Browsing by Subject "biovalta"

Rakennan teoreettisen kehikon, jonka avulla foucault’laista teoriaa voidaan soveltaa lihantuotantoon. Foucault käyttää dispositiivia työkaluna, jonka avulla jokin osa-alue arkipäiväisestä voidaan nostaa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Sovellan dispositiivin käsitettä tässä tutkimuksessa esittelemässäni lihadispositiivissa, jonka avulla lihansyöntiä voidaan tarkastella luonnollisen sijaan poliittisen strategian ohjaamana toimintana. Asetan kysymyksen siitä, millaisten totuussuhteiden seurauksena ihminen tunnistaa itsensä lihaa haluavana olentona ja jonkun toisen syötävänä lihana. Esitän, että ihmisten ja muiden eläinten välisiä suhteita voidaan tarkastella valtasuhteina, jos heidät tunnistetaan toimijoina, jotka tekevät vastarintaa, ja että biovalta näin ollen soveltuu eläinteollisuuden analyysiin. Foucault’lainen roduton rasismi, joka fragmentoi biologisen pinnan, luo siihen kaksi ryhmää ja luo suoran yhteyden toisen elämän ja toisen kuoleman välille soveltuu selittämään sitä, kuinka nimellisesti elämää vaaliva valta voi käyttää kuolemanvaltaa teurastamalla muunlajisia valtavassa mittakaavassa. Tämän se tekee esittämällä itsensä sekä ihmisen että muunlajisten hyvän elämän turvaajana. Holokaustirinnastuksen kautta eläimellistämisen voidaan havaita olevan suurempi apparaatti, jonka uhriksi myös ihmiset voivat joutua. Soveltamalla Agambenin paljaan elämän konseptia totean, että muunlajisten eläinten ulossulkeminen poliittisista yhteisöistä on länsimaisen politiikan perustavanlaatuisin konflikti, jolta kaikki sen jälkeiset sorron muodot lainaavat rationaliteettinsa. Muiden eläinten lihan syöminen on tämän ulossulkemisen symboli ja ihmisen ja eläimen rajaa ylläpitävä käytäntö, sillä se todistaa, että emme ole eläimiä.

Pro gradu -tutkielmassani kuvaan seksuaalikasvatusta peruskoulun yläkouluikäisten oppikirjoissa vuosina 1972–2013. Tavoitteenani on tehdä seksuaalisuuden normeja näkyviksi, sekä tarkastella normaalin ja epänormaalin välisen rajanvedon historiallisuutta ja muuttuvaista luonnetta. Tässä tarkoituksessa olen pyrkinyt erottamaan ajallisten jaotteluiden sisällä esiintyvät keskeisimmät seksuaalisuuden diskurssit ja niiden rakentaman kehityskaaren. Aineistona käytän peruskoulun oppikirjoja. Oppiainekohtaisen rajauksen sijaan olen pyrkinyt pitämään tarkasteluni mahdollisimman laajana ja analysoinut uskonnon, uskonnon historian ja siveysopin, elämänkatsomustiedon, biologian, terveystiedon sekä kansalaistiedon oppikirjoja. Näin ollen aineisto noudattaa tarkastellun ajanjakson aikana muuttuvia painopisteitä myös tästä näkökulmasta. Oppikirjat sisältävät erilaisia seksuaalisuuden diskursseja, joista olennaisimmiksi olen nostanut kristillisen moraalin, sekulaarin, perhekasvatuksellisen, biologisen, terveydellisen sekä seksuaaliterveydellisen diskurssin. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Michel Foucault’n ja Nikolas Rosen ajatuksille vallasta, sisäistetyistä normeista ja subjektiksi tulemisen ehdoista ja edellytyksistä. Näin ollen kyse on väistämättä myös valtaan liittyvistä kysymyksistä. Tutkielmani kysymyksenasettelun kannalta olennaisinta on strategisesti integroiva valta, tuottava valta. Kysymys ei ole siitä, kenellä on valtaa, vaan siitä, miten valtasuhde muovaa ja muotoilee subjektin. Subjekti on kiinnittynyt olosuhteisiin, joissa se syntyy. Oletus vallasta, joka tukahduttaa ”aidon” subjektin on siis strategisesti integroivan vallan näkökulmasta mieletön; subjekti ei edellä valtaa, sillä vallan ulkopuolta ei ole. Rose on jatkanut Foucault’n viitoittamalla tiellä ja tarkastellut subjektiviteettia suhteessa vapauttamisen pedagogiikkaan. Keskeiseksi teesiksi erottunut velvollisuus tulla vapaaksi on keskeisessä asemassa tarkastelemassani aihepiirissä, seksuaalikasvatuksen normeissa. Analyysini perusteella oppikirjat asettavat murrosiän seksuaalisen heräämisen alkupisteeksi. Oppikirjojen mukaan lapsuus ja lapsuudenperhe ovat myöhemmän seksuaalisen kehityksen taustatekijöitä. Oppikirjojen ymmärryksen mukaan murrosikä on merkinnyt nuoren kasvua sukupuoliseksi olennoksi ja tämän sukupuolisuuden myötä on herännyt myös nuoren seksuaalinen halu. Sukupuolisuus ja seksuaalisuus kietoutuvat aineistossa yhteen erottamattomalla tavalla; seksuaaliseksi kasvaminen on sukupuoleen kasvamista. Usein tämä pelkistyy myös kaksijakoisen sukupuolikäsityksen korostamiseksi, jossa sukupuoliero ja sukupuolten vastakkaisuus selittävät heteroseksuaalisen halun heräämistä. Sukupuolieroon perustuvan heteroseksuaalisen halun kuvaaminen on yksi selitys sille, miksi ei-heteroseksuaalisuus rajataan toistuvasti oppikirjoissa seksuaalisen kehityskaaren ulkopuolelle. Kehityskaari kulkee ihastumisesta rakastumiseen ja seurustelusta avioliittoon sekä perheen perustamiseen. Seksuaalinen kehityskaari ja seksuaalisuuden diskurssit kokevat suuren muutoksen, kun seksuaalikasvatuksesta tulee osa terveystiedon oppiainetta. Seksuaaliterveydellinen diskurssi läpäisee seksuaalikasvatuksen, ja muut diskurssit jäävät toissijaisiksi. Kutsun tätä seksuaalikasvatuksen suureksi murrokseksi, sillä se merkitsee tarkastellun ajanjakson olennaisinta irtiottoa aikaisempaan sekä uudenlaisen seksuaalisuuden subjektin muotoutumista. Seksuaalisuudesta tulee uudella tavalla osa itsensä etsimistä, minuutta ja persoonallisuutta. Seksuaalikasvatuksen kiellot muuttuvat sisäisen pohdiskelun ja valintojen tekemisen alueeksi. Tämä merkitsee pyrkimystä normittomaan seksuaalikasvatukseen. Muutos ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä myös normittomuutta tavoitteleva seksuaalikasvatus rakentaa omat norminsa. Uudenlainen seksuaalisuuden subjekti merkitsee Rosea mukaillen velvollisuutta tulla vapaaksi. Ei-heteroseksuaalisuuden toiseuttaminen ja sukupuolikohtaiset normit eivät myöskään aineistosta katoa, vaikka liikkumavara murroksen myötä lisääntyy. Elämänkaareen liittyvät normit eivät tyystin menetä merkitystään, mutta niiden vapaavalintaisuus korostuu aikaisempaa enemmän. Lisäksi oppikirjoissa nousee esiin etninen toiseuttaminen, sillä liberaali ja vapaa toimija, valintoja tekevä seksuaalisuuden subjekti, kuvataan usein etniseen suomalaisuuteen palautuvana normina, jonka ulkopuolelle suljetaan seksuaalisesti epävapaiksi kuvatut etniset toiset. Voidaankin todeta, että myös normittomuuteen pyrkivä seksuaalikasvatus rakentaa omat norminsa. 2000-luvun tärkeimmät seksuaalikasvatuksen normit liittyvät subjektiin ja toimijaan, ei elämänkaareen.

