Browsing by Subject "inflaatio"

Internet search engines produce large amounts of data. This thesis shows how the data about internet searches can be used for inflation forecasting. The internet search data is constructed from searches performed on Google. The sample covers eurozone countries over the period from January 2004 to July 2017. The performance of the internet searches is evaluated relative to traditional inflation forecasting benchmark models. The usefulness of the Google searches is evaluated by Granger causality and out-of-sample performance. Furthermore, to study the robustness of the results, the out-of-sample forecasting accuracy has been evaluated in two separate sub-samples. In this study, a simple autoregressive model augmented with internet searches is found to outperform the traditional benchmark models in predicting the month-over-month inflation of the near future. Moreover, the improvement is statistically significant in one-month ahead forecasting accuracy. The Google model also outperforms the benchmark models in year-over-year inflation forecasting. However, the improvement in year-over-year forecasting accuracy is modest. In addition, this thesis shows that the seasonally adjusted internet search data can improve the performance of the Google model slightly. This thesis is related to fast-growing research on employing Google Trends data in economic forecasting. The findings in this thesis require further research in exploiting the internet search data in macroeconomic forecasting.

Hintavakauden saavuttamisesta on tullut keskuspankkien tärkeimpiä tehtäviä kaikkialla maailmassa, ja useat keskuspankit pyrkivät tiettyyn, hyvin määriteltyyn inflaatiotavoitteeseen. Samoin Euroopan keskuspankki pyrkii rahapolitiikallaan pitämään inflaation kahden prosentin tuntumassa. Inflaatiotavoite kuitenkin vaatii sen, että inflaatiota voidaan ennustaa mahdollisimman tarkasti. Koneoppimismetodeihin kuuluvat neuroverkkomallit ovat osoittautuneet olemaan monilla aloilla hyviä ennustemalleja. Inflaation ennustamisessa neuroverkkomallien tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Aiempi tutkimus inflaation ennustamisesta on myös keskittynyt lähinnä Yhdysvaltojen ja muiden yksittäisten maiden inflaatioon. Tutkimusta ei ole myöskään tehty inflaation ennustamisesta eri suhdannetilanteissa neuroverkkomallien avulla. Tässä tutkielmassa tutkittiinkin neuroverkkomallin kykyä ennustaa inflaatiota koko euroalueella vuosien 2008-2009 taantuman aikana. Tutkielman aineistona käytettiin euroalueen harmonisoidusta kuluttajahintaindeksistä muodostettua inflaatioaikasarjaa vuosilta 1997-2010. Tutkielmassa epälineaarinen neuroverkko rakennettiin aiemmasta kirjallisuudesta vakiintuneella metodilla, jossa mallin valinta suoritettiin käyttämällä erillistä aineistoa. Valitulla mallilla simuloitiin aitoa ennustetilannetta käyttämällä euroalueen taantuman aikaista testiaineistoa. Ennusteet tehtiin myös taantuman jälkeiselle noususuhdanteelle, jotta eri suhdannetilanteita voitiin vertailla. Lisäksi samat ennusteet tehtiin ekonometriassa vakiintuneella lineaarisella mallilla, johon neuroverkkomallia verrattiin käyttämällä aiemmasta kirjallisuudesta tuttuja arviointikriteerejä ja tilastollisia testejä. Tutkielmassa selvisi, että neuroverkkomalli tuottaa hyvin tarkkoja ennusteita inflaatiolle kaikilla tutkielmassa käytetyillä ennusteväleillä. Neuroverkkomallin ennusteet ovat myös parempia, jos käytettävä aineisto on kausitasoitettu. Neuroverkkomalli tekee pienempiä ennustevirheitä noususuhdanteen aikana kuin taantumassa, mutta erot eri suhdannetilanteissa eivät ole kovin suuria. Neuroverkkomallin ennusteet eivät kuitenkaan poikkea yksinkertaisen lineaarisen mallin tekemistä ennusteista tilastollisesti merkitsevästi kummassakaan suhdannetilanteessa. Näin ollen neuroverkkomallin ei voida päätellä toimivan eri tavalla taloudellisessa taantumassa kuin muissa suhdannetilanteissa. Tutkielman tulosten perusteella neuroverkkomallia ei voida suositella keskuspankkien inflaatioennustemalliksi, koska mallin valinta ja testaaminen vievät yksinkertaista lineaarista mallia enemmän aikaa, mutta ennustetulokset eivät ole lineaarista mallia parempia. Tulokset antavatkin todisteita siitä, että inflaatio on euroalueella lineaarinen prosessi, jolloin epälineaariset mallit eivät tuota ennusteisiin lisähyötyä. Neuroverkkomallit voivat kuitenkin antaa hyvän työkalun keskuspankkien toiminnan arvioimiseen, koska niiden tuottamat ennusteet ovat tarkkoja pitemmillekin aikaväleille.

Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserven (Fed) johtoon nousi vuonna 1987 Alan Greenspan. Greenspan tuli kautensa alussa tunnetuksi inflaatiohaukkana, mutta 1990-luvun mittaan hän vakuuttui siitä, että teknologian ja tuottavuuden nopean kehitys antoi mahdollisuuden aiemmin turvalliseksi koettua kevyempään rahapolitiikkaan ilman riskejä inflaation kiihtymisestä. 2000-luvun alkuvuosien mullistusten, kuten IT-kuplan puhkeamisen ja syyskuun 11. päivän terrori-iskujen taloudelle aiheuttamien shokkien seurauksena Fed laski korkonsa lopulta vain yhteen prosenttiin vuosien 2001–2003 aikana. Vuonna 2003 riskinä oli jopa deflaatio, joten Fed viesti pitävänsä koron alhaisena ”huomattavan ajanjakson ajan”. Vuoteen 2004 tultaessa tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun talouskasvu vahvistui ja yhden prosentin korkotaso alkoi vaikuttaa turhan matalalta. Fedin oli kuitenkin aiemman viestintänsä takia vaikea tehdä nopeita muutoksia politiikkaansa ilman, että sen vaivalla rakennettu uskottavuus kärsisi. Tarkastelenkin tutkimuksessani prosessia, jonka seurauksena Fedin avomarkkinakomiteassa muutettiin viestintästrategiaa ja viestintää suuntaan, joka salli koronnostojen aloittamisen kesällä 2004. Erityisesti keskityn pääjohtaja Alan Greenspanin pyrkimyksiin muokata tätä julkikuvaa, jonka keskuspankki itsestään antoi. Tärkeimpinä lähdemateriaaleinani ovat avomarkkinakomitean keskustelujen transkriptiot sekä tapaamisten päätteeksi annetut lausunnot, sillä niistä ilmenee, millaisten keskustelujen tuloksena tehdyt ratkaisut viestinnän muutoksiin syntyivät sekä miten Greenspanin vaikutus näihin näkyi. Tammikuussa 2004 avomarkkinakomitea keskusteli viestintästrategiastaan, johon ei kuitenkaan tehty radikaaleja muutoksia. Greenspan sai ajamansa ehdotukset pitkälti läpi, mikä toisaalta johtui varmasti myös siitä, että hän edusti viestintästrategian kehittämisen suhteen maltillista keskitietä, ja näin ollen hänen ehdotuksensa näyttäytyivät myös tietynlaisina kompromisseina. Alkuvuoden politiikkakeskusteluissa tuli ilmi, miten talouskasvu vahvistui pitkän hitaan toipumisen jakson jälkeen ja työllisyystilanne parani pienen helmikuisen notkahduksensa jälkeen lisäten inflaatiopaineita, mikä ajoi Fediä vähitellen rahapolitiikan kiristämistä kohti. Greenspanin tahdon mukaisesti avomarkkinakomitea muutti viestintäänsä alhaisen korkotason pysymisestä ”huomattavan ajanjakson ajan” ensin siihen, että rahapolitiikan elvyttävyyden purkamisessa voitaisiin olla ”kärsivällisiä”, ja lopulta ilmaisi purkavansa elvytystä ”todennäköisesti hillittyyn tahtiin”, mikä mahdollisti ensimmäisen koronnoston tekemisen kesäkuussa. Vaikka komiteassa esiintyi niin viestinnän radikaalimpaa muuttamista kannattaneita kuin aiemman linjan säilyttämistä puoltaneita mielipiteitä, edettiin rahapolitiikan ja siitä viestinnän suunnan muuttamisessa pitkälti Greenspanin viitoittamalla tiellä, sillä tämä sai komitean vakuutettua siitä, että muutoksissa oli syytä olla hyvin varovainen markkinoiden vahvojen reaktioiden välttämiseksi. Greenspanin politiikkaa on myös jälkeenpäin kritisoitu viivyttelystä koronnostojen aloittamisessa, sillä pitkään jatkuneet matalat korot on esimerkiksi nähty yhtenä tekijänä vuoden 2008 finanssikriisin taustalla. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, ettei vielä vuonna 2004 voitu tietää, mihin suuntaan talouden kehitys kulkisi, ja talouskasvun haurauden vuoksi on sinänsä ymmärrettävää, että Greenspan suhtautui hyvin varovaisesti rahapolitiikan suunnan muuttamiseen.

