Browsing by Subject "elämäntyyli"

Yksin asuminen on ilmiönä yleistynyt. Viimeaikainen uutisointi ja tutkimukset osoittavat, että nuoret aikuiset haluavat asua erityisesti yksin. Yksin asumiseen liittyvät pääkaupunkiseudulla korkeat asumiskustannukset, jotka rajoittavat muuhun kulutukseen käytettävissä olevien varojen määrää. Kuitenkin yksin asuvat ovat tutkimusten mukaan aktiivisia kaupunkipalvelujen käyttäjiä. He vierailevat kahviloissa ja ravintoloissa useammin kuin muiden kotitaloustyyppien edustajat. Tarkastelen tutkielmassani Helsingissä asuvien 20–28-vuotiaiden yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia yksin asumisesta ja sen vaikutuksista kulutukseen ja talouden järjestelyyn. Lisäksi tarkastelen sitä, liittyykö yksin asumiseen jonnkin erityisen elämäntyylin tavoittelua. Lähestyn aihetta laadullisella tutkimusotteella Keräsin osan aineistosta e-lomakkeella hyödyntäen eläytymismenetelmää ja osan haastattelemalla. Aineistoni koostuu 28 e-lomakevastauksesta sekä neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineiston analyysissa olen käyttänyt teemoittelua. Tutkimuksen mukaan yksin asumiseen liittyy vahva tiedostamaton talouden järjestely, jossa asumisen hinta sovitetaan arkisiin säästöihin. Ruokailu on keskeinen teema, jonka ympärille sekä kulutus että säästäminen kohdistuvat. Yksin syödessä ruokailu on yksipuolista ja välttämätöntä, kun taas seurassa ruokailuun panostetaan ja pidetään tavallisen arjen ylittävänä tapahtumana. Yksin asuvat kuvaavat itseään kuluttajina harkitseviksi ja säästäväisiksi, vaikka talouden seuranta on epäsäännöllistä ja suurpiirteistä. Yksin asumista pidetään normaalina asumismuotona, eikä siihen suoranaisesti liitetä ajatuksia elämäntyylistä. Tutkielma osoittaa, että yksin asumisen keskeisin syy on vapaus toteuttaa itseään ja koettu tehokkuus hallita omaa taloutta. Sosiaalisuus ja sen säätely ovat merkittävä osa yksin asumista. Yksin asujan kulutus kohdistuu elämyksiin ja sosiaalisiin tapahtumiin, joissa ilmennetään omaa identiteettiä ja siten elämäntyyliä.

Vaikka yhteiskuntaluokka on ollut Suomessa vaikea ja latautunut puheenaihe, luokkien ei voi katsoa kokonaan kadonneen tai menettäneen merkitystään. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mobiiliviestintäsovellus Jodelin @rahvaat-kanavalle tuotettua sisältöä luokkien välisten ja sisäisten rajojen määrittelypyrkimysten ilmentymänä. Työ keskittyy erityisesti luokan kulttuurisiin ja moraalisiin ulottuvuuksiin ja sen keskeisen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Pierre Bourdieun distinktioteoria ja Beverley Skeggsin luokkatutkimus. Laadullisen sisällönanalyysin avulla pyritään vastaamaan siihen, millaisten elementtien varassa luokkaa @rahvaat-kanavalla tuotetaan eli ketkä ja millaiset asiat pyritään merkitsemään ”rahvaiksi” ja millä keinoin. Erityisesti analysoidaan niin kutsuttua larppaussisältöä eli roolipelaamista, jossa sovelluksen käyttäjä omaksuu ”rahvaan” roolin ja tuottaa tekstiä ja muuta materiaalia asioista ja tyylillä, joita pitää ”rahvaana”. Aineisto on rikasta ja mahdollistaa muun muassa sukupuoleen, koulutukseen, työmarkkina-asemaan, asenteisiin, päihteidenkäyttöön, ihmissuhteisiin, estetiikkaan ja kieleen liittyvien elementtien tarkastelun. Analyysi osoittaa, että ”rahvaus” on kanavan kontekstissa erityisesti moraaliin ja makuun kytkeytyvä ilmiö: se yhdistyy sivistyksen puutteeseen, takapajuisuuteen, taitamattomaan taloudenpitoon ja muiden kustannuksella elämiseen, runsaaseen päihteiden käyttöön, löyhään seksuaalimoraaliin, ihmissuhteiden jännitteisiin, välinpitämättömään asenteeseen muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa kohtaan sekä eksessiivisyyteen ja huonoon makuun. Tutkimus vahvistaa aikaisemman, niin Suomessa kuin muualla tehdyn tutkimuksen tuloksia. Se osoittaa, että suomalaisessa keskustelussa on samoja piirteitä kuin perinteisempänä luokkayhteiskuntana pidetyssä Isossa-Britanniassa. Työväenluokkainen henkilöys ja kulttuuri määrittyvät varsin ongelmallisiksi, ja laajalle levitessään tällainen diskurssi voi vaikuttaa jopa sosiaalipolitiikkaan. Larppaamisen tutkiminen tuo myös uusia mahdollisuuksia luokkaerontekojen ymmärtämiseen. Siinä voi ajatella olevan kyse paitsi työväen- tai alaluokan ja keskiluokan välisen rajan määrittelystä myös keskiluokan sisäisten erojen tuottamisesta: larppaaminen on eräänlaista kilpailua työväenluokkaisen rekisterin hallinnasta, jonka avulla keskiluokkainen subjekti voi kerryttää itselleen arvoa ja erottautua siten myös keskiluokan massasta.