Tämän pro gradu -tutkielman aihe on nuorten nuuskaaminen yhteiskunnallisen hallinnan viitekehyksessä. Tutkielmassa tarkastellaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ammattilaisten käsityksiä nuuska-ilmiön rakentumisesta sekä nuuskaavista nuorista. Sosiologista tutkimusta nuuskaavien nuorten yhteiskunnallisesta hallinnasta perustelee Michel Foucault’n ajatuksiin nojaava käsitys biovallan ja -politiikan leimaamasta modernista ajasta, jolle on ominaista yhteiskunnallisen hallinnan keinojen kohdistaminen yhä enemmän terveyden ja sairauden kysymyksiin ja biopoliittisiin tavoitteisiin, kuten yksilön hyvän terveyden vaalimiseen. Sosiaalitieteellistä tutkimusta aiheesta perustelee myös kasvanut huoli nuorten nuuskan käytön lisääntymisestä viime vuosina. Nuorten nuuskaamisen hallinnan tutkimuksessa on kyse myös nuorten terveyden edistämisestä ja siitä, millaisen yhteiskunnallisen hallinnan kohteiksi ja toimijoiksi nuuskaavat nuoret määrittyvät. Tutkielman aineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keräämä haastatteluaineisto, joka sisältää 12 koulu- ja opiskeluterveyden ammattilaisen yksilöhaastattelua. Aineisto on litteroituna tekstinä 447-sivuinen. Haastateltavat ovat terveydenhoitajia, suuhygienistejä ja hammaslääkäri, ja heidät on valittu kouluterveyskyselyn perusteella niistä kouluista ja oppilaitoksista, joissa nuuskaamista esiintyy. Tutkimusalueet ovat Uusimaa, Pohjanmaa ja Lappi. Tämä pro gradu -tutkielma on oma itsenäinen kokonaisuutensa, jossa haastattelupuhetta analysoidaan diskurssianalyyttisesti. Diskurssianalyysin avulla tutkitaan terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiä nuuska-ilmiön rakentumisesta ja tarkastellaan ilmiön hallinnan ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Haastattelupuheesta analysoidaan nuuskaavien nuorten saamia subjektipositioita puheessa esiin tulleiden nuuskaamiselle altistavien tekijöiden ja nuuskaamisen syiden teemoittelun perusteella. Näin hahmotetaan sitä, millaisia toimijuuden mahdollisuuksia nuori puheessa saa. Teoreettinen viitekehys on Foucault’n tuotannosta ammentava hallinnan analytiikan perinne, ja tutkielmassa tarkastellaan nuorten nuuskaamista hallinnananalyyttisten käsitteiden, terveyskansalaisuuden tuottamisen ja biovallan ulottuvuuksien näkökulmasta. Nuorten nuuskaaminen määrittyy tulkinnan mukaan monitahoiseksi ilmiöksi, jonka ympärillä käydään paljon neuvottelua ja josta ei vallitse täyttä yhteistä ymmärrystä ammattilaisten puheessa. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat ammattinsa puolesta velvoitettuja tekemään nuuskaamista ennaltaehkäisevää työtä nuorten parissa, mutta työhön tuovat omat haasteensa muun muassa ilmiön neuvottelunalaisuus ja monen eri toimijan erilaiset käsitykset nuuskaamisen haitallisuudesta. Nuorten nuuskaamisen yhteiskunnallinen hallinta ei ole samalla tavalla yksiselitteistä kuin esimerkiksi poltettavien savukkeiden käytön hallinta, sillä nuuskaamisen kulttuuriset paikat ja ilmiön määrittyminen ovat moniselitteisempiä. Tämän tutkielman tulkinnan mukaan terveydenhuollon ammattilaisten haastattelupuheessa tulee esiin nuorta kannustava ja tukeva hallinnan tapa nuuskaamisen säätelyssä. Nuuskaavan nuoren omaa ajattelua halutaan herättää ja auttaa nuorta itseään tekemään päätöksiä nuuskaamisen vähentämisestä tai lopettamisesta. Nuuskaava nuori määrittyy kuitenkin passiiviseksi ja herkäksi erilaisille vaikutteille, kuten ryhmäpaineelle ja mallioppimiselle. Tämä herättää kysymyksen, millaisiksi hallinnan kohteiksi nuoret määrittyvät terveyden edistämisessä, kun kyseessä ovat nuorten haitalliset terveyteen liittyvät valinnat.

