Browsing by Subject "alpakka"

Alpakat kuuluvat Etelä-Amerikan kamelieläimiin. Alpakoita on tuotu Suomeen viimeisten parin kymmenen vuoden aikana, pääasiassa pienimuotoiseen villantuotantoon ja paljolti myös lemmikkieläimiksi. Alpakoilla on suhteellisen paljon lisääntymisongelmia: niiden tiinehtyvyys on heikkoa ja varhaisluomiset yleisiä. Lisääntymisongelmat ovat eläinlääkärille usein haastavia tutkia ja hoitaa, erityisesti jos ei ole perehdytty näiden eläinten lisääntymisen erityispiirteisiin. Alpakoilla on kamelieläinten tapaan indusoitu ovulaatio, minkä johdosta niiden lisääntymistoiminnot poikkeavat huomattavasti tutuista kotieläimistä. Lisääntymisongelmien lisäksi myös vasoilla on melko paljon ongelmia, joista osa on synnynnäisiä ja/tai perinnöllisiä. Tämän ja osittain myös lemmikkieläinluonteen vuoksi kasvattajat kiinnittävät vastasyntyneisiin paljon huomiota. Ensimmäiset elinviikot ovat vasan selviämisen kannalta kriittisiä. Ongelmatilanteissa vasojen kunto heikkenee nopeasti. Tutkielman kirjallisuuskatsaus perehtyy alpakoiden lisääntymisen erityispiirteisiin ja ongelmakohtiin kooten tietopaketin eläimiä hoitavien eläinlääkäreiden avuksi. Kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi alpakoiden lisääntymisen anatomia ja fysiologia sekä tiineysdiagnostiikka. Lisääntymishäiriöiden osalta perehdytään erikseen naarasalpakan tiinehtymisongelmiin ja orhista johtuviin ongelmiin. Näiden jälkeen käsitellään tiineysajan ongelmat ja synnytys sekä tähän liittyvät komplikaatiot. Lisäksi käsitellään vastasyntyneen vasan sairauksia ja muita selviämistä heikentäviä ongelmia. Kyselytutkimus suunnattiin suomalaisille alpakkakasvattajille, ja se lähetettiin kasvattajien yhdistysten yleisten sähköpostituslistojen kautta. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään kasvattajien eläinmääriä sekä erityisesti lisääntymiseen liittyviä tunnuslukuja sekä kasvattajien kohtaamia ongelmia. Suomessa ei ole aiemmin tehty tällaista selvitystä. Kyselyyn saatiin kaksikymmentä vastausta, mitä voidaan pitää hyvänä ottaen huomioon kasvattajien vähäisyyden. Keskimäärin kasvattajilla oli kolme eläintä. Hedelmällisyys-ongelmina mainittiin kirjallisuuden perusteella odotettavissa olevat kohtutulehdukset ja tiineyksien keskeytyminen. Tiineystarkastuksissa suosittiin orhilla testaamista, progesteronitestien käyttö oli vähäistä. Kasvattajat vaikuttivat olevan hyvin kiinnostuneita eläintensä tasokkaasta hoidosta, ja mm. patologin tutkimuksia oli käytetty vasojen kuolinsyiden selvittämiseen. Tulosten mukaan alpakoiden lisääntymisongelmat Suomessa ovat hyvin samankaltaisia kuin kirjallisuuskatsauksen mukaan muuallakin maailmassa.

