Browsing by Subject "huono-osaisuus"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords

Tuoreet tutkimukset suomalaisten lähiöiden kehityksestä ja nykytilasta kertovat lähiöiden merkittävistä eroista sekä niiden sosioekonomisen rakenteen että sosiaalisen elämän suhteen. Myös aikaisempien, Suomen suurimpiin kaupunkiseutuihin keskittyneiden tutkimusten valossa lähiöt ovat herättäneet huolen niihin keskittyvästä huono-osaisuudesta ja sen seurauksista. Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen yhdistetään kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa usein pelkoon niin pitkälle menevästä alueellisesta erilaistumisesta, että alueiden taantuminen alkaa ruokkia itse itseään. Naapurustovaikutuksia tutkittaessa tarkoitus onkin selvittää, kumuloituuko huono-osaisuus sen alueellisen kasautumisen myötä, vai ilmentääkö huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen vain yhteiskunnallista eriarvoisuutta alueellisesti. Erilaistuvien asuinympäristöjen voidaan ajatella tuottavan eriarvoistumista hyvin monella tavalla. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksi merkittävä ihmisten eriarvoisuuden kuvaaja on terveys, joka näkyy alati kasvavina eroina elinajanodotteessa sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna. Yksi merkittävimmistä sosioekonomisten terveyserojen kasvun aiheuttajista Suomessa ovat alkoholiperäiset kuolinsyyt ja alkoholinkäyttötapoja tarkasteltaessa vaikuttaakin siltä, että haitallisimmiksi katsottavat kulutustavat ovat yleisempiä alemmissa sosioekonomisissa asemissa. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, voiko lähiöihin keskittynyt huono-osaisuus tuottaa sellaisia sosiaalisia ja kulttuurisia ympäristöjä, joiden vaikutuksesta yksilöt käyttäytyvät terveyttään heikentävällä tavalla yli sen, mitä heidän yksilölliset piirteensä antaisivat olettaa. Tutkielmassa tarkastellaan alueen huono-osaisuuden ja yksilötason alkoholin kulutuksen välistä yhteyttä ja pyritään ymmärtämään, minkä mekanismien kautta alueellinen huono-osaisuus voi vaikuttaa yksilön käytökseen. Tutkielman ensisijaisena hypoteesina on, että alueen huono-osaisuus lisää yksilöiden alkoholin kulutusta yksilötason tekijöistä riippumattomalla tavalla. Yksilötason tekijöiden oletetaan vaikuttavan yhteyteen kuitenkin siten, että havaittavat vaikutukset ovat voimakkaampia huono-osaisille yksilöille. Lisäksi oletetaan, että alueen huono-osaisuus vaikuttaa yksilön käytökseen sekä yksilö- että aluetason sosiaalis-interaktiivisten mekanismien kautta. Näiden mittareina käytetään yksilötasolla yksilön alueeseensa kiinnittyneisyyttä kuvaavia muuttujia ja aluetasolla alueen sosiaalista koheesiota, alueen epävirallista sosiaalista kontrollia ja paikallista alkoholin kulutuskulttuuria alueen riskikuluttajien osuudella mitattuna. Tutkimuksen aineistona on vuonna 2013 kerätty Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus -hankkeen (PREFARE) kyselyaineisto. Alueen sosioekonomista rakennetta kuvaavat muuttujat muodostettiin Tilastokeskuksen vuoden 2013 ruututietokannan avulla. Tutkimusmenetelminä käytetään selitettävästä muuttujasta riippuen joko monitasoista lineaarista regressioanalyysia, monitasoista logistista regressioanalyysia tai monitasoista poisson-regressioanalyysia. Monitasoinen analyysimenetelmä valittiin siksi, että käytetty aineisto on muodostettu hierarkkisesti tekemällä satunnaisotanta ensin ylemmän tason yksiköiden (lähiöt) joukosta ja sen jälkeen alemman tason tutkimusyksiköiden (yksilöt) joukosta. Saadut tulokset viittaavat siihen, että alueen huono-osaisuus ei sinänsä