Browsing by Subject "intersektionaalisuus"

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Historian maisteriohjelma, suomenkielinen opintosuunta Tekijä: Hilppa Loikkanen Työn nimi: ”Alussa juuri kukaan ei uskonut meihin”: Naiset Algerian sodassa 1954–1962 Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Elokuu 2023 Sivumäärä: 51 Avainsanat: Algeria, Algerian sota 1954–1962, algerialaiset naiset, alkuperäisnainen, musliminainen, islamilaisuus, kolonialismi, sukupuoli, intersektionaalisuus Ohjaaja tai ohjaajat: Heikki Mikkeli Säilytyspaikka: Kaisa-kirjasto Tiivistelmä: Tutkimuksessani tarkastelen algerialaisten naisten osallistumista Algerian sotaan ja taisteluihin maan itsenäisyyden puolesta Kansallisen vapautusrintaman FLN:n (Le Front de libération nationale) puolella 1954–1962. Tutkimuskysymykset ovat: Mitkä aatteelliset ja poliittiset tekijät ja tapahtumat vaikuttivat naisten aktivoitumiseen ennen sodan syttymistä? Millaisin tavoin naiset osallistuivat taisteluun itsenäisyyden puolesta? Miten sodan eri osapuolet suhtautuivat naistaistelijoihin? Ensimmäisessä pääluvussa käsittelen algerialaisten naisten aseman lisäksi syitä ja tapahtumia, joilla oli merkitystä naisten aktivoitumiseen ja osallistumiseen sotaan. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on intersektionaalinen lähestymistapa, koska se tarjoaa oivallisen tavan analysoida naisten asemaa samaan aikaan patriarkaalisen ja koloniaalisen yhteiskunnan jäseninä. Sodan syttyessä yli 90 % algerialaisista naisista oli lukutaidottomia ja suuri enemmistö asui maaseudulla. Ensimmäisten maailmansodan jälkeen perustettiin puolueita, jotka korostivat ohjelmassaan itsenäisyyden edistämistä ja oman kulttuurin kansallisia piirteitä kuten uskontoa ja kieltä. Poliittiset puolueet perustivat itselleen naisjärjestöjä. Toukokuussa 1945 etenkin Sétifin ja Guelman kaupungeissa toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi järjestetyt kulkueet, jotka päättyivät verisiin yhteenottoihin ja sen jälkeen ranskalaisten laajoihin kostoiskuihin, olivat merkittävä käännekohta. Toisessa pääluvussa käsittelen naisten eri rooleja ja tapoja osallistua sotaan. Sétifin verilöylyn lisäksi merkittäviä tekijöitä olivat FLN:n levittämä propaganda sekä lakot. Maaseudun naiset saivat tehtäväkseen viestien välityksen sekä ruoka- ja vaatehuollon. Toinen ryhmä olivat sairaanhoitajat ja lääkintäavustajat, jotka elivät vaikeissa olosuhteissa yhdessä FLN:n taistelijoiden kanssa. Vain pieni osa naisista osallistui aseelliseen taisteluun. Kolmas ryhmä olivat kaupungeissa asuvat naiset, jotka toimivat sotaan aseiden kuljettajina ja pommien räjäyttäjinä. Tarkastelen myös sekä FLN:n että ranskalaisten suhtautumista naistaistelijoihin. FLN halusi antaa kuvan uudenlaisesta vapautetusta naisesta, mutta naisten kertomuksista käy ilmi, että vanhat patriarkaaliset asenteet ja tavat säilyivät läpi koko sodan. Naisilla oli tehtävänään kaksi vallankumousta: yksi kolonialismia ja toinen oman yhteisönsä mieshegemoniaa vastaan. Ranskalaiset puolestaan käynnistivät useita projekteja peruskasvatuksen ja terveydenhoidon aloilla sekä mittavan kampanjan huivista luopumiseksi. He myös muuttivat perhelakia ja päästivät naiset vaaliuurnille. Ennen sotaa perustetuilla poliittisilla tai islamilaisuutta korostavilla liikkeillä oli merkitystä naisten aktivoitumisessa taistelussa itsenäisyyden puolesta. Sodassa naisten osuus oli korvaamaton; ilman sitä itsenäisyys olisi jäänyt saavuttamatta tai sota olisi vähintäänkin pitkittynyt. Patriarkaatista he eivät kuitenkaan päässet irti.

