Browsing by Subject "Uskonto"

Myöhäismoderniin aikaan liittyy käsitys sosiaalisen elämän muutoksesta. Sosiaalinen elämä muuttuu yhteiskunnallisella, institutionaalisella ja yksilön tasolla. Sosiaalisen elämän muutokseen liittyy muun muassa yhteisöjen ja tradition merkityksen väheneminen. Yksi keskeinen sosiaalinen muutos liittyy uskonnon asemaan kaikilla edellä mainituista tasoista. Yksi myöhäismodernin ajan kysymys on se, millainen merkitys uskonnolla on yksilölle. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, mitä uskonto merkitsee yksilölle itselleen. Tutkimuskohteena olivat 16-20 -vuotiaat pojat. Tutkittavia poikia yhdisti toisiinsa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nuorten tila. Kaikki tutkittavat osallistuvat säännöllisesti kyseisen nuorten tilan toimintaan. Pojat valikoituivat tutkimuskohteeksi, koska nuoret miehet ovat aikaisemman tutkimuksen mukaan vähemmän uskonnollisia kuin muut sukupuoli- ja ikäryhmät. Lisäksi pelkästään poikien uskonnollisuutta on tutkittu vähän. Uskonnon merkitystä yksilölle selvitettiin osana heidän elämänkertomustaan. Tutkimusaineiston muodostivat kerronnalliset haastattelut. Haastattelutilanteessa tutkittavia pyydettiin ajattelemaan omaa elämäänsä elokuvana. Elokuvan kohtauksina heidän tuli kertoa merkityksellisiä tapahtumia omasta elämästään. Elokuvan muodossa olevan elämänkertomuksen lisäksi tutkittavilta kysyttiin uskonnollisuuteen liittyviä kysymyksiä. Aineisto analysoitiin narratiivisen holistisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin perusteella tutkittavien kertomuksista löytyi niitä toisiinsa yhdistäviä ja toisistaan erottavia teemoja, joiden perusteella muodostettiin neljä ryhmää. Uskonto liittyi kaikkien tutkittavien elämänkertomuksiin. Jokaisesta ryhmästä muodostettiin tyyppikertomus, joka kuvaa ryhmään kuuluvien tapaa jäsentää omaa elämäänsä ja uskonnon merkitystä elämässä. Tyyppikertomukset on nimetty seuraavasti: Valtteri Vajavainen, Yrjänä Yksinäinen, Hermanni Hengellinen ja Ilmari Itsenäinen. Valtteri Vajavaisilla uskonnon merkitys on muotoa belonging and believing. Kuuluminen on tärkeämpää kuin usko henkilökohtaisella ja yksityisellä tasolla. Seurakunta uskonnollisen yhteisönä ja sen toimintaan osallistuminen ovat merkityksellisiä asioita Vajavaisten kertomuksissa ja määrittävät heidän uskonnollisuuttaan. Yksinäisten elämässä usko liittyy vahvemmin sosiaalisiin suhteisiin; mutta henkilökohtainen usko on myös tärkeä osa elämää. Yksinäisten uskonnollisuus on muotoa belonging and believing. Hengellisiää oma usko ja uskonelämä linkittyvät jokapäiväiseen elämään. Usko ei ole samalla lailla sidottu instituutioon ja sen toimintaan kuin Vajavaisilla ja Yksinäisillä, vaikka yhteisölläkin on merkitystä. Yhteisö toimii viiteryhmänä omalle uskolle. Hengellisillä uskonnon merkitys omassa elämässä täsmentyy muotoon believing and belonging. Ilmari Itsenäinen on ainoa tutkittavista, joka ei usko Jumalaan. Vaikka usko ei hänen henkilökohtaisessa elämässään ole merkityksellinen, on seurakunnalla uskonnollisena yhteisönä merkitystä Ilmarin elämässä. Ilmarin uskonnollisuus on muotoa belonging without believing. Kaikkien tutkittavien kertomuksissa uskonnollinen instituutio ja sen toiminta ovat merkittävä osa uskonnollisuutta. Davien näkemys myöhäismodernista uskonnollisuudesta muodossa believing without belonging ei saa