Browsing by Subject "etiikka"

Syftet med denna studie är att genom data-analys triangulation undersöka socionomstuderandes svar på ett yrkesetiskt dilemma av omsorgsetisk natur. Samplet består av 32 socionomer i början av sina studier som har svarat på ett hypotetiskt dilemma om hur de skulle bemöta en ung kvinna som ber om råd i en mycket svår situation. De huvudsakliga teoretiska utgångspunkterna för detta arbete är ECI (Ethic of Care Interview) som utvecklats av Eva Skoe som metod för att undersöka omsorgsetik, samt Osers och Althofs teori om diskursiva problemlösningsmetoder bland professionella. Som grundläggande teorier för all modern forskning om människans moralutveckling, presenteras också Carol Gilligans och Lawrence Kohlbergs teorier samt den huvudsakliga kritiken dessa bemött. Carol Gilligan är den som ursprungligen presenterade tanken om att det finns två olika typer av moraliskt tänkande där omsorgsetik är mer typisk för kvinnor och rättviseetik är mer typisk för män. Den första delen av analysen är en innehållsanalys där svaren på det yrkesrelaterade dilemmat på olika ECI stadium jämförs med varandra. Poängsättningen i ECI har varit grunden för denna analys. Den andra delen av analysen är en deduktiv teoribunden analys, där jag undersökt i fall Osers och Althofs modell om problemlösningsstrategier även går att tillämpa på ett yrkesetiskt dilemma. Slutligen tar jag också ställning till dessa två teoriers kompatibilitet. Resultatet visar att eleverna har svarat aningen sämre på det yrkesetiska dilemmat än vad deras allmänna ECI stadium är. Detta kan bero på att de är i början av sina studier men också på det allmänna klimat som råder inom socialbranschen. Teorin om diskursiva problemlösningsstrategier går inte heller att tillämpa på detta yrkesetiska dilemma, eftersom den hypotetiska klientens självbestämmanderätt gör en diskursiv lösning omöjlig. Till följd av detta har jag skapat en ny modell som baserar sig på 6 kategorier utgående från de faktorer de intervjuade lyfter fram som de viktigaste i den professionellas möte med klienten. Eftersom den nya modellen inte är hierarkisk, kan de två teorierna inte jämföras med varandra på så sätt att högre ECI nivå skulle innebära en viss typ av problemlösningsstrategi.

Emmanuel Levinas on ranskanjuutalainen filosofi, jonka filosofia keskittyy etiikkaan ja toisen kohtaamiseen. Tämä pro gradu keskittyy Levinaksen estetiikkaan, joka on riippuvainen hänen ”ensimmäisestä filosofiastaan”, eli etiikasta. !Työn tutkimuskysymykset ovat Kuinka Levinaksen estetiikka on muodostunut sekä kuinka Mark Rothkon Seagram Murals-maalauksia tulisi arvioida Levinaksen estetiikan pohjalta. Tämän lisäksi työ pohdiskelee juutalaisen filosofian mahdollisuutta ja fiosofian luonnetta. !Pro gradussa arvioidaan ensin Levinaksen laajempaa filosofiaa feministisen dekonstruktion avulla, joka paljastaa filosofian näennäisen rationaalisuuden ja Levinaksen naisvihamielisen paikantumisen. Tämän jälkeen gradussa arvioidaan Levinaksen estetiikkaa ja pohditaan Levinaksen estetiikan rajoja ensin tarkastelemalla Levinaksen argumenttien koherenttiutta hyväksikäyttäen Jacques Derridan kuva — merkki-analyysia, ja tämän jälkeen soveltamalla feministisen dekonstruktion paljastamia ongelmia spesifisti estetiikkaan. Lopuksi analysoin Mark Rothkon The Seagram murals-maalauksia käyttäen Levinaksen estetiikkaa, sekä vertaan sitä Rothkon omiin kirjoituksiin. !Tämä työ tulee siihen tulokseen, että Levinaksen etiikka sekä estetiikka pohjaa juutalaisuuteen, ja näin ollen on oikeutettua puhua juutalaisesta filosofiasta. Levinaksen etiikkaa kuitenkin heikentää hänen naisvihamielisyytensä, joka heikentää hänen esteettisiä argumenttejaan. Levinaksen pohjalta Rothkoa ja hänen töitään tulisi arvioida mukavuustuotteena, joka ei kuitenkaan täytä Levinaksen eettisen toiminnan määreitä.

Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten naisten kokemuksia synnyttämisestä doulan eli synnytystukihenkilön tukemana. Suomessa synnytys tapahtuu yleensä sairaalassa kätilön avustamana. Nykyään yhä useampi synnyttäjä haluaa tuekseen myös doulan mahdollisen puolisonsa tai muun tukihenkilön lisäksi. Doulatoiminta on kasvattanut suosiotaan Suomessa erityisesti 2010-luvulla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä merkitys doulalla on synnyttäjälle ja onnistuneen synnytyskokemuksen muodostumiselle sekä tarkastella, kuinka doula vaikuttaa synnytyksen sosiaaliseen kenttään ja laajemmin suomalaiseen synnytyskulttuuriin. Tutkielma osallistuu syntymän ja lääketieteellisen antropologian keskusteluihin tiedon ja vallan kytköksistä teknologisoituneissa sairaalasynnytyksissä tarkastelemalla, kuinka doulat sijoittuvat osaksi synnytyksen sosiaalista kenttää. Lisäksi tutkielma pohtii synnytyksen eettistä ulottuvuutta tarkastelemalla doulan merkitystä synnyttäjälle Michel Foucault’n moraalifilosofian kautta. Synnyttäjän toimijuus ja sen muodostumista vahvistavat sekä rajoittavat tekijät ovat myös tutkielmassa keskeisessä osassa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan laajemmin doulan vaikutusta suomalaiseen synnytyskulttuuriin performatiivisuuden käsitteen kautta. Tutkielman tarkoitus on laajentaa doulien antropologinen tutkimus myös Suomen kontekstiin sekä laajentaa tällä hetkellä varsin niukkaa syntymän yhteiskuntatieteellistä tutkimusta Suomessa. Tutkimus on toteutettu pääosin eteläisessä Suomessa lokakuun 2017 ja helmikuun 2018 välillä. Tutkimuksen aineisto koostuu neljän doulan ja kolmentoista doulan tukemana synnyttäneen naisen stukturoimattomista keskustelunomaisista haastatteluista sekä havainnoinnista doulaillassa pääkaupunkiseudulla. Tämän lisäksi tutkimusta varten on seurattu sosiaalista mediaa, erilaisia nettisivuja sekä uutisointia synnytyksestä ja doulista. Tutkimus toteutettiin antropologiselle tutkimukselle ominaisen grounded theory -menetelmän avulla, joka tarkoittaa, että tutkielman teoreettinen viitekehys valittiin aineiston ohjaamana. Tutkielmassa analysoidaan synnytystä etiikan linssin kautta. Tällöin doula näyttäytyy synnyttäjän itseen kohdistuvana käytäntönä, eli minäteknologiana, jonka avulla tämä pyrkii saavuttamaan aktiivisen asenteen synnytystä kohtaan raskauden ja synnytyksen aikana. Doula myös auttaa synnyttäjää saavuttamaan vahvemman toimijuuden tunteen ja parantaa näin tämän synnytyskokemusta. Toimijuus ilmenee aina yksilösubjektin suhteessa yhteiskuntarakenteeseen, joten tutkielmassa tarkastellaan myös sosiaalista todellisuutta, jossa synnytys tapahtuu. Synnytys tapahtuu useimmiten sairaalassa, ja siihen liittyy tiedon ja vallan aspekteja. Doula vaikuttaa myös tähän sosiaaliseen kenttään haastamalla biolääketieteellistä tietoa ja siitä johdettuja käytäntöjä ainoana auktoritatiivisena tietona synnytyksessä. Doula vahvistaa diskurssillaan ja toiminnallaan synnyttäjän asiantuntijuutta ja tämän kehollisen tiedon merkitystä yhtä tärkeänä tiedon tapana biolääketieteellisen tiedon rinnalla. Näin doula voi joissakin tapauksissa toimia myös resistanssin muotona. Doulat myös muokkaavat ajatuksia synnytyksestä ja synnyttäjästä. Erityisesti doulaillat toimivat areenana edistää vaihtoehtoista synnytyskulttuuria performatiivisen diskurssin kautta. Doula sijoittuu vaihtoehtoisen tai perhelähtöisen synnytysmallin ja sairaalan biolääketieteellisen synnytysmallin välimaastoon. Tämä antaa tilaisuuden toimia välittäjänä synnyttäjän toiveiden ja tarpeiden sekä sairaalamaailman välillä, mikä vaikuttaisi parantavan synnytyskokemusta. Kyseinen positio tarjoaa myös mahdollisuuden muokata suomalaista synnytyskulttuuria tuomalla vaihtoehtoista synnytysmallia sairaalan seinien sisäpuolelle. Tutkielma toteaa, että doula vaikuttaa synnytyksen sosiaaliseen kenttään ja laajemmin suomalaiseen synnytyskulttuuriin. Lisäksi se esittää, että syntymää tutkittaessa olisi syytä tarkastella myös sen eettisiä ulottuvuuksia. Tarkastelemalla synnytystä eettisenä toimintana ja doulaa synnyttäjän itseen kohdistuvana käytäntönä, eli minäteknologiana, voidaan ymmärtää paremmin sitä, miksi monet synnyttäjät kokevat doulan palkkaamisen merkityksellisenä. Tutkielma väittää, että yksi osa onnistunutta synnytyskokemusta on synnyttäjän tunne aktiivisesta toimijuudesta, ja tämän muotoutumisessa ja vahvistamisessa doulalla on keskeinen rooli.

