Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "eläinlääkintä"

Sort by: Order: Results:

  • Sjöblom, Annika (2015)
    Background: Medication errors are the most important individual factor that jeopardizes patient safety in human care. The patient's medication process is a chain of successive operations which involves different health care providers and the medicine user. All the stages of the medication process are susceptible to the medication errors. Medication errors are approached from the system's point of view by James Reason`s (1990) theory of Human Error. Instead of blaming individuals the theory concentrates on developing operations models which enable identification of medication errors in the organizations. The development of medication safety culture in the human medication has led to systems which tolerate human mistakes and prevent errors. The increasing number of animals and pets and their changing status in the society have raised discussion about the medication safety in veterinary care. Little research has been conducted in this field. Objective: The objective of the study was to identify the most typical veterinary medication errors and their root causes. The medication management processes of veterinary care can be developed safer by becoming aware of the root causes of medication errors. Study design and data: All the cases investigated by the Assessment Board for Damages in Veterinary Practice in 2002-2013 considering medication errors (n=79) were analysed with the help of the structured data collection sheet by using descriptive statistics. The most typical cases were studied more in detail by using simplified Root Cause Analysis (RCA). Results: The medication errors found were related to the care of dogs (n=34), horses (n=26), bovines (n=10), cats (n=7) and pigs (n=2). The most general therapeutic groups that had caused medication errors were antibacterials for systemic use (17% of all the medicines related to the medication errors), NSAIDs and antirheumatic drugs (12%), neuroleptics and tranquillizers (12%), and analgesics (12%). Of the drugs, 39% were high alert medicines. Of the errors, 36% were related to the off label use (usage deviating from the summary of product characteristics, SPC). The error types which appeared most commonly in the cases were wrong route of administration (18% of all the medication errors), wrong dose (16%) and untreated diagnosed conditions left without the medicine by the veterinarian (15%). Because of the character of the data the majority of the medication errors occurred in the beginning of the medication process. It was estimated that 81% of the medication errors would have been preventable. Some of the root causes found were the lack of the commitment to the established care practice, environmental factors, communication problems, availability of tools, hurry and factors related to management, information and staff. Conclusion: The material of Assessment Board for Damages in Veterinary Practice gives valuable information about the veterinary medication errors. It is possible to influence the root causes of veterinary medication errors by paying attention to the management related factors and communication in veterinary care and improving access to therapeutic guidelines and electronic databases, and by expanding the electronic prescribing to veterinary care. The highest priority is to get Pharmaca Fennica Veterinaria to an electronic form.
  • Jalkanen, Neea (2022)
    Lääkehoidon haittatapahtumat ovat ihmislääkinnässä yleisiä, minkä johdosta lääkitysturvallisuutta on tutkittu ihmislääketieteen puolella paljon. Tutkimusten perusteella on kansainvälisesti koostettu useita suosituksia sekä prosesseja ihmisten lääkitysturvallisuuden parantamiseksi. Tutkimusten mukaan lähes kaikki lääkehoidon haittatapahtumat olisivat ehkäistävissä lääkehoidon prosessien ja työtapojen paremmalla suunnittelulla sekä toteutuksella. Eläinten lääkehoidossa ilmenee myös haittatapahtumia, mutta ihmispuoleen verrattavissa olevaa tutkimusta eläinten lääkitysturvallisuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä on vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää missä määrin ja millaista tutkimusta eläinten lääkitysturvallisuudesta on tehty kansainvälisesti, sekä tunnistaa tutkimustiedon perusteella tiedossa olevat eläinten lääkehoidon keskeisimmät riskitekijät. Hypoteesina on, että kansainvälistä tutkimustietoa aiheesta on vähän, ja että lisää tutkimusta tarvitaan eläinten lääkehoidon riskien kartoittamiseksi sekä lääkitystuvallisuuden parantamiseksi. Tutkielman tutkimusosuus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena kansainvälistä PRISMA-ohjeistusta noudattaen, sekä kerätyn kirjallisen aineiston laadullisena sisällönanalyysinä. Ennen kirjallisuushakua muodostettiin mahdollisimman laajasti aihetta kattavat hakutermit sekä aineiston PICOS-mallia mukailevat sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Kirjallisuushaku toteutettiin neljässä eri tietokannassa, minkä jälkeen aineistoa karsittiin otsikko-, abstrakti- ja koko tekstin tasolla tutkielman tekijän sekä ohjaajan yhteistyönä. Kerätylle aineistolle tehtiin laadullinen sisällön analyysi, jossa aineisto koottiin yhteen tuloksineen ja johtopäätöksineen, minkä jälkeen aineistosta tunnistettiin esille tulleita eläinten lääkehoidon riskitekijöitä. Tunnistettujen riskien analysointi jatkui riskien luokittelulla ylä- ja alaluokkiin kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tutkittavan aineiston koko oli 24 tutkimusta kymmenestä eri maasta. Sisällytetyt tutkimukset jaettiin tyypeittäin neljään eri kategoriaan: yksittäistä lääkityspoikkeamaa kuvaaviin tapaustutkimuksiin, sekä tutkimuksiin turvallisuuskulttuurista, anestesian lääkitysturvallisuudesta ja lääkityspoikkeamista. Laadullisen sisällönanalyysin pohjalta tunnistettiin seuraavat eläinten lääkehoidon riskit: ongelmat kommunikaatiossa, ongelmat toimintakäytänteissä ja johtamisessa, puutteellinen osaaminen ja kokemattomuus, puutteelliset resurssit ja välineet, lääkkeiden ja annostelureittien sekoittuminen, inhimillisen toiminnan rajoitteet sekä puutteellinen turvallisuuskulttuuri. Lääkehoidon haittatapahtumia tiedetään tapahtuvan yleisesti myös eläinten lääkehoidossa, vaikka toistaiseksi tutkimusta yleisyydestä tai keskeisimmistä riskeistä ei ole riittävästi kattavan kansainvälisen kokonaiskuvan saamiseksi. Eläinten lääkitysturvallisuuden riskitekijöiden kartoittamiseksi tarvitaan alan yhteinen haittatapahtumien raportointijärjestelmä, jotta uusien suojauksien kehittäminen pystytään kohdentamaan entistä tarkemmin juuri eläinlääkintäalan tarpeisiin sopiviksi. Tärkeintä eläinten lääkitysturvallisuuden kehittämisessä on useiden ja monipuolisten suojausten samanaikainen käyttö sekä kaikkien eläimiä hoitavien yksiköiden johtoportaiden ajama turvallisuuskulttuuri, joka mahdollistaa sekä ennakoivan riskien hallinnan että tapahtuneista virheistä oppimisen.