Housing prices in many countries have experienced large run-ups and downturns which indicates that the housing market is not working efficiently. Understanding the factors affecting the house price movement is important to be able to prevent radical price changes and maintain economic stability. One cause for the inefficiency in the housing market has been proposed to be the money illusion. Money illusionary agents make inflation adjustment errors by discounting the future real payoffs with nominal rather than real interest rate. This irrational behavior of agents has been shown to cause pricing errors especially at the times when inflation is exceptionally high or low. The money illusion hypothesis has widely been studied in the context of the financial and housing market. This thesis contributes to the existing literature by studying if there is evidence of the money illusion in the Finnish housing market. Many of the studies have focused on the major economic markets like the UK and the US, so there are not many studies from the perspective of a national market with different institutional setting and market features. The empirical framework is based on the decomposition of the price-rent ratio. The intention is to differentiate the fundamentals of the housing market to study how different unobservable factors affect housing. Housing is considered as a dividend paying asset as in the financial market approach. The study shows that there is a link between inflation and price-rent ratio. Inflation can affect prices through the rational component, risk premia or pricing errors. Money illusion suggests that inflation affect prices through the pricing error. In the model, the agents are allowed to have subjective expectations in order to be able to obtain the pricing error which is the difference between the rational agents objective expectations and irrational agents subjective expectations. The results from the Finnish housing market differ from other studies documenting strong evidence in favor of the money illusion. There is no strong evidence to the hypothesis that inflation and nominal interest rate would explain the movements in the pricing error. However, the rational component and the risk premia of the housing are highly correlated with inflation and nominal interest rates. The results of this study show more support for the rational channels than to the irrational channels for explaining the detected link between housing prices and inflation. The study also shows that part of the correlation between inflation and price-rent ratio can be explained by business cycle fluctuations. Thus, the study does not find strong evidence of money illusion having an effect on the Finnish housing market.

The role of central banks has increased in the past years, especially during the recovery from the COVID-19 pandemic, but their main policy goal also remains focused on maintaining price stability. However, this goal has become problematic as inflation exceeds their 2 percent target. The zero lower bound has initiated the adoption of unconventional methods, such as quantitative easing, to influence policy. Quantitative easing operates through various transmission channels, one of which is the portfolio rebalancing channel. In this channel, investors must rebalance their portfolios due to central banks purchasing government bonds, prompting the search for substitutes. This process leads to an increase in the price of all assets, creating a wealth effect. This thesis aims to investigate the role of the wealth effect as an inflation driver. Structural vector autoregressive models have become the backbone of monetary policy analysis. However, the shock of interest must be identified by imposing restrictions on the model. In this thesis, sign and narrative sign restrictions were used. Traditional sign restrictions alone were not an option due to the variable dynamics. The empirical application of this thesis was based on Bayesian estimation, assuming non-Gaussian error terms. In the Bayesian estimation, a Differential Evolution Markov Chain algorithm was utilized. The results of the empirical application yielded somewhat controversial findings. On one hand, unconventional monetary policy did contribute to the wealth effect. On the other hand, the wealth effect did not contribute to inflation. Interestingly, the impulse response functions did not show a significant impact of the unconventional monetary policy shock itself, which contradicts the findings of previous literature. The impulse response functions of the entire model revealed the existence of more powerful inflation drivers in the economy, indicating potential topics for future research. Additionally, the results varied when considering different time periods, suggesting changes in the dynamics of the economy.