Browsing by Subject "affektit"

Ilmasto- ja ympäristöaktivismi on Suomessa jälleen näkyvässä roolissa ympäri maata, ja siitä on tullut yhä tutumpi osa tavallista kaupunkimaisemaa. Koska ilmastoaktivismi on erityisen affektiivista toimintaa, jolla pyritään liikuttamaan ihmisten tunteita ja saamaan haluttua muutosta aikaan, se herättää usein keskustelua sosiaalisen ja perinteisen median kanavilla. Tämä keskustelu tarjoaa arvokasta tutkimusmateriaalia ihmisten ilmastokysymyksiin ja -aktivismiin liittyvistä asenteista. Ympäristöliike Elokapinasta on tullut merkittävä osa suomalaista julkista ilmastokeskustelua, ja mediassa on esiintynyt voimakasta tunteiden kuohuntaa sekä liikkeen puolesta että sitä vastaan. Tarkastelen tutkielmassani liikkeen vuonna 2021 järjestämän mielenosoitustapahtuman Kesäkapinan herättämää tunnelatautunutta keskustelua. Aineistoni koostuu Mannerheimintien mielenosoituksen aikaan julkaistuista twiiteistä. Tulkitsen kommentteja ja keskusteluun osallistumisen tapoja aineistolähtöisen temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Lähestyn tutkielmani aihetta tunteiden tutkimuksen viitekehyksestä, ja tutkimuksessani keskeisenä teemana ovat affektit ja niiden tahmaisuus. Tarkastelen, kuinka affektien toisto ja liike näkyvät havaitsemissani teemoissa, kuten kansalaistottelemattomuudessa, aggressiossa, vähättelyssä, liikkeen toiminnan kannattamisessa, vastustamisessa sekä huumorissa. Pohdin tutkielmassani, kuinka Elokapinan kannattajat ja vastustajat rakentavat sosiaalista todellisuutta affektiivisesti latautuneiden twiittiensä kautta. Tutkielmani ilmentää ilmastoaktivismia käsittelevissä keskusteluissa esiintyvää mielipiteiden polarisoitumista. Havaitsen aineistossani samoja teemoja käsitteleviä positiivisia ja negatiivisia kommentteja, jotka sisällöllisesti asettuvat toisiansa vasten. Liikettä tukevissa kommenteissa tunnistetaan Elokapinan toiminnan tärkeys, ja se koetaan arvokkaana. Liikettä vastustavat ihmiset puolestaan tuomitsevat mielenosoituksen ja vähättelevät liikettä sekä siihen yhdistettyjä toimijoita. Havaitsemissani teemoissa korostuvat ajatukset oikeanlaisesta ja vääränlaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta, johon etenkin Elokapinan hyödyntämä kansalaistottelemattomuus kytkeytyy. Kommenteissa esiintyvä huumori sisältää molemminpuolista vähättelyä, jolla vastapuolta pyritään asettamaan naurunalaiseksi. Huumori osoittautuu merkittäväksi keskusteluun osallistumisen tavaksi, jonka kautta ihmiset asemoituvat suhteessa toisiinsa.

