Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "itsearviointi"

Sort by: Order: Results:

  • Pimiä, Pentti (2016)
    Tutkimuksen päämäärä on tutkia poistoja, joita esiintyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksen simultaanitulkkauksessa huhtikuussa 2015. Olen itse toiminut tulkkina kyseisessä kokouksessa ja tutkin miten oma suoritukseni vaikuttaa kokouksen ydinsisällön välittymiseen tulkkeen kuuntelijalle. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu Daniel Gilen tulkkausprosessin mallista, Henri Barikin, Anthony Pymin ja Nina Isolahden tutkimuksista, jotka käsittelevät informaation poistoja tulkkauksessa sekä Pauli Saukkosen mallista hahmottaa tekstin makrorakenne, joka mahdollistaa eri elementtien funktioiden tunnistamisen. Teoriatausta ottaa huomioon simultaanitulkkauksen henkisen kuormittavuuden, tulkkaustilanteen viestinnälliset päämäärät tilanteessa olevien vihjeiden perusteella sekä poistetun informaation funktion. Esitän tutkimuksessa oman poistojen luokitteluni, jonka avulla luokittelen esiintymät sen perusteella, onko informaatio tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poistosta huolimatta ja millaisiin taustaoletuksiin informaation pääteltävyys perustuu. Ne esiintymät, joissa poistettu informaatio ei ole mitenkään tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poiston seurauksena, luokittelen sen mukaan, millainen funktio poistetulla informaatiolla on saadakseni käsityksen siitä, millaisesta informaatiosta kuuntelija jää paitsi. Hypoteesini on se, että kaikkein tärkein avaininformaatio säilyy tulkkeessa poistoista huolimatta mahdollisimman usein. Tulokset osoittavat, että suurin osa aineiston esiintymistä on sellaisia, joissa poistettu informaatio ei ole tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä, joten poistojen käyttö tulkkauksessa on jossakin määrin hallitsematonta ja jättää sen kuuntelijan heikompaan asemaan kokouksen suomenkielisiin osallistujiin verrattuna. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että vain muutamat näistä esiintymistä ovat sellaisia, joissa jokin ratkaisevan tärkeä elementti jää tulkkeen ulkopuolelle. Lisäksi analyysi osoittaa, että erisnimet jäävät tulkkeessa usein mainitsematta, mikä heikentää tulkkeen laatua. Johtopäätöksissä esitän, millaisilla ennakoivilla toimenpiteillä pystyn jatkossa välttämään tässä aineistossa havaittavat tulkkeen heikkoudet
  • Lehtonen, Laura (2023)
    Today's learners need the skills to meet the challenges of the future. These 21st-century skills include, among other things, collaboration, and interaction skills, but also understanding and mastering digital technologies and learning to learn skills for the student. Self-assessment skills belong to the latter and are part of formative assessment. Formative assessment takes part during learning and its aim is to develop student’s learning skills. 21st-century skills can be practiced as part of various multidisciplinary entities, such as invention projects based on invention pedagogy. Invention projects are wide-ranging entities that combine learning technology skills along with craft skills. In these projects students have the opportunity to be part of the process of co-invention. Invention projects are organised in handicraft classes. Practicing self-assessment skills supports the student's learning in invention projects. It is also part of the formative evaluation of projects. Both self-assessment and invention projects have been studied to some extent in Finland. This study utilises the division of self-assessment types developed by Saarnilahti, Lindfors and Iiskala (2019) into evidence-based, affirming, reflective and pragmatic self-assessment. This study was conducted as a case study. Its aim was to map out what kind of assessment the students would manifest within the project and how students express the types of self-assessment during their verbal interaction. Another interesting topic was how these verbal self-assessments occur at different stages of an invention project. The research material was collected in spring 2019 as part of the Growing Mind research project, and it included videos of teaching sessions (14 teaching sessions), videotaped material of interviews with researchers (3) and learning portfolios of invention project groups (3). The data was analysed in a theory-driven manner. In the videotaping of the lessons, the analysis of the material was guided by “making-process-rug” analysis method. The videos of the interviews and lessons were analysed by means of interactive analysis. Content analysis was used in the analysis of learning portfolios. The results of the study showed that the material of the invention project included expressions from all types of self-assessment. Expressions of reflective and evidence-based self-assessment were more common than others. Expressions related to self-assessment appeared at different stages of the invention project, but the largest number occurred at the end of the project as part of the evaluation phase or the written final evaluation. Of the materials in this study, self-assessment expressions were most common in interview videos, in which researchers from the Growing Mind project asked students questions related to the project. Assignments and discussions with teachers are important factors for pupils' self-assessment activities.
