Browsing by Subject "dysplasia"
Now showing items 1-5 of 5
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)The aim of this study was to see if there is an association between nutrition at young age and the dog’s hip screening results of either severe canine hip dysplasia (CHD) or healthy hips at the age of 18 months. This study was part of a wider CHD study in Finland which aim is to locate genes affecting development of CHD in different breeds and to find environmental factors influencing the development and the clinical sings of CHD. The literature review consists of a general overview on canine hip dysplasia and an overview on nutritional substances that have or might have an influence on the development of CHD. The clinical study part was conducted as an epidemiological explorative case-control study. The hypothesis in this study was that feeding raw food could protect large-breed dogs from CHD. This hypothesis was based on results from a pilot questionnaire that was done earlier. Canine hip dysplasia is one of the most common orthopaedic problems seen in small animal practice. It is an inherited, developmental condition leading to osteoarthritis. Additionally to genetic factors, there is also evidence that several environmental factors such as nutrition are contributing to the development of the disease. Especially overfeeding has been shown to increase the risk for CHD. In general, the feeding of commercial food for growing large-breed puppies is advised, but there is only a minimal amount of information available about the influence of other feeding methods on developmental orthopaedic diseases, even though it nowadays is more common among dog owners to choose to feed their dogs with more unconventional diets such as the bone and raw food (BARF) and home prepared diets. The DOGRISK questionnaire database was used and all German Shepherd Dogs with official hip screening results and adequate reported diet data were eligible for the statistical analyses. The time windows of interest in this study were the feeding at the age of 2-6 and >6-18 months. Results were analyzed by cross tabulating using Pearson Chi-square test, Mann-Whitney U-test and the Principal component analysis. This study suggest that feeding a bone and raw food diet (BARF) or raw meat, raw offal, raw bone and raw cartilage, raw fish, raw egg and raw tripe as a supplementation to other diets or as a part of the BARF diet showed protective effect vis a vis CHD. The study also suggests that feeding cooked meat, bone and cartilage might increase the risk of CHD. Feeding of dry commercial food was common in both the case and control groups and did not show any association to CHD in this study. The proportion of BARF food fed in puppyhood, on the contrary, showed a significant difference between hip dysplastic and non-dysplastic dogs in both age groups, indicating that even if only a part of the dog’s diet is raw food, it could already help protect puppies from CHD. Further analyses as well as clinical trials should be done next to test these results.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Kirjallisuuskatsauksessa käydään lävitse koiran lonkkaniveldysplasian tutkimusmenetelmiä. Lonkkanivelen dysplasia eli kasvuhäiriö on monimutkainen sairaus, joka koskettaa sekä ihmistä että useimpia kotieläinlajeja. Vaikka tautia on pyritty kontrolloimaan puhdasrotuisilla koirilla erilaisten valikoivien jalostusohjelmien kautta, on lonkkaniveldysplasia silti yksi yleisimmistä ortopedisistä sairauksista koiralla. Lonkkanivelen löysyyden uskotaan olevan merkittävä degeneratiivisen nivelsairauden syntyyn vaikuttava tekijä. Lonkkanivelen löysyyttä voidaan testata palpatorisesti, mutta dysplasiadiagnoosin varmistamiseksi on lonkat tutkittava röntgenologisesti. Tätä varten on kehitetty