Ehdokkuuteen liittyvät huolet voivat olla merkittävä tekijä sen suhteen, millaiset poliittiset vaikuttamisen tavat näyttäytyvät erilaisille henkilöille mahdollisina ja houkuttelevina. Aiemmasta ehdokkaiden kokemuksia koskevasta tutkimuksesta on nähtävissä, että menestyksekkääseen ehdokkuuteen tarvittavat resurssit jakautuvat eri tavoin taustamuuttujiltaan erilaisilla ehdokasryhmillä. Erityisesti päättäjiin kohdistuvan vihapuheen ja häirinnän on todettu kohdistuvan muutenkin haavoittuvissa asemissa oleville henkilöille. Vihreät edustajat ovat aiemmassa tutkimuksessa erottuneet muiden puolueiden edustajista niin taustaominaisuuksiltaan kuin ehdokaskokemuksiltaan. He erottautuvat myös eniten vihapuhetta kohtaavana puolueena. Maisterintutkielmassani tutkin kyselytutkimuksen keinoin vihreiden vuoden 2021 kuntavaaliehdokkaiden ehdolle asettumiseen liittyviä huolia. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Millaisia huolia vihreiden kuntavaaliehdokkaiden ehdolle asettumiseen liittyy ja 2) Kuinka vihreiden kuntavaaliehdokkaiden risteävät erot näyttäytyvät heidän ehdolle asettumiseen liittyvissä huolissaan. Lähtöoletukseni oli, että huolilla on suuri rooli ehdokaspäätöstä tehtäessä, ja että ne saattavat jopa toimia esteenä ehdokkuudelle. Oletin myös, että osa huolista vaikuttaa erityisesti niiden ehdokkaiden ehdokaspäätökseen, jotka ovat muutenkin aliedustettuja poliittisessa päätöksenteossa. Tutkimukseni asettuu feministisen politiikantutkimuksen perinteeseen, jonka tavoitteena on edistää politiikan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, sekä tunnistaa politiikan ja vallan syrjiviä rakenteita. Intersektionaalisen lähestymistavan lisäksi käytin analyysissani aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tunnistin ehdokkaita eniten huolestuttaviksi asioiksi 1) ajanpuutteeseen liittyvät huolet, 2) vihapuheeseen ja vaalihäirintään liittyvät huolet, 3) vihreisiin liitetyt negatiiviset asenteet, sekä 4) erilaiset ehdokkuuteen liittyvät epävarmuudet. Vihapuheelle erityisesti altistaviksi tekijöiksi nimettiin naissukupuoli, vähemmistöstatus, nuori ikä sekä vihreä puoluevalinta, ja usein nämä ominaisuudet ristesivät ehdokkaiden vastauksissa. Erityisen huolestuneiksi vastaajaryhmiksi erottautuivat 26–35-vuotiaat, naiset, ensikertalaiset ehdokkaat, korkeasti koulutetut, sekä yhteen tai useampaan vähemmistöön kuuluvat ehdokkaat. Vähiten huolissaan olivat kaikkein vanhimmat ja nuorimmat vastaajat, sekä miehet. Lisäämällä tutkimustietoa ehdokkuuteen liittyvistä huolista voidaan edistää poliittisen yhdenvertaisuuden toteutumista. Erityisen tärkeää on ehdokkaiden kokemuksien tutkiminen intersektionaalisen lähestymistavan keinoin. Huolien kriittinen tarkastelu on tärkeää poliittisille puolueille muun muassa siksi, että ilman ehdokkuuden esteiden ja hidasteiden tunnistamista monia politiikassa kaivattuja ääniä jää kuulematta. Jatkotutkimusta ehdokkaiden huolista onkin tarpeen tehdä laajemmalla otannalla. Kiinnostava näkökulma jatkotutkimukselle olisi myös se, kuinka huolet vaihtelevat eri puolueiden välillä.