vahvistusta tämän tutkimuksen tuloksista. Tässä tutkimuksessa institutionaalisen uskonnollisuuden tärkeyttä selittää tutkittavien sosiaalinen todellisuus. Yleisesti ottaen kokemus hyväksytyksi tulemisesta ja kuulumisen tunne ovat erittäin tärkeitä nuorille ja heidän kehitykselleen. Vajavaisilla ja Yksinäisillä rippikoulua edeltänyt sosiaalisen elämän vajavaisuus selittää sen, miksi kuuluminen ja osallistuminen sosiaalisen toimintaan korostuvat heidän elämänkertomuksissaan. Vajavaisia yhdisti toisiinsa koulukiusaaminen ja Yksinäisiä nuoruusiässä koettu yksinäisyys ja kavereiden puute. Tämän tutkimuksen tuloksien valossa tutkittavien uskonnollisuus ei ole myöhäismodernin muodin mukaisesti individualistista. Tutkittavat ovat aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa ja nojaavat uskonnollisuudessa kirkon traditioon ja yhteisön tukeen. Tulevaisuuden kysymys onkin se, miten tutkittavien uskonnollisuus muuttuu heidän aikuistuessaan ja seurakunnan nuorten toiminnan poistuessa heidän sosiaalisesta elämästään. Löytyykö yhteys seurakuntaan muuta kautta? Ja jos ei, miten se vaikuttaa tutkittavien uskonnollisuuteen?

Tämä työ käsittelee uskontoa nykypäivän Taiwanissa. Se pureutuu erityisesti kansanuskonnon tutkimukseen ja erinäisiin teorioihin, joita on hyödynnetty tutkittaessa kansanuskontoa Taiwanissa ja Manner-Kiinassa. Aikaisempia tutkimuksia ja teorioita peilaillaan antropologisen Taipeissa tehdyn kenttätutkimuksen pohjalta. Tutkimuskohteena oli Taipeissa oleva temppeli ja siellä palvottava HLBTQ-ihmisille tarkoitettu jänisjumala. Tutkimus on ainutlaatuinen, sillä kukaan muu ei ole vielä tutkinut jänisjumalaa ympäröivää uskonnollisuutta yhtä paljoa. Tutkimus toteutettiin vuosina 2018-2019, jolloin tutkija asui Taipeissa. Kentällä hyödynnettiin tyypillisiä antropologisia tutkimusmetodeja, kuten osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja. Teemahaastatteluita tehtiin yhteensä 11 kappaletta. Työssä kentältä kerättyä aineistoa hyödynnetään monipuolisesti nostattamaan kysymyksiä uskonnosta Taipeissa ja tarkastelemaan jänisjumalaa ympäröivää uskonnollisuutta. Työ porautuu laajemmista uskontoteoreettisista kysymyksistä ihmisten henkilökohtaisiin kokemuksiin uskonnosta. Työssä keskitytään kahteen eri aihepiiriin: ensimmäiseksi tarkastellaan uskonnollisuutta ja uskontoa Taiwanissa yleensä. Historia ja temppelin uskonnollinen tausta kertovat paljon, lokerointi tiettyihin uskointoihin ei ole tarpeeksi hyvä lähestymistapa. Työssä ehdotetaankin, että uskonnollisuus on parhaiten ymmärrettävissä keskityttäessä erilaisiin uskonnon harjoittamisen tapoihin, joita tarkastelemalla on helpompi ymmärtää Taiwanin uskonnollinen monimuotoisuus. Toiseksi pohditaan sitä, kuinka ihmiset hakevat apua jumalilta taiwanilaisessa kansanuskossa. Avun pyytämiseen liittyy keskeisesti uskonnon aineelliset puolet, joiden hyödyntäminen on erittäin yleistä Taiwanissa. Tämän pohjalta argumentoidaan, että kaupungistuvassa nykypäiväsessä Taipeissa uskonnossa korostetaan ihmisten ja jumalten välisiä suhteita, jotka luovat pohjan uskonnollisille kokemuksille ja ylläpitävät uskonnollista järjestelmää. Lisäksi työssä ehdotetaan, että vaikka jänisjumala on poikkeuksellinen jumala Taiwanissa ja koko maailmassa, on siihen liittyvä uskonnollisuus pitkälti tyypillistä kansanuskoa, jota on tutkittu jo pitkään antropologisesti.

