Browsing by Subject "innovaatio"

Länsimainen elintarvikejärjestelmä kohtaa toiminnassaan nyt ja tulevaisuudessa monia haasteita, jotka liittyvät ruokaturvan toteuttamiseen kestävästi. Ruoan kysynnän on ennustettu kasvavan vuoteen 2050 mennessä niin, että elintarvikejärjestelmän tulisi pystyä tuottamaan nykyiseen verraten kaksinkertainen määrä ruokaa, jotta kaikille ihmisille riittäisi ravintoa. Tuotantomäärien lisääntyessä myös tuotantoketjun ympäristö- ja ilmastovaikutukset kasvavat, joten tehokkaampia ja ekologisempia tuotantotapoja on kehiteltävä. Viime vuosina hyönteisruoka on herättänyt kiinnostusta länsimaissa kuten myös Suomessa erinomaisen ravintosisältönsä ja tuotannon ympäristöystävällisyyden takia. Suomessa muutettiin uuselintarvikeasetuksen tulkintaa vuoden 2017 syksyllä niin, että hyönteisten myynti ja markkinointi elintarvikkeina mahdollistui ensimmäistä kertaa. Tässä tutkimuksessa hyönteisruokaa lähestyttiin innovaationa, koska se on Suomessa uutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli esitellä sanomalehtimedian keskustelujen näkökulmia hyönteisruokainnovaatioon. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, millaista kuvaa sanomalehtimedia tekstien kautta rakentaa hyönteisruoasta ja mitä merkityksiä muodostuu. Tutkimuksen tavoitteena oli vastata kysymyksiin siitä, miten hyönteisruokaan liittyvä keskustelu on kehittynyt vuosien 2017-2019 aikana ja millaisia diskursseja hyönteisruokaan liittyvän sanomalehtikeskustelun pohjalta rakentuu. Tutkimusaineistona oli Helsingin Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa vuosina 2016-2019 ilmestyneet hyönteisruokaa koskevat artikkelit. Helsingin Sanomista aineisto koottiin sanomalehden omien internetsivujen hakukoneella käyttämällä hakusanoja hyönteisruo, hyönteisrav ja hyönteissyö. Maaseudun Tulevaisuudesta artikkelien haku tehtiin internetsivujen hakukoneella käyttämällä hakusanoja hyönteisruoka, hyönteisravinto ja hyönteissyönti. Analyysimenetelmänä aineiston käsittelyssä käytettiin diskurssianalyysia. Tutkimuksen tuloksiksi aineistosta nousi kuusi diskurssia: ravitsemus, kestävyys, maku, elinkeino, vientivaltti ja korkean hinnan diskurssi. Diskurssit jakautuivat tulosten yhteenvetona edelleen kahteen pääteemaan, joita ovat tulevaisuuden ruoka sekä raha ja talous. Tulevaisuuden ruoka -teeman ydin on siinä, että hyönteiset voisivat turvata ruoan riittävyyden tulevaisuudessa nykyisten ruoantuotantotapojen ollessa tehottomia ja kestämättömiä. Rahan ja talouden teemaan liittyvät keskeisesti hyönteisruokainnovaation taloudelliset mahdollisuudet sekä hyönteisruoan hinnan korkeus.

This study investigates how innovation research could support the implementation of the curriculum of basic education. Previous studies have shown that some of the teachers experience problems with the curricula and in their implementation phases. These problems include lack of argumentation to support the reforms, insufficient resources and training. The topic of the study was also important in order to comply with the legislation that states that the students are entitled to be educated according to the curriculum. The search engines and databases used in the research were Helka, Arto, Helmet and Google Scholar. There was a lot of material, so selecting the final sources required a lot of sorting out. Essential information was selected after a thorough investigation of the material. Answers to the research questions are based on a considerate theory comparison. It was found out in the study that the utilization of innovation research is in some respects suitable to support the implementation phase of the curriculum. There were several thought processes that could be used both on national and local levels. Teachers who received or found more and better arguments for the reforms are able to implement the curriculum in a better way. Minimizing the time and effort involved in adapting the changes would also help in implementing the curriculum. Additionally, adoption would be easier if the teacher discovered the benefits for the community – in this case the pupils and society in general. The thought processes that are based on innovations and created in order to support the implementation of the curriculum imply that innovation research could be used to gain other ad-vantages in the development of the curriculum process.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten kuluttajia voidaan osallistaa ravintola-alan tuotekehitysprosessiin uusien innovaatioiden syntymiseksi. Tämän tutkimuksen case-yrityksenä toimii Food Lab -ravintola, joka osallistaa suomalaisia kuluttajia uudella tavalla tuotekehitystoimintaansa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelujen avulla haluttiin saada selville millaisilla menetelmillä kuluttajia voidaan osallistaa ravintolan tuotekehitykseen ja millaisen roolin kuluttajat saavat tuotekehitysprosessin eri vaiheissa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin millaisia hyötyjä ja haasteita kuluttajien osallistamisessa tuotekehitykseen ilmenee. Tutkimukseen haastateltiin kahtatoista ravintola-alan tuotekehityksen asiantuntijaa. Neljä haastateltavista olivat perinteisen ravintola-alan tuotekehityksen asiantuntijoita ja kahdeksalla oli myös kokemusta kuluttajia osallistavasta tuotekehityksestä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui tuotekehitysteorian ja innovaation syntymisen pohjalle, jota syvennettiin kuluttajien osallistumisella tuotekehitykseen. Erityisesti tarkasteltiin osallistamisen menetelmiä ja kuluttajan roolia tuotekehitysprosessissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kuluttajien osallistaminen ravintola-alan tuotekehitykseen vaatii joustavan ja muuntautumiskykyisen tuotekehityprosessin luomista. Erilaisia osallistamisen menetelmiä hyödyntämällä kuluttajille voidaan tarjota useita eri rooleja tuotekehitysprosessin aikana. Kuluttajien osallistaminen tuotekehitykseen voi tarjota yritykselle uudenlaista näkökulmaa ja kehittää mielikuvituksellisempia ja rohkeampia tuotteita kuin oman tuotekhitystiimin kesken olisi kehitetty. Erityisesti kuluttajia osallistavasta tuotekehityksestä on hyötyä silloin, kun halutaan tietoa erikoisruokavalioista. Osallistettavat kuluttajat ovat erikoisruokavalionsa asiantuntijoita ja pystyvät tarjoamaan yrityksen käyttöön tietonsa, joita yritykseltä ei löydy. Osallistava tuotekehitys toteutettuna living lab -menetelmällä tarjoaa myös pop-up-ravintolamaisen testipaikan kokeilla erilaisten konseptien ja tuotteiden kysyntää. Konseptia ja tuotteita ei tarvitse tarjota kuluttajille viimeisteltyinä, vaan niissä saa olla muokkausvaraa.

Prices of different products are followed by statistical offices in order to produce price indices. The quality of products is constantly changing due to creative destruction. When a product leaves market, its price is computed with a method called imputation. Recent studies in United States and France have found that use of imputation may lead to upward bias in inflation. Since price indices are used as deflators when calculating economic growth, such a bias would mean that some of the growth is missed. The aim of this thesis is to study whether such a bias exists in Finland and how large it is. In addition, the channels of innovation induced growth are studied in order to determine from where the potentially missed growth originates. Creative destruction has been incorporated into economic growth models in the early 1990s. In its centre, are firms at the microlevel that innovate and create new products and improve existing ones. It has been shown that it is a key element when economic growth is concerned. New products and improving quality of old varieties is, however, widely recognised problem for price indices. Sources of bias for price statistics has been studied a lot and the changing quality of products is one of the greatest of them. This thesis contributes to this field by recognising a new possible source of bias and its magnitude in Finnish economy. The model used in this thesis is from 2017 paper by Aghion, Bergeaud, Boppart, Klenow and Li. The model is a new keynesian DSGE model with exogenous innovation and it provides an accounting framework which enables the quantification of missing growth. The missing growth is estimated using a so-called market share approach, where market shares of incumbent and entrant producers are exploited to quantify the share of growth that is missed yearly. Another method, namely indirect inference, relies on simulation of the economic growth model. It infers the arrival rates and step sizes of different types of innovations: incumbent of innovation, creative destruction and new product varieties. The simulation also enables for finding the contributions of those innovation types for the economic growth. The contributions provide information on from which type of innovation the majority of growth comes. Both methods use data provided by Statistics Finland. They use micro level data on private enterprises in Finland during the years 1989 – 2016. The market share approach requires establishment level data and information on the revenue and employment. The indirect inference method uses the same data aggregated on firm level for the years 1993 – 2013. In addition, the simulation requires total factor productivity growth rate for the given years. The results suggest that 0.489 percentage points of growth has been missed yearly in Finland during the years 1989 – 2016 when calculated with revenue data. The missed growth was estimated to be 0.532 percentage points per year with employment data. The results are comparable in magnitude with the results from the United States and France. The magnitude has remained stable over the years. The indirect inference method suggests that most of the growth comes from incumbent own innovation: 59.3% in 1993 – 2003 and 57.8% in 2003 – 2013. The rest is due to creative destruction and new product varieties either by incumbents or entrants. If 0.5 percentage points of growth is missed every year, it would have had significant effects on the economy. For example, many social benefits are tied to price indices and over estimation of them would mean that the benefits have not risen as much as they should have. Given the systematic nature of the bias, the central bank should consider increasing its inflation target. The statistical offices that produce the price statistics may be able to lower the bias if they manage to keep up to date with incumbent own innovations, since the majority of growth is originating from it. Also chain linked index helps lowering the bias by updating the sample and weights on a yearly basis. Additional research is needed in order to find solutions to overcome the bias caused by creative destruction and imputation of missing prices.