vaikuta suurimman osan yksilöistä alkoholin kulutukseen yli sen, mitä yksilön omien sosiodemografisten piirteiden perusteella on syytä olettaa. Yleisesti ottaen lähiöiden asukkaat kuluttavat alkoholia samalla tavalla riippumatta ympäristönsä sosioekonomisesta rakenteesta. Alueen huono-osaisuudella havaitaan kuitenkin yhteys työttömien alkoholin kulutukseen. Vaikka alueen huono-osaisuus ei sellaisenaan ole yhteydessä yksilötason alkoholin käyttöön muiden, kuin työttömien osalta, tutkielman tulokset osoittavat, että alueen riskikuluttajien osuus on kasvaessaan yhteydessä suurempaan alkoholin kulutukseen riippumatta alueen huono-osaisuudesta ja yksilön sosiodemografisista piirteistä. Vaikka tuloksen perusteella ei voida tehdä kausaalisia päätelmiä, alueen riskikuluttajien osuuden systemaattinen yhteys yksilötason alkoholin kulutukseen tukee tulkintaa, jonka mukaan alueella vallitsevat sosiaaliset normit ja alkoholin kulutuskulttuuri voivat vaikuttaa yksilöiden omaan alkoholin kulutukseen. Paikallisen alkoholikulttuurin muodostuminen alkoholin kulutusta lisääväksi ei kuitenkaan ole suoraan yhteydessä alueen sosioekonomiseen rakenteeseen.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää Pierre Bourdieun pääomateorian kautta sitä, miten huono-osaisuutta on määritelty suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa, ja mikä vaikutus huono-osaisuuteen liittyvillä pääomilla on lapsen koulutuspolkuun. Bourdieun pääomateoriaa on käytetty paljon luokkaerojen ja koulutuksen tutkimuksessa. Sen avulla voimme jakaa elämämme eri luokkiin, joiden kautta voidaan tutkia, erotella ja määritellä erilaisia yhteiskuntaamme liittyviä ongelmia ja toimintamalleja. Esimerkiksi Atkinson (2015) on käyttänyt Bourdieun pääomia kuvailemaan eri sosiaaliluokkia ja sosiaalista liikkuvuutta. Vaikka koulutusjärjestelmämme on yksi suurimpia eriarvoisuutta vähentäviä tekijöitä, erottelee koulutus edelleen jo koulutuspolun alkutaipaleilla hyvä- ja huono-osaiset. Jotta voitaisiin puuttua koulutuspolkujen eriytymisen ongelmaan, on ensin kartoitettava sen syitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pääomilla on selvä vaikutus koulutuspolkuun. Vähäisellä kulttuurisella pääomalla on yhteys lasten koulutustasoon sekä siihen, ettei koulutusta arvosteta. Sosiaalisen pääoman on todettu auttavan koulutuksen jälkeisessä menestymisessä työelämässä muun muassa verkostojen ja suhteiden kautta. Menetelmät. Tutkielmaa varten etsin kirjallisuutta, tieteellisiä artikkeleita sekä aiempia tutkimuksia aiheesta. Tiedon haussa käytin esimerkiksi Helsingin yliopiston Helka-kirjastoa ja sen verkkopalvelua sekä muita verkkokirjastoja. Etsin kirjallisuutta myös aiemmista aihetta käsittelevistä teoksista. Toteutin tutkielman teoriaohjaavana systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa käytin Bourdieun pääomia tutkielmani etenemistä ohjaavana teoriana. Bourdieun pääomateoria ohjasi aineiston analyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Huono-osaisuus esiintyi pääomista kertovassa kirjallisuudesta ja päinvastoin. Esimerkiksi taloudellinen niukkuus merkitsi alhaista taloudellista pääomaa. Kulttuurisen, sosiaalisen ja taloudellisen pääoman välillä oli myös selvä yhteys huono-osaisuuteen. Alhainen kulttuurinen pääoma vaikutti merkittävästi koulutuspolkuun vanhempien koulutuksen, asenteiden ja arvojen kautta, ja sosiaalinen pääoma näyttäytyi siinä, millaista tukea lapsi saa koulutuspolullaan. Taloudellisella pääomalla nähtiin olevan vaikutus muun muassa kulttuurisen pääoman hankkimiseen, jonka kautta se myös vaikuttaa koulutuspolkuun.