Erityisesti Euroopassa perinteisten uskontojen kannattajamäärät ovat laskusuunnassa. Ihmiset kaipaavat kuitenkin jonkinlaista ideologiaa itsensä kehittämiseen ja olemisen selittämiseen. Vanhojen uskontojen sijaan on tullut uusia henkisyyden muotoja, jotka korostavat suvaitsevaisuutta ja elämyksellisyyttä, usein ilman metafyysisiä oletuksia. Tutkielmassani tarkastelen sitä, voiko digitalisaatio, jonka merkitys on valtavan suuri, olla uskonnon kaltainen ilmiö, johon ihmiset voisivat turvata. Pohdin ensinnäkin sitä, miksi Jumala/traditio on osin hävinnyt postmodernina aikana? Toiseksi tarkastelen sitä, mitä tästä on seurannut. Voiko kenties uskonnonkaltaisella digiuskonnolla täyttää Jumalan ja tradition häviämisen aukkoja? Kolmanneksi pohdin, voiko olla uudenlaista maallista metafysiikkaa? Tutkielman metodisena viitekehyksenä käytän systemaattista analyysia ja Grounded Theorya. Näiden ideana on tekstien ja kokemusten takana olevan käsitejärjestelmän esiin nostaminen. Postmoderni aika on saanut aikaan ensinnäkin sen, että ihminen on kääntynyt itseensä. Hän määrittelee itse etiikkansa ja tietämisensä. Ihminen itse on kohonnut Homo deukseksi Jumalan ja tradition sijaan. Toiseksi postmoderni aika on lisännyt pirstaloitumista ja hajaantumista. Tämä ilmenee erilaisten rajojen murtumisena ja olemisen viihteellistymisenä. Tradition, merkityskenttien ja suurten kertomusten merkitysten väheneminen mahdollistaa monenlaisen, esimerkiksi kaupallisen tai ideologisen, indoktrinaation. Ihmisen nostaminen keskiöön vaikuttaa transendenttisen metafysiikan heikkenemiseen, minkä seurauksena huomion kiinnittymisen tämänpuoleiseen ja itse tehtyyn uskontoon tai henkisyyteen. Näen, että läpeensä digitalisoitunut kulttuuri on yhdessä postmodernin kanssa vaikuttanut myös uskonnonkaltaisiin ilmiöihin. Digitalisaatio on ikään kuin omalakinen hyökyaalto, joka etenee lytäten kaiken alleen. Digitalisaation voimaan uskovat niin valtiovalta, yritykset kuin koulumaailmakin. Voidaankin puhua jopa digiuskonnosta. Smartin ja Hararin uskonnon määritelmiin nojaten olen päätynyt pitämään digitalisaatiota uskontona, digiuskontona. Harari jopa nimeää kaksi digiuskonnon muotoa, teknohumanismin ja datauskonnon. Kysymyksessä metafysiikan osuudesta digiuskonnossa voidaan päätyä sellaiseen ristiriitaiseen ajatelmaan, että vaikka postmoderni aika on heikentänyt perinteistä metafysiikkaa, niin kuitenkin, jos ajatellaan vaikka datauskonnon ihmisen yläpuolella olevaa kosmista informaatiovirtaa, johon ihmisen tulisi kytkeytyä, niin voidaan puhua taas metafysiikasta. Ainakin maallisesta. Näen, että postmodernin ajan ihmisen pyrkimys autonomiseksi, omaa elämää määrittäväksi olennoksi, ei ole onnistunut. Kehittyäkseen täyteen ihmisyyteen ihminen tarvitsee ulkopuolista tukea, vaikka digiuskontoa.