Innovaatioiden katsotaan tuottavan taloudellista hyötyä ja näitä kohtaan on suuria intressejä. Innovaatioita pyritään edistämään tiede- ja innovaatiopolitiikan toimilla, minkä tarkoituksena on tukea kansantaloutta ja valtion kilpailukykyä. Yliopistoilta odotetaan koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi myös entistä enemmän kaupallisten innovaatioiden tuottamista. Tutkielma kytkeytyy osaksi tätä tiede- ja innovaatiopoliittista keskustelua ja hyödyntää yrittäjämäisen yliopiston tai yrittäjyysyliopiston käsitettä tarkastellessaan kahden tapauksen avulla, miten yliopistot vastaavat odotuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan kahden tiedepohjaisen Helsinki Challenge -ideakilpailuun (2014-2015 ja 2016-2017) osallistuneiden tiimien esityksiä retorisen sosiaalipsykologian lähestymistavan kautta. Lähestymistapa on laadullinen ja tulkinnallinen ja tarkastelee puhetta toimintana ja painottaen sen strategista luonnetta. Tutkielman aineisto koostuu kahden ideakilpailun järjestämistä pitch-tilaisuuksista, joissa kilpailutiimit esittelivät ratkaisujaan yleisölle. Tutkielman tutkimuskysymyksiä on, minkälaisia argumentteja ja retorisia keinoja tiimit käyttävät Helsinki Challenge -ideakilpailussa. Lisäksi tutkielma kysyy, miten tutkimusta kaupallistetaan retorisesti Helsinki Challenge -ideakilpailussa. Tutkielma tunnistaa esityksien keskeisen rakenteen, joka koostui tiimin esiintyjän tai esiintyjien esittäytymisestä, haasteesta, ratkaisusta ja sen vaikutuksista. Lisäksi esitysten rakenteeseen kuului tiimin jäsenten esittely ja yhteistyökumppanien esittely sekä avoin kutsu osallistua tukemaan tiimiä. Lisäksi tutkielma esittelee kilpailutiimien pääväitteet tiimien haasteista ja niiden ratkaisuista. Esityksistä tarkastellaan tiimien argumentteja, joita tiimien esiintyjät käyttävät esityksissään argumentoidessaan, miksi haaste on merkittävä ja miksi tiimin ratkaisu on hyvä. Tiimien haasteen merkittävyyttä argumentoitiin haasteen vakavuudella tai nykytilan tai -ratkaisujen puutteilla. Tiimien ratkaisuja argumentoitiin esimerkiksi myönteisten ominaisuuksien, kuten toimivuuden tai innovatiivisuuden kautta. Lisäksi tiimit argumentoivat ratkaisuja sekä niiden välittömillä myönteisillä vaikutuksilla ja hyödyillä että laajemmilla vaikutuksilla muun muassa talouteen, inhimilliseen pääomaan ja kestävään kehitykseen. Tutkielma erittelee myös tiimien retorisia keinoja logos, ethos ja pathos -kolmijaon kautta. Miten esiintyjät rakentavat argumenttiaan, esiintyjän uskottavuutta ja asiantuntijuutta sekä pyrkivät herättämään yleisön tunteita. Tutkielmassa tulkitaan, että ratkaisut esitellään erilaisina kaupallisina ja sosiaalisina innovaatioina. Helsinki Challenge ideakilpailun esityksissä tutkimusta kaupallistetaan retorisesti palvelu-, tuote- ja teollisuusinnovaatioina. Kilpailun esityksien pohjalta ideakilpailu hahmottaa hyvin yrittäjämäisen yliopiston tai yrittäjyysyliopiston konseptia ruohonjuuritasolta. Kilpailu tarjoaa verkostoja ja mahdollisuuden ulkoiseen rahoitukseen tiimeille, jotka tuottavat innovaatiota, patentteja, palveluita, tuotteita ja yritystoimintaa. Taas kilpailun järjestäjälle se tarjoaa näkyvyyttä, poikkitieteellistä yhteistyötä sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Tutkielmassa esitellään yhtenä mahdollisena jatkotutkimuksena retorisen tarkastelun soveltamista myös muihin suomalaisiin innovaatio- ja haastekilpailuihin sekä tunnistetaan tarve näitä kilpailuja kokoavalle tarkastelulle.

Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee Suomen julkishallinnon, erityisesti valtionhallinnon muutosta ja julkisjohtamista verkostoitumiskehityksen näkökulmasta. Verkostojen lisäksi julkishallinnon ja julkisjohtamisen tutkimuksessa on viimeisen vuosikymmenen aikana nostettu esille innovaatioihin, arvon tuottamiseen ja ekosysteemeihin liittyviä näkökulmia. Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että julkisjohtamisessa ollaan astumassa uuden paradigman aikakaudelle, joka perustuu em. näkökulmiin. Olen tässä työssäni halunnut selvittää, millainen Suomen valtionhallinon valmius on toimia edellä kuvattujen näkökulmien valossa. Erityisesti innovaatioverkostotutkimuksen ja metajohtamisen näkökulmista olen analysoinut Maanmittauslaitoksen paikkatietotuotannon verkostotoimintaa. Analyysiä varten olen luonut kehystyökalun, jolla olen analysoinut erilaisia ajureita ja esteitä em. verkostotoiminnalle sekä metajohtamisen merkitystä verkostotoiminnan edellytysten luomisessa. Työssä on läpikäyty julkishallinnon ja julkisjohtamisen paradigmoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Tämä kehitys on luonut pohjan verkosto-, innovaatio- ja ekosysteemien näkökulmille alan tutkimuksessa. Työssä on lisäksi kirjallisuuden pohjalta kuvattu verkosto-, ja innovaatioverkostotutkimusta sekä arvon tuottamisen ja ekosysteemien näkökulman esiin nostavia tuoreempia tutkimuksia. Analyysin perusteella, Suomen valtionhallinnon valmius toimia sekä poliittisella että organisaatiotasolla mahdollisen uuden paradigman mukaisesti, vaikuttaa lupaavalta. Analyysin perusteella Maanmittauslaitoksen verkostotoiminta vaikuttaa onnistuneelta. Työssä on esitetty johtopäätöksiä siitä, millaisia muutoksia johtamisessa ja organisaatiokulttuureissa tulisi valtiohallinnossa tehdä, jotta verkostotoimintaa yllä mainittujen näkökulmien valossa voidaan edistää. Maanmittauslaitoksen verkostojen toimintaan on esitetty ehdotuksia toimintamalleista, joita tutkielmassa läpi käydyn kirjallisuuden perusteella kannattaisi tukea verkostojen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tapauskohtaisesti suomalaisen pienyrityksen kansainvälistymismahdollisuuksia ja kartoittaa potentiaalisia viennin muotoja kansainvälistymisen aloittamiseksi. Kansainvälistymisen teoriakenttä on laaja ja paljon tutkittu. Kansainvälistymismalleina esitellään kolme tunnetuinta mallia: vaihe-, Born Global- ja Born-again Global-mallit. Yritykset kansainvälistyvät monista eri syistä; hakeakseen lisää kasvua tai pakon edessä pysyäkseen kilpailussa mukana. Vientitoimintaan ryhdyttäessä yritys tarvitsee tuotteeseen, talouteen ja osaamiseen liittyviä edellytyksiä, jotta viennin aloittaminen olisi mahdollista. Kansainvälistymistapoja on useita vientitoiminnasta oman toimipisteen perustamiseen ulkomailla. Ennen ulkomaille menoa yrityksen on tärkeää pohtia tavoitteitaan ja sisäisiä strategioitaan sekä toteuttaa markkinatutkimuksia kohdemaista. Tutkimuksissa tärkeää on tunnistaa alueiden todellinen potentiaali kohderyhmien suhteen ja mahdolliset markkinoille pääsyn esteet ja haasteet. Tutkielman aineisto on kerätty kvalitaviisesti teemahaastatteluilla. Tutkimustulosten mukaan kohdeyrityksellä on potentiaalia laajentaa ulkomaille ja onnistua kasvattamaan toimintaansa ja lisäämään myyntiään. Suomen markkinat eivät tarjoa riittävää kasvualustaa yrityksen tuotteen erikoislaatuisuuden takia, jonka vientimahdollisuuksien kartoittamiseen tämä tutkimus perustuu. Kansainvälistymisessä tärkeiksi seikoiksi nousivat oikeisiin segmentteihin keskittyminen maakohtaisesti ja oikeiden kontaktien löytyminen. Yhteistyö-kumppaneiden ja brändäämisen avulla kasvua voidaan saavuttaa suuremmilla volyyymeilla.