Browsing by Subject "ekosysteemi"

Evolving societies force universities to transform from the producers of new information sat in their ivory towers towards the role of entrepreneurial universities. The theme of entrepreneurial universities is widely studied internationally, but studies concerning the University of Helsinki (UH) are scarce. The aim of this thesis is to map the current UH bioentrepreneurship ecosystem and the services it provides. The services were mapped and assessed based on how they match the needs of academic bioentrepreneurs. Measures are also suggested on how to develop the ecosystem. This thesis links strongly to the previous literature on entrepreneurial universities and academic entrepreneurship. Entrepreneurial university as a term encompasses an organisation, which strongly supports and encompasses entrepreneurial action in its different functions. Strong technology transfer and commercialization of research via licensing and spinout company formation, is usually linked to entrepreneurial universities. University spinouts are strongly linked to academic entrepreneurship. In spinouts research results and academic tacit knowledge are transformed into enterprises to produce value. The thesis was conducted as a qualitative case study. For the study UH affiliated entities offering entrepreneurship services and bioentrepreneurs originating from within the university were interviewed. The data was analysed with content analysis methods. The results show that UH bioentrepreneurship ecosystem is just in the beginning with multiple useful services but also with some significant flaws. The most significant obstacles preventing the growth of the ecosystem are the university’s negative culture towards entrepreneurship, non-existent communication about the subject and the absence of relevant supportive networks for academic entrepreneurs. Via changing these the critical mass to enable sustainable ecosystem can be achieved.

Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee Suomen julkishallinnon, erityisesti valtionhallinnon muutosta ja julkisjohtamista verkostoitumiskehityksen näkökulmasta. Verkostojen lisäksi julkishallinnon ja julkisjohtamisen tutkimuksessa on viimeisen vuosikymmenen aikana nostettu esille innovaatioihin, arvon tuottamiseen ja ekosysteemeihin liittyviä näkökulmia. Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että julkisjohtamisessa ollaan astumassa uuden paradigman aikakaudelle, joka perustuu em. näkökulmiin. Olen tässä työssäni halunnut selvittää, millainen Suomen valtionhallinon valmius on toimia edellä kuvattujen näkökulmien valossa. Erityisesti innovaatioverkostotutkimuksen ja metajohtamisen näkökulmista olen analysoinut Maanmittauslaitoksen paikkatietotuotannon verkostotoimintaa. Analyysiä varten olen luonut kehystyökalun, jolla olen analysoinut erilaisia ajureita ja esteitä em. verkostotoiminnalle sekä metajohtamisen merkitystä verkostotoiminnan edellytysten luomisessa. Työssä on läpikäyty julkishallinnon ja julkisjohtamisen paradigmoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Tämä kehitys on luonut pohjan verkosto-, innovaatio- ja ekosysteemien näkökulmille alan tutkimuksessa. Työssä on lisäksi kirjallisuuden pohjalta kuvattu verkosto-, ja innovaatioverkostotutkimusta sekä arvon tuottamisen ja ekosysteemien näkökulman esiin nostavia tuoreempia tutkimuksia. Analyysin perusteella, Suomen valtionhallinnon valmius toimia sekä poliittisella että organisaatiotasolla mahdollisen uuden paradigman mukaisesti, vaikuttaa lupaavalta. Analyysin perusteella Maanmittauslaitoksen verkostotoiminta vaikuttaa onnistuneelta. Työssä on esitetty johtopäätöksiä siitä, millaisia muutoksia johtamisessa ja organisaatiokulttuureissa tulisi valtiohallinnossa tehdä, jotta verkostotoimintaa yllä mainittujen näkökulmien valossa voidaan edistää. Maanmittauslaitoksen verkostojen toimintaan on esitetty ehdotuksia toimintamalleista, joita tutkielmassa läpi käydyn kirjallisuuden perusteella kannattaisi tukea verkostojen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kaupunkien toimijuuden rooleja alueellisten vihreää siirtymää tukevien innovaatioekosysteemien rakentamisessa ja vahvistamisessa. Perinteisesti innovaatioekosysteemien on nähty rakentuvan suuryritysten ympärille. Innovaatioiden systeeminen näkökulma on kuitenkin tuonut tarkasteluun paitsi alueelliset julkishallinnon toimijat, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset, myös kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurin. Vihreä siirtymä eli yhteiskunnan rakenteellinen murros kohti hiilineutraalia kiertotaloutta on keskeinen elementti nykyisessä hallitusohjelmassa ja keskeisissä kansallisissa strategioissa. Samalla Suomi pyrkii nostamaan TKI-politiikan intensiteettiä merkittävänä osana vihreän siirtymän toteuttamista. Kaupunkien ja muiden alueellisten toimijoiden rooli tässä murroksessa on tunnistettu ja ne omaksuvat yhä suurempaa vastuuta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tutkimus toteutetaan kolmen tapauksen laadullisena tapaustutkimuksena. Analyysi perustuu kaupunkien strategioihin, niitä tukeviin keskeisimpiin toimintasuunnitelmiin tai hankekokonaisuuksiin sekä innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksiin. Teoreettinen viitekehys rakentuu Henry Etzkowitzin ja Loet Leydesdorffin kehittämän kolmoiskierremallin ja siitä Patrizia Lombardin ym. jalostaman laajennetun kolmikierremallin sekä Elias Carayannisin ja David Campbellin edelleen kehittämän nelikierremallin pohjalta. Kolmois- ja nelikierremallit auttavat tulkitsemaan paitsi ekosysteemin toimijoiden välisiä suhteita, myös alueellista innovaatiokulttuuria. Lisäksi viitekehystä rakennetaan kestävyyskeskustelun siirtymisestä kohti markkinaehtoisempaa käsitteistöä, jota rakennetaan nykyisin vihreän siirtymän ja kestävän kasvun termein. Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin, Lahden ja Oulun kaupunkien toimijuutta. Tutkimuksen perusteella kaupungit ovat kyllä omaksuneet aktiivisen roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä kestävän kehityksen perusperiaatteet ja integroineet ne strategiatasolle saakka, mutta vihreän siirtymän ja sitä toteuttavien innovaatioekosysteemien sisällyttäminen toimintaa ohjaaviin aineistoihin vaihtelee selvästi. Ekosysteemiajattelu ohjaa kaupunkien strategista toimintaa hyvin eri tavoin. Kaikista tapauksista oli kuitenkin mahdollista tunnistaa useita innovaatioekosysteemejä vahvistavia rooleja, joista selkeimpiä olivat ekosysteemien käytännön mahdollistaja ja innovaatiomyönteisen kulttuurin rakentaja. Lisäksi kaupungit näyttäytyivät innokkaina ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka konkretian taso strategioissa vaihtelikin. Kaupunkien aktiivinen rooli paitsi ilmastotoimissa myös kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa tunnistetaan yhä laajemmin ja niiden itsenäisen toimijuuden rooli on selvästi omaksuttu tutkittujen kaupunkien strategioihin. Ilmastotoimet ja erityisesti innovaatioekosysteemitoiminta on kuitenkin yhä sidottu pitkälti erilaisiin hankkeisiin. Avoimen innovaation ja ekosysteemien merkitys tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa, kun globaaleihin haasteisiin tarvitaan uusia ratkaisuja. Samalla kaupungeilta ja muilta alueellisilta toimijoilta vaaditaan yhä ketterämpää toimijuutta.