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää missä määrin salaliittoteorioissa, niiden pohjalla olevissa uskomuksissa ja niitä ympäröivässä perinteessä ja kulttuurissa on kyse uskonnonkaltaisesta ilmiöstä. Aineistonani käytän aiempaa salaliittoteorioita käsittelevää tutkimuskirjallisuutta sekä joitain ajankohtaisia artikkeleita, jotka sisältävät salaliittoteorioiksi tulkittavia näkemyksiä. Pohdin tutkielmassani uskonnon ja salaliittoteorioiden käsitteiden monitulkintaisuutta, intuitionvaraisuutta ja arvolatautuneisuutta ja näiden tekijöiden vaikutusta tutkimuskysymyksien muotoilemiseen. Päädyn määrittelemään uusia käsitteitä, joiden avulla salaliittoteorioihin liittyvistä ilmiöistä voidaan puhua tarkemmin ja joita käyttämällä saadaan paljon tarkemmin vastattua kysymykseen uskonnonkaltaisuudesta. Tutkimukseni on ensisijaisesti laadullinen ja vertaileva. Hahmotan salaliittoteorioiden tradition keskeisiä kehityslinjoja, joiden perusteella luon yleiskuvan salaliittouskomuksien, -teorioiden ja niiden ympärille syntyneen perinteen ja kulttuurin yleisistä piirteistä ja kehityslinjoista. Järjestän kyseisen aineiston vertailukelpoiseen muotoon Ninian Smartin uskontojen ulottuvuuksien teorian avulla, jotta uskonnonkaltaisuuden eräs olennainen kriteeri eli ilmiön moniulotteisuus tulisi esille. Varsinaisessa analyysiluvussa tarkastelen aineistosta esiin nousseita ilmiöitä kognitiivisesta näkökulmasta, mikä tarkoittaa käytännössä ihmisyksilön tai -yksilöiden mielen merkityksen huomioimisen ilmiöiden selittämisessä. Ilmiökokonaisuuden analyysi antaa vahvoja viitteitä siitä, että salaliittoteorioiden kohdalla voidaan todellakin puhua tietyssä määrin uskonnonkaltaisesta ilmiöstä. Kyse ei ole yksittäisistä uskomuksista ja näkemyksistä, vaan niiden ympärille on rakentunut rikas ja monipuolinen kertomusperinne, jonka kautta yksilöt ja ryhmät voivat artikuloida maailmankäsityksiään, arvojaan ja luoda omaa identiteettiään suhteessa muihin ihmisiin ja todellisuuteen itsessään. Tämä laajempi näkökulma salaliittoteorioihin auttaa ymmärtämään niihin uskovia ihmisiä, ja sitä kuinka merkittävästä ilmiöstä todellisuudessa on kysymys.

Median tarjoamien uskontoon liittyvien uutisten tutkiminen on uskontotieteellisesti ajankohtainen tutkimuskohde, sillä vaikka uskonnollinen aktiivisuus on vähentynyt, uskontojen näkyvyys mediassa on kasvanut. Tämän tutkielman aiheena ovat uskonnot televisiouutisissa TV1-kanavalla. Tutkin siis sitä, millainen uskonnollisuus on esillä tv-uutisissa, mistä uskonnoista puhutaan ja millä tavalla – millaisen uskonnollisen maiseman tv-uutiset piirtävät. Tutkimuksen keskeisenä metodina käytän sisällönanalyysia. Lähestyn aihetta poikkitieteellisesti ja lainaan aineksia ja käsitteistöä uskontotieteen lisäksi muun muassa mediatutkimuksen alalta, sillä tutkimusaihe käsittelee keskeisesti sekä uskontoja että mediaa. Tarkemman analyysin kautta avaan myös tapoja, joilla audiovisuaalinen uskontouutinen rakentaa mielikuvaa uskonnosta. En kuitenkaan keskity tutkimuksessani pelkästään perinteisiin uskontotraditioihin, vaan laajennan uskonnon käsitettä kattamaan myös kansanomaisen uskonnollisuuden ja uskontokritiikin