Tarkastelen tutkielmassani saksalaissyntyisen holokaustin jälkeisen filosofin Hans Jonasin filosofista antropologiaa. Esittelen aluksi Jonasin filosofian peruselementit: biologian eksistentialistisen tulkinnan, ontologiaan kietoutuvan etiikan, vastuun imperatiivit sekä edellisiä täydentävän teologian. Jonasin mukaan tieteen ja teknologian räjähdysmäinen kehitys on muuttanut ihmistä ja tämän suhdetta ympäristöönsä pysyvästi. Aiempi etiikka, joka oli ollut suhteessa tekojen nähtävissä oleviin seurauksiin, ei kykene vastaamaan oman aikamme ja tulevaisuuden haasteisiin. Kysyn, mikä on Jonasille ihminen ja miten hänen ihmiskäsityksensä perustelee tuntemattomaan tulevaisuuteen ja syntymättömiin sukupolviin kohdistuvat vastuun vaatimukset. Jäsennän Jonasin filosofista antropologiaa hyödyntämällä filosofi Heikki Kanniston luomaa nelitahoista mallia, jonka ulottuvuudet ovat essentialistinen, naturalistinen, eksistentialistinen sekä kulturalistinen ihmiskäsitys. Analysoin Jonasin ajattelua lukemalla kriittisesti hänen ihmiskäsitystänsä konkretisoivia kirjoituksia. Esseissään Jonas pureutuu ihmisyyttä universaalisti yhdistäviin artefakteihin, tanatologiaan, bioetiikkaan sekä vallitsevaan arvotyhjiöön. Tekstien kautta aukeaa kokonaiskuva hänen filosofisesta antropologiastaan ja ihmisyyden ideasta. Tutkielmani määrittää Jonasin ontoteologiseksi naturalistiksi. Jonasin ajattelun perustana toimii emergentti naturalismi ja holistinen ajatus metaboliasta kaikkia eläviä organismeja yhdistävänä tekijänä. Naturalismi ei kuitenkaan riitä selittämään ihmisen erityisyyttä kielen ja symbolien käyttäjänä, oliona, jonka vastuulle Jonasin ajattelussa lankeaa koko luomakunnan tulevaisuus. Jonas kiinnittyy Kanniston jäsennyksessä vahvimmin kulturalismiin, jolloin hänen ajattelunsa lähestyy filosofista humanismia. Jonasin ihmistä sitoo velvoittava etiikka: vapauden ja vastuun suhde on hänelle luovuttamaton osa ihmisyyttä. Jonasin ajattelun monipuolisuutta ja omintakeisuutta kuvaa hänen vaivaton liikkumisensa Kanniston kentän eri alueilla. Pohdinnassa asetan Jonasin ihmiskäsityksen dialogiin oman aikamme eettisten haasteiden kanssa. Fokus on transhumanismissa, bioetiikassa sekä tekoälyssä. Vaikka Jonas on ennakoinut monia nyttemmin realisoituneita kehityskulkuja, hänen filosofinen antropologiansa päätyy jännitteiseen positioon monien aikamme ilmiöiden kanssa. Pyrin avaamaan jännitteiden juurisyitä. Kiinnitän huomioni myös Jonasin teologiaan ja sen ristiriitaiseen teodikea-suhteeseen.