Alpakoiden ja laamojen määrä Suomessa on lisääntynyt viime vuosina ja niitä päätyy eläinlääkäreiden potilaiksi yhä useammin. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää kyselytutkimuksen ja ruumiinavaustilastojen avulla Suomessa asuvien alpakoiden ja laamojen terveystilannetta sekä yleisimmin esiinty-viä sairauksia sekä loishäätökäytäntöjä. Sisäloislääkeresistenssi on kamelieläimillä lisääntyvä ongelma ja säännölli-sesti ilman ulostenäytetutkimuksia tehtäviä loishäätöjä tulisi välttää. Tutkimustietoa alpakoiden ja laamojen sairauk-sista löytyy vielä suhteellisen vähän ja iso osa julkaistuista artikkeleista on yksittäisiä tapausselostuksia. Tutkimusta varten suunniteltiin kyselylomake, joka lähetettiin kamelieläinten omistajille. Kyselytutkimukseen vastasi 43 kamelieläinten omistajaa, joiden omistuksessa on yhteensä 446 alpakkaa ja laamaa. Lisäksi aineistona käytettiin Elintarviketurvallisuusvirastossa eli Evirassa ja Helsingin yliopiston patologian laitoksella vuosina 2006-2017 avattujen alpakoiden ja laamojen avaustuloksia. Avattuja eläimiä oli yhteensä 73. Aineistoa käsiteltiin Microsoft Office Excel 2016 -taulukkolaskentaohjelmalla. Suomessa kamelieläintilat ovat kooltaan suhteellisen pieniä ja pito-olosuhteet sekä ruokintatavat vaihtelevat tiloittain. Suurimmalla osalla tiloista oli alpakoiden ja laamojen lisäksi muitakin koti- tai tuotantoeläimiä. Eläinlääkärin apua tar-vitaan keskimäärin tiloilla harvoin. Kyselytutkimuksen mukaan sairauksista eniten esiintyi ruoansulatuskanavan sai-rauksia ja ihosairauksia. Yksittäisistä sairauksista eniten esiintyi ruokatorventukoksia, ulkoloisia, karvanlähtöä, ripulia ja hampaaseen kohdistuneita vammoja. Ruumiinavauksissa verenkiertoelimistön sairauksia oli eniten ja ruoansula-tuskanavan sairauksia toiseksi eniten. Yksittäisistä sairauksista keuhkotulehduksien ja nääntymisen määrät korostu-vat. Vastasyntyneillä yleisimmät kuolinsyyt olivat nääntyminen ja verenmyrkytys sekä erilaiset kehityshäiriöt. Vieroi-tusiässä olevien yleisimmät kuolinsyyt olivat nääntyminen ja keuhkotulehdukset. Suurin osa tiloista tekee edelleen sisäloishäädön kerran vuodessa ilman tutkimuksia. Sisäloishäädöt tehtiin ulostenäytetutkimusten perusteella lähes kolmasosalla tiloista. Ylipäätään ulostenäytetutkimuksia oli tehty noin puolella tiloista jossakin vaiheessa. Kyselytutkimuksessa ja ruumiinavaustilastoissa iso osa sairauksista on yksittäisillä eläimillä esiintyviä. Joidenkin sai-rauksien osuus tutkimuksessa korostui ja tutkimuksen tuloksista on apua sekä eläinlääkäreille että kamelieläinten omistajille ennaltaehkäiseviä hoitoja suunniteltaessa. Kirjallisuuskatsaus tarjoaa tiiviin paketin yleisimmin esiintyvistä sairauksista ja tarjoaa eläinlääkäreille apua kamelieläinten hoitamisessa. Tutkimuksen avulla pystyttiin selvittämään yleisimmin esiintyviä sairauksia ja kuolinsyitä kamelieläimillä. Kyselytutkimuksessa tulosten tulkintaa hankaloittaa se, että omistajat eivät välttämättä muista kaikkien sairauksien esiintymistä tarkasti eikä kaikkia sairauksia ole välttämättä diagnosoitu eläinlääkärin toimesta. Tutkimuksesta olisi ehkä ollut enemmän hyötyä, mikäli ruumiinavaustiedoissa oli-sivat olleet saatavilla kaikista eläimistä ikä, sukupuoli, kuolintapa ja omistajan tai eläinlääkärin antamat esitiedot ja mahdolliset hoitotiedot eläimestä. Kamelieläinten sairaudet vaatisivat lisää tutkimusta ja Suomessa etenkin tarkempi loistilanteen tutkiminen olisi tarpeen.