Browsing by Subject "hakkuu-uramenetelmä"

Tässä työssä tarkastellaan hakkuu-uramenetelmän kilpailukykyä ajouramenetelmään verrattuna erityisesti turvemaiden puunkorjuussa. Menetelmien välisistä edullisuussuhteista eri oloissa on hyvin vähän aikaisempaa tutkimustietoa. Hakkuu-uramenetelmä on harvennushakkuisiin soveltuva työmenetelmä, joka perustuu ajourien väliin tehtäviin hakkuu-uriin, joita käyttää vain hakkuukone. Hakkuu-urien avulla ajouraväliä voidaan säätää välillä 20 - 40 metriä. Hakkuu-urasta käytetään myös nimitystä ”haamu-ura”, sillä se on normaalia ajouraa kapeampi ja varsin huomaamaton maastossa. Vertailumenetelmänä on perinteinen ajouramenetelmä, jossa hakkuukone ja metsätraktori käyttävät samoja uria ja ajouraväli on noin 20 metriä. Tutkimusongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla miten työmenetelmien välinen kilpailukyky muuttuu siirryttäessä kangasmaan ensiharvennuksesta turvemaan ensiharvennukseen. Kilpailukyvyn näkökulmia olivat hakkuun ja metsäkuljetuksen tuottavuus, korjuukustannus ja korjuujälki. Tutkimus rajattiin kesäaikana tapahtuvaan puunkorjuuseen. Työn tuottavuutta tutkittiin aikatutkimuksella kangas- ja turvemaan olosuhteissa molemmilla työmenetelmillä. Aikatutkimusaineiston perusteella laadittiin hakkuun tuottavuutta kuvaavat lineaariset regressiomallit. Työn tuottavuuden lisäksi kenttäkokeessa tutkittiin korjuun kustannuksia ja korjuujälkeä. Kenttäkokeen tutkimustulosten tueksi haastateltiin lisäksi hakkuu-uramenetelmää käyttäviä urakoitsijoita ja heidän urakanantajiaan. Haastattelun avulla pyrittiin selvittämään parhaat käytännöt hakkuu-uramenetelmän käytöstä erilaisissa leimikoissa ja olosuhteissa. Hakkuu-uramenetelmän kilpailukyky hakkuun tuottavuuden ja kustannusten osalta on parhaimmillaan tiheissä puustoissa. Turvemaille tyypilliset olosuhteet, kuten harva puusto ja alhainen hakkuukertymä heikentävät hakkuu-uramenetelmän kilpailukykyä. Hakkuu-uramenetelmän käyttö tuottaa ajouramenetelmää suuremman puutavaran tienvarsitiheyden, jonka vaikutus metsäkuljetuksen tuottavuuteen ja kustannuksiin on edullinen. Ajouravälin kasvattaminen 40 metriin turvemaalla ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten hakkuu-uramenetelmän tienvarsitiheys jäi lähes samalle tasolle ajouramenetelmän kanssa. Ongelmana hakkuu-uramenetelmällä oli myös ajouramenetelmää pienemmät kourakasat. Kasakoko on kuitenkin paljon kiinni hakkuukoneen kuljettajan työskentelytottumuksista. Korjuujälki oli molemmilla menetelmillä varsin hyvä, mutta hakkuu-uramenetelmän kilpailukyky parani kuitenkin suhteessa ajouramenetelmään turvemaalle siirryttäessä.