Browsing by Subject "ikä"

Akuutti appendisiitti on yksi tavallisimmista akuutin vatsakivun aiheuttajista päivystyksessä, mutta appendisiittiin liittyy vielä epäselvyyksiä, joita tutkimalla potilaiden hoitoa voidaan parantaa. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä Jorvin ja Meilahden sairaaloista kerätyn aineiston pohjalta akuutin appendisiitin epidemiologiseen tilanteeseen HYKS-alueella vuonna 2021. Tutkielman aineisto kerättiin osaksi European Society of Trauma and Emegency Surgeryn toteuttamaa kansainvälistä SnapAppy2020 tutkimusta. Aineisto käsittää kaikki potilaat (N= 374), joita hoidettiin appendisiitin takia Meilahden tai Jorvin sairaalassa 1.3.-31.5.2021. Tutkimuksen merkittävimmät havainnot liittyivät iän epidemiologiseen merkitykseen. Appendisitiin havaittiin painottuvan erityisesti alle 40-vuotiaisiin potilaisiin. Toisaalta taudin komplisoitunutta muotoa esiintyi suhteellisesti enemmän potilaan iän kasvaessa. Myös C-reaktiivisessa proteiinissa (CRP) havaittiin eroja, sillä se näyttää olevan vanhemmilla potilailla suurempi. Lisäksi naisilla CRP:n keskiarvo oli tässä tutkimuksia miehiä korkeampi, mikä ei kuitenkaan selity runsaammalla komplisoitumisella. Diagnostiikan suhteen havaittiin, että preoperatiivisesti tehtävä arvio komplisoitumisesta on epätarkin vanhemmilla potilailla, koska heidän kohdallansa komplisoitumattomalta vaikuttava appendisiitti on noin viidesosassa tapauksia komplisoitunut. Epidemiologisten kysymysten huomioiminen päivystyksessä voi auttaa appendisiitin diagnostiikassa ja potilaan nopeammassa hoitoon pääsyssä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia aikuisten ja nuorten kielenkäytön välisiä eroja ranskankielisessä tekstiviestiaineistossa. Eroja tutkitaan luomalla koneoppimista hyödyntävä automaattinen luokittelija, joka kykenee erottelemaan aikuisten ja nuorten tekstiviestit toisistaan. Työssä tarkastellaan luokittelijan antamia tuloksia ja pyritään selvittämään, miten luokittelijan toimintaa voidaan parantaa kielenkäytöstä saatujen tietojen valossa esimerkiksi tutkielmassa määritellyillä piirteillä (engl. feature). Teoriaosassa käsitellään tekstiviestikielen piirteiden lisäksi iän ja kielenkäytön välistä suhdetta sekä kieliteknologialle ja korpuslingvistiikalle tärkeitä käsitteitä. Menetelmänä käytetystä tilastollisesta luokittelijasta esitellään siihen liittyvä olennainen teoria sekä muita tutkielman kannalta tärkeitä käsitteitä. Tutkielman aineisto on kerätty Montpellier’ssä, Ranskassa vuonna 2011, ja se koostuu silloiseen tutkimukseen osallistuneiden lähettämistä tekstiviesteistä. Tekstiviestejä on yhteensä 88 000, ja niistä noin 70 000 käytetään tutkielmassa. Analyysissä keskitytään sekä kielellisiin että teknisiin piirteisiin: tarkastelun kohteina ovat täten sekä malli että aineiston kielelliset piirteet. Tutkimustuloksista selviää, että luokittelija toimii varsin hyvin tekstiviestien erottelussa, mutta tutkielmassa erikseen määritellyt piirteet eivät paranna merkittävästi luokittelijan toimintaa. Piirteistä voidaan kuitenkin tehdä joitakin johtopäätöksiä: tekstiviesteille on tyypillistä keskustelunomainen kielenkäyttö viestin lähettäjän ja vastaanottajan välillä sekä puhekieli. Analysoitujen viestien perusteella voidaan nähdä, että tekstiviestikielen ominaispiirteisiin kuuluvat ääntämistä ja foneettista muotoa heijastavat sanamuodot ja että tekstiviesti muodostanee oman rekisterinsä ranskan kielessä.

