Browsing by Subject "idänsuhteet"

Tässä maisterintutkielmassa pyritään tuomaan näkökulmaa siihen, minkälainen Suomi–Neuvostoliitto-seuran rooli oli kulttuurivaihdossa vuosina 1960–1969, ja vaikuttiko vuonna 1960 solmittu kulttuurivaihtosopimus Suomen roolin muuttumiseen kulttuurivaihdon osapuolena passiivisesta aktiivisemmaksi. Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurivaihtoa tarkastellaan pehmeän vallan teoreettisesta viitekehyksestä. Kulttuurivaihtoa tarkastelen nimenomaan aikakauden musiikkivaihdon avulla. Ennen musiikin ajateltiin olevan absoluuttista, johon maalliset asiat eivät pystyneet vaikuttamaan. Nykyisin musikologisen tutkimuksen myötä on ymmärretty, että musiikki taidemuotona resonoi ympäröivänsä kanssa. Musiikin tulkitseminenkin on riippuvaista siitä, kuka sitä tulkitsee ja missä. Musiikkia on hyödynnetty politiikan välineenä, sekä käytetty yhteisöjen mobilisoinnissa ja pehmeän vallan välineenä. Musiikkia jaotellaan taidemusiikkiin ja populaarimusiikkiin. Tämän eron määritteleminen on merkittävä osa tutkielmaani, sillä se selittää kulttuurivaihdossa ilmenevää musiikkia, ja yhteisöjen ja valtioiden asenteita erilaisia musiikin muotoja kohtaan. Miksi taide- ja kansanmusiikki korostuivat 1960-luvun musiikkivaihdossa, kun taas populaarimusiikki loisti poissaolollaan. Musiikkivalintoihin liittyy poliittisia valintoja, ja ne näkyivät etenkin Neuvostoliiton kulttuurivaihdossa esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa. Neuvostoliiton johto määritteli, minkälaisen taiteen kuluttaminen maassa oli hyväksyttävää. Tämä näkyi siinä, minkälaisia taiteilijaryhmiä Neuvostoliitto lähetti maastaan ulos, ja vastavuoroisesti vastaanotti sisään. Suomi–Neuvostoliitto-seuran historian eritteleminen ja kuljettaminen mukana läpi Suomen kylmän sodan historian tärkeimpien vaiheiden on tässäkin tutkimuksessa tärkeää. SNS oli organisaationa suurin kulttuurivaihdon toimija suomalaisella kentällä, ja sen rooli vain vahvistui kulttuurivaihtosopimuksen myötä. Käyn tutkielmassani läpi SNS:n arkistoja, tutkien etenkin taiteilijavaihtoa, kirjeenvaihtoa, sekä erilaisia sopimuksia ja toimintasuunnitelmia. Tutkielman johtopäätöksinä esittelen, että kulttuurivaihtosopimuksella voidaan väittää olleen kulttuurivaihtoa valtiollistava rooli, ja musiikkia hyödynnettiin julkisuusdiplomatiassa, pehmeän vallankäytön välineenä. 1970-luvulla suomalaisten yleinen asenne Neuvostoliittoa kohtaan oli myötämielinen, johon SNS:llä saattoi olla osavaikutuksensa. Suomen vaikutusta Neuvostoliittoon 1960-luvun kulttuurivaihdossa ei pystytä tässä tutkielmassa erittelemään, mutta se voisi olla varteenotettava tutkimuskysymys jatkotutkimusta ajatellen.

