Browsing by Subject "dystopiat"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2016)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Margaret Atwoodin MaddAddam-tieteiskirjallisuustrilogiaa eläintutkimuksen näkökulmasta. Keskeistä tutkielmalleni on tunnistaa ja analysoida tapoja, joilla Atwood lähestyy toislajisten eläinten esittämistä kirjallisuudessa, ihmisten ja eläinten suhdetta sekä näiden välistä rajaa. Analysoin näitä teemoja hybridisyyden käsitteen ja trilogiassa esiintyvien hybridiolentojen sekä niihin vaikuttavien teknologisten käytäntöjen näkökulmasta. Tarkastelen hybridisyyttä sen fyysisten ja symbolisten ilmentymien kautta ja käsittelen myös hybridisyyden ja eläinkysymyksen sosiaalisia ja kielellisiä merkityksiä. Toisessa luvussa tarkastelen monia trilogiassa esiintyviä, geneettisesti manipuloituja eläinhybridejä ja analysoin, miten ne ilmentävät ihmisten suhdetta toislajisiin eläimiin. Väitän, että Atwoodin luomat eläinhybridit haastavat lajien välistä erontekoa ja ihmisten taipumusta kategorisoida luontoa. Eläinhybridien kautta Atwood myös analysoi ihmisten teknologian käyttöä ja siihen liittyvää problematiikkaa sekä käsittelee esimerkiksi keinotekoiseen lihaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kolmannessa luvussa keskityn trilogiassa esiintyviin, geneettisen manipulaation avulla luotuihin ihmis-eläinhybrideihin. Ihmis-eläinhybridit syventävät ja monimutkaistavat luvussa 2 käsiteltyjä aiheita ja mahdollistavat Atwoodin lähestyä kannibalismin ja antropomorfismin kaltaisia ilmiöitä. Ne myös alleviivaavat ihmisten ja eläinten välisen rajan häilyväisyyttä sekä haastavat käsityksiä ihmisten ylivertaisuudesta muihin eläimiin nähden. Atwoodin taipumuksena on korostaa ihmisten ja eläinten välisiä yhtäläisyyksiä sekä näiden välisen rajan kulttuurisesti tuotettua luonnetta ja täten asettaa tuon rajan kyseenalaiseksi. Neljännessä luvussa käsittelen trilogiassa esiintyviä symbolisen hybridisyyden muotoja sekä eläinten ja kielen välistä suhdetta. Analysoin, kuinka trilogian ihmishahmot toistuvasti muuntautuvat symbolisesti eläimiksi sekä sitä, kuinka ihmisten kielenkäyttö vaikuttaa heidän suhtautumiseensa eläimiin esimerkiksi eläinmetaforien ja -sanontojen kautta. Väitän myös, että Atwood kumoaa ja toisaalta myös toistaa eläimiin liittyvään kielenkäyttöön kytkeytyviä konventioita. Atwoodin kuvaamat eläinhahmot eivät käsittele ainoastaan trilogiassa esiintyviä hybridiolentoja, vaan keskustelu ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta ulottuu myös tosimaailman ilmiöihin. Kuvaamalla paradoksaalista ja monimutkaista suhdettamme toislajisiin eläimiin usein huumorin keinoin Atwood tarkastelee myös eläinsuhteemme vakavia eettisiä ulottuvuuksia ja haastaa lukijoitaan pohtimaan niistä kumpuavia kysymyksiä.