Tausta: CP-vamma on sikiön tai pikkulapsen kehittyviin aivoihin tapahtuneen aivovaurion aiheuttama liikuntavamma. CP-vamma jaotellaan spastiseen, dyskineettiseen ja ataktiseen alatyyppiin. Anatomisen sijainnin perusteella CP-vamma jaotellaan edelleen kvadriplegiseen, diplegiseen ja hemiplegiseen muotoon. Lisäksi käytössä ovat määrittämätön ja muu CP-vamma. CP-vamma on yleensä diagnosoitu noin 1–2 vuoden iässä, mutta on mahdollista jo ennen 6 kuukauden ikää. Tanskassa mediaani-ikä diagnoosin asettamiselle on 11 kuukautta. Suomessa vastaava ikä on 1,5 vuotta, mutta eri alatyypeille tätä ikää ei ole selvitetty. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää HYKS:n lastenneurologialla diagnosoitujen CP-vammaisten lasten diagnoosi-iän mediaani. Tämä määritetään koko tutkimuspopulaatiolle sekä eri alatyypeille huomioiden myös sukupuolien väliset mahdolliset erot. Menetelmät: Aineistona käytettiin HYKS:n lastenneurologialla ajalla 1/2009–6/2018 alle 9-vuotiaana diagnosoituja potilaita. Tiedot diagnoosista ja sen ajankohdasta haettiin potilastietojärjestelmästä. Lopullinen tutkittavien määrä oli 213, joista poikia oli 122 ja tyttöjä 91. Spastisia kvadriplegisiä potilaita oli 7, spastisia diplegisiä 37, spastisia hemiplegisiä 139, dyskineettisiä 29 ja ataktisia 1. Tulokset: Mediaani-ikä diagnoosivaiheessa oli kaikille 17 kuukautta, pojille 16,5 kk ja tytöille 17 kk. Mediaani-iät alatyypeissä olivat kvadriplegialle 17, diplegialle 22, hemiplegialle 14, dyskineettiselle 19 ja ataktiselle 42 kuukautta. Alatyypillä yleisesti tarkasteltuna oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus diagnoosi-ikään, mutta sukupuolella ei. Pohdinta: Koko tutkimuspopulaation diagnoosi-iän mediaani oli hyvin yhtenäinen aiemmin tutkitun, koko Suomen kattavan diagnoosi-iän kanssa. Näiden perusteella diagnostiikka ei kuitenkaan ole Suomessa yhtä aikaista kuin Tanskassa. Aikainen diagnoosi on etu hoitointerventioiden aloituksen suhteen, mutta Suomen ja Tanskan eroja hoitointerventioissa ei kuitenkaan tämän perusteella voi arvioida. Tärkeää diagnostiikassa on myös diagnoosin pysyvyys myöhemmällä iällä.

Tässä työssä tarkastellaan teknologiasta kertomisen tapoja ja retoriikkaa kilpakirjoitusaineistossa. Tutkielman aineisto koostuu Joensuun yliopiston ETIM-tutkimushankkeen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2007 järjestämän Minä ja teknologia -keruun vuoden 1945 jälkeen syntyneiden vastauksista eli yhteenä 14 teknologiaelämäkerrasta. Vastaajien ikähaarukka on 24-vuotiaasta 61-vuotiaaseen. Työn tavoitteena on löytää erilaisia asenteita teknologisia muutoksia kohtaan ja tarkastella, kuinka ihmiset kertovat itsestään muutosten keskellä eri elämänvaiheissaan. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on tarkastella, kuinka aineiston kertojat asemoivat itseään ja muita toimijoita teknologiaelämäkerroissa ja mitä merkityksiä positioihin kytkeytyy. Toiseksi selvitetään, millaisin syin ja keinoin teknologisia muutoksia vastustetaan tai pidetään hyväksyttävinä. Tutkin positiointianalyysin avulla kertojien tuottamia positioita suhteessa eri teknologioihin. Retorisen diskurssianalyysin kautta keskityn teknologian hyväksynnän ja vastustuksen piirteisiin. Positiot kytkeytyvät aineistossa sukupolveen, ikään, koulutustaustaan, sosiaalisiin suhteisiin ja sukupuoleen. Omaa aktiivista toimijuutta korostetaan toistuvasti kerrottaessa itselle mieluisista teknologioista. Oma positio uhrina tai muiden toiminnan kohteena korostuu kerrottaessa itselle vieraasta tai vastenmielisestä teknologiasta. Menneisyyden teknologiamuistot ovat usein nostalgisesti latautuneita, kun taas uutta teknologiaa arvioidaan käytettävyyden ja hyötynäkökulman kautta. Uutta teknologiaa merkityksellistetään myös vertaamalla sitä vanhaan. Aineiston iäkkäämpien kertojien teksteissä vanhuksiin liitetään stereotypioita osaamattomuudesta ja haluttomuudesta uuden teknologian suhteen, ja nuoret saavat negatiivisesti latautuneita luonnehdintoja teknologian käyttäjinä ja suunnittelijoina. Itselle mieluisat teknologiat esitetään tavallisina ja sitä kautta hyväksyttävinä, mutta kielteiseksi koettu teknologia etäännytetään itsestä ja omasta arjesta erilaisten kategorisointien kautta. Teknologisoituva yhteiskunta esitetään sekä mahdollisuutena parempaan elämään että epätasa-arvoisena sekä perinteisten taitojen ja tapojen rapistajana. Menneisyys näyttäytyy suuressa osassa kirjoituksista nostalgisena aikana, jolloin kasvokkainen kanssakäyminen ja tasa-arvo toteutuivat kirjoitushetken nykyisyyttä paremmin. Aineistossa käsitellään runsaasti myös ympäristöongelmia, joiden suhteen teknologia näyttäytyy paitsi ongelmien syynä, myös potentiaalisena väylänä kestävälle kehitykselle. 2000-luvun teknologiset muutokset synnyttävät aineistossa runsaasti kritiikkiä ja näyttäytyvät myös uhkina etenkin suuriin ikäluokkiin kuuluvien vastaajien keskuudessa. Teknologian tutkimus, joka käsittelee ihmisten kokemuksia ja asenteita, onkin sovellettavissa esimerkiksi palvelumuotoiluun väestön ikääntyessä ja palveluiden sähköistyessä.

Hevosen hedelmällisyyteen vaikuttavat tekijät on laaja kokonaisuus, jonka eri osa-alueet ovat kytkeytyneet toisiinsa tiiviisti. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota yhteen oleellisinta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Hevosen hedelmällisyystulokset sekä niiden tilastointi ovat heikkoja muihin kotieläimiin verrattuna. Hevosten hedelmällisyyttä mitataan usein varsomisprosentin avulla. Varsomisprosentti kuvaa takautuvasti edellisen siitoskauden onnistumista ja siihen vaikuttaa itse hedelmällisyyden lisäksi ilmoitettujen tulosten luotettavuus. Paras hedelmällisyyttä kuvaava mittari hevosilla olisikin tiinehtymisprosentti ensimmäistä astutettua kiimaa kohden, jolloin saadaan arvokasta tietoa siittolatoiminnan tehokkuudesta heti kauden alussa. Ensimmäisen kiiman tiinehtymistuloksiin eivät myöskään vaikuta moneen kiimaan siemennettävät ongelmatammat. Suomalaisten hevosten hedelmällisyystulokset ovat viime vuosina olleet laskusuunnassa toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Hevosten lisääntymistä heikentävät monet tekijät. Hevosjalostus on etenkin Suomessa vielä harrastelijamaista, suurin osa siitostammojen omistajista astuttaa vain yhden tamman