Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "histopathology"

Sort by: Order: Results:

  • Verkola, Marie (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)
    Research on lesions in the equine stomach has concentrated mainly on equine gastric ulcer syndrome (EGUS). Lesions in the glandular area of the antrum and the pylorus, however, have so far received much less attention. The aim of this study was to contribute to the understanding of the histopathology of glandular lesions. The first part of the thesis consists of a thorough review of the literature on this subject. The literature review discusses the relevant literature on aetiology, pathophysiology, diagnosis, treatment and prevention of equine glandular gastritiserosion syndrome (EGGES). The second part is an empirical study in which the normal histopathology of the glandular mucosa of the equine stomach is examined and described, and then comparisons are made with a horse that has pathological evidence of EGGES. In addition, the gross lesions and the histopathological findings are presented as photographs. The horses for this study were selected from horses euthanased at the Equine Hospital of the Helsinki University Veterinary Teaching Hospital and sent to the Pathology and Parasitology unit of the Faculty of Veterinary Medicine, University of Helsinki for necropsy. The material was collected from August 2013 – February 2014. Only adult horses were included in this study. Altogether five stomachs were sampled. Two stomachs showed gross lesions and three appeared normal. However, only one normal-looking and one with lesions were suitable to be analysed for study purposes. The glandular lesions in the stomach with EGGES were shown to be more severe than any described in the literature before. However, the influence of the original illness and treatment of the horse could not be assessed. The study showed that in addition to erosions, hyperaemia, glandular atrophy, dysplasia and hyperplasia described in the literature before, severe ulcers and vasculitis can also be seen in the glandular stomach of horses.
  • Markkanen, Anttoni (2021)
    Pleomorfinen adenooma (PA) on yleisin sylkirauhasten hyvänlaatuinen kasvain. Hoitamattomana niihin kehittyy maligniteetti noin 5-10% tapauksista. Malignisoituneista kasvaimista yleisin on carcinoma ex pleomorphic adenoma (CxPA). Tämän lisäksi niillä on taipumus uusiutua, recurrent pleomorphic adenoma (RPA) riittämättömän kirurgisen hoidon yhteydessä, mutta uusiutumia tavataan kuitenkin myös adekvaatin kirurgisen hoidon jälkeen. Uusiutuvat kasvaimet aiheuttavat hoidollisia haasteita. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää ja tutkia mahdollisia histopatologisia muutoksia, sekä solusyklin säätelyyn liittyvän cyclin D1 proteiinin ja solujen proliferaatioon vaikuttavan Ki-67 proteiinin roolia liittyen pleomorfisen adenooman uusiutumiseen ja malignisoitumiseen. Cyclin D1 ja Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin. Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin tutkimuksessamme patologiassa yleisesti käytetyn MIB-1 vasta-aineen avulla. Aineistona tutkimuksessamme käytettiin retrospektiivisesti kerättyä potilasaineistoa (n=65) ja potilasaineiston perusteella laadittiin tutkittavat kasvainryhmät. Tutkittavat kasvainryhmät koostuivat tavallisista hyvänlaatuisista PA kasvaimista (n=26), uusiutuneista kasvaimista (n=20) sekä maligneista CxPA kasvaimista (n=19). Uusiutuneiden kasvainten ryhmä jaettiin lisäksi alaryhmiksi, jotka koostuivat uusiutuneiden PA kasvainten primääreistä kasvamista (PA-prim) sekä primäärejä kasvaimia seuranneista uusiutuneista kasvaimista (PA-rec). Vertailimme kasvainryhmien välisiä eroavaisuuksia kasvainten kliinisten tietojen, histopatologisten ominaisuuksien sekä cyclin D1 ja MIB-1 ilmentymisen osalta. Tutkimuksemme perusteella MIB-1 ilmentyminen oli kohonnut CxPA ja PA-rec kasvaimissa, mutta ei PA-prim kasvaimissa. Tämä viittaa mahdollisesti siihen, että MIB-1 ilmentymisen eroavaisuudet näissä kasvaimissa voivat kehittyä vasta primäärin kasvaimen jälkeen. Cyclin D1 ilmentymisessä sekä histopatologiassa ei havaittu merkitseviä eroavaisuuksia ryhmien välillä.