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kaupunkien toimijuuden rooleja alueellisten vihreää siirtymää tukevien innovaatioekosysteemien rakentamisessa ja vahvistamisessa. Perinteisesti innovaatioekosysteemien on nähty rakentuvan suuryritysten ympärille. Innovaatioiden systeeminen näkökulma on kuitenkin tuonut tarkasteluun paitsi alueelliset julkishallinnon toimijat, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset, myös kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurin. Vihreä siirtymä eli yhteiskunnan rakenteellinen murros kohti hiilineutraalia kiertotaloutta on keskeinen elementti nykyisessä hallitusohjelmassa ja keskeisissä kansallisissa strategioissa. Samalla Suomi pyrkii nostamaan TKI-politiikan intensiteettiä merkittävänä osana vihreän siirtymän toteuttamista. Kaupunkien ja muiden alueellisten toimijoiden rooli tässä murroksessa on tunnistettu ja ne omaksuvat yhä suurempaa vastuuta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tutkimus toteutetaan kolmen tapauksen laadullisena tapaustutkimuksena. Analyysi perustuu kaupunkien strategioihin, niitä tukeviin keskeisimpiin toimintasuunnitelmiin tai hankekokonaisuuksiin sekä innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksiin. Teoreettinen viitekehys rakentuu Henry Etzkowitzin ja Loet Leydesdorffin kehittämän kolmoiskierremallin ja siitä Patrizia Lombardin ym. jalostaman laajennetun kolmikierremallin sekä Elias Carayannisin ja David Campbellin edelleen kehittämän nelikierremallin pohjalta. Kolmois- ja nelikierremallit auttavat tulkitsemaan paitsi ekosysteemin toimijoiden välisiä suhteita, myös alueellista innovaatiokulttuuria. Lisäksi viitekehystä rakennetaan kestävyyskeskustelun siirtymisestä kohti markkinaehtoisempaa käsitteistöä, jota rakennetaan nykyisin vihreän siirtymän ja kestävän kasvun termein. Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin, Lahden ja Oulun kaupunkien toimijuutta. Tutkimuksen perusteella kaupungit ovat kyllä omaksuneet aktiivisen roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä kestävän kehityksen perusperiaatteet ja integroineet ne strategiatasolle saakka, mutta vihreän siirtymän ja sitä toteuttavien innovaatioekosysteemien sisällyttäminen toimintaa ohjaaviin aineistoihin vaihtelee selvästi. Ekosysteemiajattelu ohjaa kaupunkien strategista toimintaa hyvin eri tavoin. Kaikista tapauksista oli kuitenkin mahdollista tunnistaa useita innovaatioekosysteemejä vahvistavia rooleja, joista selkeimpiä olivat ekosysteemien käytännön mahdollistaja ja innovaatiomyönteisen kulttuurin rakentaja. Lisäksi kaupungit näyttäytyivät innokkaina ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka konkretian taso strategioissa vaihtelikin. Kaupunkien aktiivinen rooli paitsi ilmastotoimissa myös kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa tunnistetaan yhä laajemmin ja niiden itsenäisen toimijuuden rooli on selvästi omaksuttu tutkittujen kaupunkien strategioihin. Ilmastotoimet ja erityisesti innovaatioekosysteemitoiminta on kuitenkin yhä sidottu pitkälti erilaisiin hankkeisiin. Avoimen innovaation ja ekosysteemien merkitys tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa, kun globaaleihin haasteisiin tarvitaan uusia ratkaisuja. Samalla kaupungeilta ja muilta alueellisilta toimijoilta vaaditaan yhä ketterämpää toimijuutta.