Tutkimukseni käsittelee helsinkiläisen Kannelmäen seurakunnan työntekijöiden kokemuksia seurakuntalaisten huono-osaisuudesta.Tutkimuksen aihe huono-osaisuus on ilmiönä hyvin moniulotteinen; sen taustalla voi olla kouluttautumattomuus, terveyteen ja talouteen liittyvät vaikeudet, työttömyys sekä osattomuus yhteisöllisyydestä. Huono-osaisuutta on käsitelty laajasti; Eduskunnan kyselytunneilla on usein keskusteltu niin ihmisten kokemasta eriarvoisuudesta kuin huono-osaisuudesta. Helsingin katukuvassa näkyvistä leipäjonoista on käyty myös keskustelua niin tv:n ajankohtaisohjelmissa kuin lehdissä. Huono-osaisuuden moniulotteisuudesta on tehty useita tutkimuksia niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa. Tutkimukseni aihetta olen lähestynyt seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1) Miten Kannelmäen seurakunnan työntekijät kokevat ihmisten huono-osaisuuden omassa arkityössään? 2) Miten he pyrkivät tukemaan huono-osaisiksi kokemiaan ihmisiä ja millaisena he näkevät seurakunnan roolin? Menetelmä tässä tutkimuksessa on laadullinen tutkimus, jossa aineisto koostuu kuuden työnekijän haastattelusta.Tutkimusaineistoani olen täydentänyt kenttähavainnoilla, kun havainnoin Sitratorin ja Malminkartanon soppatykkitapahtumia, Jennyn olohuoneruokailuja sekä Kannelmäen D-aseman toimintaa. Havaintojen välityksellä sain kokemuksen ihmisten osallisuuden vahvistamisesta seurakunnan alueella. Useat tutkimukset vahvistavat minulle ajatusta siitä, että huono-osaisuus on monen ihmisen osa tänä päivänä. Tutkimukseni tuloksissa näyttäytyy koulutuksen puute, terveyteen liittyvät ongelmat ja taloudellinen niukkuus olevan keskeisiä tekijöitä ihmisen kokemassa huono-osaisuudessa. Muutokset toimintaympäristössä vaikuttavat myös Kannelmäen seurakunnan toimintaan, joka strategiansa mukaisesti haluaa tukea ja rohkaista eri työalojen kautta heitä, jotka kokevat monenlaista huono-osaisuutta. Aiheeni tarjoaa mahdollisuuden tutkia jatkossa seurakuntien järjestämiä yhteisöruokailuja, miten ruokailuun osallistuvat kokevat yhteisöruokailut seurakuntien apuna ja osallisuutta vahvistavana mahdollisuutena?