Goals: The purpose of this study was to find out how to ethically sensitively persons working in the financial business self-evaluate themselves. The study also wanted to find out if there are any differences between men and women in their ethical sensitivity. The theoretical background for the thesis is about four moral components by James Rest, Muriel Bebeau and Darcia Narvaez (1999), of which an ethical sensitivity was studied in this work in more detail. Methods: The study was conducted by quantitative research method, and the data were collected in August 2015 from a metropolitan area banking group. Offices located in Helsinki, Espoo, Vantaa and Kauniainen. The responses were collected through a e-form, which was answered by 183 people. 77.6% of respondents were women (N = 142) and men 22.4% (N = 41). Ethical sensitivity was measured by ESSQ - meter (Tirri, Nokelainen 2007, 2011), which consisted of 28 statements, which were answered by a 5-point Likert scale (1 = strongly disagree ... 5 = strongly agree). From these 28 ESSQ - meter statements were formed by seven different factors, whose reliability was measured by Cronbach's alpha. The averages of the results were examined with the T-test. Results and conclusions: Bank employees have been assessed by the highest ethical sensitivity areas ESSQ_2 and ESSQ_3, those averages are ESSQ_2 = 4.2199 and ESSQ_3 = 4.1680. The lowest average received ESSQ_7 = 3.4781. Between the sexes, there was in the average differences, but they did not differ from each other statistically significant, as only in the two areas. Generally speaking the ethical sensitivity of the financial business could be slightly higher, although the results are not very disturbing.

Maisterintutkielmassani tutkin Iris Uurron romaanin Kypsyminen (1935) päähenkilöiden Laurin ja Marian suhdetta filosofi Emmanuel Levinasin etiikan ja siihen pohjautuvan kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Päätutkimuskysymykseni on, miten päähenkilöiden välinen suhde jäsentyy levinaslaisen etiikan näkökulmasta. Selvitän, mistä päähenkilöiden yhteys rakentuu ja miten suhde muuttuu teoksen aikana. Pyrin myös hahmottelemaan, mitä romaani sanoo ihmissuhteen etiikasta. Käytän Emmanuel Levinasin käsitteitä Uurron henkilöhahmojen ja erityisesti Laurin ja Marian suhteen analyysiin. Työni kannalta tärkeimmät käsitteet Levinasilta ovat subjekti, toinen, hyväily, aistillisuus, kasvot, sanominen ja sanottu. Hypoteesini on, että Uurron teoksen eetos rakentuu henkilöhahmojen välisissä suhteissa. Oletukseni on, että teoksessa eettistä asennoitumista rakentavat temaattisen sisällön lisäksi kerronnalliset ratkaisut, kuten esimerkiksi näkökulmakerronta ja puheen esittämisen tavat. Tutkielmani osoittaa, että Uurron teoksesta on löydettävissä Levinasin etiikkaan pohjautuvan kirjallisuudentutkimuksen avulla moniulotteisempia eettisiä näkökulmia kuin ensivilkaisulta voisi ajatella. Luentaani Marian henkilöhahmosta levinaslaisena toisena rakentavat etäisyyden ja vierauden kuvaukset, jotka syntyvät Laurin näkökulman hallitsevuudesta teoksessa ja Marian sijoittumisesta Laurin tiedon ulottumattomiin. Tulkitsen Laurin olevan Mariaa odottaessaan levinaslainen subjekti, joka on tällöin suuntautuneena tätä kohti. Katson Laurin ja Marian välisen yhteyden rakentuvan kosketuksen ja ruumiillisuuden varaan, ja luen teoksessa esiintyvää käsien motiivia yhteyden toivetta ilmaisevana levinaslaisena hyväilynä. Kypsymisessä ruumiillisuus auttaa toistuvasti luomaan yhteyden Laurin ja Marian välille, mikä vahvistaa tulkintaa ruumiillisuuden merkityksestä Uurron tuotannossa. Laurin kiinnittyminen Mariaan suhteen mahdottomuudesta huolimatta näyttäytyy levinaslaisten kasvojen velvoittavuutena, ja etääntymisen konkretisoivalle eronhetkelle on mahdollista löytää useampia tulkintoja. Kypsymisessä kerrontatilanteiden vaihdokset rikkovat Laurin hallitseman näkökulman ja vaikutelman suhteen luonteesta ja paljastavat Marian käsityksen suhteen mahdottomuudesta. Teoksesta nouseva kritiikki kohdistuu avioliittoinstituutioon ja porvarilliseen omistusmoraaliin, mikä paikantuu kontrasteihin niin Laurin omistamattomuuden ihanteen ja rouva Pallaan tarrautuvan omistamisen kuin Laurin ja Marian suhteen elossapysymisen ja Pallaiden avioliiton hajoamisen välillä. Teoksen maailmassa vapaus ja omistamattomuus näyttäytyvät eettisinä ihanteina, ja niiden toteutuminen teoksen rakkaussuhteissa vaikuttaa vähintäänkin haastavalta.