useita eri menetelmiä, joilla kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Perinteisen kuvantamismenetelmän etuja ovat helppo toteutettavuus ja tunnettuus, heikkoutena sen sijaan arvioinnin subjektiivisuus. Norbergin kulman mittaamisella on lähinnä tieteellisestä mielenkiintoa ja dorsal acetabular rim- eli DAR-tekniikka on käyttökelpoisin harkittaessa lonkkanivelkirurgiaa. Stressikuvilla, kuten PennHIP-tekniikalla, pyritään objektiiviseen arvioon lonkkanivelen löysyydestä. Heikkoutena on kuitenkin suhteellisen hankala toteutus ja lonkkanivelen löysyyden ja lonkkadysplasian suhteen arvioiminen. Tutkimuksessa vertailtiin perinteistä (FCI) ja PennHIP-menetelmää kuvaustekniikkoina ja tulosten osalta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 137 koiraa, joista rottweilereita oli 74 ja kultaisia noutajia 62. Röntgentutkimusta varten koirat rauhoitettiin käyttämällä yhtä kuudesta eri rauhoitusaineyhdistelmästä (medetomidiiniin tai dexmedetomidiiniin yhdistettiin buprenorfiini, butorfanoli tai diatsepaami). Sedaation laatu arvosteltiin asteikolla yhdestä viiteen. Koirat kuvattiin sekä perinteisellä että PennHIP-menetelmällä lonkkadysplasian toteamiseksi. Perinteisellä menetelmällä otetut kuvat lähetettiin arvioitavaksi Suomen Kennelliittoon ja PennHIP-kuvat Yhdysvaltoihin (PennHIP Administrative Center, Pennsylvania, USA). Suomen Kennelliitossa kuvat arvosteltiin FCI:n (Federation Cynologique Internationale) asteikon mukaan, jolloin tulokset olivat A, B, C, D tai E molemmille lonkille erikseen jossa A on terve ja E sairain. PennHIP-tulokset olivat yksiköttömiä distraktioindeksi-arvoja nollan ja ykkösen väliltä, jossa nolla on tervein ja ykkönen sairain. Tulokset käsiteltiin tilastollisesti studentin T-testillä. Numeroiksi muunnettujen Suomen Kennelliiton tulosten (A=1, B=2 ja E=5) keskiarvo koko aineistossa oli 2,37. Rottweilereiden keskiarvo (2,19) oli tilastollisesti merkittävästi parempi kuin kultaisten noutajien (2,59). Sukupuolten välillä ei ollut eroja. PennHIP-tulosten mediaani oli 0,44. Rottweilereiden PennHIP-tulosten keskiarvo (0,429) oli tilastollisesti merkittävästi parempi kuin kultaisten noutajien (0,498). SKL ja PennHIP-tulosten välillä oli kohtalainen positiivinen korrelaatio. PennHIP-tuloksen ja koiran painon välillä havaittiin kohtalainen negatiivinen korrelaatio, sen sijaan sedaation laadun ja painon välillä ei ollut korrelaatiota. PennHIP-tekniikkaan täytyy lisensoitua maksullisella kurssilla. Sen lisäksi kuvia täytyy ottaa useita ja kuvausvaiheessa kiinnipitäjiä tarvitaan enemmän, jolloin säteilyrasitus tulee suuremmaksi ja aikaa kuluu enemmän kuin perinteisessä menetelmässä. Toisaalta perinteinen kuvaustapa ei välttämättä tuo esiin lonkkanivelen passiivista löysyyttä, joka voi olla merkittävä nivelrikolle altistava tekijä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Lämpökuvantaminen on non-invasiivinen ja fysiologinen kuvantamismenetelmä, jonka avulla voidaan esittää kohteen pintalämpötiloja kuvan muodossa. Lämpökamera muodostaa kuvan kohteesta emittoituvan lämpömäärän perusteella. Lämpökuvantamisen käyttö eläinlääketieteessä on lisääntynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Aiemmin eläinlääketieteen saralla tehdyissä tutkimuksissa lämpökameran on todettu olevan hyödyllinen apuväline mm. hevosten ontumien diagnostiikassa. Menetelmän on todettu olevan tehokas etenkin tulehduksellisten tilojen havaitsemisessa sekä vammojen lokalisaation paikallistamisessa. Lonkkadysplasian eli lonkkanivelen kehityshäiriön diagnosoiminen aikaisessa vaiheessa on tärkeää, koska se aiheuttaa jopa 30% kaikista ortopedisista sairastapauksista koirilla. Sairaus on lisäksi hyvin yleinen sen esiintyvyyden ollessa rodusta riippuen jopa 70,5%. Tällä hetkellä lonkkadysplasian diagnosointi tapahtuu kliinisten ja ortopedisten tutkimusten sekä röntgendiagnostiikan avulla. Sairauden vähentämiseksi on maailmanlaajuisesti käytössä erilaisia jalostusohjelmia, koska sairaudella on merkittäviä taloudellisia ja emotionaalisia vaikutuksia koirien kasvattajiin sekä omistajiin. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää voidaanko lämpökuvantamista käyttää apuna lonkkadysplasian diagnostiikassa koirilla. Tutkimuksessa verrattiin koirien lonkanseudun lämpökuvien lämpötilakeskiarvoja sekä Suomen Kennelliiton antamia lonkkalausuntoja. Lisäksi haluttiin saada lisätietoa lämpökameran käyttömahdollisuuksista osana kliinistä pieneläinlääketiedettä. Vastaavaa koirien lonkan aluetta käsittelevää lämpökameratutkimusta ei ole aikaisemmin julkaistu. Tutkimuksen hypoteesina oli, että lämpötilakeskiarvot korreloivat lonkkalausuntojen arvosanojen kanssa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 49 koiraa. Koirien lonkkien alueet kuvattiin FLIR T425 -infrapunakameralla. FLIR QuickReport 1.2 -ohjelman mittaustyökalujen avulla määritettiin sekä vasemman että oikean lonkkanivelen alueen lämpötilakeskiarvot. Lämpötilanmittaustyökaluna käytettiin kahta samankokoista suorakulmiota, jotka piirrettiin kuvassa lonkkanivelten alueille. Kolme eri henkilöä suoritti lämpötilakeskiarvojen mittaamisen itsenäisesti kustakin kuvasta. Lämpötilakeskiarvojen perusteella laskettiin vasemman ja oikean puolen välinen lämpötilaero vähentämällä oikeanpuoleisen lonkan lämpötilakeskiarvo vasemmanpuoleisesta. Suomen Kennelliiton lonkkalausunnot (A-E) muutettiin numeroarvoiksi yksi-viisi siten, että arvosana A vastasi numero yksi, B numeroa kaksi jne. Tämän jälkeen laskettiin vasemman ja oikean lonkka-arvosanan erotus. Lämpötilakeskiarvojen ja lonkkalausuntojen erotusten välinen lineaarinen riippuvuus määritettiin laskemalla Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin, (rho), käyttämä SPSS 16- ohjelmaa. Tutkimuksessa lämpökuvien lämpötilakeskiarvojen ja Suomen Kennelliiton lonkka-arvosanojen erotusten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Muuttujien välinen Spearmanin korrelaatiokerroin, rho, oli -0.006 (p=0,968). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella menetelmää ei voida suoraan käyttää apuna koirien lonkkadysplasian diagnostiikassa. Vaaditaan lisätutkimuksia ennen kuin lämpökuvantamista voidaan käyttää apuna koirien lonkkadysplasian diagnostiikassa. Tarvitaan tutkimuksia, jotka kohdistuvat lonkkanivellausunnon lisäksi koiran kliiniseen kuvaan. Tutkimuksia tulisi tehdä etenkin lämpökuvantamisen käytettävyyden osoittamiseksi sairailla ja kivuista kärsivillä koirilla.
-
Lonkkakuvaustulos, kliiniset oireet ja lonkkadysplasiaan liittyvät hoitomuodot saksanpaimenkoirilla (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lonkkakuvaustuloksen ja kliinisen oireilun välistä yhteyttä saksanpaimenkoirilla. Työ liittyi laajempaan lonkkatutkimusprojektiin, jonka tarkoituksena oli paikantaa lonkkadysplasiaan vaikuttavia geenejä eri roduissa sekä selvittää lonkkadysplasian kehittymiseen ja siihen liittyvään kliiniseen oireiluun vaikuttavia ympäristötekijöitä. Lonkkadysplasia on yleinen ortopedinen sairaus suurilla koiraroduilla. Se on kvantitatiivinen ominaisuus, jonka ilmenemiseen vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi useat eri ympäristötekijät, kuten ruokinta ja liikunta. Lonkkadysplasialle alttiit koirat syntyvät normaalilonkkaisina ja kehittävät merkkejä lonkkien löysyydestä heti ensimmäisten elinviikkojen aikana. Nivelen löysyys mahdollistaa lonkkaluun pään subluksaation ja altistaa sekä pehmytkudos- että luustorakenteet epänormaalille kuormitukselle. Tämän seurauksena lonkkanivel kehittyy väärän malliseksi ja epänormaali kuormitus jatkuu. Lonkkadysplasian seurauksena kehittyy osteoartriittia, josta johtuu suurin osa aikuisten koirien