  • Laine, Janne (2017)
    The main idea in this research was based on practice. As a teacher in crafts I noticed that pupils had very strong differencies in their skills and know-how in. The aim of this research was to make planning of the classes easier. Then, by pure curiousity, the basic idea widened to concern all the pupils in crafts in our school. I had also noticed that lack of skill or know-how leads often to lack of motivation and therefore problematic behavior. Lack of motivation also causes lack of skill and know-how. To make classes positive experience for the pupils, it’s extremely vital to plan the teaching carefully so that needs of pupils and aims of curriculum goes hand in hand. My research questions were: 1. Does the pupil have enough skill and know-how to work safely in crafts? 2. Is it hard to fulfill the aims of curriculum when the resources are lower all the time? 3. Is the lack of motivation the main reason for lack in skills and know-how? This research was taken in Maininki school, Espoo. The pupils engaging this research were from grade six to grade nine. There were total 98 pupils in the crafts classes envolved. Research query was four pages and total 36 questions. There were different scales in the questions. Most of the questions were answered with scale 1-4/5 and some of the questions were only yes- or no-questions. At the end of the query there were two open questions. The results of the query were analyzed using SPSS statistics program. I analyzed statistical properties of the data like mean value and standard deviation, frequensis and correlations. I also used factor analyses to find common factors in different parts of the query. I found some answers for the questions I had. Concerning safety in crafts classes there was evidence that pupils have good skills and know-how and they also pay attention to act safely in the class. The other question was more complicated and therefore there weren’t any straight answers. But there were some hints that the concern about the resources isn’t irrelevant. The pupils feel they need more help than they nowadays get and they think that used materials should vary more. With this query I didn’t get the answer for the third question. More research has to be carried out if we want to learn more. I wasn’t satisfied with the query I made. The analyzes gave quite reliable information but the questions were not as good as they could’ve been. This information helps me to plan my classes, but the results cannot be universalized due to quite small amount of data gathered.
  • Maasara, Juuso (2017)
    Kaksi Martinlaakson lukion vektorit-kurssin ryhmää otti keväällä 2017 käyttöön dynaamisen itsearviointityökalun, jonka tarkoitus on kehittää oppilaiden itsearviointitaitoa ja lisätä oppilaiden kykyä reflektoida oppimaansa. Oppilaiden itsearviointi oli koko kurssin kestävä jatkuva prosessi, jossa oppilaat täyttivät itsearviointitaulukkoa joka koostui kurssin tehtäviin perustuvista osaamisväittämistä. Oppilaat työskentelivät ryhmissä ja ryhmäläiset pystyivät seuraamaan toistensa etenemistä dynaamisesta itsearviointiyökalusta. Itsearviointitaitoa pidetään oppimisen kannalta tärkeänä, sillä oppiminen on hankalaa ilman oman toiminnan ja ajattelun tarkastelua ja säätelyä (Kohonen ja Leppilampi 1994). Tämä tutkimus pyrkii selvittämään oppilaiden kykyä arvioida omaa osaamistaan. Useissa aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että opiskelijoilla on taipumusta yli- tai aliarvioida omaa suoritustaan (Dunning ja Kruger 1999, Tejeiro et al 2012). Tämän tutkimuksen tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa siltä osin, että heikoiten suoriutuvat oppilaat arvioivat omaa osaamistaan selvästi yläkanttiin. Oppilaiden täyttämän itsearviointitaulukon perusteella pystyttiin myös tunnistamaan kaksi oppilastyyppiä: Heikosti suoriutuva oppilas, joka arvioi osaamistaan ylöspäin sekä hyvin tai keskitasoisesti suoriutuva oppilas, joka arvioi oman osaamisensa samalla tavalla kuin opettaja. Tutkimuksiin osallistuneilla kursseilla itsearviointi oli yksi tekijä joka vaikutti oppilaiden lopulliseen arvosanaan. Tejeiro kollegat (2012) huomasivat tutkimuksessaan, että jos itsearvioinnilla oli suora vaikutus arvosanaan, niin opiskelijat tapasivat arvioida oman osaamisensa tasoa selkeästi alas- tai ylöspäin. Haastattelututkimuksessa syyksi tähän nousi parempien arvosanojen tavoittelu. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään, minkälaiset tehtävät olivat oppilaiden itsearvioinnin perusteella kaikkein haastavimpia. Huomattiin, että käsitteellistä osaamista vaativat tehtävät olivat oppilaille hankalampia kuin proseduraalista osaamista vaativat tehtävät.