Tarkastelen tutkielmassani nuorten kuluttajien asumistoiveita, asumiseen liittyvien arvostusten muodostumista ja asunnon hallintamuodon valintaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu asumispreferenssejä, asumisen valintoja sekä asunnon hallintamuotoja eli vuokra- ja omistusasumista tarkastelevista tutkimuksista. Tutkimuksen kohteena ovat nuoret kuluttajat, joista suuri osa on erilaisia elämänmuutoksia sisältävässä elämänvaiheessa. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on toteutettu elo- marraskuussa 2018. Eri puolilla Suomea asuvat haastateltavat olivat iältään 18–27-vuotiaita. Haastatteluaineisto on analysoitu käyttämällä teemoittelua ja tyypittelyä. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa erityisesti asumistoiveiden osalta. Nuoret toivovat asumiseltaan asunnon hyvää sijaintia ja kulkuyhteyksiä, siistiä ja rauhallista asuinympäristöä, hyväkuntoista asuntoa ja kohtuullista hintaa. Vuokra-asuminen on väliaikaisissa ja muuttuvissa elämäntilanteissa itsestään selvä valinta, mutta suurin osa nuorista tavoittelee omistusasuntoa vakiinnuttuaan pääasiassa sen taloudellisen järkevyyden vuoksi. Osalle taas omistusasunto ja asuntovelallisuus tuntuu liian sitovalta, koska se edellyttäisi elämän suunnittelua ja vakiintumista. Asumiseen liittyvät arvostukset ja ajatusmaailma muodostuvat kuluttajaksi sosiaalistumisen prosessissa yhteiskunnallisten ja kulttuuristen rakenteiden ja normien, perheen, kavereiden ja median myötävaikutuksesta. Perinteisten elämänkaariodotusten mukaan ei kuitenkaan koeta olevan pakko elää. Nuorten elämäntyylejä ja kulutustapoja tarkastelemalla olen muodostanut kolme kuluttajatyyppiä, jotka eroavat toisistaan asumisen ja muun kulutuksen suunnitelmallisuuden, vakiintuneisuuden, elämäntavoitteiden, arvojen ja osaltaan asumistoiveiden toteuttamismahdollisuuksien suhteen. Suunnitelmalliselle asumisen kuluttajalle omistusasuminen näyttäytyy vuokra-asumista parempana vaihtoehtona, kun taas spontaanille asumisen kuluttajalle vuokra-asuminen on ensisijainen valinta. Muista riippuvaiselle asumisen kuluttajalle valinnan mahdollisuudet asumisen suhteen ovat rajattuja ja asumisratkaisut tuotetaan ulkoapäin.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten minimalistinen elämäntyyli näkyy kuluttajien arjessa ja millaisia ajattelutapoja minimalistiseen elämäntyyliin liittyy. Tutkimuksen kohderyhmä kyseenalaistaa kulutukseen ja tavaroihin perustuvan elämäntyylin. He pyrkivät luonnostaan tai tietoisesti muuttamaan omaa kulutustyyliään tai ainakin tarkastelevat sitä kriittisesti. Tutkittavat ovat sisäistäneet ajatuksen minimalistisesta elämäntyylistä, mikä näkyy heidän tapanaan elää arkielämää ja tehdä valintoja yhteiskunnassa. Minimalistisen elämäntyylin voidaan nähdä olevan yksi elämäntyyliratkaisu kulutuksen kohtuullistamisen keskustelussa. Tutkimuksen laadullisena tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimusaineisto koostuu 11 haastattelusta, jotka on toteutettu joulukuussa 2017. Haastattelujen kohderyhmänä ovat minimalistiseen elämäntyyliin pyrkivät ja siitä kiinnostuneet henkilöt. Haastattelujen ja aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla selvitetään kuluttajien näkemyksiä minimalismin ilmiöstä ja tarkastellaan kohderyhmän elämäntyyliä sekä kulutustottumuksia. Haastateltavien arjen käytäntöjen ymmärtäminen on hyödyllistä kulutustottumusten ja elintapojen muutospyrkimysten kannalta, kun tavoitteena ovat entistä kestävämmät kulutusmallit. Tutkimuksessa selviää, että minimalismi on kokonaisvaltainen elämäntyyli. Siinä arvostetaan ylimääräisen kulutuksen vähentämistä ja turhan epäjärjestyksen karsimista. Tätä toteutetaan erilaisten arjen käytäntöjen avulla. Minimalistiseksi koetut elämäntyylit vaihtelivat haastateltavien välillä järkevien kulutusvalintojen tekemisestä radikaaleihin elämäntyylimuutoksiin – aina kodin sisustusvalinnoista uusien tavaroiden ostamisen lopettamiseen. Kaiken kaikkiaan minimalismilla tavoitellaan hyvinvointia, tasapainoa ja arjen hallintaa. Tutkimus osoittaa myös, että minimalismi ei ole totaalikieltäytymistä materiasta. Tärkeäksi koettiin kuluttaa resursseja kohtuullisesti vain sen verran kuin tarvitsee.