Browsing by Subject "digitaalisuus"

Pro gradu – tutkielmani käsittelee yhteismaiden hallintaa institutionaalisen teorian sekä kollektiivisen toiminnan näkökulmien kautta. Tutkin kestävän yhteismaan resurssijärjestelmän (common-pool resource -system) hallinnoinnin piirteitä, ja avoimen digitaalisen tietojärjestelmän normatiivisia mahdollisuuksia tuottaa kestävyyttä ja ajankohtaista tietoa ympäristöresurssijärjestelmiin. Tarkastelen digitaalista tietojärjestelmää yhteismaana yhteiskuntatieteilijä ja Nobel palkitun Elinor Ostromin institutionaaliseen viitekehyksen kautta. Ostromin teoria perustuu empiirisiin pienyhteisötutkimuksiin, jotka ovat kautta aikain hallinnoineet yhteisiä ympäristöjärjestelmiä autonomisesti ja kestävästi. Ostrom osoittaa epämuodollisten käyttäytymisten sääntöjen olevan relevantteja yhteismaan kestävyyden kannalta. Yhteisöt pyrkivät edistämään yhteistä pitkän aikavälin etua, jotta tulevatkin sukupolvet pääsevät nauttimaan järjestelmän antimista. Yhteisöllisen hallinnoinnin etuina ovat paikallisen tiedon välityksen ja valvonnan ajantasaisuus. Yhteismaan toimijat ovat yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa keskenään ja yhteistä etua motivoi tuntemiseen – perustuvat normit ja sosiaalinen pääoma. Sosiaalisella pääomalla ja järjestelmän kestävyydellä voidaan nähdä olevan yhteys. Suurimmat haasteet yhteismailla palautuvat tieteellisen tiedon puutteeseen ja epävarmuuteen, mitkä voivat johtaa järjestelmän heikentymiseen. Toimijoiden on haastavaa arvioida muiden päätöksenteon ja toiminnan malleja sekä ymmärtää jatkuvasti, ja yllättäen, muuttuvaa ympäristöä. Ostromin empiiriset tutkimukset perustuvat primitiivisiin yhteisöihin, joissa teknologioilla ei ole vahvaa jalansijaa. Näkemykseni mukaan viitekehys on puutteellinen sovelluksessa moderniin yhteisöön. Tuon Ostromin viitekehyksen nykyaikaan tarkastellen tietojärjestelmää yhteismaana. Olennaista on sen potentiaali puuttua sosiaalisiin kiistoihin – erityisesti tiedon puutteesta johtuviin haasteisiin. Havainnollistavana case – tutkimuksena käytän suomalaista metsäalan toimijoita yhdistävää digitaalista metsävaratietojärjestelmää, joka tavoittaa Ostromin pienyhteisöjen itsehallinnon piirteitä. Tietojärjestelmän tulee aluksi tavoittaa hyväksyntä ja legitimiteetti toimijoilta, jonka jälkeen digitaalinen sosiaalinen pääoma voi alkaa muodostua. Sosiaalinen pääoma ja osallistuminen takaavat järjestelmän ylläpidon, kollektiivisen toiminnan ja kestävyyden. Tietojärjestelmän kestävyys ei kuitenkaan vielä riitä, ja tarkastelen voiko se tukea ympäristöjärjestelmien kestävyyttä. Kysymys kuuluu: voiko avoin tietojärjestelmä toimia instrumentaalisesti kestävässä ympäristöjärjestelmän hallinnassa? Parhaimmillaan tietojärjestelmä uutena toimintamallina voi saavuttaa legitimiteetin ja edesauttaa ympäristöekosysteemin uusiutumista, mikäli se istutetaan yhteisöön soveliaalla tavalla. Osallistuminen päätöksentekoon on kestävän hallinnoinnin kannalta merkittävä normatiivinen elementti Ostromin teoriassa. Uusi hallintojärjestelmä tai toimintamalli voi saavuttaa legitimiteetin parhaiten osallistamalla toimijoita järjestelmään, kuten tietojärjestelmässä tiedon tuotantoon. Vastuun sekä tunnustuksen jakaminen toimijoille edistää halua osallistua. Tämän kaltainen osallistava ja avoin metsävaratietojärjestelmä jakaa sekä paikallista tietoa että tieteellistä ennustettavuuteen pyrkivää tietoa, mikä voi edistää metsäekosysteemin kestävyyttä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Näkemykseni mukaan ympäristöinstituutioiden tulisi perustua monipuoliseen tietoon, ja yksi ratkaisu voisi olla paikallisen asiantuntijuuden ja tieteellisen tiedon hybridihallinto, kuten metsävaratietojärjestelmä. Näin ollen tiedon puutteeseen ja ympäristöjärjestelmien heikentymiseen voidaan vaikuttaa digitaalisen tietojärjestelmän myötä. Digitaalisuudessa on myös muita myönteisiä piirteitä, se voi muun muassa tavoittaa toimijoita laajemmalta alueelta ilman perinteisten yhteismaiden maantieteellisiä rajoitteita.