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteena on, että syntyperä ei määritä lapsen tulevaisuuden askelmerkkejä. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että koulutusaste, tulotaso sekä monet muut tekijät näyttävät siirtyvän edelleen vanhemmilta lapsille. Yhteys on voimakkainta sosiaalisten hierarkioiden ääripäissä: sekä huono- että hyväosaisuus näyttää kasautuvan. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden selittäjiksi on tarjottu muun muassa stigmaan tottumista, resurssivajetta ja tukiasiakkuuteen oppimista. Toimeentulotuki on suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen etuus, jota voi saada, mikäli tulot eivät riitä kattamaan kotitalouden välttämättömiä menoja. Toisinaan toimeentulotukiasiakkuus voi olla merkki kasautuneesta huono-osaisuudesta, kuten työttömyydestä ja heikosta terveydentilasta. Myös toimeentulotukiasiakkuuden osalta on havaittu ylisukupolvinen yhteys vanhempien ja lasten välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kohorttien 1990 – 1994 osalta sitä, ennustaako 15-vuotiaana koettu lapsuudenperheen tukiasiakkuus omaa tukiasiakkuutta 24-vuotiaana. Haavoittuvissa olosuhteissa kasvaneet nuoret muuttavat tutkimusten mukaan aiemmin pois lapsuudenkodistaan. Varhainen poismuutto asettaa nuorelle taloudellisia haasteita, jotka voivat johtaa esimerkiksi keskiasteen koulutuksen keskeyttämiseen. Toimeentulotukiasiakkuuden ylisukupolvisuutta ei ole Suomessa aiemmin tarkasteltu alaikäisenä itsenäistyneiden osalta. Toisena tutkimuskysymyksenä on, millä tavoin ylisukupolvinen asiakkuus eroaa alaikäisenä kotoa muuttaneiden ja kotona asuneiden nuorten välillä. Lisäksi tarkastellaan vielä sitä, miten varhainen poismuutto ennustaa omaa asiakkuutta niillä nuorilla, jotka ovat lapsuudenperheessään saaneet toimeentulotukea. Aineistona tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston Väestötutkimuskeskuksen ylläpitämää kokonaisaineistoa. Aineisto sisältää tiedot kohorttien jäsenistä ja heidän biologisista vanhemmistaan. Vastemuuttujan ja pääselittäjän välistä yhteyttä tarkastellaan Poisson-regressioanalyysin avulla, ja yhteyttä vakioidaan sekoittavilla ja välittävillä muuttujilla. Varhain kotoa muuttaneille ja kotona asuneille nuorille ajetaan mallit erikseen, jotta näiden ryhmien välisiä eroja voidaan tarkastella. Tulosten perusteella lapsuudenperheen tukiasiakkuus ennustaa voimakkaasti omaa aikuisiän tukiasiakkuutta. Vakioimattomassa päävaikutusmallissa riski on yli kymmenkertainen, mutta vanhemman sekä nuoren oman koulutusasteen vakiointi laskee riskiä merkittävästi. Kun tarkastellaan yhteyden voimakkuutta pelkästään alaikäisenä muuttaneiden nuorten osalta, on riski lähes nelinkertainen. Alaikäisenä poismuuttaneilla nuorilla toimeentulotukiasiakkuuden ylisukupolvinen yhteys on siis heikompi kuin kotona asuneilla nuorilla. Toisaalta tarkasteltaessa sitä, miten varhainen muutto vaikuttaa lapsuudenperheen tukiasiakkuuden ja oman tukiasiakkuuden väliseen yhteyteen, on riski varhain poismuuttaneilla yli kaksinkertainen verrattuna niihin nuoriin, jotka ovat muuttaneet kotoa myöhemmin.