Tutkielmassa selvitetään roolipelaamisen ja intersektionaalisuuden suhdetta. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: ”millaista roolipelaaminen on intersektionaalisuuden näkökulmasta katsottuna” ja ”millaisia pelimaailmat hahmoineen ovat tästä näkökulmasta”. Roolipelitutkimusta on tehty etenkin sukupuolen, yhden intersektionaalisen eron, näkökulmasta, mutta sitä ei ole käsitelty intersektionaalisuuden näkökulmasta. Tärkeimpiä käytettyjä käsitteitä ja teorioita ovatt intersektionaalisuus ja sen eri erot, kuten sukupuoli, ikä, yhteiskuntaluokka ja etnisyys. Myös Pierre Bourdieun habitus ja erottautuminen, ”genderless gender” ja aiempi roolipelitutkimus ovat tärkeitä välineitä tutkielman taustan ja intersektionaalisten erojen havainnoimisessa. Tutkielmassa käytettiin intersektionaalisuutta analyyttisenä välineenä, laajentamassa sukupuolen käsitettä myös muut erot huomioonottaviksi. Työn aineisto kerättiin etnografisesti havainnoimalla ja haastattelemalla. Havaintoaineisto hankittiin yhden uusimaalaisen korkeakoulun roolipeliryhmän peli-illoista. Saman ryhmän jäseniä ja kahta ryhmän ulkopuolista haastateltiin aineistoa varten. Analyysi tehtiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jossa on aineistolähtöisen sisällönanalyysin piirteitä. Tutkittu ryhmä on intersektionaalisilta ominaisuuksiltaan verrattain heterogeeninen. Pelaajat ovat 20–40 -vuotiaita, korkeakoulutettuja, vaaleaihoisia ja suomea äidinkielenään puhuvia. Suurimmat erot liittyvät sukupuoleen. Kaikkia pelaajia yhdistää kuitenkin yksi intersektionaalisuuden ulkopuolinen ominaisuus, nörttiys. Se käsite johdettiin aineistosta. Tutkielmassa käsiteltiin peliryhmän lisäksi myös pelihahmoja intersektionaalisuuden näkökulmasta. Intersektionaalisuuden käsitettä ei ole käytetty paljon hegemonisessa asemassa olevien henkilöiden tutkimiseen, joten korkeakoulutetun ja etniseen valtaväestöön kuuluvan ryhmän tutkiminen oli perusteltua. Aineisto koostui kahdeksan eri pelaajan haastattelusta ja seitsemästä havainnoidusta peli-illasta. Sukupuoli on ryhmän merkittävin ero. Sukupuoli on läsnä pelaamisessa ja pelimaailmassa, tiedostettuna tai tiedostamattomana asiana. Osa pelaajista ei pidä sukupuolta tärkeänä, mikä voi olla osoitus Suomessa vallitsevasta ruumiittomuuden diskurssista, jossa häivytetään erilaisia eroja: sukupuolta, etnisyyttä, paikallisuutta. Tätä diskurssia kuvaa käsite ”genderless gender”, jota tutkielmassa käytetään. Toisaalta sukupuoli otetaan välillä annettuna, muuttumattomana ominaisuutena. Sukupuoli näkyy myös siinä, miten naisilla on huonompi asema laajemmassa pelikulttuurissa. Tutkielmassa oli haasteena ryhmän heterogeenisyys, sillä muita intersektionaalisia eroja ei ryhmästä juuri pystynyt havaitsemaan. Yksi kaikkia yhdistävä tekijä, nörttiys, kuitenkin löytyi. Nörttiys toisaalta myös erottaa pelaajia muista, ei-pelaavista yksilöistä.

