Browsing by Subject "hallitusohjelma"

Objective of the study. The goal of the Finnish government is to solve all kinds of problems related to complex phenomena that occur in our society. These phenomena should be approached in a holistic manner. There’s a long history in the structure and procedures of the Finnish government but they don’t often match with the challenges that our global information society has brought us. This requires phenomenal-based working. The focus of this study is to clarify what kind of perceptions Finnish public officers have about phenomenal-based working. The aim of this study is also to find out which factors increase and decrease phenomenal-based working from the viewpoint of public officers. Methods. Nine public officers participated in this study. 7 public officers had a position in a Finnish department whereas 2 participants worked for a bureau or a public institution. The data was collected by interviewing the participants. After collecting the interview data, it was qualitatively content analysed using both inductive and abductive analysis. Results and conclusions. Based on the results of this study, the perceptions of the public officers of phenomenal-based working highlighted the structures and control mechanisms used in the government such as budget and government programme. Megatrends, systemic apprehension, collaboration with different public organizations and the ability to look at things from different perspectives were also emphasized in the perceptions of the intervieews. The public officers saw that cooperative projects across the government, work rotation, experimental culture, diverse expertise, network management, participatory collaboration and agile processes played a big role in phenomenal-based working. The communication and facilitation skills were appreciated in the government. Hidden agendas and the competition between the public organizations were rooted deeply in the culture of the Finnish government. The aforementioned factors made the collaboration of the organizations difficult in different domains.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kilpailukyky- ja talouspuheen ilmenemistä sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta Suomen hallitusohjelmissa vuosina 1991 – 2015. Hallitusohjelmasta on tullut vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen jälkeen yksi keskeisimmistä poliittisista asiakirjoista Suomessa. Hallitusohjelma on paitsi hallituksen toimintasuunnitelma, mutta myös hallituksen tahdon ilmaisu, jossa määritellään suunta johon maan halutaa kulkevan vaalikauden aikana. Tutkimus esitää, että kilpailuvaltion ja talouspuheen merkitys on kasvanut hallitusohjelmissa sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta. Tutkimuksen teoreettisena lähestymistapana ovat näkemykset talouspuheesta, kilpailuvaltiosta sekä kilpailukykypuheesta. 1990-luvulta alkaen suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut käynnissä muutos, jonka myötä kilpailuvaltio on korvannut hyvinvointivaltion. Muutos hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioksi on tarkoittanut myös muutosta vallitseviin talous- ja yhteiskuntapolitiikan ideologioihin ja instituutioihin. Kilpailuvaltion ideaan kuuluu puhe kilpailukykypuheesta, jonka käsitteitä ovat esimerkiksi kilpailukyky, joustavuus, kannustaminen, osaaminen, teknologia ja innovaatiot. Talouspuheessa talouden ja politiikan välille pyritään tekemään rajanvetoa, jolloin politiikan liikkumavara rajoittuu ja talouden kysymykset rajautuvat politiikan ulkopuolelle. Talouspuheeseen liittyy myös ajattelu siitä, että taloudellisiin välttämättömyyksiin vedoten tehdään hyvinvointivaltiota supistavaa politiikkaa. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin ja määrällisen tekstianalyysin keinoin hallitusohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevia osiota teoreettisen lähestymistavan mukaisesti. Tarkastelun kohteena on erityisesti se, millä tavoin kilpailukyky- ja talouspuhe ilmenevät hallitusohjelmissa, ja se, onko kilpailuvaltion idea syrjäyttänyt hyvinvointivaltion tarkasteltavassa aineistossa. Analysoinnissa otetaan myös huomioon kunkin hallitusohjelman laadittaessa vallinnut yhteiskunnallinen konteksti, erityisesti kansantalouden tilan näkökulmasta. Kriittinen disukurssianalyysi toimii tutkimuksessa erityisesti makrotason kriittisena tulkintanäkökulmana. Määrällista tekstianalyysiä työssä käytetään kilpailukyky- ja talouspuheen sekä hyvinvoinnin käsitteiden määrällisen esiintymisen tarkasteluun aineistossa. Tutkimusaineistona tutkimuksessa toimivat Suomen hallitusohjelmat vuosina 1991 – 2015 ja erityisesti ohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevat osiot. Tutkielman aineisto on rajattu ajallisesti koskemaan aikaväliä 1991 - 2015, sillä vaikka kirjaus hallitusohjelmasta tulikin perustuslakiin vasta vuonna 2000, oli jo vuoden 1991 hallitusmuotoon kirjattu säädös, jonka mukaan hallituksen oli välittömästi virkaan astuttuaan annettava ohjelmansa tiedoksi eduskunnalle. Vaikka jokainen Suomen hallitus on tehnyt oman hallitusohjelmansa, ei ennen vuoden 1991 hallitusmuodon säädöstä hallituksella ollut velvoitetta antaa ohjelmaansa tiedoksi eduskunnalle. Tutkimuksessa todetaan, että kilpailukyky- ja talouspuheen merkitys hallitusohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevissa osiossa on kasvanut. Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailuvaltion idea on levinnyt koskemaan myös sosiaali- ja terveyspolitiikkaa hallitusohjelmissa. Kilpailukyky- ja talouspuheen käsitteiden esiintyminen ohjelmissa sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta on kasvanut. Puhe kannustamisesta, kilpailukyvyn nousu osaksi hyvinvoinnin tekijäksi ovat esimerkkejä tästä. Taloudellinen tilanne on vaikuttanut osittain hallitusohjelmissa käytettyyn kieleen. Sen sijaan aineiston analysoinnin perusteella esimerkiksi hallituspohja ei vaikuta hallitusohjelmien kielenkäyttöön merkittävällä tavalla. Talouspuheelle ominaiset argumentation piirteet ovat yleistyneet hallitusohjelmien sosiaali-ja terveyspolitiikkaa koskevissa osiossa. Kestävyysvaje, leikkausten perusteleminen hyvinvoinnin turvaamisella ja puhe rakenteellisesta uudistamisesta ovat esimerkkejä tästä.

Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen vammaisuuden käsitteen muodostumista sekä teoreettisesti että käytännön esimerkin avulla: analysoimalla Sanna Marinin hallituksen ohjelman Osallistava ja hyvinvoiva Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta (2019) vammaisia koskevia kirjauksia foucault’laisen diskurssianalyysin avulla. Työni kuuluu soveltavan filosofian alaan ja sen teoreettinen viitekehys on kriittisessä feministisessä vammaistutkimuksessa. Työssäni keskityn erityisesti vammaistutkija Shelley Tremainin tulkintoihin Michel Foucault’n (1926 – 1984) kirjoituksista. Niitä hyödyntäen Tremain muodostaa näkemyksensä vammaisuudesta dispositiivina eli historiallisesti syntyneiden diskurssien ja yhteiskunnallisten käytäntöjen muodostamana kokonaisuutena. Pro gradu -tutkimuksessani kuvaan vammaisuuden dispositiivin toimintaa eri näkökulmista. Ensimmäisessä osassa tutkin vammaisuuden dispositiivia yleisellä tasolla. Erittelen vammaisuuden käsitteen muodostumisen taustalla vaikuttavia diskursseja. Analysoin, mitä tarkoitetaan väitteellä, että henkilö on vammainen, ja mitä kyseinen määrittely kertoo laajemmin normaalina ja normatiivisena pidetystä. Esitän Tremainin performatiiviseen vammaiskäsitykseen vedoten, kuinka ymmärrys vammaisuudesta on sidottu aina vallitsevaan kulttuuriin ja historialliseen ajanjaksoon sekä kyseisen ajan tuottamiin vammaisuutta ja vammaisia henkilöitä koskeviin esityksiin. Tutkimukseni toisessa osassa analysoin vammaisuuden dispositiivin toimintaa yksityiskohtaisemmalla tasolla eli tutkimalla Marinin hallitusohjelman vammaisia käsitteleviä diskursseja. Esitän, että hallitusohjelmasta on löydettävissä ainakin kahdenlaisia vammaisuutta koskevia diskursseja, joiden molempien tavoitteena on lisätä vammaisten yhteiskunnallista osallisuutta toisistaan poikkeavin tavoin: aktiivisena työelämätoimijana tai yhdenvertaisena kansalaisena. Lopuksi arvioin, millaisia identiteettimahdollisuuksia kyseiset diskurssit avaavat subjektiviteettiaan muodostavalle, vammaiseksi luokitellulle yksilölle.