Aims. In this thesis I analyze social worker's attitudes by studying their speech regarding socially or economically disadvantaged people and the reasons for their status. Previous research in this field is mostly connected with discussion regarding the reasons for poverty. These reasons can be separated in three categories: individual, structural and fatalistic. The approach can be seen to be connected with person's attitude towards the disadvantaged and also with the welfare culture and moral climate of the society. If poverty is seen to have it's origins in the individual it increases demands for citizen activity and accordingly diminishes support for social benefits and redistribution of income. Previous research also shows that social workers attitudes are always passed on to their clients on some level. The particular aim for this study was to bring forth possible attitudes towards social disadvantage. The research questions were: 1. What reasons do the social workers see for social disadvantage, income problems and poverty? 2. Is there different attitudes towards different client groups? and 3. Are sanctions seen as a plausible strategy to help the disadvantaged? Methods. The qualitative research material consisted of individual theme interviews of 10 social workers. Firstly, the material was categorized in observation classes by using the qualitative attitude research method. Thereafter, the material was analyzed to trace and interpret the attitudes by applying the discursive reading method. Results and conclusions. The social workers saw social disadvantage primarily to be attributed to structural reasons. The main reason for disadvantage in their view was unemployment, mental problems and alcohol and substance abuse. Although the social workers saw most part of the disadvantaged people as innocent for their status, they also regarded some of them as irresponsible and immoral freeloaders. Five central discourses could be identified in the material: 1. Discourse for tax payer resenting dependence for social welfare, 2. The competitiveness discourse demanding economic efficiency and effectivity, 3. Universal discourse respecting equal human rights, 4. Solidarity discourse calling for joint responsibility and 5. Care discourse oozing empathy, warmth and care. In the interview group the emphasis was particularly on solidarity discourse seasoned with a touch of care discourse.

Nuorten rikollisuudessa on havaittu viime aikoina muutoksia, jotka ovat herättäneet keskustelua nuorten väkivallan vakavuudesta. Koska sosioekonomisesti huono-osaisten nuorten rikollisuuden on todettu olevan kasvussa, on syytä pohtia, onko näillä asioilla yhteyttä. Monet kriminologiset teoriat pyrkivät selittämään rikollisuutta ja sen riskitekijöitä keskittymättä tarkemmin väkivaltatekojen vakavuuteen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan väkivallan vakavuutta ja siihen liittyviä lapsuuden riskitekijöitä kriminologisen teoriakehyksen ja tutkimuskirjallisuudessa käydyn keskustelun pohjalta. Tutkielmassa tarkasteltiin laajan rekisteriaineistosta poimitun otoksen (n = 733 571) avulla 15–20-vuotiaiden nuorten väkivaltarikollisuutta ja lapsuuden huono-osaisuuden yhteyttä väkivaltatekojen vakavuuteen ja toistuvuuteen. Tutkimuksessa lapsuuden huono-osaisuuden mittareina käytettiin sijoittamista kodin ulkopuolelle, vanhempien väkivaltarikollisuutta, perheen saamaa toimeentulotukea ja vanhempien matalaa koulutusta. Analyysimenetelmänä käytettiin multinomiaalista logistista regressioanalyysia ja tuloksia tarkasteltiin myös ennustettujen todennäköisyyksien avulla absoluuttisten erojen selvittämiseksi. Väkivallan vakavuuden ja tekojen toistuvuuden perusteella muodostettujen ryhmien tarkastelu osoittaa, että vakavan väkivallan sekä toistuvan lievän väkivallan ryhmät ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Vain pieni osa nuorista on epäiltynä vakavasta väkivaltarikoksesta tai monista lievistä väkivaltateoista. Näissä ryhmissä tehdään kuitenkin henkilömäärään suhteutettuna kaikkein eniten kaikkia rikoksia, eli ryhmät kuvaavat hyvin rikosaktiivista osaa nuorista. Tutkimustulosten perusteella kaikki mitatut huono-osaisuuden muodot lisäävät riskiä tehdä vakavaa tai toistuvaa