Browsing by Subject "isofluraani"

Medetomidiinia käytetään yleisesti pieneläinten rauhoitus- ja nukutusaineena. Se koostuu kahdesta optisesta isomeeristä, dexmedetomidiinista ja levomedetomidiinista. Dexmedetomidiinin katsotaan saavan aikaiseksi medetomidiinin tyypilliset vaikutukset. Propofoli on melko uusi suonensisäisesti käytettävä lyhytvaikutteinen anesteetti, joka soveltuu käytettäväksi pieneläimillä anestesian induktioon sekä ylläpitoon. Isofluraani on halotaania turvallisempi inhalaatioanesteetti, jota on viime vuosina ryhdytty käyttämään myös eläinten anestesiassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia medetomidiinin ja dexmedetomidiinin vaikutusten eroja eri annostasoilla sekä esilääkkeenä propofolilla indusoidussa isofluraanianestesiassa koirilla. Tutkittavia annostasoja oli kolme: I) DEX 0.2/ MED 0.4 mg/kg, II) DEX 2 / MED 4 mg/kg ja III) DEX 20 / MED 40 mg/kg. Esilääkkeiden vaikutusten esillesaamiseksi koirat pyrittiin pitämään saman tasoisessa, kevyessä anestesiassa 45 minuutin ajan. Tähän tarvittava propofolin ja isofluraanin määrä arvioitiin etukäteen esilääkityksen annostason mukaan ja tarvittaessa anestesian syvyyttä säädeltiin isofluraanin annosta ja virtausta säätelemällä. Tutkimuksessa käytettiin kuutta beagle-rotuista koiraa, joita kutakin tutkittiin arvotussa järjestyksessä kuudessa osakokeessa. Jokaisen osakokeen aikana mitattiin koirien sydän- ja hengitysfrekvenssiä, ve-renpaineita (suoralla menetelmällä reisivaltimokatetrista), uloshengityksen hiilidioksidi- ja isofluraanipitoisuutta. Valtimoverinäytteistä tutkittiin happipitoisuus ja - saturaatio, hiilidioksidipitoisuus, pH, emäsylijäämä ja bikarbonaattipitoisuus. Veren happisaturaatio ja sydänfrekvenssi määritettiin myös pulssioksimetrilla, josta saatuja arvoja verrattiin muilla laitteilla mitattuihin vastaaviin arvoihin. Sydämen sähköistä toimintaa seurattiin EKG:lla. Koirien sedaatiotasoa ja anestesian syvyyttä määriteltiin tutkimalla mm. eri refleksien ilmentymistä. Tutkimuksessa ei saatu selviä eroja medetomidiinin ja dexmedetomidiinin vaikutuksissa. Ilmennyt pieni ero inhalaatioanesteetin kulutuksessa saattaisi viitata dexmedetomidiinin edullisempaan vaikutukseen medetomidiiniin verrattuna. Tulos on kuitenkin vain suuntaa antava, joten tästä tarvittaisiin lisätutkimuksia. Tutkituista annostasoista II- taso osoittautui elimistön kannalta sopivimmaksi, mutta sillä ei saavuttu luotettavaa sedaatiota eikä annostason vaikutus ole käytännön olosuhteisiin riittävän pitkäkestoinen. I annostasolla esilääkitys oli riittämätön ja muita anesteetteja tarvittiin suuria määriä. III annostasolla sedaatio oli luotettavin, mutta sydämen syketiheys ja valtimoveren pH laskivat suositusarvojen alapuolelle.

Useat praktiikassa työskentelevät eläinlääkärit nukuttavat päivittäin kissoja ja koiria. Anestesian ylläpitoon käytettävä lääkeaine valitaan potilaan, suoritettavan toimenpiteen, ympäristön sekä käytössä olevan välineistön mukaan. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään erilaisia tapoja ylläpitää anestesiaa kissoilla ja koirilla ja niiden toteuttamiseksi tarvittavaa taustatietoa käytetyistä lääkeaineista ja niiden farmakologiasta, välineistöstä, työturvallisuudesta sekä ympäristövaikutuksista. Kissoilla ja koirilla inhalaatioanestesian ylläpidossa käytetään isofluraania tai sevofluraania. Tässä työssä niiden farmakokineiikkaa käsitellään muun muassa seuraavien käsitteiden avulla: osapaine, sisään hengitetyn inhalaatioanesteetin määrä, alveolaarisen inhalaatioanesteetin pitoisuus, eliminaatio ja pienin alveolaarinen pitoisuus. Isofluraanilla ja sevofluraanilla on hyvin samankaltaiset haittavaikutukset elimistöön, joista merkittävimmät ja yleisimmät ovat hengitys- ja verenkiertoelimistön lamaaminen. Inhalaatioanestesian toteuttamiseen tarvitaan endotrakeaaliputki ja anestesialaite. Hengitysjärjestelmät voidaan jakaa kahteen sen mukaan, että salliiko se uloshengityskaasujen uudelleen hengittämisen vai ei. Useimmin käytetään kiertävää hengitysjärjestelmää. Työntekijöiden altistuminen inhalaatioanesteeteille saattaa aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia sekä pidemmän ajan altistuksessa geneettisiä ja inflammatorisia muutoksia. Näiden syiden takia inhalaatioanesteeteille altistuminen tulee minimoida. Ilmakehässä inhalaatioanesteetit toimivat kasvihuonekaasujen tavoin. Kissoilla ja koirilla suonensisäisen anestesian ylläpitoon käytetään alfaksalonia tai propofolia. Niiden vaikutus alkaa ja päättyy nopeasti ja ne ovat käytännöllisiä etenkin lyhyissä anestesioissa. Alfaksalonin ja propofolin yleisin sivuvaikutus on hengityselimistön lama. Vähimmillään suonensisäisen anestesian toteutukseen tarvitaan suonikanyyli, lääkeaine ja ruisku mutta etenkin pidemmissä anestesioissa annostelun helpottamiseksi voidaan käyttää myös erilaisia infuusiopumppuja. Alfaksaloni ja propofoli ovat käyttäjälleen varsin turvallisia, mikäli lääkkeiden käsittely on asianmukaista. Niiden vaikutuksista ympäristöön tiedetään varsin vähän, minkä takia asiaa tulisi tutkia lisää. Sekä inhalaatioanestesian, että suonensisäisen anestesian ylläpitoon vaikuttavat käytetyt esilääkkeet ja tarvittava anestesian ylläpitoannos tulee säätää riittäväksi potilasta monitoroiden. Lisää tutkimus- ja kehitystyötä tarvitaan, jotta voidaan kehittää vieläkin turvallisempia anesteetteja sekä potilaille, työntekijöille, että ympäristölle.