Tutkielma on tekstianalyysi kahdesta romaanista, jotka molemmat edustavat spekulatiivista ilmastofiktiota: Margaret Atwoodin Oryx ja Crake, sekä Sarah Hallin The Carhullan Army. Tekstianalyysini keskittyy väestöön ja lisääntymiseen liittyviin ihmisvastaisiin narratiiveihin ja kuvauksiin niiden käytöstä biovallan välineinä. Tutkielman alussa luon lyhyen katsauksen ympäristönsuojelun, väestötieteen sekä lisääntymisen historiallisiin narratiiveihin ja yhteyksiin. Tutkimissani teoksissa kuvataan sekä kritisoidaan ihmiskäsitystä, jossa väkivalta luontoa ja muita ihmisiä kohtaan nähdään erottamattomana osana ihmisyyttä. Molemmissa teoksissa kuvataan kuinka tämä narratiivi voi johtaa biovallan väärinkäyttöihin. Atwoodin teoksessa tähän narratiiviin perustuva ideologia johtaa tiedemies Craken yrittämään ihmiskunnan tuhoamista ja korvaamista geenimuunnellulla lajilla, joka on kykenemätön väkivaltaan. Hall kuvaa, kuinka sukupuoliseparatistikommuunin johtaja Jackie kouluttaa fyysisen ja psyykkisen väkivallan avulla naisten sissiarmeijan taistellakseen totalitaarista patriarkaattia vastaan. Jackie perustelee toimintansa ideologialla, jossa naisten harjoittama väkivalta on hyväksyttyä. Jackie ja Crake kokevat sekä äärimmäisen väkivallan että biovallan väärinkäytön hyväksyttävänä silloin, kun ne ovat heidän mielestään tarpeellisia yhteisen hyvän kannalta. Molemmat hahmot välineellistävät ihmisiä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hahmojen motivaatiot perustuvat myös väestöön ja lisääntymisoikeuksiin, Craken kapitalismiin ja ylikansoittumiseen ja Jackien totalitaarisen valtion harjoittamaan pakkosterilointiin. Taistellessaan biovaltaa väärinkäyttäviä systeemejä kohtaan hahmot omaksuvat näiden systeemien ideologian: ihmiset ovat välineitä. Atwood ja Hall kuvaavat narratiivit osana biovallan välineistöä, jolla muokata materiaalista todellisuutta. Atwoodin projekti spekulatiivisen fiktion saralla on nostaa genren arvoa lähemmäs virallisten poliittisten ja taloudellisten spekulatiivisten narratiivien tasoa, kun taas Hall keskittyy narratiiveihin sotapropagandan kannalta. Teosten päähahmot, Jimmy ja Sister, kyseenalaistavat aluksi Craken ja Jackien kauppaamia narratiiveja, mutta päätyvät lopulta osallisiksi heidän suunnitelmiinsa. Jimmyn kohdalla tämä johtuu oman edun tavoittelusta, kun taas Sister radikalisoituu Jackien kritiikittömäksi seuraajaksi. Atwood ja Hall pyrkivät myös teoksillaan vaikuttamaan materiaaliseen maailmaan narratiivien kautta. Teokset toimivat varoituksena sekä totalitarismin ja globaalin kapitalismin biopoliittisista vaaroista että niitä vastustavien narratiivien kritiikittömästä sisäistämisestä.

