Browsing by Subject "fyysinen väkivalta"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2020)Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka tarkastelee kaltoinkohtelun, hajottavan ja negatiivisen toiminnan, sekä leikin, kohottavan ja hyvää tekevän, toiminnan kohtaamista: millaista on kaltoinkohtelua kohtaavan lapsen leikki. Tämän tutkielman tarkoitus on kuvata kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikkiä. Lisäksi tutkielma kartoittaa miten kaltoinkohtelu näkyy leikissä ja voiko kaltoinkohtelu johtaa leikin katoamiseen. Leikin moninaisia määritelmiä tarkasteltiin eri näkökulmista lyhyesti, ja leikkiä ilmaisun keinona ja toimintana, jota tarkkailemalla voidaan saada tietoa lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista. Tutkielmassa tarkastellaan leikkiä kaltoinkohtelua ilmentävänä toimintana. Lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun seurauksia, kaltoinkohtelun eri muotoja sekä määritelmä kuvattiin tutkielmassa niin World Health Organizationin kuin Suomen lainsäädännön näkökulmasta. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka keskittyy leikin ja kaltoinkohtelun välistä suhdetta tarkastelevaan aiempaan tutkimukseen. Tutkielman aineisto kerättiin HELKA ja Eric –tietokannoista. Aineisto rajattiin koskemaan vertaisarvioituja, suomeksi tai englanniksi julkaistuja tutkimuksia. Aineiston tuli sisältää kuvauksia kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikistä. Kaltoinkohtelun muoto vaikutti leikin ilmenemiseen, ja kaltoinkohtelun eri muotoja kohdanneet lapset leikkivät eri tavoin. Kuvaukset leikistä jaettiin kaltoinkohtelun muodon mukaan fyysistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä sekä kroonista laiminlyöntiä kohdanneiden lasten leikkiin. Kroonista kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikin kuvaukset erosivat huomattavasti muista kaltoinkohtelun muodoista. Kaltoinkohtelun keskellä ilmenevästä leikistä tuli keino vaikuttaa ympäröiviin olosuhteisin ja vahvistaa omaa kokemusta toimijuudesta ja yhteydestä niin sisaruksiin kuin normaaliksi miellettyyn lapsuuteen. Kaltoinkohtelu johti leikin katoamiseen hetkellisesti vain äärimmäistä, kroonista kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten kohdalla.
-
(2002)Tutkimuksessa selvitettiin autismiluokan oppilaiden fyysisen väkivaltakäyttäytymiseen yhteydessä olevia oppilas- ja opetusympäristötekijöitä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli kaikki Suomen autismiluokkien oppilaat ja vertailuryhminä oli EHA1- ja EHA2- luokan oppilaita. Tutkimusote oli kvantitatiivinen, tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla. Tutkimuskyselyyn vastasivat luokkien opettajat. Aineiston käsittelyssä pääasialliset analyysimenetelmät olivat faktori-, varianssi- ja regressioanalyysi. Tutkimuksen pääongelmat: 1. Millaista on tutkituilla oppilailla esiintynyt fyysinen väkivaltakäyttäytyminen? 2. Millaiset oppilastekijät ovat yhteydessä fyysiseen väkivaltakäyttäytymiseen? 3. Miten luokkatoiminnot ja autismiluokan henkilökunnan toiminta ovat yhteydessä oppilaiden fyysiseen väkivaltakäyttäytymiseen? Tutkimustulokset osoittivat, että autismiluokan oppilaiden fyysinen väkivaltakäyttäytyminen oli huomattavasti vertailuryhmien (EHA1 Ja EHA2) oppilaita runsaampaa. Autismiluokan oppilaiden yleisimpiä fyysisen väkivaltakäyttäytymisen muotoja olivat toisiin kohdistuneet lyömiset, puremiset, raapimiset tukistamiset ja tönimiset. Itseen kohdistui eniten puremista ja lyömistä. Autistien akateemiset taidot olivat tutkimuksen mukaan selvästi heidän sosiaalisia taitojaan paremmat. Runsaimmin fyysistä väkivaltakäyttäytymistä raportoitiin olevan niillä autismiluokan oppilailla, joilla oli hyvät akateemiset, mutta heikot sosiaaliset taidot. Väkivaltakäyttäytymistä edeltävissä tilanteissa ja toiminnoissa korostui yleisimmin yllätys-, siirtymis- ja odottamistilanteet. Väkivaltaa edeltävät vuorovaikutustilanteet olivat pääosin henkilökunnan johtamia käskynantotilanteita. Näissä tilanteissa oppilasta ohjattiin vaatimuksilla tai kielloilla. Fyysiseen väkivaltatilanteeseen puuttumiseen käytetyistä välittömistä interventiomenetelmistä yleisin oli fyysinen ohjaaminen. Tällä ohjausmuodoilla oli heikoin oppilaan rauhoittumista edistävä vaikutus. Parhaimmat intervention vaikutukset saatiin huomiotta jättämisellä tai huomion siirtämisellä muualle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui pääosin Kauffmanin sosiaalis-kognitiiviseen väkivaltateoriaan ja Schoplerin autistien häiriökäyttäytymistä kuvaavaan malliin. Kokonaisotos autismiluokan oppilaista antoi hyvän kuvan koko Suomen autismiluokilla esiintyvästä fyysisen väkivallan ilmiöstä. Tutkimuksen käytäntöön sovellettavuus liittyy autistien opetuksen kehittämiseen, fyysisen väkivaltakäyttäytymisen ennaltaehkäisyn suunnittelutyössä ja opetushenkilökunnan väkivallan kohtaamisen tukemiseen
-
(2020)Fyysinen väkivalta on ollut läsnä elokuvataiteessa sen alkuajoista lähtien, ja yksi sen suosion keskeisimmistä syistä on aina ollut viihdearvo. Monet viihde-elokuvat pyrkivät myös oikeuttamaan esittämänsä väkivallan. Michael Haneken saksankieliset teatterielokuvat haastavat tämän tavan tekemällä fyysisestä väkivallasta usein selittämätöntä, oikeuttamatonta ja sattumanvaraista. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida Haneken elokuvissa esiintyviä fyysisen väkivallan muotoja ja tämän väkivallan tarkoitusta narratologisesta näkökulmasta, sekä pohtia mahdollisia syitä, joita Haneke väkivallalle antaa. Tämän tutkielman teoriaosuudessa käsitellään ensin erilaisia väkivallan määritelmiä, joiden pohjalta muodostetaan tässä tutkielmassa käytettävä fyysisen väkivallan jaottelumalli: sen mukaan fyysisen väkivallan voi jakaa ihmisten väliseen, itseen kohdistuvaan sekä kollektiiviseen väkivaltaan. Myös keskeisimmät narratologian käsitteet sekä aiempaa Haneken elokuviin keskittyvää tieteellistä tutkimusta esitellään. Analysoitavat elokuvat ovat Seitsemäs manner, Bennyn video, 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta, Funny Games sekä Valkoinen nauha. Tutkimuksen perusteella ihmisten välistä väkivaltaa löytyy kaikista viidestä elokuvasta. Itseen kohdistuva väkivalta on seuraavaksi yleisin fyysisen väkivallan muoto, ja kollektiivinen väkivalta harvinaisin. Haneke hyödyntää narratologisia keinoja usein rikkoakseen elokuvakerronnan perinteisiä sääntöjä, sekä hämmentääkseen ja osallistaakseen katsojan pohtimaan elokuviensa tarkoituksia. Väkivallanteot jätetään usein näyttämättä katsojille, mikä antaa niiden seuraamuksille suuremman painoarvon ja lisää niiden realistisuutta. Haneken elokuvien tahallinen monitulkintaisuus viittaa siihen, että ymmärtääkseen Haneken fyysisen väkivallan syitä katsojan on ensin pohdittava omaa ymmärrystään niin elokuvaväkivallasta kuin todellisestakin väkivallasta. Haneke painottaa vahvasti niin median kuin oman fyysisen elinympäristön mahdollista roolia väkivallantekojen taustalla, mutta jättää lopulliset päätelmät katsojan tehtäväksi.
-
(2020)Fyysinen väkivalta on ollut läsnä elokuvataiteessa sen alkuajoista lähtien, ja yksi sen suosion keskeisimmistä syistä on aina ollut viihdearvo. Monet viihde-elokuvat pyrkivät myös oikeuttamaan esittämänsä väkivallan. Michael Haneken saksankieliset teatterielokuvat haastavat tämän tavan tekemällä fyysisestä väkivallasta usein selittämätöntä, oikeuttamatonta ja sattumanvaraista. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida Haneken elokuvissa esiintyviä fyysisen väkivallan muotoja ja tämän väkivallan tarkoitusta narratologisesta näkökulmasta, sekä pohtia mahdollisia syitä, joita Haneke väkivallalle antaa. Tämän tutkielman teoriaosuudessa käsitellään ensin erilaisia väkivallan määritelmiä, joiden pohjalta muodostetaan tässä tutkielmassa käytettävä fyysisen väkivallan jaottelumalli: sen mukaan fyysisen väkivallan voi jakaa ihmisten väliseen, itseen kohdistuvaan sekä kollektiiviseen väkivaltaan. Myös keskeisimmät narratologian käsitteet sekä aiempaa Haneken elokuviin keskittyvää tieteellistä tutkimusta esitellään. Analysoitavat elokuvat ovat Seitsemäs manner, Bennyn video, 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta, Funny Games sekä Valkoinen nauha. Tutkimuksen perusteella ihmisten välistä väkivaltaa löytyy kaikista viidestä elokuvasta. Itseen kohdistuva väkivalta on seuraavaksi yleisin fyysisen väkivallan muoto, ja kollektiivinen väkivalta harvinaisin. Haneke hyödyntää narratologisia keinoja usein rikkoakseen elokuvakerronnan perinteisiä sääntöjä, sekä hämmentääkseen ja osallistaakseen katsojan pohtimaan elokuviensa tarkoituksia. Väkivallanteot jätetään usein näyttämättä katsojille, mikä antaa niiden seuraamuksille suuremman painoarvon ja lisää niiden realistisuutta. Haneken elokuvien tahallinen monitulkintaisuus viittaa siihen, että ymmärtääkseen Haneken fyysisen väkivallan syitä katsojan on ensin pohdittava omaa ymmärrystään niin elokuvaväkivallasta kuin todellisestakin väkivallasta. Haneke painottaa vahvasti niin median kuin oman fyysisen elinympäristön mahdollista roolia väkivallantekojen taustalla, mutta jättää lopulliset päätelmät katsojan tehtäväksi.
Now showing items 1-4 of 4