Tutkielma ristivalottaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden sosiaalista lokaatiota, jota ulossulkeminen sekä siirtymä tunnusomaisesti määrittävät edelleen. Tutkielmaa varten haastateltujen irakilaisten turvapaikanhakijoiden elettyjen kokemusten kautta pohditaan, kuinka sosiaaliset kategoriat kuten ”homo”, ”rotu/etnisyys”, ”muslimi” ja niiden risteämät muovaavat pakolaisuuden kokemusta sekä asemoi tutkimuskohteen alisteisesti moninaisissa yhteyksissä. Tutkielmassa tarkastellaan kuinka homoseksuaalit muslimipakolaiset neuvottelevat identiteettejään ja kuinka he rakentavat niitä diskursiivisesti. Lisäksi pohditaan, millainen itseymmärrys siitä muotoutuu ja kuinka se suhteutuu länsimaiseen seksuaaliepistemologiaan. Tämän kvalitatiivisen tutkielman teoreettinen lähtökohta on intersektionaalisuus sekä queer-teoria, joiden lisäksi identiteetti määritellään itseymmärrykseksi, joka väistää ”identiteetin” mukanaan kuljettaman käsitteellisen painolastin ja soveltuu siten paremmin poikkikulttuuriseen intersektionaaliseen analyysiin. Taustoittavana materiaalina käytettiin lehtiartikkeleita, teoksia ja tutkimusartikkeleita, jotka käsittelevät homoseksuaalisuutta islamilaisessa maailmassa sekä queer-muuttoliikettä ja -pakolaisuutta. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää Suomeen vuosina 2015–2016 saapunutta irakilaista homoseksuaalia turvapaikanhakijamiestä sekä yhtä samaan aikaan saapunutta irakilaista turvapaikkaa hakenutta transnaista. Haastatteluissa sovellettiin puolistrukturoitua menetelmää, jonka avulla oli mahdollista ottaa mukaan mahdollisesti esiin nousevia uusia aihepiirejä, mutta silti pysyä alkuperäisen tutkimusaiheen puitteissa. Analyysi esitetään keskustelua jäljittelevänä kerrontana, joka pyrkii tavoittamaan aihealueen kompleksisuuden, mutta osoittaa kuitenkin moninaisia merkityksiä, rakenteita, konteksteja sekä vaikutuksia. Tutkimustulokset ovat linjassa aihepiirin aiemman tutkimuksen kanssa ja viittaavat homoseksuaalin muslimimaahanmuuttajan moninkertaisesti alisteiseen asemaan, johon keskeisimpinä vaikuttavat yhdessä tai erikseen rasismi, heteroseksismi ja kansallismielisyys. Lopuksi ”homomuslimimaahanmuuttaja” näyttäytyy ”mahdottomana” lokaationa ja siten häirikköhahmona, joka tarjoaa queer-näkökulman normatiivisen järjestyksen epäoikeudenmukaisuuksien paljastamiseksi.

