Browsing by Subject "eri-ikäisrakenne"

Suomen metsät toimivat yleensä hiilinieluna, mutta avohakkuun jälkeen metsä muuttuu hiilen nettolähteeksi usean vuoden ajaksi. Käyttämällä jatkuvaa kasvatusta metsä säilyy jatkuvasti peitteisenä ja näin vähennetään metsämaassa tapahtuvia, hakkuiden aiheuttamia muutoksia, jotka lisäävät hajotusnopeutta ja kasvattavat maaperän hiilidioksidipäästöjä. Tässä tutkimuksessa mitattiin metsämaan hiilidioksidivuon suuruutta eri- ja tasaikäisrakenteisissa kuusikoissa, maastoon sijoitetuilla pysyviltä mittauspisteiltä kesän 2013 aikana. Aineisto kerättiin Metlan ERIKA koealoilta Latokartanon palstalta Lapinjärveltä. Koealoina toimi kaksi jatkuvan kasvatuksen koealaa Lap01 (lehto) ja Lap13 (MT), sekä vertailuna avohakkuuala (Lehto) ja tasaikäinen varttunut kuusikko (MT). Jatkuvan kasvatuksen koealoille sijoitettiin 14 mittauspistettä/koeala, jotka jaettiin valo- ja varjopisteisiin. Avohakkuualalle ja tasaikäiselle kuusikolle sijoitettiin 10 kaulusta molemmille. Hiilidioksidivuon lisäksi mittauspisteiden maaperän lämpötilaa ja kosteutta seurattiin ja kaikilta pisteiltä kerättiin maaperänäytteet. Koealojen kenttäkerrokselle tehtiin myös kasvillisuuskartoitukset. Tulosten perusteella selvitettiin eroaako jatkuvan kasvatuksen metsä tasaikäisrakenteisesta metsästä. Hiilidioksidivuon suuruus koko kesän keskiarvona oli korkein avohakkuualalla: 0,234 mg/m2/s, jatkuvan kasvatuksen koealoilla Lap01 ja Lap13 keskiarvot olivat: 0,197 ja 0,171 mg/m2/s ja pienin vuokeskiarvo mitattiin tasaikäisellä koealalla: 0,142 mg/m2/s. Jatkuvan kasvatuksen- ja vastaavien ravinteisuusluokkien tasaikäisrakenteisten koealojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa hiilidioksidivuon suuruudessa. Jatkuvan kasvatuksen koealojen valopisteiltä vapautui huomattavasti enemmän hiilidioksidia kuin varjopisteiltä. Maaperän lämpötilan ja kosteuden osalta jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäisrakenteisten koealojen välillä ei myöskään ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Maaperän lämpötilan ja kosteuden suhdetta maaperän hengitykseen tarkasteltaessa havaittiin että hiilidioksidivuo kasvoi lineaarisesti lämpötilan kasvaessa. Maaperän kosteuden kasvaessa hiilidioksidivuo kasvoi aluksi nopeasti, mutta tasaantui pian. Jatkuvalla kasvatuksella ei voida välttää maaperästä tulevaa hiilidioksidivuopiikkiä hakkuiden jälkeen, mutta koska valo- ja varjopisteiden maaperän hengityksen suuruudessa on iso ero, voidaan epäillä, että jatkuvan kasvatuksen alaisen metsikön maaperän hiilidioksidipäästöihin pystytään vaikuttamaan säätelemällä hakkuiden laajuutta. Eri-ikäisrakenteisen metsän maaperän hengityksestä kaivattaisiin lisää tutkimustietoa, tulevaisuudessa olisi tärkeää selvittä hiilidioksidivuon käyttäytymistä pitkällä aikavälillä ja selvittää maaperän hiilivarastojen kehitys useamman hakkuukerran jälkeen jatkuvan kasvatuksen metsässä.

1950-luvulta alkaen metsätalous Suomessa on nojautunut tasaikäisrakenteisuuteen. Asenneilmapiiri on sittemmin muuttunut kohti vapaampaa metsien käsittelyä, minkä myötä metsälakia muutettiin vuoden 2014 alussa. Uudistettu laki vastaa paremmin metsänomistajien erilaisiin tarpeisiin mahdollistaen aiempaa vapaamman metsien käsittelyn, kuten eri-ikäisrakenteeseen perustuvan metsänhoidon ja poimintahakkuut. Poimintahakkuiden korjuuolosuhteet poikkeavat tasarakenteisista metsistä ja tutkimustieto aihepiiristä on niukkaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan puuston määrää ja rakennetta ennen hakkuuta ja hakkuun jälkeen, poistuman määrää, laskennallisesti korjuun tuottavuutta ja kustannuksia sekä korjuujälkeä. Aineisto koostuu kahdeksasta loppuvuodesta 2012 mitatusta metsiköstä, joissa oli tehty poimintahakkuu kahden edellisvuoden aikana. Poistuma mallinnettiin kantojen perusteella. Tasarakenteisia metsiä kuvaava vertailuaineisto määritettiin Motti-simulaattorilla. Puuston pohjapinta-ala kohteilla ennen hakkuuta oli 19,0 - 29,7 m2 ha-1 ja tilavuus 157 - 285 m3 ha-1, hakkuun jälkeen vastaavasti 6,6 - 14,3 m2 ha -1 ja 46 - 121 m3 ha-1. Hakkuupoistuma oli 110 - 231 m3 ha-1 ja poistuman keskijäreys 251 - 410 dm3. Laskennallinen korjuukustannus oli 9,9 - 12,4 € (m3)-1 ja keskiarvo 10,9 € (m3)-1. Kun vertailumetsiköiden koko kiertoajan keskimääräinen korjuukustannus oli 9,8 € (m3)-1, on tämän tutkimuksen valossa poimintahakkuu noin 10 % kalliimpaa kuin tasaikäisrakenteisissa metsissä tehtävät hakkuut keskimäärin. Lainsäädännön määritelmän mukainen puustovaurioiden määrä oli 1,8 - 11,2 % ja keskiarvo 5,7 %. Taimien määrä oli 560 - 2597 kpl ha-1, mutta niiden tilajakauma oli epätasainen. Näiden tulosten valossa poimintahakkuut tarjoavat kertymän määrän ja keskijäreyden puolesta hyvät edellytykset kannattavalle puunkorjuulle, joskin asiaan sisältyy lukuisia epävarmuustekijöitä. Korjuuvaurioihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.