The purpose of this Bachelor´s Thesis was to examine the amount of digital devices and the use of them on the finnish pre-primary education of Espoo. This thesis examined also was there any factor what prevents the use. The National Core Curriculum for Pre-School Education (2014) and the Espoo Pre-Primary Education Curriculum (2016) emphasize the information and communication technology competence. The previous studies show that the utilization of infor-mation and community technology in early childhood education is low. In addition, there is little qualitative research information of the pedagogical utilization of the information and comminty technology. This thesis was conducted by a quantative method. The data was collected by an online survey. The onley survey was built on the basis of previous studies and the objectives of the National Core Curriculum of Pre-School Education (2014). The target group of the research was selected pre-school teachers of Espoo Finnish early childhood ecucation, who have the windows devices on their pre-primary groups. The data was analyzed by a IBM SPSS Statistics 24.0 -statistical program. The thsesis found that the digital devices were versatile in the pre-school goups of the Espoo Finnish early childhood education. Half of the respondents used their digital devices pedagogically. In addition to the pre-school teacher, the other adults and children used the digital devices. The children´s use of the devices was supervised and controlled. Chilren used the tablets more regularly than the other devices. Pre-School teachers utilized the applications and digital learning enviroments to support expression skills and linguistic and mathematical skills. The biggest factor prevents the use of the devices was the failure of the devices.

Tutkielma käsittelee ohjelmistopohjaisen taiteen keräilyn ja säilyttämisen käytäntöjä yleisellä tasolla sekä tarkemmin nykytaiteen museo Kiasmassa. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miten ohjelmistopohjaista taidetta kerätään ja säilytetään nykytaiteen museo Kiasmassa? Millaisia haasteita ja toisaalta mahdollisuuksia ohjelmistopohjaisen taiteen keräämiseen ja säilyttämiseen liittyy? Keskeisen tutkimusaineiston muodostavat vuosina 2015—2017 Kiasman kokoelmiin hankitut ohjelmistopohjaiset taideteokset ja niihin liittyvä arkistomateriaali sekä kevään ja kesän 2018 aikana toteutetut haastattelut kyseisen median kanssa työskentelevien taiteilijoiden, Juha van Ingenin, Reija Meriläisen ja taiteilijaduo Pink Twinsin, Kiasman kokoelmaintendentti Kati Kivisen, Kansallisgallerian kokoelmanhallinta- osaston amanuenssi Maritta Mellaisin, sekä AV-arkin johtaja Hanna Maria Anttilan ja tuottaja Kati Åbergin kanssa. Teoreettinen viitekehys muodostuu valtaosin kansainvälisestä tutkimuksesta ohjelmistopohjaisen taiteen keräämiseen, arkistointiin, dokumentointiin, uudelleenesittämiseen ja konservointiin liittyen. Tutkimuksen tapausesimerkeiksi on valittu kolme ohjelmistopohjaista taideteosta Kiasman kokoelmista: Juha van Ingenin AS Long As Possible (2015), Pink Twinsin Infinity (2017) ja Reija Meriläisen Survivor (2017). Ohjelmistopohjaisella taiteella viitataan teoksiin, jotka on toteutettu ja esitetään joko osittain tai kokonaan tietokonepohjaisesti. Ohjelmistopohjaiselle taiteelle on ominaista prosessimaisuus, luontainen genera- tiivisuus ja riippuvaisuus ulkoisista resursseista. Huolimatta nykyhetkeämme merkittävällä tavalla värittävästä ohjelmistojen läsnäolosta, siihen pohjautuvaa taidetta pidetään Suomessa toistaiseksi marginaalisena nykytaiteen muotona, joka ei vielä ole saavuttanut jalansijaa juuri muissa kuin Kiasman kokoelmissa. Kiasma osoittautui erityisesti