Gorbatšovin valtiovierailulla 26. lokakuuta 1989 allekirjoitetussa Suomen ja Neuvostoliiton yhteisessä Helsingin-julistuksessa Suomen puolueettomuus tunnustettiin yksiselitteisesti. Puolueettomuustunnustus lopetti vuosikymmeniä jatkuneen Suomen ja Neuvostoliiton välisen kiistan, jota kuvastivat lukuisat kommunikeateksteihin liittyneet kamppailut. Puolueettomuuspolitiikan vaaliminen oli YYA-sopimuksella Neuvostoliiton etupiiriin sidotun Suomen keskeisimpiä ulkopoliittisia tavoitteita läpi kylmän sodan vuosikymmenten. Suomi sai puolueettomuustunnustuksensa hetkenä, jolloin suursodan riski oli väistymässä ja kylmän sodan päätös häämötti jo horisontissa. Kuvaan opinnäytetyössäni Helsingin-julistuksen syntyyn vaikuttaneita taustoja ja poliittisia traditioita. Keskeisen sijan saavat Suomen puolueettomuuden kehityslinjat, Neuvostoliiton puolueettomuuspolitiikan kuvaus ja asennemuutos puolueettomuutta kohtaan, näitä prosesseja konkretisoi suomalais-neuvostoliittolainen kommunikeahistoria. Rekonstruoin myös julistustekstin syntyyn liittynyttä neuvotteluprosessia. Lisäksi käsittelen erillisinä kokonaisuuksina puolueettomuustunnustuksen suhdetta YYA-sopimukseen ja länsi-integraatiokehityksen sekä Helsingin-julistuksen kokonaisvaikutuksia suhteessa Suomen ulkopoliittiseen doktriiniin. Keskeisimmät tutkimuskysymykseni ovat seuraavat neljä: Mikä lopulta oli Mihail Gorbatšovin uudistuspolitiikan vaikutus puolueettomuustunnustukseen? Oliko Mauno Koiviston vakautta ja jatkuvuutta korostavalla linjalla roolinsa Suomen puolueettoman statuksen kiistattomassa hyväksymisessä? Minkälaisia vaikutuksia puolueettomuustunnustuksella oli Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisiin suhteisiin? Miten puolueettomuustunnustus näyttäytyi tarkasteltaessa sitä YYA-sopimuksen ja suomalaisen länsi-integraatiokehityksen näkökulmasta? Mihail Gorbatšovin ja hänen uudistuspolitiikkansa vaikutus vuoden 1989 puolueettomuustunnustukseen oli merkittävä. Neuvostoliitto alkoi suhtautua puolueettomiin maihin suopeammin Gorbatšovin luotsaaman ulkopolitiikan myötä, jonka jäljet heijastuivat myös Suomeen. Asennemuutoksen taustalla vaikuttivat suurvaltasuhteiden lientyminen sekä Neuvostoliiton aikaisempaa myönteisempi suhtautuminen koko kapitalistista järjestelmää kohtaan. Näkemysmuutos oli keskeinen osa uutta ajattelua, joka tähtäsi idän ja lännen välisten kitkakohtien poistamiseen. Puolueettomat maat nähtiin tässä prosessissa sillanrakentajina. Moskovassa pidettiin puolueettomia maita myös potentiaalisina yhteistyökumppaneina talouden ja kaupan alalla ja muun muassa Gorbatšovin valtiovierailun puheissa esiintyneen kolmikantayhteistyön lujittajina. Uusi ajattelu heijastui myös Neuvostoliiton Eurooppa-politiikkaan. Puolueettomille maille sallittiin suurempi vapaus liittyä yleiseurooppalaisiin turvallisuus- ja yhteistyöjärjestelyihin, kun Eurooppaa ei enää nähty kahtiajakautuneena maanosana. On kuitenkin muistettava, että antamalla puolueettomuustunnustuksen Neuvostoliitto rajasi Suomen mahdollisuuksia integroitua länteen. Puolueettomuustunnustus merkitsi Moskovan holhouspolitiikan päätöstä Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden historiassa. Neuvostoliitto ei enää kokenut samanlaista tarvetta puuttua Suomen asioihin, uudenlainen suhtautuminen koski kaikkia itäisen vaikutuspiirin maita. Täysin valmis Neuvostoliitto ei kuitenkaan ollut irtautumaan traditioistaan, vaan vielä Gorbatšovin valtiovierailun aikaan oli havaittavissa selkeä intressi ylläpitää suurvalta-asetelmaa suhteessa Suomeen, jota vahvisti muun muassa halu säilyttää YYA-sopimus ennallaan. Tutkimus perustuu virallisiin ulkopoliittisiin lausuntoihin, henkilöhaastatteluihin ja kirjallisuuslähteisiin, joista keskeisimpiä ovat ulkopolitiikan tutkimukset, muistelmateokset ja muu aikalaiskirjallisuus.