Tarkastelen pro gradussani sitä, millaisia merkityksiä amerikkalaisen populaarikulttuurin kuluttajat antavat valkoiselle naiseudelle. Feministisen laadullisen sisältöanalyysin keinoin pureudun kahteen verkkokeskusteluun, joissa puidaan pop-tähti Miley Cyrusin esitystä vuoden 2013 MTV Video Music Awards -gaalassa. Esitys oli yksi vuoden puhutuimmista mediatapahtumista. Aineistooni kuuluu kaksi erilaista keskustelua: People-juorulehden verkkosivuilla käyty keskustelu edustaa valtavirtakulttuuria ja Jezebel-verkkojulkaisun suositteleman feministisen blogikirjoituksen kommenttiosio edustaa vähemmistökulttuuria. Sovellan analyysissäni feminististä intersektionaalista teoriaa sekä kulttuurintutkimuksen teorioita. Keskeisiä käsitteitä ovat performatiivisuus, valkoisuus, feminiinisyys sekä kulttuurinen omiminen. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Mikä Cyrusin esityksessä oikeastaan on rajoja rikkovaa yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin kontekstissa? Mitä kulttuurisia ja sosiaalisia rajoja hän rikkoo ja miten? 2) Mitä Cyrusiin kohdistettu kritiikki kertoo pohjoisamerikkalaisen julkkiskulttuurin kuluttajien jakamista normeista ja arvoista? Analyysini perusteella Cyrus rikkoo normeja, jotka rajaavat millä tavalla sukupuolta, seksuaalisuutta, ”rotua”, luokkaa ja ikää tulee ”tehdä.” Molemmissa verkkokeskusteluissa pyritään määrittelemään, miten valkoisen naisen tulisi toimia, mutta niiden lähtökohdat ja lopputulemat ovat keskenään hyvin erilaiset. Juorusivuston kommenttiosiossa ruoditaan Cyrusin tapaa ”tehdä väärin” valkoista feminiinisyyttä: hän käyttäytyy ”villisti” eikä noudata keskiluokkaisuuden, valkoisuuden ja yksiavioisen heteroseksuaalisuuden normeja. Kommenteissa moititaan hänen ulkonäköään ja vastuuttomuuttaan ja arvellaan hänen olevan mieleltään sairas. Vaikka Cyrusia arvioidaan juuri valkoisen feminiinisyyden mittapuulla, hänen valkoisuuttaan ei mainita. Feministisen blogikirjoituksen kommenteissa taas keskitytään Cyrusin valkoisuuteen ja siitä seuraavaan etuoikeutettuun asemaan yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa. Valkoisuuden ansiosta Cyrus voi leikitellä rotuidentiteeteillä ja ottaa käyttöönsä mustan kulttuurin piirteitä, joita pidetään ”cooleina”, joutumatta kärsimään mustan identiteetin varjopuolista. Keskustelijoiden mielestä Cyrus omii rasistisella tavalla mustaa kulttuuria, ja he vaativat mustan kulttuurin suojelemista valkoisten hyväksikäytöltä.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä tutkielmassa tutkin intersektionaalisesta näkökulmasta W. A. Mozartin Taikahuilu-oopperaa keskittyen erityisesti sen neljään henkilöhahmoon: Paminaan (Eeva Hartemaa), Taminoon (Tuomas Katajala), Sarastroon (Jyrki Korhonen) sekä Yön kuningattareen (Tuuli Takala). Tarkastelen intersektionaalisen metodin avulla, miten henkilöhahmot representoidaan alun perin Komische Operissa toteutetun Taikahuilun version näyttämötoiminnassa ja oopperan musiikissa erilaisten identiteetin tasojen ja erojen kautta. Pyrin selvittämään, miten haastatellut laulajat kokivat nämä representaatiot, ja kuinka he toteuttivat tai muokkasivat niitä omassa esiintymisessään. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on osoittaa, että sukupuolentutkimuksessa ja laajemmin kulttuurintutkimuksessa tärkeä intersektionaalisuuden käsite ja näkökulma on sovellettavissa myös oopperantutkimukseen. Käsitteen tuominen tälle musiikintutkimuksen osa-alueelle synnyttää uutta tietoa länsimaisesta oopperasta ja sen esittämisestä nykypäivänä. Tutkimustani varten sain arvokkaan tilaisuuden kerätä aineistoa haastattelemalla neljää Suomen Kansallisoopperan solistia eli Eeva Hartemaata (Pamina), Tuomas Katajalaa (Tamino), Jyrki Korhosta (Sarastro) ja Tuuli Takalaa (Yön kuningatar). Seurasin myös tutkimani Taikahuilun version lavaharjoituksia useana päivänä. Haastattelumenetelmänä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka kysymyksiin laulajat vastasivat yksitellen puhuen vapaasti haastattelun teemoista. Henkilöhahmojen intersektionaalinen analyysi toi esiin jokaisen hahmon monet ulottuvuudet, ja tutkielmaa voikin pitää hahmojen läpikotaisena tarkasteluna liittyen muun muassa sukupuoleen, luokka-asemaan ja ikään. Analyysi toi esiin paljon sellaista oopperan syntyaikaan liittyvää symboliikkaa, joka on relevanttia yhä nykypäivänä: esimerkiksi naisten ja miesten epätasa-arvoisuus, patriarkaalisuus ja suhtautuminen etnisiin “toisiin”. Hahmojen persoonat ja tavoitteet kuuluvat niille kirjoitetussa musiikissa, kuten myös oopperan muu symboliikka aina vapaamuurariudesta pyhiin toimituksiin ja verisiin kostojulistuksiin.