vuodessa. Hevoset valitaan jalostukseen kilpailunäyttöjen, rakenteen ja sukupuun perusteella, eikä hedelmällisyyteen kiinnitetä huomiota. Hevosten siitosura alkaa siis yleensä vasta kilpauran jälkeen, jolloin siitoshevoset ovat usein iäkkäitä. Vanheneminen vaikuttaa etenkin tamman hedelmällisyyteen negatiivisesti, suurimpana syynä pidetään vanhojen tammojen korkeaa alkiokuolleisuutta. Tammalla myös aikaisempi lisääntymishistoria, ns. tammatyyppi, on merkittävä tekijä, etenkin tyhjäksi jääneiden ja vanhojen neitseellisten tammojen hedelmällisyys on usein heikentynyt. Hevonen on pitkän päivän kausilisääntyjä. Tammojen kiimat loppuvat syksyllä ja alkavat uudestaan keväällä päivän pidentyessä. Hevosten virallinen syntymäpäivä pohjoisella pallonpuoliskolla on tammikuun ensimmäinen päivä. Tämä on aiheuttanut painetta tuottaa mahdollisimman aikaisin syntyviä varsoja, joiden oletetaan pärjäävän ikäluokkien välisissä kilpailuissa paremmin. Lisääntymiskauden alussa hedelmällisyystulokset ovat kuitenkin heikkoja pitkien ja epämääräisten kiimojen takia, jolloin oikean astutushetken valinta hankaloituu. Tamman ensimmäinen kiima varsomisen jälkeen, niin kutsuttu varsakiima, on ovulatorinen ja hedelmällinen. Tiinehtyvyys ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin muissa kiimoissa ja varsakiimaan astutetuilla tammoilla on myös muita enemmän tiineyden menetyksiä. Ylipäätään tiineyden menetyksiä pidetään yhtenä merkittävimmistä tekijöistä hevosen alhaiseen hedelmällisyyteen. Tammat saavat osallistua kilpailuihin neljän ensimmäisen tiineyskuukauden ajan ja myös oriit saattavat kilpailla aktiivisesti siitoskauden aikana. Aktiivinen kilpaileminen voi kuitenkin heikentää hedelmällisyystuloksia fyysisen rasituksen aiheuttaman stressin ja ruumiinlämmön nousun kautta. Erityisesti siittiötuotanto saattaa merkittävästi häiriintyä, jos kivesten lämpötila kohoaa liian korkeaksi. Siittolatoiminnan tehokkuudella voidaan merkittävästi vaikuttaa hedelmällisyystuloksiin. Oleellisimpia asioita ovat kiimantarkkailu, siemennyksen ajoittaminen ovulaatioon nähden sekä tammojen määrä oria kohden. Optimaalisesti siemennyksiä tulisi olla kiimaa kohden mahdollisimman vähän, jotta vältyttäisiin ylimääräisiltä siemennyskustannuksilta ja toisaalta tamman kohtu ei tällöin turhaan altistu siemennyksen jälkeiselle kohtutulehdukselle. Siitostavalla on myös suuri merkitys, pakastespermalla saavutetaan yleisesti huonompia tiinehtyvyystuloksia etenkin kohtutulehdusherkillä ongelmatammoilla ja vanhoilla neitseellisillä tammoilla. Luonnollisesti siemennesteen käsittelyllä ja säilytyksellä on suuri vaikutus oriin hedelmällisyystuloksiin. Ongelmana kuitenkin on, ettei oriin hedelmällisyyttä voida toistaiseksi luotettavasti arvioida sen tuottaman siemennesteen perusteella. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on pohdittu tärkeimpiä hevosen hedelmällisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Hyvä kokonaiskäsitys tästä laajasta kentästä on oleellista, kun huonoja hedelmällisyystuloksia pyritään parantamaan käytännössä. Siittolatoiminnan tehostamisella onkin mahdollista saavuttaa loistavia tuloksia.