väkivaltaa. Vakavasta väkivallasta sekä useista lievistä väkivaltateoista epäillyt nuoret näyttäytyvät erityisen huono-osaisina. Vaikka lapsuuden huono-osaisuus lisääkin väkivallan riskiä suuresti verrattaessa niihin, joilla näitä kokemuksia ei ole, todellisuudessa riski syyllistyä vakavaan väkivaltarikokseen on erittäin pieni myös huono-osaisen lapsuuden kokeneiden nuorten keskuudessa. Tutkimuksen perusteella kriminologinen teoriakehys on hyödyllinen myös väkivallan vakavuuden ja vakaviin tekoihin liittyvien riskitekijöiden tarkastelussa. Rikoksentorjunnan kannalta tutkimuksen relevanssi on auttaa tunnistamaan niitä lapsia, jotka tulevat todennäköisemmin tekemään nuoruudessaan eniten väkivaltaa tai vakavimpia väkivaltatekoja. Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että huono-osaisuutta lapsuudessaan kokeneet ovat suuremmassa riskissä tehdä väkivaltarikoksia nuoruutensa aikana kuin ne nuoret, joilla tällaisia riskitekijöitä ei ole.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan nuorten vankien käsityksiä menneisyydestään ja tulevaisuudestaan. Tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelut on tehty kahdeksalle 18–25-vuotiaalle vangille Suomen eri vankiloissa. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysillä. Haastatteluissa nuoret vangit kertoivat kokeneensa lapsuudessaan ja nuoruudessaan erilaisia haasteita ja vastoinkäymisiä. Samankaltaisetkin vastoinkäymiset koettiin eri tavalla ja niille annetut merkitykset vaihtelivat. Ongelmia kerrottiin olleen päihteiden ja väkivallan kanssa sekä perhepiirissä että perhepiirin ulkopuolella. Lisäksi aineistosta nousi esiin kouluongelmat, taloudelliset ongelmat, nuoruusajan auktoriteettivastainen käyttäytyminen kaveriporukassa sekä ongelmalliset perhesuhteet Kaikki haastateltavat kertoivat samankaltaisista tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista keskenään. Nuoret vangit haaveilivat perheestä, koulutuksesta, työpaikasta ja kyvystä tulla toimeen rahallisesti. Tavoitteet kytkeytyivät osaksi vastaajien elämäntarinaa. Päihteiden kanssa kipuilleet tavoittelivat päihteettömyyttä ja koulunsa kesken jättäneiden pyrkimyksenä oli jatkaa opintoja. Tavoitteista puhuttaessa korostettiin haasteista ja vastoinkäymisistä yli pääsemistä ja eteenpäin menemistä. Tulosten perusteella merkittävää on lapsuuden ja nuoruuden haasteiden ja vastoinkäymisten kasautuminen eri haastateltaville. Osa haastateltavista kertoi jokseenkin helposta lapsuudesta ja nuoruudesta, kun taas vastoinkäymisistä ja haasteista puhuneet olivat kokeneet niitä paljon. Nuorten vankien haaveet ja tavoitteet voisivat vastata kenen tahansa valtaväestöön kuuluvan haaveita ja tavoitteita.

There are only few studies about diet of food pantry recipients or quality of their diet. Previous studies have found out that food pantry recipients are elder, more disadvantaged and in lower socioeconomic status compared to general population. The aim of this study was to find out from which food groups the daily diet of food pantry recipients consisted, do there exist different dietary patterns among the food pantry recipients, and are sociodemographic factors, experienced wealth and vulnerability associated with the diet. In addition, experiences about convenience of food donated in food aid for cooking and possibilities to prepare warm meals among food pantry recipients, and association between convenience, possibilities and diet, were studied. This study was a cross-sectional study and the data consisted of participants in the project called From food pantry to participation (Ruokajonosta osallisuuteen -hanke). Diet was studied by using the Diet and lifestyle questionnaire form that included 7-sections - food frequency questionnaire. Closed questions were applied to study experiences about convenience of food donated in food aid, possibilities to prepare meal and economic situation. T-tests and variance analysis were used to study differences between the groups, and regression analysis were used to study associations between diet and background factors. Principal component analysis was used to detect dietary patterns. The study population consisted of 137 participants from different parts of Finland. 