Browsing by Subject "elämäntapamuutos"

Ikääntyvän väestön alkoholinkäyttöön on alettu kiinnittää huomiota erityisesti märäksi sukupolveksi kutsuttujen suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä. Tutkimusten mukaan alkoholin kulutus vanhemmissa ikäryhmissä on lisääntynyt samalla kun raittiiden osuus on laskenut. Kokonaiskulutuksen kasvaessa myös alkoholia ongelmallisesti käyttävien määrä lisääntyy. Laadullista tutkimusta tästä kohderyhmästä on vasta vähän. Tässä tutkielmassa tarkastellaan alkoholille annettuja merkityksiä elämäntapojen muutosta tavoittelevien yli 55-vuotiaiden henkilöiden näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten alkoholinkäytölle annetut merkitykset muuttuvat elämäntapamuutokseen motivoitumisen prosessissa. Lisäksi tarkastellaan muutokseen motivoivia ja muutoksessa tukevia tekijöitä. Tutkimuksen toimintaympäristönä on Kalliolan setlementin toteuttama ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n tukema kolmivuotinen hanke. Uusi alku -elämäntaparemontti on yli 55-vuotiaille alkoholia runsaasti käyttäville henkilöille suunnattu intensiivinen avokuntoutusjakso, joka koostuu terapeuttisista ryhmätapaamisista, ohjatusta liikunnasta ja yhteisöllisestä toiminnasta. Toimintamallilla tavoitellaan ikääntyvän väestön alkoholihaittojen vähentämistä ja elämänlaadun paranemista. Tutkimus nojaa fenomenologiseen tieteenfilosofiaan ja konstruktivistiseen tutkimustraditioon. Tutkimuksen teoreettis-käsitteellinen osuus rakentuu ikääntyvien alkoholinkäyttöä koskevan aiemman tutkimuksen sekä ongelmallisen alkoholisuhteen ja muutosprosessin tarkastelun varaan. Keskeisiä käsitteitä ovat alkoholi, ikääntyminen, elämäntapa ja merkitykset. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa elämäntaparemonttiin osallistunutta henkilöä, joista viisi oli naisia ja kolme miestä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua narratiivista yksilöhaastattelua ja analyysissä sovellettiin temaattista narratiivista analyysitapaa pääosin aineistolähtöisesti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Minkälaisia merkityksiä alkoholi saa haastateltavien kertomuksissa? 2) Mitkä tekijät ovat kannustaneet elämäntapamuutokseen ja tukeneet sen toteuttamisessa? Tulokseksi saatiin kuusi alkoholin merkityskategoriaa: hauskanpito, sosiaaliset tilanteet, rentoutuminen, lääke masennukseen ja ahdistukseen, potkua ja elämyksiä sekä oman tilan ottaminen. Nämä merkitykset kyseenalaistuivat muutosprosessin aikana. Muutokseen kannustaneita tekijöitä lähestyttiin uhkien ja mahdollisuuksien kautta. Uhkina koettiin runsaan juomisen aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset terveysriskit, ikääntyminen, tunne siitä, ettei ole enää oma itsensä, sekä lähipiirin palaute. Mahdollisuuksina koettiin vahvistuva itsearvostus ja halu pitää itsestä parempaa huolta, huomion kiinnittäminen elämänlaatuun ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä rehellisyys ja halu toimia toisin. Elämäntapamuutosta tukevat tekijät jaettiin neljään kategoriaan, joita olivat yhteys muihin ihmisiin, ammatillinen tuki, arjen rutiinit ja yksilölliset tekijät. Tulosten valossa elämäntapojen muutos on hidas prosessi, joka kytkeytyy merkitysten muuttumiseen. Narratiivisella ja fenomenologisella, ymmärtämiseen pyrkivällä otteella on muutoksessa tukemisessa tärkeä sija. Uusi alku -elämäntaparemontin kaltaiset matalan kynnyksen palvelut ovat erityisen tärkeitä ikääntyville päihteidenkäyttäjille.

Diabeetikoiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Samalla hoitokulut ovat kasvaneet merkittävästi. Paras tapa hillitä kustannusten kasvua on hoitaa diabetesta mahdollisimman hyvin. Näin voidaan ehkäistä myös diabetekseen liittyvien oheissairauksien syntyä. Diabeteksen hoidossa on tärkeää kiinnittää huomiota hoidon jatkuvuuteen ja potilaan hoitoon sitoutumiseen. Apteekin henkilökunnan asema on noussut yhä keskeisemmäksi diabeetikon hoitoon sitoutumisen edistäjänä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, mikä on apteekin farmaseuttisen henkilökunnan rooli diabetespotilaan hoitoon sitouttamisessa, elämäntapamuutosten toteuttamisessa ja niiden pysyvyyden varmistamisessa. Asiaa tarkasteltiin voimaantumisen teorian näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, miten voimaantuminen yksilössä tapahtuu, miten sitä voidaan apteekkineuvonnalla edistää ja mikä on apteekin rooli ulkopuolisena voimaannuttajana. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Mäntyharjun Havu apteekissa ja se on osa laajempaa tutkimusta, jonka päätavoitteena on kehittää ja testata apteekkeihin soveltuva yksilökeskeinen toimintamalli tyypin 2 diabeteksen hoidon tukemiseen. Toimintamalli perustuu säännöllisiin neuvontatapaamisiin apteekissa. Pro gradu -tutkielmaan analysoitavaksi valittiin tutkimusjoukosta (n=19) ne, joilla tapahtui apteekkiohjelman aikana eniten positiivisia muutoksia yksilötasolla sekä elämäntapamittareilla mitatuissa arvoissa että kliinisissä parametreissa (n=4). Kvaliatiivisessa analyysissä käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista lähestymistapaa. Vaikka diabeetikoilla oli tietoa sairaudesta ja elämäntapojen merkityksestä, niin käytännön tasolla jokainen henkilö kaipasi hoitoon ja erityisesti muutosten toteuttamiseen tukea ulkopuoliselta taholta. Apteekin rooli ulkopuolisena voimaannuttajana koettiin erityisen keskeiseksi. Tapaamiset loivat oikeanlaisen ympäristön ja ilmapiirin elämäntapamuutosten toteuttamiseen ja voimaantumisprosessin etenemiseen. Voimaantuminen ruokavaliomuutoksiin oli koko intervention aikana melko nousujohteinen prosessi. Sen sijaan voimaantuminen liikunnalliseen elämäntapaan oli aaltoilevaa. Apteekkitapaamiset sosiaalisena tapahtumana paransivat asiakkaan hoitoon sitoutumista. Asiakas koki, että häntä kohdellaan yksilönä kokonaisvaltaisesti. Voimaantuakseen yksilö tarvitsi aikaa. Vuoden mittaisen intervention aikana voitiin saavuttaa pysyviä muutoksia elämäntapoihin, mikäli yksilöllä itsellään oli halu ja motivaatio sitoutua tukiohjelmaan. Tämä tutkimus osoitti, että tämänkaltaista apteekkiohjelmaa tarvitaan. Nykyisessä kiireyhteiskunnassa ihmiset arvostavat, jos jollakin on aikaa paneutua yksilöön itseensä ja hänen sairautensa hoitoon kokonaisvaltaisesti.