Namibia has gone through great changes since its independence in 1990. The new constitution illegalized the apartheid rule and racial discrimination, but the history has left its marks on the contemporary society. The class inequalities are one the biggest in the world, and they still intertwine with the racial and tribal memberships. Although any kind of discrimination is strictly forbidden in the society, the prejudices still remain. Furthermore, the gender roles are in transition and women encounter multiple, sometimes conflicting expectations. In this context, the thesis studies multidimensional identity from the perspective of decency. More specifically, it explores how decency is conceived among black female nurses of Katutura township in Windhoek. The study investigates how the racial, tribal, gender, class and professional identities intersect and contribute to the perceptions of a ‘decent person’. The study also discovers how young women try to answer simultaneously to the traditional and modern female ideals. Lastly, the thesis illustrates how the class dominance, traditional gender roles and the ethnic and racial prejudices are resisted and reproduced through the perceptions on decency. In terms of class-related decency was demonstrated by diving the ‘indecent them’ to the upper and lower classes. The whites and the majority tribe of Owambos were accused of being discriminatory and having better opportunities in life. The lower classes were instead stigmatized as lazy and immoral individuals, who did not deserve the higher socio-economic positions. Thus, both the better and worse-off were claimed being less respectable than the interviewed nurses, who represented the middle class. However, the interviewees also identified with the lower class and admitted that the societal structures hindered their class mobility. To summarize, they simultaneously maintained and resisted the class dominance. Class also had a strong link to the female respectability. On the other hand, the modern woman was expected to be independent, to take care of herself and not to rely on the assistance of men. As the interviewees had succeeded in this, they achieved the dignity of a modern working woman. Still, on the other hand, the traditions expected them to follow the old gender roles. The conflicting expectations became apparent, for example when discussing the ‘ideal nurse’. The decent nurse was supposed to be a feminine mother-type of a figure, who put herself last in order to help others. Still, also the high professional expertise made the ‘proper nurse’. In this way, the nursing profession both strengthened and faded the women’s femininity and simultaneously rejected and reproduced the traditional gender ideals. However, it was the co-existence of the traditional and modern decency that enabled the nurses to maintain their respectability in the changing society. Regarding the racial and tribal relations, any kind of discrimination was condemned. Nevertheless, the condemnation was also an issue of differentiating those who had a good sense of morals and those who did not. The interviewees argued that the whites were still racist, but that they themselves promoted equality like a decent person should do. Considering this, it is controversial that they seemed to forget the principles of the universal equality when talking about the ethnic difference. They reproduced the same prejudices they judged in regard to racial discrimination. Moreover, they underlined their old and new identities as they draw strong lines between the racial and tribal groups, but also claimed for absolute equity. In this light, it is possible to argue that the societal transformation has a great impact on the decency perceptions of the Namibians. The historical stances remain side by side the ideologies of the post-apartheid era, although the attitudinal change is taking place. The class inequalities and discrimination clash with the aspirations of equality, the traditional gender roles are challenged by the modern female respectabilities and the group relations are defined by both reconciliation and boundary making.