  • Markkanen, Anttoni (2021)
    Pleomorfinen adenooma (PA) on yleisin sylkirauhasten hyvänlaatuinen kasvain. Hoitamattomana niihin kehittyy maligniteetti noin 5-10% tapauksista. Malignisoituneista kasvaimista yleisin on carcinoma ex pleomorphic adenoma (CxPA). Tämän lisäksi niillä on taipumus uusiutua, recurrent pleomorphic adenoma (RPA) riittämättömän kirurgisen hoidon yhteydessä, mutta uusiutumia tavataan kuitenkin myös adekvaatin kirurgisen hoidon jälkeen. Uusiutuvat kasvaimet aiheuttavat hoidollisia haasteita. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää ja tutkia mahdollisia histopatologisia muutoksia, sekä solusyklin säätelyyn liittyvän cyclin D1 proteiinin ja solujen proliferaatioon vaikuttavan Ki-67 proteiinin roolia liittyen pleomorfisen adenooman uusiutumiseen ja malignisoitumiseen. Cyclin D1 ja Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin. Ki-67 proteiinin ilmentymistä tutkittiin tutkimuksessamme patologiassa yleisesti käytetyn MIB-1 vasta-aineen avulla. Aineistona tutkimuksessamme käytettiin retrospektiivisesti kerättyä potilasaineistoa (n=65) ja potilasaineiston perusteella laadittiin tutkittavat kasvainryhmät. Tutkittavat kasvainryhmät koostuivat tavallisista hyvänlaatuisista PA kasvaimista (n=26), uusiutuneista kasvaimista (n=20) sekä maligneista CxPA kasvaimista (n=19). Uusiutuneiden kasvainten ryhmä jaettiin lisäksi alaryhmiksi, jotka koostuivat uusiutuneiden PA kasvainten primääreistä kasvamista (PA-prim) sekä primäärejä kasvaimia seuranneista uusiutuneista kasvaimista (PA-rec). Vertailimme kasvainryhmien välisiä eroavaisuuksia kasvainten kliinisten tietojen, histopatologisten ominaisuuksien sekä cyclin D1 ja MIB-1 ilmentymisen osalta. Tutkimuksemme perusteella MIB-1 ilmentyminen oli kohonnut CxPA ja PA-rec kasvaimissa, mutta ei PA-prim kasvaimissa. Tämä viittaa mahdollisesti siihen, että MIB-1 ilmentymisen eroavaisuudet näissä kasvaimissa voivat kehittyä vasta primäärin kasvaimen jälkeen. Cyclin D1 ilmentymisessä sekä histopatologiassa ei havaittu merkitseviä eroavaisuuksia ryhmien välillä.
  • Koivuholma, Anne; Aro, Katri; Mäkitie, Antti; Salmi, Mika; Mirtti, Tuomas; Hagström, Jaana; Atula, Timo (2021)
    Lääketieteessä kuvantamistutkimuksissa hyödynnetään usein kolmiulotteista (3D) mallintamista, jotta tutkittava kohde pystyttäisiin hahmottamaan yksiselitteisemmin. Sen sijaan histopatologiassa kaksiulotteinen (2D) esittämistapa on edelleen vallitseva tapa ilmoittaa esimerkiksi poistetun kasvaimen leikkausmarginaalit. Tutkimuksemme tarkoitus oli esittää leikkauksessa poistetun pehmytkudosresekaatin sisällä olevan kasvaimen dimensiot ja siitä tehtyjen histologisten leikkeiden sijainnit 3D muodossa luomalla resekaatista ja sen leikkeistä digitaalinen 3D-malli. Kehittelimme menetelmän käyttäen yleisesti saatavilla olevia instrumentteja keskittyen kielen levyepiteelikarsinooman mallintamiseen. Loimme menetelmän tunnistamalla ja ratkomalla ongelmia, jotka liittyivät histologisten leikkeiden leikesuuntien valintaan, joka aiemman kirjallisuuden perusteella on ollut keskeinen haaste pehmytkudosresekaatin 3D-mallin luomisessa. Tavanomaiseen resekaatin käsittelyyn verrattuna lisävaiheita olivat ainoastaan leikkausresekaatin skannaaminen ennen histopatologisten leikkeiden keräämistä sekä itse karsinooman mallintaminen