Browsing by Subject "epäselvyyssääntö"

Tutkielmassa tarkastellaan vakuutusehtojen epäselvyyttä, siitä aiheutuvia ongelmatilanteita sekä keinoja puuttua epäselvien ehtojen laadintaan. Pääteesi on se, että vakuutusehtojen tulee olla selkeitä ja ymmärrettäviä. Tätä perustelee niin kuluttajansuoja kuin yleinen sopimuskäytäntö ja hyvä vakuutustapa. Epäselvien ehtojen laadinta on sanktioitu lainsäädännössä. Käytännössä vakuutusehtoihin liittyy edelleen paljon epätietoisuutta, vaikeita termejä ja monimutkaisia ehtoja. Vakuutusehdot ovat osa vakuutussopimusta ja ne määrittävät vakuutustuotteen sisällön. Vakuutusehdoista aiheutuu kuitenkin haittoja yksittäisen vakuutuksen hakijan kannalta. Niiden epäselvyys vaikeuttaa vakuutukseen tutustumista ja vakuutuksen vertailua. Vakuutuksenottaja ei tällöin välttämättä tiedä, mitä vakuutus oikeastaan sisältää. Näihin ongelmiin tulisi puuttua ja keino poistaa vakuutusehtoihin liittyvää epäselvyyttä on laatia vakuutusehdot uudelleen niin, että ehtojen muotoiluun kiinnitetään erityistä huomiota. Oikeudellista muotoilua eli legal designin metodeita käyttämällä vakuutusehtojen rakennetta ja ymmärrettävyyttä saisi parannettua huomattavasti. Uudelleenmuotoilua perustelisi niin kuluttajansuoja kuin hyvä vakuutustapa. Myös lainsäädännöstä on saatavissa normatiivista tukea, sillä sopimusehtodirektiivissä edellytetään, että sopimusehdot laaditaan selkeästi ja ymmärrettävästi. Vakuutussopimuslaki sekä kuluttajansuojalaki tarjoavat kuluttajavakuutuksenottajalle pakottava suojaa niin vakuutusten markkinointiin ja vakuutusehtoista tiedottamisen kannalta. Vakuutussopimuslakiin on kirjattu laajoja tiedonantovelvollisuuksia epäselvyyden ja epätietoisuuden poistamiseksi. Monet oikeustapaukset liittyvätkin kysymykseen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä. Tiedonantovelvollisuuden merkityksen kasvaessa entisestään herääkin kysymys, miten se vaikuttaa epäselvien vakuutusehtojen tulkintaan. Laaja tiedonantovelvollisuus tarkoittaa parempaa oikeussuojaa, mutta se myös velvoittaa kuluttajaa tutustumaan annettuihin tietoihin vakuutusta otettaessa. Mikäli vakuutuksenottajalle on nimenomaisesti informoitu esimerkiksi rajoitusehtojen sisällöstä, ei tämä voi enää vedota ehtoa koskevaan epäselvyyteen jälkikäteen. Vakuutuk-senantajan tiedonantovelvollisuuksilla on epäselvyyden poistava vaikutus yksittäisen vakuutussopimuksen osalta. Epäselvyys voidaan ratkaista myös tulkinnalla. Sanamuodonmukaista tulkintaa voidaan pitää lähtökohtana, ja jos epäselvyys ei ole ratkaistavissa pelkästään sen perusteella, tulee epäselvyys ratkaista epäselvyyssäännön nojalla. Epäselvyyssääntöön liittyy tulkinnanvaraisuutta, eikä sen sisältö ole tarkkarajainen. Sitä ei olekaan sovellettu ainoana tulkintasääntönä epäselvyystilanteissa. Muina tulkintatapoina epäselvyyden osalta on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä mainittu niin vahingosta hyötymisen estävä ajattelu sekä objektiivinen tulkinta. Kohtuuttomuuden osalta vakuutusehtojen sovitteluvaatimus on korkeimmassa oikeudessa hyväksytty että hylätty. Kohtuuttomuutta koskevat ratkaisut ovat yksittäistapauksia, mutta niiden perusteluista on löydettävissä samankaltaisuuksia. Ratkaisuissa on tuotu esiin rajoitusehdon vaikutus vakuutuksenottajan vastuuseen ja sen kautta vakuutuksen hintaan ja saatavuuteen. Korkeimman oikeuden mukaan sovittelu tällaisessa tapauksessa, jossa vakuutusturva laajenisi yli sen mistä on sovittu, tulee suhtautua pidättyväisesti. Samaa perustelutapaa on noudatettu myös Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä.