Browsing by Subject "glukokortikoidit"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2014)Prenatal conditions alter fetal development in ways that may have long-term effects on the child's later physical and psychological development and health. According to the fetal programming hypothesis, the environment of the uterus may permanently affect the structure and operation of the organs of the fetus as well as its phenotype. One explanation for the disturbance in fetal development is the glucocorticoid hypothesis, which assumes that the increased glucocorticoid content in the mother's system during pregnancy has a negative effect on fetal development. According to research, early exposure to glucocorticoids may have a lasting effect on the offspring's neural development, and these effects may manifest in various ways in the child's development. The hypothesis states that one adverse factor to fetal development is the mother's prenatal depression, as depression is associated with increased amounts of glucocorticoid. Prenatal depression is a relatively common condition, but its effects on fetal development have not been widely studied and are not very thoroughly known. Research has indicated that prenatal depression has a connection to various developmental problems in the child, such as psychological disorders and impaired cognitive development. Prenatal depression has also been found to have a connection to a more negative (e.g. more timid) temperament in the child. The goal of this thesis is to study the connections between the mother's prenatal depression and the child's temperamental traits. The research material consists of 2 445 mothers, whose symptoms were charted a total of 14 times during the entire pregnancy and afterwards. In addition, the mothers assessed their child's temperament at the age of approximately six months. Based on the results obtained, a higher incidence of symptoms of depression strongly predicts a more negative affectivity in the child. In addition, symptoms of prenatal depression predict a lower orienting/regulation and a lower surgency/extraversion. The reasons for these links have not so far been explained, but a possible explanation is the damage in the early development of the central nervous system of the fetus caused by the mother's high prenatal glucocorticoid content. Especially damage in the hippocampus and amygdala could explain the child's elevated negative affectivity and, conversely, lower surgency/extraversion.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Koiran atooppinen dermatiitti (atopic dermatitis, AD) on yleinen ja pitkäaikainen kutiseva inflammatorinen ihosairaus. Sairautta ei voida parantaa, mutta oireita voidaan lievittää. Hoito on pitkäaikainen, usein jopa elinikäinen. Riittävän vasteen saavuttamiseksi joudutaan usein yhdistämään eri hoitoja. Hoitovaihtoehtojen valitsemiseen vaikuttavat hoidon tehokkuuden ja hinnan lisäksi hoidon turvallisuus. Glukokortikoidit tarjoavat tehokkaan ja uudempiin lääkkeisiin verrattuna taloudellisesti edullisen hoitovaihtoehdon. Glukokortikoidien käyttö aiheuttaa omistajissa kuitenkin pelkoa, sillä niiden pitkäaikaiskäytön turvallisuudesta ei ole tehty kattavia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tärkeimmät koiran AD:n hoitovaihtoehdot, syventyä glukokortikoidien kliiniseen käyttöön ja selvittää, onko pitkäaikainen systeeminen anti-inflammatorinen glukokortikoidilääkitys turvallista. Koiran AD:n hoidossa ensisijaisesti pyritään välttämään oireita aiheuttavia allergeeneja. Tämä on käytännössä useimmiten vaikeaa tai mahdotonta. Tällöin on suositeltavaa kokeilla siedätyshoitoa, mikäli allergeenit on tunnistettu. Siedätyshoito ei kuitenkaan aina ole riittävä lievittämään oireita, jolloin hoitona voidaan käyttää akuuttia kutinaa ja inflammaatioreaktiota tehokkaasti vähentäviä glukokortikoideja tai kalsineuriini-inhibiittoreita. Antihistamiinit saattavat lisäksi osalla koirista lievittää oireita, mutta ne eivät tehoa akuuttiin kutinaan. Välttämättömillä rasvahapoilla ja ihoa kosteuttavilla tukihoidoilla pyritään parantamaan ihon eheyttä sekä vähentämään allergeenien ja hilseen määrää iholla. Koska AD:sta kärsivillä koirilla ihoinfektiot ovat tavallista yleisempiä, voi desifioivista topikaalisista puhdistusaineista, puhdistuspyyhkeistä tai shampoovalmisteista olla hyötyä. Tarvittaessa yleistyneissä tai syvissä ihoinfektioissa tulee hoitoon kombinoida systeeminen mikrobilääkitys. Liiallisella glukokortikoidien saannilla on lukuisia haittavaikutuksia, jotka on tunnettu jo kymmenien vuosien ajan. Sivuvaikutukset koirilla ovat moninaisia ja vaihtelevat lievistä vakaviin. Sivuvaikutusten riski kasvaa annoksen kasvaessa ja hoidon pitkittyessä sekä käytettäessä voimakkaampia valmisteita, mutta joitakin sivuvaikutuksia tavataan myös anti-inflammatorisella annoksella. Anti-inflammatoriseen glukokortikoidihoitoon keskittyviä kattavia turvallisuustutkimuksia on kuitenkin hyvin vähän ja tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. Lisäksi suurimmassa osassa tutkimuksia sivuvaikutuksia on tutkittu ihmisillä, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää koiriin. Lopullisia johtopäätöksiä pitkäaikaisen anti-inflammatorisen glukokortikoidihoidon ja monien sivuvaikutusten välisistä yhteyksistä on vaikea tehdä. Täysin turvallisesta minimiannoksesta tai hoidon kestosta ei ole näyttöä, minkä vuoksi tulisi aina käyttää matalinta tehokasta annosta. Pitkäaikaisen anti-inflammatorisen glukokortikoidilääkityksen aiheuttamista vakavista haittavaikutuksista ei kuitenkaan vaikuta olevan selkeää näyttöä koirilla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei pitkäaikainen anti-inflammatorinen glukokortikoidihoito aiheuta dramaattisia sivuvaikutuksia ja että hoitoon liittyvä pelko saattaa olla liioiteltu.
-
(2022)Eosinofiilinen myokardiitti on harvinainen akuutti sydänlihastulehdus, jonka tunnettuja aiheuttajia ovat lääkeainereaktiot, infektiot, eosinofiilinen granulomatoottinen polyangiitti sekä hypereosinofiilinen oireyhtymä. Usein etiologia jää kuitenkin epäselväksi. Eosinofiilisessä myokardiitissa tavallisimpia ensioireita ovat rintakipu, hengenahdistus ja kuume. Eosinofiilit erittävät sydänlihaksessa toksisia sydänlihasta vaurioittavia proteiineja, joiden seurauksena voi kehittyä sydämen vajaatoimintaa, sydämensisäistä verihyytymämuodostusta tai kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Verenkuvan eosinofiliaa nähdään puolella potilaista, jolloin päästään helpommin diagnoosiin. Sitä voidaan kuitenkin nähdä myös sarkoidoosissa ja jättisolumyokardiitissa. Varma eosinofiilisen myokardiitin diagnoosi voidaan tehdä vain sydänlihasbiopsialla. Lievemmissä tautimuodoissa diagnoosi perustuu verenkuvan eosinofiliaan, tyypillisiin oireisiin ja sydämen magneettitutkimukseen. Kortikosteroidi laskee veren eosinofiilit ja usein saadaan nopea hoitovaste, mutta vaikeissa taudinkuvissa verenkierron tukeminen lääkkeellisesti tai mekaanisesti voi olla tarpeen. Kortisonihoitoon voidaan liittää immunosuppressiivinen lääke vaikeissa taudinkuvissa tai mikäli hoidon tarve pitkittyy. Antikoagulaatio on tarpeen ainakin aktiivisen inflammaation aikana. Vaikka eosinofiilinen myokardiitti onkin harvinainen, on sen tunnistaminen tärkeää, jotta oikea hoito saadaan aloitettua mahdollisimman varhain. Mikäli akuuttitilanne saadaan hoidetuksi, on potilaiden pitkäaikaisennuste kuitenkin suhteellisen hyvä. Potilaiden hoito kannattaa keskittää yliopistosairaaloihin.
-
(2022)Eosinofiilinen myokardiitti on harvinainen akuutti sydänlihastulehdus, jonka tunnettuja aiheuttajia ovat lääkeainereaktiot, infektiot, eosinofiilinen granulomatoottinen polyangiitti sekä hypereosinofiilinen oireyhtymä. Usein etiologia jää kuitenkin epäselväksi. Eosinofiilisessä myokardiitissa tavallisimpia ensioireita ovat rintakipu, hengenahdistus ja kuume. Eosinofiilit erittävät sydänlihaksessa toksisia sydänlihasta vaurioittavia proteiineja, joiden seurauksena voi kehittyä sydämen vajaatoimintaa, sydämensisäistä verihyytymämuodostusta tai kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Verenkuvan eosinofiliaa nähdään puolella potilaista, jolloin päästään helpommin diagnoosiin. Sitä voidaan kuitenkin nähdä myös sarkoidoosissa ja jättisolumyokardiitissa. Varma eosinofiilisen myokardiitin diagnoosi voidaan tehdä vain sydänlihasbiopsialla. Lievemmissä tautimuodoissa diagnoosi perustuu verenkuvan eosinofiliaan, tyypillisiin oireisiin ja sydämen magneettitutkimukseen. Kortikosteroidi laskee veren eosinofiilit ja usein saadaan nopea hoitovaste, mutta vaikeissa taudinkuvissa verenkierron tukeminen lääkkeellisesti tai mekaanisesti voi olla tarpeen. Kortisonihoitoon voidaan liittää immunosuppressiivinen lääke vaikeissa taudinkuvissa tai mikäli hoidon tarve pitkittyy. Antikoagulaatio on tarpeen ainakin aktiivisen inflammaation aikana. Vaikka eosinofiilinen myokardiitti onkin harvinainen, on sen tunnistaminen tärkeää, jotta oikea hoito saadaan aloitettua mahdollisimman varhain. Mikäli akuuttitilanne saadaan hoidetuksi, on potilaiden pitkäaikaisennuste kuitenkin suhteellisen hyvä. Potilaiden hoito kannattaa keskittää yliopistosairaaloihin.
-
(2020)Maternal prenatal depression is associated with increased prevalence of mental disorders in the offspring, but the underlying mechanisms are yet to be discovered. It has been proposed that prenatal stress could cause changes in the hypothalamus-pituitary-adrenal-axis (HPA) function and glucocorticoid secretion of the fetus. Animal models have shown that an adverse early life environment is associated with glucocorticoid receptor gene (GR) methylation and increased stress reactivity in adulthood through decreased negative feedback. Decreased negative feedback is thought to increase the concentration of glucocorticoids, which influence amongst other things central nervous system development. This bachelor thesis aims to clarify the role of glucocorticoids in fetal programming. To outline the subject the thesis seeks to answer two questions; first, whether maternal prenatal depression is linked to GR-gene methylation and second, if maternal prenatal synthetic glucocorticoid treatment is associated with increased psychiatric symptoms in the offspring. Based on the literature review, maternal prenatal depression and GR-gene methylation are not strongly associated. This interpretation could partly be due to small sample sizes and variability of depressive symptoms. Prenatal synthetic glucocorticoids and HPA-axis dysfunction seem to be associated with increased prevalence of mental health disorders. This highlights the importance of discretion in glucocorticoid treatments associated with pre-term birth. Glucocorticoid treatments can affect the epigenome and it is likely that future research should focus more on the epigenetic changes of GR responsive genes. Glucocorticoids are likely involved in mediating the effects of adverse prenatal environment on the fetus. More research combining data from longitudinal studies and experimental laboratory research is needed to discover the possible causal mechanisms.
Now showing items 1-5 of 5