Browsing by Subject "ihmisarvo"

Bioteknologia on kehittynyt paljon viime vuosikymmenten aikana, jonka seurauksena on keksitty muun muassa 3D-biotulostus. 3D-biotulostusteknologian avulla on mahdollista tulostaa eloperäistä biologista materiaalia, jopa ihmiskehon kudoksia, ja ”yksinkertaisia” ihmisosia, kuten esimerkiksi ihoa. Patenttijärjestelmä on rakennettu mekaanisten keksintöjen suojaamiseen, joten bioteknologian nopea kehitys on haastanut patenttijärjestelmää, erityisesti tilanteissa, joissa keksinnössä on hyödynnetty ihmisperäistä materiaalia. Tutkielmassa keskitytään Suomalaiseen ja Eurooppalaiseen biopatenttijärjestelmään, ja siihen, onko mahdollista patentoida 3D biotulostusmenetelmä ja biotulostetut ihmisperäiset osat. Erityisenä näkökulmana on ihmisarvon kunnioitus patenttijärjestelmässä. 3D-biotulostusta ei mainita patenttisääntelyssä. 3D ihmisosien biotulostaminen lääketieteellisistä syistä, on hyvin todennäköisesti pidettävä lääketieteellisenä menetelmänä. Lääketieteellisiä menetelmiä ei ole mahdollista patentoida. Patenttihakemuksen käyttötarkoituksen muotoilulla on tosin mahdollista rajata pois lääketieteellinen käyttö, jolloin menetelmäpatentin saaminen voi kenties olla mahdollista. Ihmiskehoa tai ihmisosia ei ole mahdollista patentoida. Biotulostetut tuotteet ovat funktionaalisesti samanlaisia, mutta rakenteelta erilaisia, kuin mitä ihmiskehossa olevat. Koska biotulostettu ihmisosa ei ole samanlainen kuin luonnossa oleva, ei ihmiskehon patentointikielto suoraan raja pois näitä patentoitavuuden piiristä. Biotulostetut ihmisosat voi mahdollisesti luokitella synteettiseksi biologiseksi kappaleeksi. Biotulostetut ihmisosat ovat kuitenkin verrattain samanlaisia kuin ihmiskehon osat, joten ihmisarvon kunnioitus on toteuduttava näidenkin kannalta. Lähtökohtaisesti ei ole mahdollista patentoida biotulostettuja ihmisosia, koska se olisi ihmisarvoa loukkaavaa, sekä patenttisääntelyn kiertämistä. 3D-biotulostusmenetelmän ja tulostettujen ihmisosien patentoitavuusarviointi on aina tehtävä tapauskohtaisesti ja patentointihakemuksen tosiseikkojen perusteella.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Väinö Lassilan (1896–1939) tasa-arvo- ja ihmisoikeusajattelua. Lassila oli Helsingin yliopiston anatomian professori ja lääkäri, joka puhui samanarvoisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta 1930-luvun puolivälistä lähtien. Tutkimuskysymykseni on, miksi Lassila käytti samanarvoisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien käsitteitä poliittisessa retoriikassaan vuosina 1934–1939. Aatteet olivat uhattuina 1930-luvulla, mitä kuvastaa natsi-Saksan synty vuonna 1933. Lassilasta tuli vuosikymmenen puolivälissä yksi näkyvimmistä fasismin ja rotuhygienian vastustajista. Hän toimi myös Ihmisoikeuksien liiton puheenjohtajana vuosina 1935–1939. Tutkielman tavoitteena on avata Lassilan kautta uusi näkökulma 1930-luvun aatehistoriaan. Tutkin, millaista vastarintaa rotuhygienia ja fasismi herättivät suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa 1930-luvulla. Samalla tarkastelen, miten ihmisoikeudet ymmärrettiin Suomessa ennen Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jälkeen syntynyttä kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää. Otan työssäni kantaa vallitsevaan akateemiseen keskusteluun ihmisoikeuksien historiasta. Sovellan