreements with third parties, which from the American perspective discriminated US exports. The EEC enlargement became also a source of frustration for the Nixon Administration. Both Nixon and Henry Kissinger feared that Great Britain would distance itself from the United States in order to build stronger ties with the EEC and its members, thus eroding the special relationship between the United States and Great Britain. Some members of the Nixon Administration also believed that the enlargement would slow down economic integration, as it required the EEC to undergo considerable institutional changes. These changes could have occupied the Common Market for years to come. In 1973, before Nixon’s resignation in the following year, the relations between the United States and the EEC countries worsened drastically. Nixon and Kissinger were very frustrated by the initial lukewarm reaction they received from Europeans to their ‘Year of Europe’ initiative intended to redefine transatlantic relations, and later by their decision to draft a joint response to the United States and act as a group in the talks with the Americans. The US-EEC relations worsened even further during the oil crisis of 1973, when the Common Market members made their own concerted diplomatic moves. From the Nixon Administration’s point of view, this undermined American peace efforts. At the same time the escalating Watergate Scandal eroded Nixon’s and his Administration’s credibility in the eyes of the Europeans. All this meant that by the end of 1973, the ‘Year of Europe’ initiative had died out and the Nixon Administration’s view of the EEC and its members had soured.

Ympäristöpolitiikka Yhdysvalloissa on kehittynyt viime vuosikymmeninä aaltoliikkeenä. Ympäristöongelmia koskevan tietoisuuden lisääntymisen myötä syntynyt ympäristöpoliittinen liike johti Yhdysvalloissa 1970-luvulla uuden lainsäädännön, organisaatioiden ja instituutioiden syntyyn, kun taas 1990- ja 2000-luvuilla alussa kehitys on ollut vaihtelevampaa. Vaikka kongressin rooli on lainsäädännön osalta keskeinen ja osavaltioilla on valtaa säädösten toimeenpanossa, presidentti voi muun muassa nimitysoikeuden avulla vaikuttaa keskeisesti ympäristöpolitiikan ohjintaan ja toteutukseen. Perustuslaki määrittää presidentin ulkopoliittisen toiminnat rajat, mutta aikojen saatossa presidentit ovat kehittäneet lukuisia strategioita toimintamahdollisuuksiensa laajentamiseksi. Diskurssianalyysin, Chaïm Perelmanin uuden retoriikan analyysin ja sisällönanalyysin avulla keskityn selvittämään, millaisia ympäristöön tai ympäristöpolitiikkaan liittyviä teemoja presidentti Donald Trump on käsitellyt sosiaalisen median viestinnässään (@realDonaldTrump –Twitter-tilillä), millaista presidentti Trumpin argumentaatio ympäristöön ja ympäristöpolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä on ollut, millaisia retorisia keinoja hän on käyttänyt, onko ympäristöön liittyvässä Twitter-viestinnässä havaittavissa ulkopoliittisia näkökulmia ja jos on, millaista Yhdysvaltojen ulkopoliittista mallia nämä kannanotot edustavat. Seulottavan tutkimusaineiston koon (ns. twiittien määrä) vuoksi tutkimus on rajattu Trumpin presidenttikauden kahteen ensimmäiseen vuoteen – virkaanastujaisista 20.1.2017 senaatin välivaaleihin 6.11.2018, jolloin republikaanit menettivät enemmistön edustajainhuoneessa mutta säilyttivät sen senaatissa. Tutkimuksen teoreettinen tausta ja yhteiskunnallinen konteksti muodostuvat sosiaalista mediaa vaikuttamisen välineenä tarkastelevista keskusteluista, Yhdysvaltojen ympäristöpolitiikan historiasta, ulkopolitiikan perusteista ja presidentti Trumpin ympäristö- ja ulkopoliittisista linjauksista. Trumpin keskeisiä tavoitteita oli Obaman aikana kehitetyn sääntelyn purkaminen, Keystone XL- ja Dakota Access –öljyputkihankkeiden salliminen sekä Yhdysvaltojen irrottaminen Pariisin ilmastosopimuksesta, mikä toteutui 4.11.2020. Tarkastelen aineistossa käsiteltyjä ympäristöteemoja ulkopoliittisina diskursseina professori Glenn P. Hastedtin kuvaaman Yhdysvaltojen ulkopolitiikan mallien − unilateralismi, moraalinen pragmatismi ja legalismi − pohjalta. Aineiston analyysi osoittaa, että Trumpin twiiteissään käsittelemät ympäristöteemat ovat liittyneet vähemmän kansainväliseen politiikkaan kuin esimerkiksi energiaan, luonnonilmiöihin sekä sisäpoliittisiin kysymyksiin, vaikkakin useissa twiiteissä yhdistyvät eri teemat. Aineiston perusteella ympäristöön liittyvät teemat voidaan jakaa viiteen temaattiseen kokonaisuuteen: kansainväliset kysymykset, ilmastonmuutoskritiikki, energiapolitiikka, sisäpoliittiset kysymykset ja luonnonilmiöt. Trump käyttää vivahteikasta kieltä ja klassisia, puhuttelevia ilmaisuja, huumoria ja ironiaa sekä erilaisia retorisia keinoja käsitellessään ympäristöön liittyviä teemoja. Näitä retorisia keinoja ovat muun muassa erojen ja ristiriitaisuuksien osoittaminen, rinnastaminen, ongelman purkaminen osiin, eron tekeminen ”meidän” ja ”muiden” välille sekä symbolit kuten reiluuden ja oikeudenmukaisuuden käsityksiin vetoaminen. Useissa twiiteissä korostuu Amerikka ensin –strategia, hallinnon saavutusten kehuminen sekä ohjeiden antaminen kongressille ja muille toimijoille. Trumpin ympäristöpolitiikkaa koskevista diskursseista peilautuu myös kansallisen edun käsite. Ympäristöteemojen käsittely heijastelee sekä isolationistista että valikoivan internationalistista ulkopolitiikkaa. Vaikka suoraan ulko- tai kansainväliseenpolitiikkaan liittyviä twiittejä on määrällisesti vähän, niissä luoduissa diskursseissa heijastuvat Hastedtin kuvaaman kolmijaon mallit erilaisina yhdistelminä.