aiheet. Käyttämällä tällaista kolmijakomallia aineistosta on mahdollista saada esiin myös muita kuin vakiintuneisiin uskontoperinteisiin liittyviä uutisia. Tulosten vertailukohtana toimii lehtiuutisoinnista tehdyt tutkimukset, sillä vertailukelpoista tutkimusta tv-uutisista ei ole tehty. Näin tutkimukseni omalta osaltaan täydentää kuvaa suomalaisesta mediasta uskonnollisen maiseman tuottajana. Aineistoni kattaa kaikki vuoden 2019 aikana Yleisradion TV1-kanavalla klo 20.30 lähetetyt uutislähetykset, joissa on käsitelty uskontoihin liittyviä aiheita. Yksittäisiä uutisjuttuja aineistossa on 205 kappaletta. Uskontoviitteet esiintyvät aineistoni perusteella useimmiten jutuissa, jotka käsittelevät ensisijaisesti jotakin muuta kuin uskonnollista sisältöä, mutta uskonnolla saattaa olla merkittävä rooli esimerkiksi toiminnan motivoijana tai kulttuurisena taustana. Tällaiset uutisjutut kattavat noin 90 % kaikista aineistooni kuuluvista uutisista. Eniten viittauksia löytyy islamiin (124 kpl) ja kristinuskoon (52 kpl) liittyen, ne kattavat noin 86 prosenttia koko aineistosta. Viittaukset muihin maailmanuskontoihin jäävät uutisissa vähäisiksi, luonnonuskontoja tai ateismia ei käsitellä uutisissa lainkaan. Sekä juutalaisuutta että uskontokriittisiä aiheita käsittelevät uutiset kattavat kumpikin 4 % aineistosta, kansanomaiseen uskonnollisuuteen liittyviä aiheita löytyy 3 %. Uskontojen osuus on jokapäiväisen tv-uutisoinnin kannalta merkittävä: uskonto on jollakin tavalla mukana – toimijana tai taustavaikuttajana – yli joka kolmannessa uutislähetyksessä. Keskimäärin joka neljännessä uutislähetyksessä käsitellään uutista, johon liittyy islam. Vuoden suurinta uskontoon liittyvää narratiivia hallitsevat Syyrian sotaan, jihadistiseen Isis-liikkeeseen ja al-Holin pakolaisleiriin liittyvät uutiset. Myös muut radikaali-islamistiset järjestöt ja terrori-iskut nousevat uutisissa esiin. TV1:n pääuutislähetyksissä uskontoja ei kuitenkaan käsitellä erityisen kriittisesti: vaikka aineistoon kuuluvien uutisjuttujen pääaiheista 75 % on kielteisiä, vain hieman yli puolet uutisista käsittelee uskontoa sävyltään kielteisesti. Myönteisiä uskontouutiset ovat etenkin kotimaan uutisissa, joiden joukossa kielteiset uutisjutut liittyvät lähinnä vain islamiin. Kansanomaiseen uskonnollisuuteen liittyvät aiheet esimerkiksi esitellään kotimaan uutisissa myönteisissä, harrastuksiin ja taiteeseen liittyvissä konteksteissa. Uskontoperinteisiin liittyvät erot piirtyvät selvästi esiin uutisaiheiden käsittelytavoissa: uskonnollinen maisema on jakautunut eikä valtavirran uskonnollisuudelle ole uutisissa tilaa. Valtaosa ulkomaan uutisista yhdistää islamin väkivaltaan ja radikaali-islamistisiin liikkeisiin. Muista tutkimuksista poiketen tv-uutiset kytkevät islamin väkivaltaan ja rikoksiin osin myös kotimaan uutisissa. Kristinuskolla, etenkin Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla, sen sijaan on tv-uutisissa vahva asema, ja varaa jopa neuvotella uutisten sisällöistä.