aatehistorioitsija Quentin Skinnerin näkökulmaa aatehistoriallisten tekstien tutkimiseen. Skinner on esittänyt, että aatehistorialliset tekstit olivat puhetekoja, jotka oli tarkoitettu kommunikatiivisiksi teoiksi menneisyyden yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lähestyn Lassilan tekstejä ja muita puheenvuoroja puhetekoina selvittämällä, mikä oli hänen tekojensa kommunikatiivinen tarkoitus aikalaiskeskustelussa. Tarkastelen Lassilan tapaa käyttää samanarvoisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien käsitteitä siitä näkökulmasta, mikä merkitys niillä oli puheteon argumentaatiolle. Käsitteet ovat Skinnerin mielestä argumentaation työkaluja, minkä vuoksi hänelle on keskeistä se, mitä niillä voi tehdä argumentissa. Tämän lisäksi selvitän Lassilan puhetekojen motiivin tarkastelemalla, millaiset arvot ohjasivat hänen poliittista toimintaansa. Aineistoni koostuu kolmesta eri lähdekategoriasta. Ensimmäinen kategoria, lehdistö ja kirjallisuus, koostuu pääasiassa Lassilan lehdistössä julkaistuista teksteistä ja muista puheenvuoroista sekä hänen poliittisten vastustajiensa teksteistä. Toinen lähdekategoria koostuu Kansan arkistossa sijaitsevien Väinö Lassilan arkiston ja Ihmisoikeuksien liiton arkiston muodostamasta materiaalista. Kolmannen kategorian muodostavat sellaiset valtion virallisjulkaisut, kuten hallituksen esitykset, komiteamietinnöt sekä lait, joihin Lassila otti puheenvuoroissaan kantaa. Argumentoin tutkielmassani sen puolesta, että Lassilan ajattelun peruslähtökohta oli ihmisarvon kunnioitus, jonka pohjalta hän teki poliittisia johtopäätöksiä. Demokratia oli paras poliittinen järjestelmä, sillä se kunnioitti ihmisarvoa. Lassilan mielestä demokratia perustui ihmisten väliseen samanarvoisuuteen sekä yksilön vapauteen. Puheteoissaan Lassila pyrki puolustamaan demokratiaa fasismia ja rotuoppia vastaan sekä kehittämään sitä tasa-arvoisempaan suuntaan sosiaalisten olojen parantamisen kautta. Samanarvoisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien käsitteet olivat hänelle demokratian puolustamisen ja kehittämisen työkaluja taistelussa rotuoppia ja fasismia vastaan.

Teologisen etiikan ja sosiaalietiikan maisterintutkielmassa keskitytään datasubjektin käsitteeseen digitalisaation etiikan kautta. Datan käsite on suhteessa tiedon käsitteeseen. Subjektin käsite taas kytkeytyy ihmisyyteen ja toimii ihmisarvon perustana. Datafikaation seurauksena subjektiviteetin ja objektiviteetin suhde ihmisyydessä muuttaa painotustaan, kun ihminen ajetaan datasetteihin ja älykkäisiin järjestelmiin, joissa korostuu kvantitatiivinen laskennallinen logiikka. Digitalisaatio edellyttää digitointia, eli aineiston muuttamista dataksi. Kun ihminen, subjekti muutetaan dataksi, hänet objektivisoidaan Tutkielmassa tutkitaan dataan liitettyjä totuusväitteitä pureutumalla datanmuodostuksen prosessiin ja biased datan problematiikkaan. Tämän jälkeen tutkitaan eettisiä kulmakiviä ihmisen käsittelyyn sekä data-aineistona että automatisoidun käsittelyn tuloksena. Kaikkia vaikutuksia yksilön autonomiaan moraaliagenttina ei vielä tiedetä tai tunnisteta, mutta huoleen on aihetta, sillä keinoäly aiheuttaa häiriön moraalisiin ehtoihin. Yhteiskunnallisessa analyysissä kiinnitetään huomiota vallan luonteen ja rakenteen muutokseen. Suuret datamäärät ja mahdollisuudet hyödyntää big