Research of emotional atmosphere and aspects affecting it is important, because emotional atmosphere affects students' learning and well-being. In this thesis the emotional atmosphere is treated as a whole that comprises both the students' and the teacher's affects and their interactions in the classroom. The aim of the thesis is to increase understanding of the emotional atmosphere in mathematics lessons. The main focus is to determine how emotional atmosphere changes from 3rd grade to 5th grade. Furthermore I'm trying to determine which factors could explain the change in emotional atmosphere in a class where it had shifted towards positive, and in a class where it had shifted towards negative. The data consisted of a total of 260 drawings about mathematics lessons drawn by 3rd and 5th graders. The pupils were from eight different mathematics classes in five different primary schools in the Helsinki metropolitan area. To analyze the drawings I used drawing analysis. I examined the emotional atmosphere in mathematics lessons from 3rd and 5th grade on a general level. As part of this analysis I examined the students' affects concerning their feelings towards studying mathematics, their beliefs on the difficulty of the subject and their attitude towards the subject. Teachers' affects were studied from the perspective of the drawer. On this basis I determined the teachers' emotional states and whether their speech had negative or positive characteristics. Furthermore I examined the drawings from two mathematic classes that had undergone the greatest positive or negative changes in their emotional atmosphere to determine what could explain this shift. As a summary it can be concluded that the emotional atmosphere in mathematics lessons was mainly positive even though the emotional atmosphere was more negative in 5th grade than 3rd grade. Furthermore there were also great differences between classes both in 3rd grade and 5th grade. Aspects that could explain the positive change in emotional atmosphere were open interaction, culture of helping and meaningful experience of mathematics. Aspects that could explain the negative change were negativity of interactions, problematic social relations, differences in mathematic skills of pupils and boredom.

Tarkastelen tutkielmassani kuukautisten ja menstruoivan kehon kulttuurissosiaalista asemaa Chilen kontekstissa. Tutkielmani aineistona toimivat chileläisen poplaulaja Mon Laferten tämän Valparaíson kaupunkiin maalaamaa kuukautisaiheista Día Uno -seinämaalausteosta esittelevän Instagram-julkaisun keräämät kommentit. Tutkielmani tavoitteena on vastata, miksi Día Uno -teoksen kuukautisteema aiheutti reaktioita, ja miten kyseiset reaktiot heijastavat kuukautisten ja menstruoijien asemaa ja niille annettuja merkityksiä chileläisessä kulttuurissa. Tutkielmani päämetodina toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tutkin kuukautisten ja menstruoijan merkitysten rakentumista suhteessa sukupuoli-identiteettiin ja tilaan. Lisäksi tarkastelen sitä, kuinka diskursseissa tuotetut ilmaisut ja nimeämiset havainnollistavat menstruaation ja cisfeminiinisnormatiivisen ajattelun sekä patriarkaatin välillä vallitsevia valtasuhteita. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa myös vahvasti affektiteoriaan tarkastellessani diskursseissa kuukautisiin ja menstruoivaan kehoon liitettäviä tunteita ja affekteja. Tutkimukseni osoittaa, että Chilen yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevat patriarkaaliset valtasuhteet sekä cis- ja heteronormatiiviset olettamukset muokkaavat ihmisten käsityksiä menstruoijan identiteetistä, kuukautisten suhteesta sukupuoleen sekä kuukautisiin liittyvistä soveliaisuuskäytännöistä. Nämä käsitykset heijastuvat Día Uno -teokseen reagoivissa diskursseissa ja niistä välittyvissä affekteissa. Joillekin kommentoijille Mon Laferten tarjoama menstruoijan representaatio on inhottava ja häpeällinen abjekti, joka sotii yhteiskunnan soveliaisuussääntöjä vastaan halventaen menstruoivia ihmisiä. Monen mielestä todisteet kuukautisista kuuluu piilottaa julkisesta tilasta yksityisyyden ja feminiinisyyden suojelemiseksi. Julkaisun keräämät iloa ja ihastusta ilmentävät kommentit osoittavat kuitenkin, että monelle Día Uno -teos on voimaannuttava ja arvokas esimerkki Chilessä tapahtuvasta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja feministisestä kuukautisaktivismista, joka pyrkii normalisoimaan menstruoivan kehon julkisessa tilassa menstruoijien yhteiskunnallisen aseman ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Selja Ahavan (s. 1974) romaaneissa Eksyneen muistikirja (2010), Taivaalta tippuvat asiat (2015) ja Ennen kuin mieheni katoaa (2017) esiintyvää surutyön ja siihen liittyvien tunnevaikutusten kuvausta kerronnan retoriikan näkökulmasta. Kaikissa kolmessa teoksessa yllättävän menetyksen aiheuttama suru kuvautuu teosten kantavana teemana ja tarinan muuttumattomana ytimenä. Tutkielmani tavoitteena on tutkia, esiintyykö teoksissa klassisen surutyön vaiheet ja miten surutyötä ja siihen liittyviä tunnevaikutuksia on kerronnallisin keinoin korostettu. Analyysissäni yhdistän surututkimuksen kentältä surutyön vaiheteorioiden tarkastelun ja kirjallisuudentutkimuksen kentältä emootioiden ja affektien sekä kerronnallisen empatian tutkimuksen elementtejä. Teoreettisina lähtökohtina hyödynnän tutkielmassani Aristoteleen Retoriikkaa ja Runousoppia sekä emootioiden ja affektien tutkimuksesta Suzanne Keenin teoreettisia näkökulmia kerronnan tekniikoista ja keinoista kerronnallisen empatian (narrative empathy) herättäjänä lukijassa. Lisäksi tutkin sitä, miten Ahava on teoksissaan käyttänyt kyseisiä keinoja herättääkseen empatiaa teoksen henkilöhahmoja kohtaan. Tutkielmani analyysissä nousee esiin, että Ahavan teokset sisältävät monitasoista tunnevaikuttamista niin suoran emootioiden kuvauksen kuin tiedostamattomampien affektienkin myötä. Suru on universaali ilmiö ja siihen liittyvät surutyön vaiheet esiintyvät selkeimmin teoksissa Taivaalta tippuvat asiat ja Ennen kuin mieheni katoaa. Niin kutsuttua pitkittynyttä, patologista surua kuvataan teoksessa Eksyneen muistikirja. Surutyön vaiheiden kuvausta korostetaan välittämällä surutyön emootioita ja affekteja lukijalle retorisin keinoin erityisesti naispäähenkilöiden näkökulmasta. Tämän fokalisaation myötä myös ensisijaiseksi empatian kohteeksi muotoutuvat nimenomaan naispäähenkilöt, vaikka empatiaa pyritään herättämään muitakin keskeisiä henkilöhahmoja kohtaan. Retorisista keinoista surutyön kuvauksessa nousevat merkityksellisinä esiin temporaalinen vaihtelu, lyyriset keinot ja fragmentaarisuus, rinnakkaiskertomus sekä lohtuhahmot henkilöhahmojen tietoisuuden kuvaajina. Aristoteelinen ’katharsis’ tragedian tunnevaikutusten tuottamana puhdistavan elementtinä kuvautuu teoksissa Taivaalta tippuvat asiat sekä Ennen kuin mieheni katoaa, mutta teoksessa Eksyneen muistikirja pitkittynyt surutyö näyttäytyy ’katharsiksen’ toteutumisen estäjänä. Ahavan teokset jatkavat osaltaan erityisesti naisille perinteistä huolilaulujen traditiota ja edustavat täten taiteen ja terapian yhdistelmää ylisukupolvisessa surukokemusten jakamisessa.