Tässä tutkielmassa käsitellään ikääntyvien naisten näkemyksiä alkoholinkäytöstä. Tavoitteena on saada tietoa heidän omista näkemyksistään ja koota niitä yhteen. Ikääntyvät naiset muodostavat hyvin heterogeenisen joukon ja he omaavat myös erilaisia käsityksiä alkoholin käytöstä. Tutkimukseen osallistuneet naiset ovat iältään 55–85-vuotiaita. Tutkimusaineisto kerättiin pienen kaupungin alueella Keski-Suomessa. Tutkimus on toteutettu puolistrukturoiduilla kyselylomakkeilla ja 2 teemahaastattelulla. Kyselylomakevastaukset muodostavat tutkimuksen pääaineiston. Kyselylomakkeita jaettiin kolmekymmentä kappaletta ja niitä palautui kaksikymmentäyhdeksän kappaletta. Tutkimuskysymykseni on: Minkälainen on ikääntyvien naisten näkemys omasta ja ikäistensä naisten alkoholinkäytöstä? Aineistoni analyysitapa on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jossa teemoittelun avulla saadaan monipolvinen aineisto tiivistettyä ja sieltä voidaan etsiä tutkimuskysymykseen vastaavia tietoja. Vastauksia analysodaan neljän eri teeman avulla. Ne ovat ensinnäkin paikka, jossa alkoholia käytetään, toisena rituaalinen tapa eli miten alkoholia käytetään, kolmantena alkoholikulutusmäärät ja neljäntenä alkoholinkäytön tarkoitus. Näkemyksiä toisten naisten alkoholinkäytöstä lähestytään suopean suhtautumisen ja kriittisemmän suhtautumisen avulla. Vastaajat suhtautuivat omaan alkoholin käyttöönsä kuvaten sitä sopivaksi ja hyväksyttäväksi. Alkoholinkäytön kontrolli oli vastaajien mielestä koko ajan läsnä. Oma alkoholinkäyttö liittyi selvästi joko nautintoon tai rituaaliseen tapaan. Vastauksissa tulee vahvasti esiin feminiininen juomatapa, jossa alkoholinkäyttö ei ole humalahakuista. Toisten, ikäistensä naisten alkoholinkäytössä nähtiin jonkin verran ongelmia ja kontrollin katoamista. Humala liitetään yleensä toisiin naisiin kun oma alkoholinkäyttö on samaan aikaan kohtuullista. Ikääntyvät naiset käyttävät ja ovat tottuneet käyttämään alkoholia enemmän kuin aiemmat sukupolvet. He ovat hyvin heterogeeninen joukko ja heidän syyt käyttää alkoholia ovat yksilöllisiä. Tutkimuksen tulisi painottua näihin yksilöllisiin syihin, jotta tulevaisuudessa voidaan vastata ikääntyvien naisten alkoholinkäytön aiheuttamiin kysymyksiin ja mahdollisiin ongelmiin.

Biopoliittista aikakautta voi luonnehtia aikakautena, jossa lääketieteestä on tullut johtava tieteenala tuottamaan tietoa ihmisistä. Ihmisen keho ja tämän biologiset ominaisuudet nähdään entistä vahvemmin totuuden lähteenä, josta tosiasiatietoa ammennetaan eri viranomaiskäytäntöihin. Kehityksen myötä bioteknologioiden käyttö on lisääntynyt myös rajavalvonnassa ja osana ihmisten liikkuvuuden kontrollointia. Ilman huoltajaa tulleille turvapaikanhakijalapsille voidaan Suomessa nykylainsäädännön puitteissa tehdä lääketieteellinen iänmääritys, mikäli hakijan itsensä ilmoittama tai osoittama ikä poikkeaa merkittävästi viranomaisten näkemyksestä hakijan iästä. Niin turvapaikanhakijalle kuin yhteiskunnalle on suuri merkitys sillä, katsotaanko hakijan olevan lapsi vai aikuinen. Lääketieteelliseen iänmääritykseen liittyy monia eettisiä kysymyksiä, kuten testien epätarkkuus ja ionisoivan säteilyn käyttö ei hoidollisessa tarkoituksessa. Tässä Pro gradu -tutkielmassa lääketieteellistä iänmääritystä tarkastellaan biopolitiikan ja biovallan lähtökohdista. Tutkielmassa kysytään, millaista biovaltaa lääketieteellisen iänmäärityksen käytännöissä harjoitetaan? Tutkimusaineistona on hallinnon asiakirjoja vuosilta 2009 ja 2010, jolloin lääketieteellisen iänmäärityksen säätämisestä lailla keskusteltiin julkisesti. Aineistoa tarkastellaan teoriaohjautuvalla laadullisella sisällönanalyysilla, jonka kehikko on johdettu hallinnan analyysista. Tutkimuskysymys on paloiteltu hallinnan analyysista rakennetun viitekehyksen mukaisesti kolmeen alakysymykseen. Ensimmäisenä tarkastellaan iänmäärityksen ongelmallisuutta ja kysytään, missä asiayhteyksissä iänmääritys tulee ongelmalliseksi, eli problematisoituu. Toiseksi aineistosta tunnistetaan hallinnan välineistöä, eli hallinnallisia järkeilyjä, iänmääritystä hallinnan teknologiana ja hallinnan episteemistä ulottuvuutta. Välineistön avulla kysytään, mitä ovat hallinnan välineistöt iänmäärityksen käytännöissä ja mihin päämääriin niillä pyritään. Kolmanneksi aineistosta tunnistetaan hallinnan subjekti, siis kohde, johon hallinnan välineistöllä pyritään vaikuttamaan. Viimeisenä tutkielmassa vastataan kysymykseen, millainen subjekti iänmäärityksen käytännöissä muodostuu. Iänmääritykset tulevat ongelmallisiksi etenkin ikäkäsitysten osalta. Viranomaiskäytäntöjen tarkoituksena on löytää hakijalle tarkka, kronologinen ikä. Lääketieteelliset iänmääritykset tehdään näkökulmasta, jossa lapsuus ymmärretään biologisena ominaisuutena. Lopputuloksena ilman huoltajaa