dataa sopivilla työkaluilla on vaikuttanut valtiorakenteeseen, joskin kehitys poispäin selkeärajaisista valtasuhdejaoista on ollut vallalla jo 1900-luvulta alkaen. Tutkielmassa selvitetään konevaltaan ja konevallan vaikutuksiin liittyvää legitimiteettiä. Lopuksi tutkielmassa esitellään suomalaista julkishallinnon hanketta AuroraAI:ta, joka tämän tutkielman palautushetkellä on ohjelman virallisen aikataulun mukaan noin puolessavälissä ja eettinen ryhmä on koonnut ensimmäisen väliraporttinsa. Ohjelman tarkoituksena on tehostaa palveluita ja niiden saatavuutta tekoälyn tuella. Tehokkuus ja eettinen kestävyys eivät ole sanapari, joka kuulostaa hyvältä yhdessä. Näin myös AuroraAI-ohjelman näkökulmat näyttävät polarisoituvan

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan työllisyydenhoitoa omanarvontunnon ja ihmisarvon näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten ihmisarvo tulee esiin työllisyydenhoitoon liittyvässä lainsäädännössä? 2) Miten kuntouttavassa sosiaalityössä voidaan parantaa työttömän työ- ja toimintakykyä tukemalla hänen omanarvontuntoaan voimavaralähtöisesti? Tutkielmassa työhön kuntoutusta käsitellään työllistämistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP) kontekstissa. TYP-toiminnassa luodaan pitkäaikaistyöttömälle yksilöllinen palvelukokonaisuus Kelan kuntoutuspalveluista, työvoimapalveluista ja kunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Moniammatillisen yhteistyön taustalla on kuntouttavan sosiaalityön ja työvoimapalveluiden erilaisia tavoitteita koskeva eettinen ristiriita. Työvoimaviranomaisilla tavoitteena on työllistyminen ja sosiaalityössä laajemmat elämäntilanne- ja hyvinvointitavoitteet. Tutkielmassa pyritään selvittämään sosiaalityön merkitystä ja tarpeellisuutta TYP:ssä sosiaalieettisestä näkökulmasta. Tutkielma jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa selvennetään ihmisarvon ja ihmisoikeuksien käsitteiden suhdetta, ja niiden esiintymistä työllisyydenhoitoon liittyvässä lainsäädännössä. Toisessa osassa käsitellään työhön kuntouttavaa sosiaalityötä dialogisessa ja asiakaslähtöisessä kohtaamisessa. Kolmannessa osassa pohditaan ratkaisukeskeisten voimavaralähtöisten valmennusmenetelmien hyödyntämistä omanarvontunteen ja toimintakyvyn tukemisessa, sekä niiden hyödyntämistä työhön kuntouttavassa sosiaalityössä. Tutkimus on aineistolähtöinen kirjallisuuskatsaus, jossa käytetään menetelmänä sisällönanalyysia. Tutkimuksen tuloksena on, että sosiaalityöllä on perustava ja välttämätön tehtävä sosiaalieettisesti kestävän TYP-työn toteuttamisessa. Sosiaalityössä korostuu ihmisarvoon ja asiakaslähtöisyyteen perustuva henkilökohtaisen psykososiaalisen keskustelun lähestymistapa, joka on välttämätön asiakkaan sosiaalisen tilanteen kartoittamiseksi ja edistämiseksi. Sosiaalihuoltolain mukaan erityisen tuen tarpeessa olevilla ihmisillä tulee olla sosiaalityöntekijä omatyöntekijänään. Monialaisen työllistymissuunnitelman laatimisessa sosiaalityöntekijän on tuotava esiin asiakkaan kokonaisvaltainen sosiaalinen tilanne ja asiakkaan näkemys omasta toimintakyvystään sekä harjoitettava asiakkaan asianajoa. Asiakkaan työ- ja toimintakykyä voidaan tukea ratkaisu- ja voimavarakeskeisellä valmentavalla työotteella, jolla on vaikutusta asiakkaan motivaatioon suuntautua kohti pitkäaikaista muutosta ja sitoutua muutokseen.