Tiivistelmä - Referat Tutkielmani lähtökohtana oli Levinasin käsitys filosofiasta eettisenä metafysiikkana. Tutkimuksessani vertasin Levinasin käsitystä eettisestä toisen ihmisen kasvojen kohtaamisesta hänen käsitykseensä eroottisesta kohtaamisesta. Tutkielmani metodina oli systemaattinen analyysi. Tutkin Levinasin ajattelua erityisesti tarkastelemalla käsitteiden ja niiden suhteiden kehitystä teoksessa Totaliteetti ja Äärettömyys. Levinas asettaa teoksessaan ihmisen olemassaolon perustaksi Toisen ihmisen eli Äärettömän Idean kohtaamisen. Subjektin olemassaolon perusta on metafyysinen Halu, joka suuntautuu äärettömästi Toiseen. Sekä eettinen että eroottinen suhde edellyttävät, että on olemassa erillinen subjekti, joka kohtaa Toisen. Subjektilla on oma sisäinen maailma, johon hän voi toivottaa toisen tervetulleeksi ja joka mahdollistaa subjektin vastuullisuuden. Subjektin sisäinen maailma perustuu siihen, että hän elää jostakin eli nauttii maailman objekteista. Nautinto eli eläminen jostakin kuvastaa intentionaalisuutta, jossa olemuksellisesti toiset eli objektit muuttuvat samaksi eli osaksi minää. Maailma samassa muodostuu subjektin kielellisistä käsitteistä. Erillinen subjekti voi kohdata Toisen ihmisen ja kasvot. Eettisessä suhteessa kasvot ilmaisevat subjektille äärettömän eettisen velvoitteen. Kasvot ovat suhteessa subjektiin täysin ulkopuoliset ja transsendentit. Eroottinen suhde suuntautuu feminiineihin kasvoihin. Subjekti nauttii eroksessa immanentisti kasvoista, mutta toisaalta subjektin eroksessa kohtaamat feminiinit kasvot kuvastavat aina transsendenssia ei-vielä-olevaa. Tutkielman keskeinen tulos oli, että toisen ihmisen kasvot saavat eettisen merkityksensä hedelmällisyyden kautta. Eettinen suhde ei kuvasta subjektin täyttä transsendenssia, mutta eroksen avulla syntyvä hedelmällisyys kuvastaa. Hedelmällisyydessä syntyy lapsi, jossa isä on sekä itsensä että toinen. Isä valitsee lapsen, ja isällinen valinta tekee lapsesta uniikin. Tämä on perusta veljeydelle ja tasa-arvolle. Poika kuvastaa isän näkökulmasta äärettömyyttä ja vastuuta. Kasvot saavat merkityksen veljeydessä, ja kasvot merkitsevät oikeudenmukaisuutta. Hedelmällisyys mahdollistaa veljeyden, sillä ihmiskunta on tasa-arvoisten veljien yhteisö. Tutkielmassani todettiin myös, että eettinen ja eroottinen suhde liittyvät yhteen ja täydentävät toisiaan Levinasin ajattelussa. Subjektin ja Toisen kasvojen eettinen kohtaaminen on Levinasin mukaan yhteiskunnallisen järjestyksen perusta. Sukupolvien jatkumo mahdollistaa sen, että isä voi olla lapsessaan äärettömästi. Myös pojalla on mahdollisuus hedelmällisyyteen. On mahdollista ajatella, että subjekti on olemuksellisesti vastuullisuutta. Levinasin mukaan isä asettaa pojan vastuulliseksi. Subjekti saa tällöin olemassaolonsa Toiselta, joka asettaa subjektin vapauden kyseenalaiseksi. Toinen voisi olla hedelmällisyydessä isä tai eettisessä kohtaamisessa veli, joka on tasa-arvoinen, sillä hänkin on sekä isänsä että toinen samaan tapaan kuin subjekti. Levinasin mukaan Äärettömän Idea on filosofisesti ensisijainen, ja subjektin olemassaolo perustuu Äärettömän Ideaan. Jokaisen ihmisen olemassaolo perustuu Äärettömän ideaan, mikä on myös veljeyden perusta.