tulleelle turvapainkanhakijalapselle päädytään antamaan ikä, joka on luonteeltaan hallinnollis-poliittinen. Testillä ei saada tietoa turvapaikanhakijan kronologisesta iästä, eikä se anna kuvaa niistä lapsuuteen liitetyistä piirteistä, joita lasten oikeuksia ja etua määrittävät lait ja sopimukset korostavat. Näin ollen, iästä tulee viranomaiskäytännöissä päätettävä asia ja samalla politiikan sekä biovallan kohde. Iänmääritys asettuu kahden tunnistettavissa olevan hallinnan järkeilyn välimaastoon, jossa toisaalta kysymyksessä on ihmisten liikkuvuuden kontrollointi ja toisaalta lasten suojelu. Iänmäärityksen käytännöissä lapsuus ymmärretään joko kronologisena tai biologisena. Tämä jättää huomiotta monta lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvää erityispiirrettä, jotka on määritelty monissa kansallisissa laeissa ja kansallisissa sopimuksissa. Lopulta iänmääritys tulee analyysin perusteella näkyväksi toimena, jonka keskeisin tarkoitus on toimia työkaluna maahanmuuttopolitiikalle ja keinona kohti sen päämääriä. Lapsuus tulee sidotuksi vahvemmin biologiseksi ominaisuudeksi ja yksilölliset tarpeet kansainvälisessä suojelussa jäävät pienemmälle huomiolle.

Work related exhaustion is widely known phenomenon in the field of teaching. It is stated to be negatively correlated with teachers work results, the well-being of the work community and the quality of ones personal well-being and private life. Previous study indicates sicnifigant amount of teachers to be exhausted due to the factors in work. This exhaustion leads to absence and even to change of career. The goal of this research is to study the amount and quality of experienced exhaustion in terms of teachers’ age and work experience. The data was gathered from 163 teachers from six different schools from the Helsinki metropolitan area between March 2019 and February 2020. The group of respondents consisted of subject-, primary- and class teachers working primary schools. The data was collected with a survey which included an open ended question: ”What are the factors in your work that make you exhausted?” In addition teachers’ age and the amount of years in duty were sorted out. The quality and quantity of workload were measured with data-driven content analysis, theme design and scoring. For the analysis respondents were divided into three different groups based on their age and to five different groups based on their work experience. The quality and the quantity of work related stress in terms of teachers’ age and work experience were analysed reviewing correlations, running regression- and variance analysis and finally with crosstabulation. Age and work experience were noted to measure the same thing and therefore the analysis concentrated on age as a factor. The results show that age and the amount of experienced exhaustion are correlating negatively. In other words generally younger teachers were more exhausted whereas older teachers were not as exhausted. In addition the differences between age groups were significant in terms of the amount of exhaustion From the exhaustion themes ”students”, work-enviroment”, ”uncontrollability” and co-operation with parents” correlated negatively with teachers’ age. The age groups differed in terms of the quality of the workload, with younger teachers perceiving students, the amount of workload, resources, uncontrollability, the work environment and co-operation with parents as the most burdensome issues in their work. Middle-aged teachers found the lack of time and co-operation with professionals the most stressful factors in their work. The oldest teachers found additional non-core tasks/issues and poor management to be the most burdensome factors in their work. The results were largely in line with the previous study. Lack of time was the biggest exhaustion theme experienced regardless of the group. It is possible that the research results were partly explained by the demands placed on teachers by the change in society, the disregard for the needs of the individual in education policy, the harmful structures of the school for an individual and the individual's lack of influential opportunities. In further research, it would be important to consider the cause-and-effect relation-ships of different work load themes more profoundly and to include a broader and thus more generalized sample of respondents in the research. The research can be utilized in the development of teachers' well-being at work and as a tool in further research.