Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "calf"

Sort by: Order: Results:

  • Jönkkäri, Kirsi (2019)
    Eläinten hyvinvointia on enenevässä määrin tutkittu viime vuosikymmenten aikana ja hyvinvoinnin edistämiseksi esitetyt toimenpiteet perustuvat tutkimustietoon. Myös kuluttajat ovat aiempaa kiinnostuneempia eläinten hyvinvoinnista ja -elinolosuhteista. Eläinten hyvinvointikorvauksella rahoitetaan peruslainsäädännön ylittäviä eläinten hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Hyvinvointikorvausta- tai tukea on maksettu vuodesta 2008 alkaen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Eläinten hyvinvointikorvaukseen sitoutuneiden tilojen eroja niihin, jotka eivät sitoumusta tehneet. Samalla selvitettiin, millaisiin toimenpiteisiin tukea hakeneet sitoutuivat ja noudatettiinko tiloilla, jotka eivät sitoumusta tehneet, hyvinvointikorvauksen ehtojen mukaisia toimenpiteitä. Tutkimus toteutettiin lähettämällä viljelijöille sähköpostista avautuva kysely. Vastauksien perusteella aineisto rajattiin maidontuotantotiloihin (N = 502). Tulokset analysoitiin käyttäen varianssianalyysiä ja ristiintaulukointia. Vastaajista 53,4 % haki Eläinten hyvinvointikorvausta ja valituista toimenpiteistä suosituimpia olivat nautojen ruokinta ja hoito, nautojen pitkäaikainen laidunnus laidunkaudella sekä vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen pinta-alavaatimuksella. Tilat valitsivat toimenpiteitä, joita oli helppo noudattaa tilalla. Eläinten hyvinvoinnin ei koettu parantuvan tilalla sitoutumisen myötä, koska vaaditut olosuhteet olivat vastaajien mukaan hyvät jo ennen sitoutumista. Eläinmäärä vaikutti toimenpiteiden valintaan. Vasikoiden määrä oli suurempi tiloilla, jotka valitsivat toimenpiteen pito-olosuhteiden parantaminen pinta-alavaatimuksella (p<0.001). Pitkäaikainen laidunnus laidunkaudella valittiin useammin tiloille, joilla oli vähemmän lehmiä (p<0.001). Näillä tiloilla oli myös vähemmän peltopinta-alaa. Tiloilla, jotka eivät tehneet sitoumusta, suurin syy sitoutumattomuuteen oli, ettei siitä koettu saavan hyötyä, vaikka tiloilla noudatettiinkin Eläinten hyvinvointikorvauksen mukaisia toimenpiteitä. Tulokset perustuvat tuottajien omiin näkemyksiin. Lisäksi vastaaminen kyselyyn oli vapaaehtoista, joten kyselyn perusteella ei voida tehdä päätelmiä eläinten hyvinvoinnin tasosta. Jatkotutkimuksiin olisi hyvä liittää mukaan viljelijän asenteen ja oman hyvinvoinnin vaikutuksen selvittäminen.
  • Hallikainen, Pasi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)
    Kolmivaihekasvatus on vielä suhteellisen nuori naudanlihan tuotantomuoto Suomessa. Uusi, vuonna 1999 aloitettu tuotantotapa sai kuitenkin heti kannatusta tuottajien keskuudessa ja se onkin jo syrjäyttänyt perinteisen kasvatusmuodon. Vasikat syntyvät lypsytiloilla, joissa huolehditaan niiden ternimaidon saannista ja hyvästä alkuhoidosta. Välikasvattamoon vasikat noudetaan lypsytiloilta 1-3 viikon iässä. Aluksi vasikat ovat 6-8 viikkoa juotto-osastolla, minkä jälkeen ne siirretään toiselle osastolle. Siellä ne jatkavat kasvuaan väki- ja karkearehuruokinnalla. Loppukasvatukseen siirtyessä vasikat painavat keskimäärin 170-200 kg ja ovat silloin n. 5-6 kk ikäisiä. Tavoitteeksi asetettu teuraspaino on nykyään 340 kg A-tuottajien hankinta-alueella, kun se vuonna 2000 oli vielä 200 kg. Loppukasvatuksessa eläimet ovat noin 12 kuukautta. Tämän työn tavoitteena oli vertailla kolmivaihekasvatettujen ja tavanomaisten välityssonnivasikoiden päiväkasvuja, teuraskiloja ja lihanlaatua sekä muutamia lihantarkastuslöydöksiä; näistä maksapaiseet ja herakalvontulehdukset lähinnä kuriositeettina. Työn aineisto koostui A-tuottajien Lihakunnan, Itikan ja Pohjanmaan Lihan alueella vuonna 2001 ja vuoden 2002 elokuulle asti teurastetuista lypsyrotuisista sonneista. Tavanomaisia sonneja oli 58 589 kpl ja kolmivaihekasvatettuja 690 kpl. Välikasvattajia oli yhteensä 14. Teurastiedot koottiin Excel-taulukkoon, josta poimittiin erilleen kaikki välikasvatetut sonnit. Näistä kahdesta ryhmästä saatiin laskettua halutut tiedot. Tavanomaisilla sonneilla nettopäiväkasvu syntymästä teurastukseen oli 484,3 g ja välityksestä teurastukseen 532,0 g/pv. Kolmivaihekasvatetuilla vastaavat päiväkasvut olivat 547,0 g ja 579,1 g. Keskiteuraspaino kolmivaihekasvatetuilla oli 299,1 kg, joka oli n.73 kg enemmän tavanomaisiin verrattuna. Myös lihakkuusluokituksessa kolmivaihesonnit pärjäsivät tavanomaisiin verrattuna 0,3 yksikköä paremmin tuloksen ollessa 4,6. Rasvaluokitukset olivat molemmissa ryhmissä kutakuinkin samat (2,3 (kolmivaihe) ja 2,2). Lihantarkastuslöydöksistä näiden kahden ryhmän välillä vertailtiin keuhko- ja niveltulehduksia sekä maksapaiseita ja herakalvontulehduksia. Niveltulehduksia esiintyi 4,9%:lla kolmivaihesonneista ja 0,93%:lla tavanomaisista. Keuhkotulehduksia oli kolmivaihesonneilla 2,8 %, kun tavanomaisilla sonneilla niitä