Tutkielma käsittelee Tilkan sotilassairaalaa sen funktionalistista arkkitehtuuria edustaneen ajanjakson (1936–2005) aikana. Tutkielman fokus on tilan entisissä käyttäjissä, pääosin potilaissa (varusmiehet) ja hoitohenkilökunnassa (hoitajat, lääkärit). Tutkielmassa perehdytään tilasuunnittelun kautta entisten käyttäjien kokemuksiin tilassa liikkumisen rajoista ja tilassa vaikuttaneiden hierarkioiden merkityksestä ajan toiminnoille sekä käytännöille tilassa. Entisten käyttäjien ääni tuodaan tutkielmassa esiin käyttäjien muistelmista kootun, Minna Kilkin (2008) toimittaman teoksen avulla. Koska Tilkka toimi sotilassairaalana, heijastuivat tilassa kiinnostavasti päällekkäin sekä sairaalahierakia että sotilashierarkia. Tilkan sotilassairaalan ensisijainen käyttäjien ryhmä oli varusmiehet. Tämän vuoksi tutkielmassa on perehdytty tietynlaisen, kulttuurisidonnaisen maskuliinisuuden mallin tuottamisen rakenteeseen yhteiskunnassa, eli hegemoniseen maskuliinisuuteen ja sen kritiikkiin. Hegemonisen maskuliinisuuden ideaalimallilla on vaikutuksensa myös Puolustusvoimissa. Tietynlaisen maskuliinisuuden tuottamisen sekä ruumiin kurittamisen näkökulmat muodostavatkin merkittävän osan tutkielman rakenteellisesta pohjasta. Tämän lisäksi perehdytään hegemonisen maskuliinisuuden merkitykseen varusmiehille ja itse Puolustusvoimainstituution nykyisenlaiseen merkitykseen suomalaisille. Hegemonisen maskuliinisuuden sekä Puolustusvoimalaitoksen hierarkkisuuden lisäksi tutkielmassa perehdytään myös sairaalahierarkiaan ennen ja nyt. Sairaalahierarkia liitetään laajempaan kokonaisuuteen suomalaisen työelämän sukupuolisegregaatiosta. 1930-luvun sairaalahierarkkisuus tuodaan näin nykypäivään ongelmien toistaiseksi iäisellä ajankohtaisuudella. Tutkielmassa todetaan Tilkan sotilassairaalan toimineen valtapyramidimaisena konstruktiona, jonka tiloissa vaikuttivat vahva sotilaallinen kuri ja hierarkkisuus, mutta jossa kuitenkin viihdyttiin todella hyvin. Tilkan sotilassairaala oli omanlaisena mikrokosmos, jonka sisälleen sulkemaa yhteisöä on mahdotonta nähdä rakentuvan missään toisenlaisessa sairaalassa.

The purpose of this thesis is to study discourses in sexuality education in Polish schools 2009-2016. Polish sexuality education is an abstinence-based education influenced by Poland's Catholic Church and its moral views as it is holding an influential position due to constitutional alliance with the state of Poland. In 2012 the Catholic Church launched the so-called “anti-gender” campaign in which gender was considered a threat to traditional family values and a source of perversion. Conservatives frequently propagated the dangers of gender towards children to parents as presented as a threat to the Polish nation. This study examines why gender stereotypes, homophobia, and disinformation are promoted, and secondly, how the anti-gender campaign has impacted Polish sexuality education. The theoretical framework consists of central conceptions and Foucault's theory on biopower, according to which sexuality can be regulated and used as power strategies. This study is a qualitative study, as the research material consists of texts, documents, and media articles. The methodology for this study consists of content analysis, specifically data-driven content analysis, and critical discourse analysis, to evaluate observations from the data. The power strategies of biopower strongly supported my analysis and created a theoretical entity. Critical discourse analysis has been used as a background method to reveal power asymmetries from the research data. The results of this study were on a practical level that the sexuality education classes were poorly organized as it is treated as a secondary subject. Many of the teachers were incompetent to teach sexuality education who intentionally or unintentionally shared their personal views with the students. Some teachers were priests whose worldview was religious, promoting Catholic views in the classes. On a societal level, sexuality education was impacted by the Catholic Church, whose influence on educational policy was significant with the purpose of maintaining traditional social order and gender roles. Nonetheless, gender inequalities and negative attitudes towards sexual minorities exist in many Polish society domains, affecting the moral atmosphere and the teaching of sexuality education within the lack of will of conducting a proper curriculum. The anti-gender campaign affected sexuality education by making the concept of teaching gender in schools challenging or even impossible. Negative attitudes towards sexuality education increased in fear of gender making Polish children sexual and therefore endangering Polish future and values. The weaknesses of democracy and women's and LGBTQ+ movements, the Church's exceptional influence on society, and the strength of nationalist movements were all enablers of the anti-gender campaign.