  • Rantanen, Nea (2020)
    DIGest on matematiikan ja tilastotieteen kursseilla käytössä oleva kurssiformaatti, joka perustuu tehtävien itse- ja vertaisarviointiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokevatko opiskelijat harjoitustehtävien itse- ja vertaisarvioinnin tukevan heidän oppimistaan, ja kokevatko he hyötyvänsä vertaisarvioinnin kautta saamastaan palautteesta. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään onko DIGest-kursseilla käytössä oleva itse- ja vertaisarviointiprosessi luotettavaa, eli vastaavatko opiskelijoiden antamat arviot kurssin ohjaajan antamia arvioita. Tutkimus toteutettiin syksyn 2019 kurssilla Tilastotiede ja R tutuksi I. Kurssin opiskelijoiden kokemuksia itse- ja vertaisarvioinnista kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake koostui Likert-asteikollisista väitteistä, jotka liittyivät itse- ja vertaisarviointiin ja vertaisarvioinnista saatuun palautteeseen. Lisäksi kyselylomakeessa oli avoin vastauskenttä ja opiskelijoiden avoimia vastauksia analysoitiin myös tutkimuksessa. Itse- ja vertaisarvioinnin luotettavuutta tutkittiin vertaamalla opiskelijoiden tekemien itse- ja vertaisarvioiden pisteitä ohjaajan antamiin pisteisiin. Tutkimuksen perusteella opiskelijat kokivat itse- ja vertaisarvioinnen tukeneen heidän oppimistaan kyseisellä kurssilla, mutta he eivät kokeneet hyötyneensä vertaisten antamasta palautteesta. Lisäksi huomattiin, että DIGest-kurssiformaattiin kuuluva itse- ja vertaisarviointiprosessi vaikuttaa olevan luotettava tapa toteuttaa harjoitustehtävien tarkastus ja arviointi.
  • Särösalmi, Noora (2020)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän tutkimuksen tarkoitus on koota tietoa itse- ja vertaisarvioinnista sekä niiden opettamisesta. Monesta tutkimusta varten kootusta artikkelista käy ilmi, että itse- ja vertaisarviointien käyttöä ei arvosteta, eikä niiden hyötyjä oppimisen suhteen hahmoteta. Kuitenkin itsearviointi mainitaan mm. perusopetuslaissa, ja sen käyttöön kannustetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Tämä tutkimus sisältää hypoteesin, että itse- ja vertaisarvioinnin vähäinen arvostus johtuu osittain siitä, ettei oppilaille opeteta taitoja, joita laadukkaan itse- ja vertaisarvioinnin tekemiseen tarvittaisiin. Tutkielmassa nostetaan esiin ajatus, että mikäli jotakin taitoa odotetaan käytettävän, olisi se ensin opetettava. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen piirteitä. Aineisto kerättiin Helsingin Yliopiston tietokannoista sekä tieteellisistä verkkojulkaisuista. Aineisto rajattiin koskemaan pääosin vuoden 2010 jälkeen julkaistua tutkimusta. Keskeisinä tuloksina todettiin, että itsearviointi on oppilaan tekemää arviointia, joka kohdistuu hänen omaan toimintaansa. Itsearviointi kehittää oppilaan itseohjautuvuutta. Se on suuressa roolissa vallitsevan konstruktivistisen oppimiskäsityksen tavoitteissa. Vertaisarvioinnissa on kyse siitä, että oppilas arvioi luokkatoverinsa työtä. Vertaisarvioinnin avulla oppilas oppii myös itsearviointitaitoja. Esiin nousseet itse- ja vertaisarvioinnin opettamisen tavat muistuttavat paljon toisiaan. Niissä keskeisintä on tavoitteiden näkyväksi tekeminen ja toiminnan ohjaaminen työskentelyn aikana. Itse- ja vertaisarviointien opettamiseen ja opettajien käyttämiin menetelmiin ei löytynyt juurikaan aineistoa. Ohjeita itse- ja vertaisarviointien opettamiseen tarvittaisiin koulumaailmassa lisää. Tutkimusta niiden sisällöistä ja vaikuttavuudesta tarvittaisiin vielä lisää.