Tutkielman aiheena on Suomen tasavallan presidenttinä ja puolustusvoimien ylipäällikkönä toimineen marsalkka Mannerheimin yksityiskirjastossa oleva uskonnollinen ja katsomusperäinen kirjallisuus. Tutkielmassani selvitän uskonnollisen ja katsomusperäisen kirjallisuuden määrää sekä sitä, mikä merkitys tällä kirjallisuudella on ollut Mannerheimin maailmankatsomukseen. Tutkielman keskeisimmän tutkimusaineiston muodostaa Mannerheimin yksityiskirjasto. Yksityiskirjastoon sisältyvistä niteistä on laadittu erillinen taulukko, johon on koottu kirjaston uskonnollinen ja katsomusperäinen aineisto. Lisäksi tutkielmassa käytetään yleistä tieteellistä kirjallisuutta koskien Mannerheimia, Mannerheimin puheita sekä hänen muistelmiaan. Tutkielmassani olen käyttänyt metodina kirjahistoriallista metodia ja systemaattista metodia. Kirjastossa olevia niteitä on tarkasteltu kvantitatiivisin menetelmin ja tutkimustulokset on esitetty taulukoiden muodossa. Mannerheimin yksityiskirjasto koostui useita eri uskontoja ja maailmankatsomuksia käsittelevistä niteistä. Lähes puolet teoksista käsittelivät kristinuskoa, mutta myös juutalaisuus, islam, idän uskonnot, kansalliseepokset, uskonnollinen kaunokirjallisuus ja vapaamuurarius olivat edustettuina. Kirjaston perusteella Mannerheim on ollut edellä mainittujen uskontojen lisäksi kiinnostunut muun muassa magiasta, meditoinnista sekä vapaamuurariudesta. Eri katsomuksien voidaan näin ollen sanoa olleen kirjastossa edustettuina. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Mannerheim on ollut laajasti kiinnostunut eri katsomusperinteistä. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että Mannerheim kunnioitti muita uskontoja ja erilaisia näkemyksiä. Tämä ilmenee niin hänen Kaivopuiston kotinsa sisustuksessa kuin hänen käytöksessään eri katsomuksia ja niiden edustajia kohtaan. Mannerheim tiettävästi valjasti kristinuskon osaksi omaa julkisuuskuvaansa, mutta ei ole tiedossa, kuinka vakaumuksellisesti Mannerheim itse harjoitti kristinuskoa. Kunnioitus muita katsomuksia kohtaan saattaa juontaa juurensa jo Mannerheimin lapsuudesta. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Mannerheim joutui usein sopeutumaan uusiin ja muuttuviin tilanteisiin ja tämä sama jatkui läpi hänen koko elämänsä. Mannerheimin suorittamat tutkimusmatkat saattavat osaltaan selittää katsomusperäisen kirjallisuuden määrää hänen yksityiskirjastossaan.

Tutkielmassani tarkastellaan taiteilija Jyrki Nissisen sanoittamien äänikappaleiden sisältöä erityisesti uskonnon-, eksistentialismin- ja yliluonnollisuuden käsitteiden kautta. Tutkielman aihe valikoitui omasta kiinnostuksestani Nissisen musiikkia kohtaan, sillä olen seurannut taitelijan uraa läheltä noin 15 vuoden ajan. Soitan myös itse yhdessä yhtyeessä, jonka kappaleita tutkielmassani tarkastellaan. En ole kuitenkaan itse osallistunut kappaleiden sanoitus- tai sävellystyöhön. Tutkielman aluksi käyn läpi työni kannalta olennaiset keskeiset käsitteet sekä Nissisen henkilöhistoriaa. Tämän jälkeen määrittelen taitelijan eri yhtyeiden elinkaarta, sillä mielestäni työni kannalta on olennaista, että lukijat saavat selkeän kuvan siitä, mitkä ovat Nissisen taiteelliset lähtökohdat. Työtäni varten kävin läpi taitelijan musiikillisen tuotannon vuosina 1999–2018. Aineistokseni muotoutui yhteensä 194 kappaletta usealta eri yhtyeeltä. Analyysimmenetelmänä työssäni on käytetty laadullista sisällönanalyysiä, jonka pohjalta muodostin kategoriat. Näiden avulla siirryn analysoimaan kappaleiden sisältöä näiden kategorioiden avulla. Työni loppuosioissa teen johtopäätökset sekä yhteenvedon tekemistäni löydöksistä.