Tämän tutkielman aiheena on tutkia tehokkuuden eetoksen kokemuksia. Tehokkuutta mitataan usein numeraalisilla mittareilla, jolloin tehokkuuteen liittyvät kokemukset ja tunteet sivuutetaan. Tutkielmani tarkoituksena on tehdä näkyväksi tehokkuuden eetokseen piiloutuvia sukupuolistuneita normeja. Maisteritutkielmani pääkysymykset ovat: Miten tehokkuuden eetos materialisoituu? Miten affektit tuottavat tehokkuuden eetoksen toistamista? Tarkastelen maisteritutkielmassani sukupuolistuneita normeja, jotka voivat itsessään olla syrjäyttäviä ja ongelmallisia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta. Tutkimusaineistoni koostuu viiden eri aloilla ja eri puolella Suomea asiantuntijatyötä tekevän nuoren naisen haastatteluista. Aineiston keräsin loka- ja marraskuussa 2021. Tutkimusotteeni on fenomenologinen, jossa ajatellaan, että kaikki kokemamme merkitsevät meille jotain. Fenomenologisessa merkitysteoriassa ihminen nähdään olemuksellisesti yhteisöllisenä. Aineiston analyysissa otteeni on induktiivinen. Teoreettinen viitekehykseni nojaa Ahmedin affektiteoriaan ja kriittiseen työelämä- ja organisaatiotutkimukseen. Tutkimukseni perusteella uusliberalistiseen tehokkuuden eetokseen kytkeytyy sukupuolistuneita normatiivisuuksia liittyen sukupuoleen, ikään, aikaan, vammattomuuteen ja valkoisuuteen. Normatiivisuudet materialisoituvat rakenteissa, käytänteissä, ideoissa ihannetyöntekijyydessä, ideaalityöruumiissa ja habituksessa. Normien valta toimii affektien kautta. Haastateltavien kokemuksissa sukupuolistuneisiin normeihin törmääminen aiheuttaa tahmaisia riittämättömyyden, paineen, ahdistuksen, pelon ja häpeän affekteja. Sukupuolistuneet normit risteävät toistensa kanssa. Useampaan sukupuolistuneeseen normiin törmääminen samanaikaisesti synnyttää erilaisia affekteja, jotka myös risteävät, kerrostuvat, tahmaistuvat ja myös voimistavat niitä. Affektit saavat aikaan tehokkuuden eetoksen toistamista eri elämänalueilla.

Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten kaupunkien tekemää yhteisö- ja osallisuustyötä. Kaupungit ovat toteuttaneet jo useiden vuosikymmenien ajan erilaisia asukkaiden aktivoimiseen ja yhteisöllisyyden lisäämiseen tähtääviä projekteja, ja yhteisöllisyyden edistäminen on yleinen tavoite kaupunkien strategioissa. Strategiatasolla yhteisön ja yhteisöllisyyden käsitteet esiintyvät kuitenkin heikosti konkretisoituina. Lisäksi yhteisöllisyys oletetaan usein yksiselitteisen myönteiseksi ilmiöksi, vaikka alueellisen yhteisöllisyyden kääntöpuolena saattaa esiintyä esimerkiksi paikallista kontrollia, leimaamista ja syrjimistä. Kaupunkien yhteisöhankkeiden tavoitteiksi on määritelty mm. asuinalueen sosiaalisen koheesion edistäminen sekä asukkaiden mielialan kohentaminen erilaisten tapahtumien ja projektien kautta. Aiemmissa tutkimuksissa yhteisöhankkeita on kuitenkin tutkittu myös poliittisemmasta näkökulmasta. Yhteisöhankkeissa on nähty kiinnekohtia mm. kommunitarismia suosineeseen ”kolmannen tien” politiikkaan. Kommunitarismille ja kolmannen tien periaatteille tyypillisiä piirteitä ovat esim. puhtaasti valtiollisten ratkaisumallien sivuuttaminen ja moraalisesti vastuullisten paikallisyhteisöjen ennallistaminen. Kriittisen näkökulmasta paikallisyhteisöjen aktivointi on tulkittu yhteiskuntapoliittiseksi keinoksi, jolla on arvostelijoiden mukaan pyritty korvaamaan valtiollista sosiaalipoliittista järjestelmää. Tutkielmassa on analysoitu kaupunkien yhteisö- ja osallisuustyöstä vastaavien hankeasiantuntijoiden ajatuksia yhteisöllisyydestä ja sen mahdollisuuksista. Tutkimuskysymykseni ovat :1) Miten yhteisöllisyyttä nähdään syntyvän ja 2) millaisia vaikutuksia yhteisö- ja osallisuustyöllä halutaan tuottaa? Avaan työssäni sitä, mitä yhteisöllisyys haastatelluille hankeasiantuntijoille merkitsee, minkälaisiin