Browsing by Subject "hindulaisuus"

Nimi ’dalit’ kuuluu kastittomille ja kantaa mukanaan kastisyrjinnän pitkää historiaa. Keskeinen osa tätä historiaa on se, kuinka kastisyrjintää on perusteltu hindulaisuudella. Tässä tutkielmassa tarkastelen kolmen intialaisen dalitin käsityksiä hindulaisuudesta jälkikoloniaalin teoreettisen viitekehyksen läpi. Kaikki kolme valitsemaani dalitia – valtakunnanpoliitikko B.R. Ambedkar, sekä dalit-teologit A.P. Nirmal ja V. Devasahayam – tulkitsevat kastijärjestelmää sisäpuolisina mutta hindulaisuutta ulkopuolisina. Tutkimuskysymykselläni on kaksi aiempaan tutkimukseen perustuvaa apukysymystä. Ensiksi, tarkastelen dalitiutta erityisenä sorron kontekstina, josta käsin hindulaisuutta luetaan. Toiseksi, tarkastelen kolonialismin epistemologista vallankäyttöä ‘hindulaisuuden’ käsitteellistämisessä. Tutkielman metodina on käsiteanalyysi. Lähteenä on yhteensä viisi tekstiä: Ambedkarin puhe, sekä kaksi teologista tekstiä Nirmalilta ja Devasahayamilta. Hindulaisuus näyttäytyy valitsemilleni dalit-lähteille olemuksellisesti sortavana uskontona. Heidän tapansa rakentaa sorron olemus etenkin pyhistä kirjoituksista, bramiini-pappiskastin auktoriteetista, sekä kastin opillisista perusteluista ei tule tyhjästä, vaan sen voi nähdä liittyvän laajempaan kolonialistiseen tapaan käsitteellistää ’uskonto’. Kuitenkin, valitsemani dalit-lähteiden voisi nähdä käyttävän kastisyrjinnän ’uskonnollista’ olemusta strategisena keinona painottaa syrjinnän pysyvyyttä ja kokonaisvaltaisuutta. Kaikki lähteeni pitävät hindulaisuutta olemuksellisesti sortavana, mutta heidän tapansa suhtautua omaan dalitiuteensa eroavat toisistaan, mikä näkyy myös heidän yksilöllisissä painotuksissaan hindulaisuuden käsittelyn suhteen. Siinä missä kristityille dalit-teologeille dalitiudella on vapautettu ja ensisijainen asema suhteessa Jumalaan, demokraattisen ja modernisoidun Intian rakentamiseen sitoutunut valtakunnanpoliitikko Ambedkar pyrkii ennen kaikkea kasti-identiteettien hävittämiseen. Heidän erilaiset tapansa käsitteellistää ’uskontoa’ suhteessa vapautukseen näkyvät tässä. Dalit-lähteeni eivät näe, että kääntymys yhdestä uskonnollisesta traditiosta toiseen olisi riittävä ratkaisu kastisyrjinnän todellisuuteen. Heille raja sorron ja vapautuksen välissä ei kulje kahden uskonnon välillä. Sen sijaan, he vaativat ja rakentavat kokonaisvaltaisempaa kastitodellisuuden transformaatiota, jossa transsendentit ja maalliset vapautustaistelut sekoittuvat.

Tutkimuksessa tarkastellaan kahta tekstikokoelma Padma Purāṇaan kuuluvaa mytologista kertomusta meditaatioperinteiden kontekstissa. Tutkimuskysymyksenä on selvittää millaisia yhteyksiä näiden kertomusten ja meditaatioperinteiden väliltä löytyy. Nämä kaksi kertomusta, ”Arjunan toive ja sen täyttyminen” ja ”Nāradan kokemus”, ovat versioita samasta myytistä: siirtymästä Kṛṣṇa-jumaluuden maailmaan ja tämän rakastetuksi tulemisesta taivaallisen gopī-neidon hahmossa. Gauḍīya Vaiṣṇavien Rāgānugā-meditaatiossa visualisoidaan samanlainen siirtymä ja hahmonmuutos. Tutkimuksen kohteena olevia kertomuksia vertaillaan etenkin tähän meditaatioperinteeseen. Rāgānugā-meditaatio on myös inspiroinut mytologisia tekstejä, jotka vuorostaan toimivat visualisoinnin apuna meditaatiossa. Samanlaista narratiivien ja meditaatioharjoitteiden interaktiota löytyy myös muualta hindulaisuudesta; usein nämä narratiivit sisältävät meditaatioon ja henkisiin kokemuksiin liittyviä metaforia. Näitä metaforia voidaan löytää myös tämän tutkimuksen kohteena olevista tarinoista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty historiallis-kriittistä metodia sekä lähiluku-menetelmää. Lähdemateriaalina on käytetty sekä sanskritin- että englanninkielistä versiota teksteistä. Teoreettisena pohjana kertomusten ja meditaatioharjoitteiden välisten yhteyksien tarkastelulle toimivat mm. Lauri Hongon (1972,1984) teoriat myytin ja rituaalin suhteesta.