oli vain 0,15 %. Molemmissa ryhmissä nämä kaksi sairautta alensivat huomattavasti keskimääräisiä teuraskiloja ja päiväkasvut jäivät paljon keskiarvosta. Niveltulehduksiin liittyi 8,7%:ssa tapauksista keuhkotulehdus. Maksapaiseita ja herakalvontulehduksia esiintyi teuraslöydösten pohjalta 0,87 % ja 1,0 %:lla kolmivaihesonneista. Vastaavat luvut tavanomaisilla olivat 0,22 ja 0,24 %. Maksapaisetapauksissa päiväkasvut ja teuraskilot olivat keskiarvoon nähden selvästi paremmat, mikä viittaa selkeästi voimakkaaseen väkirehuruokintaan ja siitä aiheutuviin pötsin limakalvovaurioihin. Herakalvontulehduksissa päiväkasvut ja teuraskilot eivät poikenneet huomattavasti keskimääräisestä. Sekä maksapaiseet että herakalvontulehdukset olivat varsin itsenäisiä lihantarkastuslöydöksiä. Tavanomaisilla sonneilla maksapaiseisiin liittyi kuitenkin 40 %:ssa tapauksista vatsakalvontulehdus. Herakalvon- ja keuhkotulehdusten välistä yhteyttä ei lihantarkastuslöydösten valossa voitu osoittaa.
  • Albrecht, Marjukka (2023)
    Animal transport has been causing public debate during the last few years. Almost all production animals are transported at least once during their lifetime. It is well known that transport can be detrimental to animal welfare in many ways and cause increased morbidity and mortality. A longer transport time is often associated with decreased welfare more than a shorter transport time. However, shorter transport time does not necessarily guarantee better welfare of animals. Bovine respiratory disease (BRD) is common in cattle and a usual cause for antimicrobial treatment. It is often transmitted from one animal to another in situations where animals from different origins are commingled. Especially animals that are young or have poor immunity are likely to get ill. That is why calves, that often are collected from different farms and transported to rearing units or to abattoirs, are at risk of getting respiratory infections. The aim of this study was to find out how transport time affects average daily gain and the likelihood of getting a BRD diagnosis among calves that were transported. There were 334 bull calves that were transported to a rearing unit in Western Finland in 2017. Transport time, diagnoses and given antimicrobial treatments as well as daily gain of the calves were recorded. The age of the calves at transport varied between 10 and 45 days. According to the results, longer transport time shortened the time until the first antimicrobial treatment (p = 0.044, coeff. = -0.942). Transport time was not associated with BRD diagnosis at the first clinical examination (p = 0.529, OR = 1.029) but it was positively associated with increased daily gain (p = 0.024, coeff. 0.007). These results might partly be explained by which areas the calves originated from and indicate that transport time did not necessarily play a big role in welfare of the transported calves in this study.
  • Albrecht, Marjukka (2023)
    Animal transport has been causing public debate during the last few years. Almost all production animals are transported at least once during their lifetime. It is well known that transport can be detrimental to animal welfare in many ways and cause increased morbidity and mortality. A longer transport time is often associated with decreased welfare more than a shorter transport time. However, shorter transport time does not necessarily guarantee better welfare of animals. Bovine respiratory disease (BRD) is common in cattle and a usual cause for antimicrobial treatment. It is often transmitted from one animal to another in situations where animals from different origins are commingled. Especially animals that are young or have poor immunity are likely to get ill. That is why calves, that often are collected from different farms and transported to rearing units or to abattoirs, are at risk of getting respiratory infections. The aim of this study was to find out how transport time affects average daily gain and the likelihood of getting a BRD diagnosis among calves that were transported. There were 334 bull calves that were transported to a rearing unit in Western Finland in 2017. Transport time, diagnoses and given antimicrobial treatments as well as daily gain of the calves were recorded. The age of the calves at transport varied between 10 and 45 days. According to the results, longer transport time shortened the time until the first antimicrobial treatment (p = 0.044, coeff. = -0.942). Transport time was not associated with BRD diagnosis at the first clinical examination (p = 0.529, OR = 1.029) but it was positively associated with increased daily gain (p = 0.024, coeff. 0.007). These results might partly be explained by which areas the calves originated from and indicate that transport time did not necessarily play a big role in welfare of the transported calves in this study.