digitaaliseksi. Nämä lisävaiheet vaativat ainoastaan 3D pöytäskannerin ja 3D mallinnusohjelmiston. Työssä esittelemme leikkausresekaatin ja histopatologisten leikkeiden mallintamiseen liittyviä haasteita ja niille kehittämiämme ratkaisuja. Työn tuloksena esittelemme valmiin 3D-mallin kielen levyepiteelikarsinooman leikkausresekaatista ja sen sisällä olevasta varsinaisesta kasvaimesta sekä digitaalisena mallina että puoliläpäisevänä valumallina (3D-tuloste). Kuvaamme työssä myös työvaiheet, jotka vaaditaan 3D-mallin luomiseksi. Julkaisuhetkellä tietääksemme työmme on ensimmäinen yritys esittää kielikasvaimen histopatologiset marginaalit 3D muodossa, kun aiemmin vain 2D muoto on ollut saatavilla. 3D-mallin luominen metodillamme ei vaadi ennalta määrättyjä leikesuuntia. Metodimme tarjoaa yksiselitteisemmän ja selkeämmän tavan havainnollistaa kasvaimen marginaalit, topografia ja orientaatio. Metodiamme voitaisiin tulevaisuudessa käyttää työkaluna postoperatiivisessa arvioinnissa sekä adjuvanttihoitojen suunnitelussa.
  • Koivuholma, Anne; Aro, Katri; Mäkitie, Antti; Salmi, Mika; Mirtti, Tuomas; Hagström, Jaana; Atula, Timo (2021)
    Lääketieteessä kuvantamistutkimuksissa hyödynnetään usein kolmiulotteista (3D) mallintamista, jotta tutkittava kohde pystyttäisiin hahmottamaan yksiselitteisemmin. Sen sijaan histopatologiassa kaksiulotteinen (2D) esittämistapa on edelleen vallitseva tapa ilmoittaa esimerkiksi poistetun kasvaimen leikkausmarginaalit. Tutkimuksemme tarkoitus oli esittää leikkauksessa poistetun pehmytkudosresekaatin sisällä olevan kasvaimen dimensiot ja siitä tehtyjen histologisten leikkeiden sijainnit 3D muodossa luomalla resekaatista ja sen leikkeistä digitaalinen 3D-malli. Kehittelimme menetelmän käyttäen yleisesti saatavilla olevia instrumentteja keskittyen kielen levyepiteelikarsinooman mallintamiseen. Loimme menetelmän tunnistamalla ja ratkomalla ongelmia, jotka liittyivät histologisten leikkeiden leikesuuntien valintaan, joka aiemman kirjallisuuden perusteella on ollut keskeinen haaste pehmytkudosresekaatin 3D-mallin luomisessa. Tavanomaiseen resekaatin käsittelyyn verrattuna lisävaiheita olivat ainoastaan leikkausresekaatin skannaaminen ennen histopatologisten leikkeiden keräämistä sekä itse karsinooman mallintaminen digitaaliseksi. Nämä lisävaiheet vaativat ainoastaan 3D pöytäskannerin ja 3D mallinnusohjelmiston. Työssä esittelemme leikkausresekaatin ja histopatologisten leikkeiden mallintamiseen liittyviä haasteita ja niille kehittämiämme ratkaisuja. Työn tuloksena esittelemme valmiin 3D-mallin kielen levyepiteelikarsinooman leikkausresekaatista ja sen sisällä olevasta varsinaisesta kasvaimesta sekä digitaalisena mallina että puoliläpäisevänä valumallina (3D-tuloste). Kuvaamme työssä myös työvaiheet, jotka vaaditaan 3D-mallin luomiseksi. Julkaisuhetkellä tietääksemme työmme on ensimmäinen yritys esittää kielikasvaimen histopatologiset marginaalit 3D muodossa, kun aiemmin vain 2D muoto on ollut saatavilla. 3D-mallin luominen metodillamme ei vaadi ennalta määrättyjä leikesuuntia. Metodimme tarjoaa yksiselitteisemmän ja selkeämmän tavan havainnollistaa kasvaimen marginaalit, topografia ja orientaatio. Metodiamme voitaisiin tulevaisuudessa käyttää työkaluna postoperatiivisessa arvioinnissa sekä adjuvanttihoitojen suunnitelussa.