Tutkielmassa käsitellään intersektionaalista feminismiä. Tutkielman varsinaisena tavoitteena on selventää ja konkretisoida, mitä intersektionaalinen feminismi poliittisena ideologiana tarkoittaa. Tämä tavoite toteutetaan tarkastelemalla intersektionaaliseksi julistautunutta Suomen feminististä puoluetta. Lähtökohtana tutkielman tarpeelle toimii aikaisempi tutkimus ja julkinen keskustelu, jossa intersektionaalisen feminismin itsensä määrittely sekä sen analyyttinen ja kriittinen tarkastelu on ollut vähäistä. Tutkielma perustuu teoreettiseen viitekehykseen, jossa kaikki poliittiset toimijat ovat luokiteltavissa liberaaleiksi tai illiberaaleiksi ja demokraattisiksi tai epädemokraattisiksi. Tässä viitekehyksessä toimijat, jotka ovat illiberaaleja ja demokraattisia ovat määritelmällisesti populistisia. Koska feministinen puolue on julkilausumillaan ja toiminnallaan osoittanut olevansa demokraattinen puolue, analyysi keskittyy tarkastelemaan yleisohjelman suhdetta liberalismiin lähtien olettamuksesta, että yleisohjelma on demokraattinen. Tutkielman toisena, teoriasta johdettuna olettamuksena on, että intersektionaalisuus on illiberaali ideologia. Tällöin tutkielman lähtökohtana on, että feministinen puolue on populistinen puolue. Tutkielman aineistona toimii feministisen puolueen vuonna 2016 julkaisema yleisohjelma, jossa puolue määrittää poliittisia suuntaviivojaan ensimmäistä kertaa. Yleisohjelmaa tutkikaan yhdistetyn sisällönanalyysin avulla, jossa ainestoa lähestytään ensiksi kvantitatiivisesti alistaen koko sisältö analyysille. Kvantitatiivinen vaihe perustuu deduktiiviselle luokittelulle, jossa liberalismin ja illiberalismin reunaehdoista johdetaan kategoriat, joiden esiintymistä tarkastellaan koodaamalla yleisohjelman sisältö. Näiden reunaehtojen mukaan illiberalismi käsitteellistää yhteiskunnan jakautuneeksi yhden jakolinjan ympärille, perustuu vastakkainasetteluun ja edistää moraalisen enemmistön etua. Liberalismi taas perustuu moneen, keskenään risteävään jakolinjaan, kattavan yhtämielisyyden tavoitteluun ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen. Kvantitatiivisesta vaiheesta saatua tietoa tarkastellaan kvalitatiivisessa vaiheessa temaattisen analyysin avulla, jossa yleisohjelman liberaaleja ja illiberaaleja osioita tarkastellaan pyrkien löytämään näistä toistuvia elementtejä, eli teemoja. Kvantitatiivisen vaiheen analyysiin käytetään havaintojen määrien tarkasteluja eri kategorioissa. Ensisijaisena havaintona on, että yleisohjelma sisältää illiberaalin elementin, mutta painottuu liberalismiin. Toissijaisesti havaitaan, että yleisohjelmassa painottuvat sanamäärissä mitattuna tietyt toimijat, kuten naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä ihmiset. Temaattisessa analyysissa huomataan, että yleisohjelma sisältää kaksi yläteemaa, illiberaalin intersektionaalisen diskurssin ja liberaalin hyvinvointivaltiodiskurssin. Tulokset tukevat tutkielman lähtöoletusta, jonka mukaan intersektionaalisuus on illiberaali ideologia. Tuloksista pystytään myös johtamaan välttämättömyyden ja riittävyyden ehtoihin perustuva määritelmä intersektionaaliselle feminismille. Johtopäätöksenä esitetään tutkielman tarjoavan uuden, aikaisemmasta tutkimuksesta puuttuneen kriittisen näkökulman intersektionaaliseen feminismiin. Intersektionaalisuuden tarkastelu sen suhteessa liberalismiin osoittaa intersektionaalisuuden poliittisena ideologiana olevan ristiriitainen liberalismin tasa-arvon käsitteiden kanssa. Tuloksista voidaan myös päätellä yhteiskunnan rakenteiden purkamiseen tähtäävän intersektionaalisen feminismin olevan strategisesti huono ideologia Suomen kaltaisessa demokratiassa, jossa yhteiskuntajärjestykseen vallitsee laaja tyytyväisyys. Tuloksia tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida sisällönanalyysiin liittyvät validiteetin ja reliabiliteetin ongelmat.