114 participants were included in the final analysis. 45 % were men and 78 % were retired. There was a need for improvements in the diet. Less than half of the participants consumed vegetables, berries and fruits daily. Dairy products, dietary fats and grains were eaten daily by every third. 58 % ate fish 1–2 times per week. Eggs and meat were eaten 3–5 times per week by 33 %, and daily by 23 % respectively. 53 % of food pantry recipients felt that food donated in food aid was convenient for cooking. 83 % cooked often or quite often. In this study two dietary patterns were detected; traditional dietary pattern and vegetable-fish -based dietary pattern. The most strongly loaded food groups in the traditional dietary pattern were grains, dairy products, dietary fats, and meat and eggs. Fruits, berries, vegetables and fish were most strongly loaded in the vegetable-fish -based dietary pattern. There was one group that preferred vegetable-fish -based dietary pattern. Factors positively associated with the dietary patterns in this group were older age, female sex, living in an owner-occupied flat, experienced good wealth and low vulnerability, non-smoking and low consumption of alcohol. Convenience of food donated in food aid for cooking and possibilities to prepare a warm meal were not significantly associated with the dietary patterns. The study population represented general food pantry recipients. However, the results cannot be generalized as the population was small. The study indicates that the diet of food pantry recipients needs improvements, and there exist groups with different eating patterns among them. More research is needed to find out if there was an association between the diet of food pantry recipients and the way food aid was implemented in practice. Diet should be studied more precisely in the following studies. Young people and persons having risk of exclusion, and consequences of COVID-19 pandemic for food aid work and food pantry recipients should be studied also.

Tavoitteet. Syrjäytyminen on läsnä jokapäiväisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Syrjäytyminen on huono-osaisuuden kasautumista yksilölle niin, ettei hän kykene toimi-maan yhteiskunnassa odotusten vastaisesti. Syrjäytymisen käsitteen määritteleminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, sillä kyseessä on monitulkintainen ilmiö. Syrjäytymiskeskus-telua tuleekin tarkastella kriittisestä näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää syrjäytymisen kasautumisen riskitekijöitä, joita yksilön elämänpolulla varhaiseen aikuisuuteen asti esiintyy. Tutkimuksella pyritään luomaan selkeä katsaus syrjäytymistä ennustaviin tekijöihin, jotta varhaisen puuttumisen interventioita voitaisiin kohdentaa tässä ikävaiheessa esiintyviin riskitekijöihin yhä tarkemmin. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksenani oli kuvata valitsemani aineiston avulla mahdollisimman tarkasti syrjäytymiseen ajavaa elämänpolkua ja huono-osaisuuden kasautumiseen liittyviä riskejä. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa oli integroiva ote. Tutkimusaineistooni olen valinnut yhdeksän lähdettä. Näiden avulla olen tavoitellut mahdollisimman selkää vastausta tutkimuskysy-myksiini. Tutkimusaineistolle on tehty sisällönanalyysi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta käy ilmi, että syrjäytymiselle on lukuisia erilaisia riskitekijöitä. Syrjäytymisvaaraa ennustavat tekijät on jaettu kahdeksaan ryhmään syrjäy-tymiseen vaikuttavien tekijöiden mukaan: Perheen, kodin ja kasvuympäristön vaikutus, Vaikeudet koulussa ja oppimisessa, Lastensuojelun asiakkuuden vaikutus, Heikot elä-mänhallintataidot, Sosiaaliset haasteet, Vaikeudet työelämässä ja toimeentulossa, Ter-veydelliset ongelmat ja Yhteiskunnan rooli. Yksittäiset tekijät eivät ennusta syrjäytymistä, mutta yksittäinen tekijä voi johtaa seuraavan tekijän muodostumiseen, sillä tekijät ovat usein myös sidoksissa toisiinsa. Siksi syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen on tärkeää jo varhaisessa vaiheessa. Lapsen, jonka elämässä riskitekijöitä ilmenee, yksilöllinen koh-dennettu tukeminen voisi olla kannattavaa syrjäytymiseen johtavan polun katkaisemiseksi. Koulu on erinomainen paikka toteuttaa varhaista puuttumista.