Browsing by Subject "etunimi"

Tutkielmassa tarkastellaan Annan nimiperhettä ja sen suosiota vuosina 2000–2016. Tavoitteena on selvittää, millaisia nimiä Annan nimiperheeseen nykyään kuuluu ja kuinka yleisiä ne ovat ensiniminä. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, mitkä seikat ovat vaikuttaneet nimien suosionvaihteluun ja kuinka suosio tulee mahdollisesti myöhemmin muuttumaan. Tutkielman aineistona on Väestörekisterikeskuksen tilasto vuosina 2000–2016 äidinkieleltään suomenkielisille tytöille annetuista ensimmäisistä etunimistä. Aineistosta on poimittu kaikki an-alkuiset Annan variantit yhdysnimiä lukuun ottamatta. Vuosina 2000–2016 ensinimiksi on annettu kaikkiaan 50 Annan nimiperheeseen kuuluvaa nimeä. Niistä 14 on kalenterinimiä, 16 kalenterinimien vaihtoehtoisia nimimuotoja ja 20 muita nimiä. Muut nimet ovat joko vieraskielisiä nimiasuja tai suomenkielisiä lempinimiä. Koko Annan nimiperheen ylivoimaisesti suosituin jäsen on ollut Anni, jonka on saanut vuosien 2000–2016 aikana ensinimekseen hieman yli 5 500 lasta. Sen suosio on kuitenkin laskenut selvästi 2000-luvun edetessä. Myös monien 1900-luvun loppuvuosikymmeninä suosionhuippunsa kokeneiden kalenterinimien suosio on laskenut 2000-luvun aikana merkittävästi. Tätä selittää pitkälti se, että monet nykyiset nimenantajat ovat syntyneet 1900-luvun lopussa, eikä oman sukupolven suosikkinimiä yleensä suosita nimenvalinnassa. Useiden vaihtoehtoistenkin nimiasujen suosio on vähentynyt samaa tahtia kuin niiden nimipäiväkalenterissa olevien varianttien, ja suurin osa niistä on ollut hyvin harvinaisia koko 2000-luvun ajan. Kalenterinimistä ainoastaan Anja kasvatti suosiotaan tarkastelemanani ajankohtana, ja se saattaakin olla seuraava Annan nimiperheen suosikkinimi. Niistä Annan varianteista, jotka eivät ole kalenterinimiä tai niiden vaihtoehtoisia nimiasuja, yhtäkään ei ole annettu vuosittain ensinimeksi yli viittä kertaa. Suosituin nimistä, Annie, on saanut 2000-luvulla 40 uutta nimenkantajaa, suurin osa alle viisi. Kaikkiaan Annan varianttien suuri määrä kertoo siitä, että Annan nimiperheeseen kuuluvia nimiä halutaan edelleen antaa lapsille, mutta yksilöllisyyden tavoittelu on saanut nykyiset nimenantajat etsimään liian tavallisiksi käyneille kalenterinimille korvaavia, entistä persoonallisempia nimivaihtoehtoja. Viime vuosina harvinaistuneista nimistä etenkin jotkin kalenterinimet tulevat varmasti kasvattamaan suosiotaan uudestaan tulevaisuudessa, mutta tähän voi mennä vuosikymmeniä aikaa.

Tutkielmani käsittelee etunimien muuttamista. Kysyn, miksi nimeä muutetaan, millaisin perustein uusi nimi valitaan, millaisia nimiä uudeksi nimeksi valitaan sekä millainen nimenmuutoksen prosessi on ollut. Aineistoni koostuu 83 kyselylomakevastauksesta, joista teen sisällönanalyysiä. Vastaajat ovat muuttaneet etunimensä tai suunnittelevat etunimensä muuttamista, ja lomakkeessa he ovat kuvanneet nimenvalintaa ja nimenmuutosta omin sanoin. Tutkielmani edustaa sosio-onomastista ja kansanonomastista nimistöntutkimusta. Sosio-onomastiikka tutkii nimien käyttöä, variaatiota ja muuntumista, ja kansanonomastiikka on kiinnostunut maallikoiden nimiin ja nimien käyttöön liittyvistä käsityksistä ja havainnoista. Hyödynnän työssäni myös identiteettitutkimusta. Nimeä muutetaan nimen epäkäytännöllisyyden tai identiteettiin liittyvien syiden vuoksi. Epäkäytännöllisyyttä voi aiheuttaa epävirallisen lisänimen käyttäminen kutsumanimenä, nimen muoto, nimen yleisyys tai harvinaisuus sekä nimen appellatiivinen merkitys ja nimeen liittyvät konnotaatiot. Identiteettiin liittyviä syitä ovat identiteetin ja nimen välinen ristiriita (nimen sukupuoli tai ikä) sekä identiteetin muutos esimerkiksi sairauden tai murrosiän myötä. Nimenmuutoksia tehdään vanhan nimen sisällä tai etunimiyhdistelmään lisätään uusia nimiä. Vanhan nimen sisällä tehtäviä muutoksia ovat etunimien järjestyksen muuttaminen, etunimien yhteen tai erikseen kirjoittaminen, ensi- tai jälkinimen ilmoittaminen kutsumanimeksi ja etunimien poistaminen. Uudeksi nimeksi valitaan usein lempinimi. Muita uusien nimien valintaperusteita ovat nimen sukupuoli, miellyttävä nimiesikuva ja nimen esteettisyys. Ajatus nimenmuutoksesta herää tyypillisesti arkisten ongelmien kautta. Mahdollisia uusia nimiä verrataan keskenään ja testataan. Varsinainen nimenmuutos tehdään yleensä elämänmuutoksen yhteydessä.

