Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "hampaisto"

Sort by: Order: Results:

  • Alatalo, Essi (2018)
    Klinefelterin oireyhtymä eli XXY-oireyhtymä on miessukupuolta koskeva sukupuolikromosomipoikkeavuus, jonka oirekuvassa on paljon heterogeenisyyttä eri potilaiden välillä. Tätä selittää osaltaan se, että oireyhtymä voi esiintyä mosaikismina, jossa kromosomipoikkeavuus on vain osassa soluista. Klinefelterin syndrooma on verrattain yleinen ja laajalti alidiagnosoitu miesten oireyhtymä, jolla on potilaisiin laaja-alaisia psykososiaalisia, fysiologisia ja fyysisiä vaikutuksia. Nämä vaikutukset voivat suurestikin komplisoida potilaiden jokapäiväistä elämää ja huonontaa heidän elämänlaatuaan. Klinefelterin syndroomapotilaista valtaosan arvioidaan elävän ilman kyseistä diagnoosia jopa koko elämänsä ajan. Näin oireyhtymään liittyvät ominaisuudet ja problematiikka voivat jäädä huomiotta esimerkiksi terveydenhuollossa tai koulussa ja potilas voi kärsiä tilanteestaan tiedonpuutteen vuoksi monissa eri yhteyksissä. Monet taudinkuvaan liittyvistä oireista ja piirteistä voivat olla havaittavissa myös hammaslääkärin toimesta tavanomaisella hammaslääkärin vastaanotolla. Piirteisiin kuuluu muun muassa oireyhtymälle tyypillistä potilaiden keskimääräistä korkeampaa pituutta ja monenlaisia kasvojen ja hampaiston piirteitä, kuten prognaattinen mandibula sekä kapea ja korkea suulaki. Samoin Klinefelterin syndroomassa on raportoitu tavanomaista enemmän hampaiston taurodontiaa ja hypodontiaa, mikä voi aiheuttaa haasteita hammaslääketieteellisestä näkökulmasta suun ja hampaiston hoitoa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on koottu yhteen Klinefelterin oireyhtymän taudinkuvan piirteitä, jotka voivat potentiaalisesti olla havaittavissa kyseisestä syndroomasta kärsivillä potilailla hammaslääkärin toimesta. Klinefelterin syndrooman aikaisella diagnosoimisella ja potilaan hoitoonpääsyllä voi olla suuri vaikutus potilaan kliiniseen taudinkuvaan ja elämänlaatuun. Hammaslääkäreiden on hyvä tuntea syndrooman yleiset kraniofakiaaliset ja sosiaalisetkin piirteet ja heillä tulee olla valmiudet tunnistaa mahdollinen Klinefelterin syndrooma ja tarvittaessa lähettää nämä potilaat jatkotutkimuksiin diagnoosin löytymiseksi.