ongelmiin yhteisöllisyyden pitäisi toimia ratkaisuna ja millä tavalla yhteisöllisyys nämä ongelmat ratkaisisi. Aineisto koostuu viidelle eri suomalaiskaupungille työskentelevien hankeasiantuntijoiden puolistrukturoiduista teemahaastatteluista (n=8), jotka on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Analyysi nojaa affektiivisen kansalaisuuden (affective citizenship) käsitteeseen, joka kuvaa sitä tapaa, miten affektit ja kansalaisuus yhdistyvät biovaltaan ja hallinnallisuuteen. Kansalaisia saatetaan esimerkiksi rohkaista tuntemaan kiitollisuutta ja uskollisuutta kansakuntaa kohtaan ja toisten tunteiden oikeutus saatetaan tunnustaa enemmän kuin toisten. Analyysin tukena on käytetty myös yhteisön ja sosiaaliseen pääoman käsitteisiin liittyviä teorianäkökulmia sekä Mark Granovetterin (1973) heikkojen siteiden teoriaa. Tutkimustulosten mukaan kaupunkien yhteisö- ja osallisuustyötä voi tulkita affektiivisen kansalaisuuden näkökulmasta. Hankkeilla tavoitellun yhteisöllisyyden kautta toivotaan tietynlaista kansalaisuutta, jossa hankealueiden asukkaat huomioisivat yhteisön paremmin omassa käytöksessään ja toiminnassaan. Yhteisöllisyyden ajatellaan tuottavan alueille turvallisuuden tunnetta, sosiaalista kontrollia ja luottamusta asukkaiden kesken. Luottamuksen lisäämistä voidaan tulkita myös sosiaalisen pääoman ja asukkaiden välisien heikkojen siteiden lisäämisenä. Yhteisöllisyyden ajatellaan johtavan parempiin väestösuhteisiin ja sujuvampaan kanssakäymiseen paikallisesti. Lisäksi yhteisöllisyyden ajatellaan lisäävän asukkaiden omistajuutta alueisiinsa. Omistajuus puolestaan ilmenisi aktiivisena osallistumista alueen asioiden hoitoon ja haluna pitää alueesta huolta. Yhteisöllisyydellä pyritään siis aktiivisemman ja alueeseensa sitoutuneemman kansalaisuuden edistämiseen. Tutkimustulosten perusteella kaupunkien yhteisöhankkeilla ei nähdä edellytyksiä rakenteellisten ongelmien korjaamiseen, mutta yhteisöllisyydellä nähdään haastatteluaineiston perusteella mahdolliseksi lisätä rakenteellisten ongelmien seurauksista kärsivien asukkaiden psykososiaalista hyvinvointia. Tutkimustulokset tekevät näkyväksi yhteisötyön suunnitteluun vaikuttavia premissejä, mikä mahdollistaa kaupunkien yhteisö- ja osallisuustyötä ohjaavien taustaolettamien kriittisen arvioinnin.

The aim of this study was to explore what kind of demands and condition special youth work offers to the youth workers. The study also considers how young people are positioned in the special youth works practices. The starting point for this study is post-structuralist feminist research and I look at special youth work as an affective practice. Previous research has shown that the ethos of vulnerability has spread to support systems and political guidance for young people both in Finland and in other Western countries. Ethos of vulnerability has been broadly studied from the perspectives of governmentality, but so far has less attention been paid to research on how it guides youth work and sets demands and conditions for being a youth worker. The data consist of autoethnographic memoir, field notes and interviews with young people. I analysed the data using affective-discursive reading. The results of my research showed how the how the ethos of vulnerability in special youth work legitimizes the work, guides youth work and positions the young people participating in the work. In my research, being a youth worker in the field of special youth work appears as the result of affective subjectification, where the personality, freedom, and meaning of work are intertwined with the practices of work, creating ambivalences for working. Special youth work positions itself as employee-centered and the young person is positioned as vulnerable and supported by the youth worker.