lonkkadysplasiaan liittyvistä oireista. Kroonisten kipuoireiden tunnistamisessa voidaan käyttää sitä varten kehitettyä indeksiä (Helsinki Chronic Pain Index, HCPI) tai erilaisia visuaalisia arviointiasteikkoja. Tutkimus toteutettiin kyselykaavakkeella, johon koirien omistajat kävivät vastaamassa internetissä. Lomakkeessa kysyttiin koiran perustietojen ja linjan lisäksi mm. lonkkakuvaustuloksesta, oireista, yleistilasta, käytetyistä hoidoista ja muista vioista. Yleistilaa koskevien kysymysten perusteella laskettiin HCPI, ja lomakkeessa oli lisäksi kaksi visuaalista arviointiasteikkoa koiran liikuntavaikeuksien ja elämänlaadun arviointiin. Lomakkeeseen oli tullut aineiston käsittelyn aloittamiseen mennessä 260 vastausta koskien saksanpaimenkoiria, joilla oli virallinen lonkkakuvaustulos. Tulokset käsiteltiin tilastollisesti. Tulosten perusteella lonkkadysplasiasta kärsivät koirat oireilevat yleisemmin, nuorempina, ja niillä on enemmän erilaisia oireita kuin lonkiltaan terveiksi kuvatuilla koirilla. Aineiston perusteella dysplastisille koirille tyypillisimpiä oireita ovat jänislaukka, vaikeudet päästä ylös levon jälkeen ja vaikeudet hypätä. Sen sijaan kivun ääntely ja peitsaaminen eivät näyttäneet saksanpaimenkoirilla liittyvän lonkkadysplasiaan. Myös HCPI oli korkeampi huonon lonkkakuvaustuloksen saaneilla koirilla, mikä kertoo niiden kärsivän useammin kroonisesta kivusta. Lonkkakuvaustuloksen lisäksi HCPI:iin vaikuttivat koiran ikä, paino, osa käytetyistä hoidoista sekä selkä-, polvi- ja kyynärviat. Saksanpaimenkoiran eri linjojen välillä ei ollut eroa lonkkadysplasian esiintyvyydessä, mutta sen sijaan käyttölinjaisuus näytti suojaavan lonkkadysplasiaan liittyviltä kliinisiltä oireilta näyttelylinjaisiin verrattuna.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Tällä tutkimuksella kartoitettiin suomalaisten rotukissojen lonkkien kehityshäiriöiden yleisyyttä ja esiintyvyyttä röntgenkuvauksen avulla, sekä vertailtiin lonkkien kehityshäiriöiden esiintyvyyttä suhteessa kissan kokoon. Tutkimuksessa arvioitiin myös kissojen omistajien kykyä arvioida kipuun viittaavia käytösmuutoksia niillä kissoilla, joilla röntgenkuvauksen perusteella diagnosoitiin lonkkien kehityshäiriö ja/tai siitä johtuva nivelrikko.. Tutkimuksen kohteena olivat 1-10 –vuotiaat suomalaiset rotukissat, ja tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Kissojen lonkkanivelten kehityshäiriöitä on tutkittu vähän, eikä riskirotuja ole kartoitettu laajasti. Suomessa rotukissojen lonkkien kehityshäiriöiden esiintyvyyttä ei ole aiemmin tutkittu lainkaan. Lonkkien kehityshäiriöt altistavat nivelrikolle, joten rotukissakasvattajien olisi tärkeää tiedostaa mahdolliset lonkkanivelongelmat omassa rodussaan. Tutkimukseen osallistuneet kissat röntgenkuvattiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa 3.10.2011 – 25.5.2012 välisenä aikana. Lonkkien ventrodorsaalisuuntaisesta röntgenkuvasta arvioitiin lonkkavian ja nivelrikon aste. Kissojen omistajat täyttivät kipukyselylomakkeen, jolla arvioitiin lonkkien kehityshäiriöstä kärsivän kissan mahdollisesti kokemaa kipua. Tutkimustulosten perusteella todettiin, että 25,5 %:lla suomalaisista rotukissoista esiintyy eriasteisia lonkkien kehityshäiriöitä ja niistä johtuvaa nivelrikkoa, riippumatta kissan koosta. Eri roduista brittiläisiä lyhytkarvoja, devon rexejä ja norjalaisia metsäkissoja oli tilastolliseen käsittelyyn riittävä määrä. Lonkkien kehityshäiriöitä oli brittiläisillä lyhytkarvoilla ja devon rexeillä enemmän verrattuna tutkimusaineiston keskiarvoon, ja norjalaisilla metsäkissoilla taas huomattavasti vähemmän. Kipukyselyn tulosten perusteella kissojen omistajat eivät osaa luotettavasti arvioida kipuun liittyviä kissan käytösmuutoksia, vaikka röntgenkuvien perusteella voidaan epäillä kissan kokevan kipua.
Now showing items 1-5 of 5