-
(2023)The climate political passivity of recent history, dire consequences predicted by climate scientific scenarios, and urgent climate reports emphasize the existential threat posed by the climate crisis. With a lack of consensus on widely accepted solutions, humanity faces increasingly uncertain futures. The shadow of a bleak climate dystopia has led to the interpretation that utopias are missing from climate policy and discourse. This reflects society's challenges in imagining and constructing alternative, functional future perspectives in the context of the climate issue. In my thesis, I examine the extent to which two actors of the new generation climate movement, Elokapina and Operaatio Arktis articulate utopias and dystopias to promote goals and discussions on systemic change and the adoption of climate repair technologies. The material for my thesis consists mainly of content produced by Elokapina and Operaatio Arktis, primarily published on social media platforms and public speeches. Since language is a crucial tool in creating imaginaries, I employ rhetorical discourse analysis to answer my research questions. The rhetorical emphasis in discourse analysis particularly supports my effort to answer the question of how utopias and dystopias are articulated. I extend my interpretation to the performativity, materiality, and prefigurativeness of imaginaries to provide a comprehensive perspective on presenting utopias and dystopias. The most significant findings of my thesis are summarized in three key observations. First, although based on my material Elokapina and Operaatio Arktis shared a common concern about the seriousness of the climate crisis and used partly similar rhetoric, the actors significantly differed in describing the current dystopia and, especially, in presenting utopias. Second, the use of dystopias in Extinction Rebellion's rhetoric did not mean a suppression of utopian expression. Utopias were a significant tool for Elokapina, serving as critical counter-images to the present and being performed in the principles, values, and practices of Extinction Rebellion quite extensively. Additionally, utopias materialized as practical proposals. In this way, Elokapina directed systemic change towards a more sustainable and just direction. Therefore, I interpreted Elokapina regarding utopias as prefigurative, i.e., an actor whose actions practically live out utopias. Third, Operaatio Arktis's rhetoric lacked utopias entirely, with dystopias serving as a significant tool as the actor framed the risks associated with the adoption of climate correction technologies. Operaatio Arktis did not accept catastrophic consequences pointing to a future dystopia that would be avoidable with the current range of methods and through the use of climate repair technologies. Examining utopias and dystopias in the rhetoric of Elokapina and Operaatio Arktis helped to highlight how imaginaries can act as powerful and versatile tools in the actions of the new generation climate movement. They motivated action, raised awareness, and enabled discussions about significant themes related to the root causes and solutions of the climate crisis. Therefore, the results of my thesis are quite intriguing.
-
(2023)The climate political passivity of recent history, dire consequences predicted by climate scientific scenarios, and urgent climate reports emphasize the existential threat posed by the climate crisis. With a lack of consensus on widely accepted solutions, humanity faces increasingly uncertain futures. The shadow of a bleak climate dystopia has led to the interpretation that utopias are missing from climate policy and discourse. This reflects society's challenges in imagining and constructing alternative, functional future perspectives in the context of the climate issue. In my thesis, I examine the extent to which two actors of the new generation climate movement, Elokapina and Operaatio Arktis articulate utopias and dystopias to promote goals and discussions on systemic change and the adoption of climate repair technologies. The material for my thesis consists mainly of content produced by Elokapina and Operaatio Arktis, primarily published on social media platforms and public speeches. Since language is a crucial tool in creating imaginaries, I employ rhetorical discourse analysis to answer my research questions. The rhetorical emphasis in discourse analysis particularly supports my effort to answer the question of how utopias and dystopias are articulated. I extend my interpretation to the performativity, materiality, and prefigurativeness of imaginaries to provide a comprehensive perspective on presenting utopias and dystopias. The most significant findings of my thesis are summarized in three key observations. First, although based on my material Elokapina and Operaatio Arktis shared a common concern about the seriousness of the climate crisis and used partly similar rhetoric, the actors significantly differed in describing the current dystopia and, especially, in presenting utopias. Second, the use of dystopias in Extinction Rebellion's rhetoric did not mean a suppression of utopian expression. Utopias were a significant tool for Elokapina, serving as critical counter-images to the present and being performed in the principles, values, and practices of Extinction Rebellion quite extensively. Additionally, utopias materialized as practical proposals. In this way, Elokapina directed systemic change towards a more sustainable and just direction. Therefore, I interpreted Elokapina regarding utopias as prefigurative, i.e., an actor whose actions practically live out utopias. Third, Operaatio Arktis's rhetoric lacked utopias entirely, with dystopias serving as a significant tool as the actor framed the risks associated with the adoption of climate correction technologies. Operaatio Arktis did not accept catastrophic consequences pointing to a future dystopia that would be avoidable with the current range of methods and through the use of climate repair technologies. Examining utopias and dystopias in the rhetoric of Elokapina and Operaatio Arktis helped to highlight how imaginaries can act as powerful and versatile tools in the actions of the new generation climate movement. They motivated action, raised awareness, and enabled discussions about significant themes related to the root causes and solutions of the climate crisis. Therefore, the results of my thesis are quite intriguing.
Now showing items 1-3 of 3