Tutkielmani käsittelee Suomen venäjänkielisten etunimistöä. Tutkimuksessani selvitän, millainen on Suomessa asuvan venäjänkielisen nimi-identiteetti ja minkälaisia muutoksia venäjänkielisten etunimistössä tapahtuu Suomeen muuton jälkeen. Tarkastelen myös venäjänkielisten etunimistön käyttöön liittyviä haasteita Suomessa. Tutkimusaineistoni koostuu vastauksista, jotka keräsin kyselylomakkeen ja kasvokkaisten haastattelujen avulla. Aineistosta on rajattu pois muualta kuin Venäjältä Suomeen muuttaneiden venäjänkielisten vastaukset. Rajauksen jälkeen tarkasteltavaksi jäi yhteensä 120:n henkilön etunimet ja vastaukset. Tutkielmani edustaa sosio-onomastista ja kansanonomastista nimistöntutkimusta. Hyödynnän työssäni myös identiteettitutkimusta. Analysoin aineistoani kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Havaintojen perusteella venäläisen etunimen käyttöön Suomessa liittyy erilaisia haasteita. Eniten haasteita liittyy etunimen kirjoitusasuun ja ääntämiseen. Toiseksi mainituin venäjänkieliseen etunimeen liittyvä haaste on syrjivä kohtelu, jota venäläisen etunimen haltija saattaa kokea. Suomessa monilla venäjänkielisillä on käytössä myös epävirallinen lisänimi. Lisänimen ei kuitenkaan tulisi olla tunnistamisen, kirjoittamisen tai lausumisen näkökulmasta epäkäytännöllinen. Epäkäytännöllinen lisänimi pyritään usein korvaamaan muunkielisellä lähivariantilla. Tutkimustulokseni osoittavat, että virallisen etunimen ja epävirallisen lisänimen välinen suhde saattaa muuttua Suomessa. Uudessa kieli- ja kulttuuriympäristössä lisänimi voi vaihtaa paikkaa virallisen etunimen kanssa ja tulla esille niissä tilanteissa, joissa se ei esiintyisi venäjänkielisessä ympäristössä. Venäjänkielisen etunimen haltijan identifioitumista etunimeensä ohjaa moni osatekijä. Keskeisimmiksi osatekijöiksi nousevat nimen muoto, leksikaalinen merkitys, nimessä näkyvä suku tai kytkös perheeseen sekä nimen venäläisyys. Nimi-identiteetin elementit aktualisoituvat eri nimenkantajilla eri tavalla. Tutkimusaineistoni osoittaa viitteitä siitä, että Suomessa asuvilla venäjänkielisillä etunimi saattaa toimia myös välineenä, jonka avulla saavutetaan erilaisia tavoitteita uudessa kieli- ja kulttuuriympäristössä.

Tutkimuksessa selvitetään, millaisia perintönimiä suvuissa kulkee, annetaanko niitä 2010-luvulla uusille nimenkantajille ja millaisia käytäntöjä niiden antamiseen liittyy. Aineisto kerättiin kahdella kyselylomakkeella, joita jaettiin internetissä. Vastauksista muodostettiin 2010–2017 syntyneiden lasten nimistä koostuva varsinainen aineisto, joka käsittää 542 lapsen nimiyhdistelmät, ja 2000–2017 syntyneiden lasten nimet sisältävä tausta-aineisto, joka käsittää 937 nimiyhdistelmää. Varsinainen tutkimusaineisto (2010–2017) koostuu 279 pojan-nimiyhdistelmästä ja 263 tytönnimiyhdistelmästä. Koska suurin osa nimiyhdistelmistä on kolminimisiä, on yksittäisiä pojannimiä tässä aineistossa yhteensä 739 ja yksittäisiä tytönnimiä 663. Perintönimien antaminen koetaan kohtalaisen tärkeäksi, koska varsinaisessa aineistossa (2010–2017 syntyneet) pojannimistä perintönimiksi mainittuja tai niiksi tunnistettavia on 377 eli 51 prosenttia. Vastaavasti tytönnimistä perintönimiksi tunnistettavia on 265 eli 40 prosenttia. Perintönimet annetaan yleensä jälkinimiksi. Pojilla aineiston yleisimmät perintönimet ovat samoja nimiä, jotka ovat olleet yleisimpiä poikien jälkinimiä viimeisen sadan vuoden aikana: Johannes, Olavi, Mikael ja Juhani. Tytönnimissä vaihtelua on enemmän, mutta silti aineistosta löytyy yleisimpien tyttöjen perintönimien joukosta samoja nimiä, joita on annettu sata vuotta sitten: muun muassa Maria, Helena, Kaarina ja Anneli. Pojannimissä Johanneksen nimiperheen nimet ovat suosituimpia, tytönnimissä Marian. Suvun perintönimien antaminen on usein hyvinkin tiukasti säädeltyä (“kaikki pojat saavat toiseksi nimekseen Juhani”). Perinteitä noudatetaan vaihtelevasti: osa nimenantajista noudattaa suvun nimiperinteitä mielellään, osa soveltuvin osin, osa haluaa mieluummin antaa nimen omien mieltymystensä mukaan. Yksilöllisyyttä pidetään nimenannossa tärkeänä, mutta perintönimikin voi vastaajien mukaan olla yksilöllinen. Kolminimisyys on yleistä, ja kolmeen nimeen mahtuu perintönimiäkin. Jos suvun perintönimet eivät miellytä, ei nimiperinteen katkaisemista kaihdeta.