Browsing by Subject "aakkoskirjat"

Tutkielmassa tarkastellaan Richard Scarryn Richard Scarry’s ABC Word Book (2001[1971]) -lastenkirjan suomenkielistä käännöstä ABC Kirja (2008[1974]) lastenkirjallisuuden kääntämisen ja skopos-teorian valossa. Teos on 61-sivuinen kuvitettu aakkoskirja, jonka jokaisella aukeamalla on yksi aakkonen. Kyseinen aakkonen esiintyy aukeamalla olevissa teksteissä, jotka koostuvat yksittäisistä substantiiveista, lausekkeista tai lyhyistä tekstikappaleista. Tekstit liittyvät ja viittaavat kuvituksessa esiintyviin asioihin, esineisiin, henkilöihin ja tilanteisiin. Aakkoskirjan tarkoituksena on opettaa pienelle lapselle aakkosia ja viihdyttää lapsilukijaa. Tutkielman aiheen valintaperusteena on puute kuvakirjojen kääntämisen tutkimuksesta ja eritoten aakkoskirjojen kääntämisen tutkimuksesta. Tarkoituksena on myös tapaustutkimuksen avulla soveltaa skopos-teoriaa kuvakirjojen kääntämiseen. Lastenkirjallisuuden kääntämisessä korostuvat usein kulttuuriset eroavaisuudet lähtö- ja kohdeyleisön välillä. Näistä käytetään usein termejä kotouttaminen ja vieraannuttaminen. Kotouttaminen tarkoittaa käännöstieteissä lähestymistapaa, jossa kääntäjä tuo tekstin lähemmäs kohdekulttuurin lukijaa häivyttämällä lähtötekstin vieraita elementtejä. Kotouttamisen vastakohdassa, vieraannuttamisessa, kääntäjä säilyttää kohdekulttuurin lukijalle vieraat elementit käännöksessään. Tutkielman tukena käytetään näkemyksiä lasten kuvakirjojen kääntämisestä, sillä kuvituksella on suuri merkitys käännösratkaisujen kannalta. Kuvitus asettaa rajoja kääntäjän ratkaisuille, mutta se voi tarpeen tullen tarjota myös vihjeitä ja inspiraatiota. Tutkielman teoriapohja nojautuu myös Hans J. Vermeerin (Reiss & Vermeer 2013) hahmottelemaan skopos-teoriaan, jossa käännöksen tarkoitus (skopos) määrää sen sisällön. Tutkielman analyysiosiossa tarkastellaan alkutekstiä ja sen käännöstä esitetyn teorian valossa. Huomio kohdistuu englannin ja suomen erilaisiin aakkosjärjestelmiin, mikä on johtanut aakkosten kotouttamiseen käännöksessä. Aakkosten kotouttaminen on johtanut myös niiden järjestyksen muuttamiseen. Nämä asiat vaikuttavat merkittävästi myös kääntäjän käännösratkaisuihin, sillä jokaisten aukeaman tekstien on sisällettävä kyseinen aakkonen. Kääntäjä voi valita suoran suomenkielisen vastineen vain, jos se sisältää annetun aakkosen. Muussa tapauksessa kääntäjä on käyttänyt esimerkiksi poistoja, lisäyksiä tai spesifikaatioita suomennosratkaisuinaan. Pidempien virkkeiden ja tekstikappaleiden kohdalla suora käännös on vielä vaikeampi toteuttaa, jolloin kääntäjä on päätynyt luomaan vapaamman suomennoksen. Kuvat rajaavat käännösratkaisuja, mutta monissa kohdissa kääntäjä näyttää myös hakeneen kuvituksesta inspiraatiota suomennokseen. Lisäksi analyysiosiossa keskitytään kertojan ja lukijan väliseen vuorovaikutukseen sekä suomennoksessa esiintyviin kotouttaviin ratkaisuihin hahmojen nimissä ja yksittäisissä tekstikohdissa. Lähtöteksti pyrkii osallistamaan lasta lukuprosessiin esittämällä tälle kysymyksiä. Myös käännös toteuttaa tätä ominaisuutta, vaikkakaan ei aina samoissa kohdissa kuin alkuteksti. Henkilöhahmojen nimet on kotoutettu suomenkielisiksi, sillä suomennoksen ilmestymisen aikaan kotouttaminen oli Suomessa yleisesti käytetty käännösstrategia. Lisäksi ratkaisuun vaikuttanee tekstin luettavuus ja se, että monella teoksessa esiintyvällä hahmolla on jo olemassa vakiintunut suomenkielinen vastine. Käännöksessä on myös havaittavissa yksittäisiä tekstikohtia, joissa esiintyy kotouttavia käännösratkaisuja. Alkuteksti ei kuitenkaan usein sisällä vieraannuttavia elementtejä, joten kotouttamisen valintaa on todennäköisesti ohjannut enemmänkin tekstin skopos. Analyysin tulokset osoittavat, että kääntäjän käännösratkaisuja ohjaa käännöksen tarkoitus (skopos) — viihdyttää lapsilukijaa ja opettaa tälle aakkosia. Myös tekstin rakenne on osa skoposta; käännöksen jokaisen aukeaman on lähtötekstin tapaan sisällettävä yksi aakkonen, joka esiintyy aukeamalla olevissa teksteissä.