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selventää intersektionaalisuutta käsitteellisesti ja analysoida hallituksen tasa-arvo-ohjelman sisältöä intersektionaalisuuden kannalta. Tasa-arvo-ohjelma eroaa selvästi edellisistä ohjelmista niin, että siinä käsitellään sukupuolivähemmistöjä, maahanmuuttajanaisia ja eri perhemuotoja. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin tasa-arvo-ohjelmassa tasa-arvotavoitteet ja -toimenpiteet kehystetään ja miten intersektionaalisuus on läsnä näissä. Tutkielmalla pyritään selvittämään tasa-arvopolitiikan kansainvälisiä ja Euroopan unionin vaikutteita sekä intersektionaalisuuden historiaa ja lähtökohtia. Intersektionaalinen näkökulma on Suomen ja Euroopan unionin tasa-arvopolitiikassa merkittävässä roolissa. Intersektionaalisuus kuvaa tapoja, joilla sukupuoleen, rotuun, etnisyyteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, vammaisuuteen, luokkaan ja muihin syrjinnän muotoihin perustuvat epätasa-arvojärjestelmät risteävät luoden ainutlaatuista dynamiikkaa ja vaikutuksia. Intersektionaalisuuden laaja-alainen näkökulma vie tasa-arvon näkemystä erilaiselle tasolle ja sitä yritetään valtavirtaistaa maailmanlaajuisesti tasa-arvopolitiikassa. Suomen viimeisen hallituksen tasa-arvo-ohjelma (2020–2023) sisältää tasa-arvotavoitteita ja -toimenpiteitä, jotka ovat saaneet vaikutteita intersektionaalisuuden painopisteistä. Intersektionaalisuus on herättänyt sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita yhteiskunnassa ja siitä käytiin vilkasta keskustelua.

The purpose of this study was to find out how diversity is presented in contemporary chil-dren’s picturebooks. The theoretical background of the study was based on feminist peda-gogy, gender studies and cultural studies. The aim of the study was to describe, analyze and interpret the discourses of diversity in children's picturebooks written in 2012–2021. The main interest was in the means of making diversity a part of everyday life’s representa-tion. The phenomena were examined intersectionally. Previous studies (see e.g., Pesonen 2015a, 2015b, 2017; Heikkilä-Halttunen 2013; Rastas 2013, Beezmohun 2013; Kokkola & Österlund 2014; Österlund 2008) have found that diversity is often presented in an exotic and ethnocentric way – through differences – but discourse is changing to describe diversity as a normal part of society. Representations of socially constructed categories such as citi-zenship, “race,” and gender are changing. The research material was produced by selecting picturebooks that presented diversity in some way as a principle. The purpose in studying discourses was to increase understand-ing of how hegemonic and dominant discourses were challenged in the selected picture-books. Poststructuralist feminist discourse analysis was used to analyze the material. Es-pecially power positions and agencies were examined. The study showed that in the ten children's picturebooks examined, diversity is mostly pre-sented as a normal, everyday and pervasive phenomenon. Three main discourses could be distinguished from the material, which were 1) children challenging the hegemonic norma-tive, 2) diversity as a normal part of society, and 3) requirement of equality: everyone has the right to be their own self. Modern children’s literature actively challenged dominant con-cepts of gender, “race,” ethnicity, language, age, and health status, but at the same time might have produced binary gender dichotomy. Nevertheless, all the books studied also created a new kind of diversity discourse and, in other words, actively reproduced concept of diversity.