vuosina 2017—2018 esillä olleen ARS17 Hello World! -näyttelynsä yhteydessä ennakkoluulottomaksi uusia teknologioita ja poikkeavia kokoelmahankintoja kohtaan. Merkittävin haaste ohjelmistopohjaisen taiteen säilyttämisessä on teknologian nopea ja jokseenkin ennalta- arvaamaton kehittyminen. Muita haasteita ovat teosten hajaantuneisuus eri alustoille ja riippuvuus ulkoisista linkeistä, datan jatkuva vanhentuminen, fyysisen laitteiston rappeutuminen sekä taideteoksen sosiaalisen kontekstin ja interaktiivisuuden tallentaminen. Ratkaisuja ohjelmistopohjaisen taiteen säilyttämisen haasteisiin on kuitenkin työstetty jo vuosikymmeniä. Kolmen keskeisen mediataiteen konservointistrategian – emulointi, migraatio ja uudelleentulkinta – lisäksi tärkeitä pelastustoimenpiteitä ohjelmistopohjaisen taiteen kannalta ovat erilaiset verkossa toimivat arkistointi- ja dokumentointipalvelut, sekä vastaavasti verkossa toimivat, maailmanlaajuiset mediataiteen ammattilaisyhteisöt. On valitettavan tyypillistä, että ohjelmistopohjaisten taideteosten ylläpidossa ja pitkäaikaissäilytyksessä tukeudutaan teknologisesti pätevien taiteilijoiden osaamiseen ja käytettävyyteen. Ohjelmistopohjaisesta taiteesta kiinnostuneiden museoiden ja kokoelmien on kuitenkin pyrittävä̈ löytämään toimintatavat, joiden seurauksena taiteilija voi luovuttaa paitsi teoksensa, myös täyden vastuun sen jatkuvuudesta kokoelmalle. Ohjelmistopohjaisen taiteen säilyttämiseksi nykytaideinstituutioiden on vähintäänkin hyväksyttävä mediumin jatkuva muutoksenalaisuus ja osattava kääntyä tarvittaessa uusien yhteistyötahojen, kuten erilaisten teknologian ammattilaisten puoleen.

Goals. The goal of this Master’s Thesis is to examine Helsinki University’s Home Economics teacher students’ digital skills, what experiences they have of utilizing digital tools in Home Economics teaching and how they consider using digital tools in the future while working as Home Economics teacher in secondary school. In addition to that, one goal is to examine how their university education supports the development of their digital skills. The subject is topical because digitality constantly changes our society and the work of teachers. According to research digitality has not advanced evenly in Finnish secondary schools, and there are differences in teachers’ digital skills. Home Economics is in a key position teaching the future everyday skills and it cannot fall behind technological development. Therefore it is important to pay attention to teacher education and to the development of the students’ skills. Methods. My Master’s Thesis was conducted as a quantitative research on Helsinki University’s web-based survey tool. The target group of the study was all the Home Economics students of the grades 2–5 (or higher). There were 49 responses by the due date. The material was analyzed with SPSS and Excel utilizing descriptive statistical analysis methods, correlations and t-tests. The open questions were examined using qualitative content analysis. Results and conclusions. Results show that Home Economics students have somewhat good digital skills, but especially problem solving skills require improvement. Problem solving skills are connected to using digital tools in the future in teaching Home Economics, so it would be important to invest in it in teacher education. Students thought the greatest advantage of using digital tools is how it diversifies pedagogy, and the greatest challenge had to do with hardware problems. Students thought it was easiest to use digital tools in the planning of teaching. The use of digital tools is encouraged in the university, but the students feel they don’t get enough education in it.