Tässä tutkielmassa tutkin miten ja millaisena kirkkojen ja kirkollisten toimijoiden yhteiskunnallinen vaikuttamistoiminta ilmenee Kristittyjen ykseyden rukousviikon viettämiseen tarkoitettujen materiaalivihkojen rajaamassa viitekehyksessä. Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa on vietetty 1900-luvun alusta alkaen. Nykyisin Rukousviikon tekstimateriaali valmistellaan yhteistyössä paikallisten kirkkojen ja kirkollisten toimijoiden kanssa vuosittain vaihtuvissa maantieteellisissä ympäristöissä. Materiaali käännetään useille eri kielille ja sitä rohkaistaan soveltamaan paikalliseen kontekstiin maailmanlaajuisesti. Rukousviikon valmistelua koordinoi Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -jaosto. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kirkkojen ekumeenisen järjestötoiminnan ja yhteiskunnallisen vaikuttamistoiminnan historiasta, KMN:n sosiaalieettisen ajattelun malleista ja ohjelmista sekä KMN:n uusimmista, kristittyjen todistusta määrittelevistä ja ohjaavista asiakirjoista. Tutkimuksen lähdeaineistoina ovat Kristittyjen ykseyden rukousviikon vuosien 2018–2020 materiaalivihkot, jotka on koottu Indonesian, Karibian sekä Maltan ja Gozon maantieteellisillä alueilla. Tutkimukseni on laadullinen ja teoriasidonnainen tutkimus. Tutkimuksen analyysimenetelmä on sisällönanalyysi. Tutkimustuloksena on, että kirkkojen yhteiskunnallinen vaikuttamistoiminta ilmenee Kristittyjen ykseyden rukousviikon materiaalivihkoissa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristöoikeudenmukaisuuden puolustamisena sekä vieraanvaraisuutta, profeetallista hengellisyyttä ja vastarinnan merkkinä olemista korostavana kristittyjen todistuksena. Kristittyjen tunnistettiin olevan myös osallisia epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamisessa ja ylläpitämisessä. Kirkkojen yhteiskunnallisessa vaikuttamistoiminnassa painotettiin kaikille kristityille kuuluvan profeetallinen tehtävä puolustaa oikeudenmukaisuutta sanoin ja teoin.

Tutkielmassa tarkastellaan sijaissynnytystä koskevaa lainsäädäntöä ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on vastata kysymykseen siitä, ovatko sijaissynnytysjärjestelyt yhteensovitettavissa perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. Sijaissynnytykseen ihmisoikeuskysymyksenä liittyy ratkaisemattomia teoriatason kysymyksiä arvioitaessa sitä, ovatko sijaissynnytysjärjestelyt perus- ja ihmisoikeuksien kanssa yhteensovitettavissa. Tämä käy ilmi sekä suomalaisista että kansainvälisistä lainvalmisteluaineistoista. Tarkastelu rajautuu sijaissynnyttäjänä toimivan naisen osalta ihmisarvon loukkaamattomuuden vaatimukseen, ja järjestelyn tuloksena syntyvän lapsen osalta lapsen yksityis- ja perhe-elämän suojaan sekä lapsen etuun. Ihmisarvo-osio kytkeytyy kotimaassa käynnissä olevaan keskusteluun altruististen sijaissynnytysjärjestelyiden sallittavuuden edellytysten selvittämisestä, ja on luonteeltaan teoreettinen. Ihmisarvokeskustelun kanssa erottamattomalla tavalla rinnakkaisena tutkielmassa nostetaan esiin lapsen oikeudet, erityisesti sijaissynnytysjärjestelyn tuloksena syntyvän lapsen näkökulmasta. Myös lapsen osalta pohdittavaksi nousee ihmiskauppaan ja ihmisarvoon liittyvät kysymykset, mutta tutkielman rajallisuuden vuoksi tutkielmassa keskitytään lapsen oikeuksien osalta tilanteisiin, joissa Suomeen tuodaan sijaissynnytettyjä lapsia ulkomailta. Tällaisessa tilanteessa tarkastelun keskiköön nousee lapsen oikeus vanhempiin ja identiteettiin. Tutkielmassa esitetään yksi tapa systematisoida ihmisarvon ja lapsen oikeuksien suhdetta sijaissynnytystä koskevissa tapauksissa. Ratkaisevaan asemaan nousee ihmisarvon määrittelykysymyksen lisäksi ordre public -ehdottomuusperiaate. Lopuksi esitetään, että perus- ja ihmisoikeusnäkökohtien huomioiminen voi vaatia muutoksia sijaissynnytystä koskevaan sääntelyyn.