  • Jalkanen, Neea (2022)
    Lääkehoidon haittatapahtumat ovat ihmislääkinnässä yleisiä, minkä johdosta lääkitysturvallisuutta on tutkittu ihmislääketieteen puolella paljon. Tutkimusten perusteella on kansainvälisesti koostettu useita suosituksia sekä prosesseja ihmisten lääkitysturvallisuuden parantamiseksi. Tutkimusten mukaan lähes kaikki lääkehoidon haittatapahtumat olisivat ehkäistävissä lääkehoidon prosessien ja työtapojen paremmalla suunnittelulla sekä toteutuksella. Eläinten lääkehoidossa ilmenee myös haittatapahtumia, mutta ihmispuoleen verrattavissa olevaa tutkimusta eläinten lääkitysturvallisuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä on vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää missä määrin ja millaista tutkimusta eläinten lääkitysturvallisuudesta on tehty kansainvälisesti, sekä tunnistaa tutkimustiedon perusteella tiedossa olevat eläinten lääkehoidon keskeisimmät riskitekijät. Hypoteesina on, että kansainvälistä tutkimustietoa aiheesta on vähän, ja että lisää tutkimusta tarvitaan eläinten lääkehoidon riskien kartoittamiseksi sekä lääkitystuvallisuuden parantamiseksi. Tutkielman tutkimusosuus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena kansainvälistä PRISMA-ohjeistusta noudattaen, sekä kerätyn kirjallisen aineiston laadullisena sisällönanalyysinä. Ennen kirjallisuushakua muodostettiin mahdollisimman laajasti aihetta kattavat hakutermit sekä aineiston PICOS-mallia mukailevat sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Kirjallisuushaku toteutettiin neljässä eri tietokannassa, minkä jälkeen aineistoa karsittiin otsikko-, abstrakti- ja koko tekstin tasolla tutkielman tekijän sekä ohjaajan yhteistyönä. Kerätylle aineistolle tehtiin laadullinen sisällön analyysi, jossa aineisto koottiin yhteen tuloksineen ja johtopäätöksineen, minkä jälkeen aineistosta tunnistettiin esille tulleita eläinten lääkehoidon riskitekijöitä. Tunnistettujen riskien analysointi jatkui riskien luokittelulla ylä- ja alaluokkiin kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tutkittavan aineiston koko oli 24 tutkimusta kymmenestä eri maasta. Sisällytetyt tutkimukset jaettiin tyypeittäin neljään eri kategoriaan: yksittäistä lääkityspoikkeamaa kuvaaviin tapaustutkimuksiin, sekä tutkimuksiin turvallisuuskulttuurista, anestesian lääkitysturvallisuudesta ja lääkityspoikkeamista. Laadullisen sisällönanalyysin pohjalta tunnistettiin seuraavat eläinten lääkehoidon riskit: ongelmat kommunikaatiossa, ongelmat toimintakäytänteissä ja johtamisessa, puutteellinen osaaminen ja kokemattomuus, puutteelliset resurssit ja välineet, lääkkeiden ja annostelureittien sekoittuminen, inhimillisen toiminnan rajoitteet sekä puutteellinen turvallisuuskulttuuri. Lääkehoidon haittatapahtumia tiedetään tapahtuvan yleisesti myös eläinten lääkehoidossa, vaikka toistaiseksi tutkimusta yleisyydestä tai keskeisimmistä riskeistä ei ole riittävästi kattavan kansainvälisen kokonaiskuvan saamiseksi. Eläinten lääkitysturvallisuuden riskitekijöiden kartoittamiseksi tarvitaan alan yhteinen haittatapahtumien raportointijärjestelmä, jotta uusien suojauksien kehittäminen pystytään kohdentamaan entistä tarkemmin juuri eläinlääkintäalan tarpeisiin sopiviksi. Tärkeintä eläinten lääkitysturvallisuuden kehittämisessä on useiden ja monipuolisten suojausten samanaikainen käyttö sekä kaikkien eläimiä hoitavien yksiköiden johtoportaiden ajama turvallisuuskulttuuri, joka mahdollistaa sekä ennakoivan riskien hallinnan että tapahtuneista virheistä oppimisen.