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Food choice is a complex process that is influenced by both societal and cultural factors, social environment, and the properties of the food itself. Individual factors such as life situation, hereditary factors and personal preferences and values also play a part in how an individual chooses their food. Sociodemographic factors such as age, gender, socioeconomic status, and family structure have been proven to have an influence on what individuals consider important when making food choices. The aim of this thesis was to study the impact family structure has on attitudes towards food choice. A secondary goal was to study the effect of the age of parents on same food choice attitudes. Attitudes towards food choice were examined from five perspectives: price, natural content, hedonism, weight control, and ethical concern. The study was conducted using quantitative research methods. The underlying data used was collected by Helsingin Sanomat in March of 2020 through a food choice -survey. The survey was answered by 22 951 participants of which 22 203 were used in the final analysis. Descriptive statistics, one-way ANOVA, and two-way ANOVA were applied as statistical methods. The results indicate differences between different family structures, and between parents belonging to different age groups on nearly all dimensions of food choice. Respondents who lived alone, and younger parents considered the affordability of food more important than other groups. Nuclear families differed from all other family structures and considered the natural content of food more important than respondents belonging to other family structures when making food choices. Nuclear families also considered ethical concerns less important than other families. No significant differences were found on the importance of ethical concerns between parents of different ages. Nuclear families and older parents considered enjoyment of food less important than other family structures and age groups when making food choices. No significant differences were found between different family structures when studying the importance of weight control, however older parents deemed weight control more important than their younger counterparts. While the results of this study cannot be applied to a wider population because of homogeneity of the sample, it provides a base for future research on what different family structures, and parents of differing age consider important when making food choices.

Målet med denna forskning var att förklara hur ålder, karaktär och emotionell intelligens, som bland annat bidrar till bättre självmedvetande påverkar naturlighet, att orka på jobbet, och de beteendemässiga valen som används i kundservice. Tanken var ytterligare att förstå hur kundservicepersonalen förhåller sig till den rådande service förbättringsmetoden med testkunder, och kartlägga personalens intresse för försäljningskolning som bidrar till bättre självmedvetande och interaktion. Forskningsfrågor ställdes emellan dessa komponenter, och deras antaganden baserade sig på den rådande teorin, och de tidigare och mest de vanliga forskningsresultaten. I teoridelen granskas dagligvaruhandelns konkurrens, samt de beräknade konkurrenskomponenterna för framtiden. Därefter talas det om service, dens interaktionella sida, och de beteendemässiga kraven som den ställer på kundservicepersonalen. I teoridelen beaktas också människobehov, från vilka kundförväntningarna har sitt ursprung. I teoridelen inkluderas även forskning om emotionens roll i kundservice, och om vad som påverkar den i utvärderingen av servicen. Det centrala i forskningen är att presentera hur servicens beteendemässiga krav kan påverka servicepersonalen, och vad karaktär, emotionell förmåga och ålder har att göra med att klara sig med servicens interaktionella sida med dess utmaningar. Forskningen genomfördes som en kvantitativ, hypotetiskt-deduktiv Survery-frågeforskning, där urvalet samlades från dagligvaruaffärer i huvudstadsregionen. Frågeformuläret byggdes i viss mån upp med hjälp av existerande modeller för att identifiera olika sorts människor, samt deras beteendemässiga val i kundservice. Forskningsmaterialet samlades under hösten 2014, och sammanlagt 121 personer svarade på frågeformuläret. Denna forskning visar att det finns ett positivt samband mellan emotionell intelligens, och hur individen klarar sig i kundservice. Extrovert karaktär visade sig också ha positiv inverkan. Det fanns inte tillräckliga bevis på att ålder har en stödande roll i kundservice. Det fanns tillräckligt med bevis på att brådskan har varierande effekt på olika sorts människor, även om resultaten i viss mån var endast vid gränsen att bli acceptabla. Resultaten visar att om man i samband med servicekvaliténs förbättring vill fokusera sig även starkare än idag på servicepersonalens interaktionella kompetens, finns det nog bland servicepersonalen efterfrågan för skolning som bidrar till detta.