  • Aaltomaa, Nelli (2020)
    Tässä tutkielmassa tutkin suomenruotsalaista viittomakieltä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa syksyllä 2018 opiskelleiden opiskelijoiden näkemyksiä omasta kielitaitotasostaan sekä kielenoppimisestaan. Tutkimusryhmän opiskelijat osallistuivat kukin Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan tulkkikoulutusprojektiin, jonka tavoitteena oli kouluttaa lisää suomenruotsalaista viittomakieltä tulkkaavia tulkkeja ja siten elvyttää suomenruotsalaista viittomakieltä. Tutkimuksessa selvitetään, miten opiskelijat arvioivat kielitaitoaan suomenruotsalaisessa viittomakielessä hyödyntäen arvioissaan Euroopan neuvoston luomia kielitaitotasokuvauksia kolmessa kielen eri osa-alueessa, jotka ovat kielen ymmärtäminen, kielen tuottaminen sekä vuorovaikutus. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka opiskelijat kuvailevat suomenruotsalaisen viittomakielen oppimistaan. Tutkimukseen osallistui internetissä julkaistuun kyselylomakkeeseen vastaamalla 15 opiskelijaa, jotka olivat syksyllä 2018 iältään 19–58-vuotiaita. Tulosten analysointia varten jaoin opiskelijat kolmeen ryhmään sen perusteella, kuinka kauan he olivat opiskelleet suomenruotsalaista viittomakieltä. Ryhmä 1 oli aloittanut kielen opiskelun vuonna 2018 opintojen alkaessa, ryhmä 2 oli opiskellut kieltä 1–5 vuoden ajan, ja ryhmä 3 oli opiskellut kieltä vähintään 15 vuoden ajan. Tutkimustulosten mukaan ryhmän 1 valitsemat kielitaitotasot vaihtelivat tasojen A2 ja C1 välillä, ja yleisimmin valitut tasot olivat B1 ja B2. Ryhmässä 2 opiskelijat olivat valinneet kielitaitotasot B1-C1, ja kaikkien opiskelijoiden valitsemat taitotasot olivat keskimäärin korkeammat verrattuna ensimmäiseen ryhmään. Ryhmä 3 valitsi kaikista opiskelijaryhmistä keskimääräisesti korkeimmat tasot, joskin taitotasot vaihtelivat ryhmässä tasojen A2 ja C2 välillä. Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijat valitsivat taitotasokseen sitä korkeamman tason, mitä kauemmin he olivat suomenruotsalaista viittomakieltä opiskelleet. Tulosten mukaan erot eri ryhmien välillä eivät kuitenkaan olleet kovin merkittäviä. Opiskelijoiden näkemyksissä omasta kielenoppimisestaan selkeinä yksittäisinä asioina erottuivat muun muassa kasvavan viittomavaraston merkitys, suomalaisen viittomakielen vaikutus sekä haasteet kommunikoida sellaisten viittojien kanssa, joiden murre tai kielen tyyli erosi oppijan omasta.
  • Aaltomaa, Nelli (2020)
    Tässä tutkielmassa tutkin suomenruotsalaista viittomakieltä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa syksyllä 2018 opiskelleiden opiskelijoiden näkemyksiä omasta kielitaitotasostaan sekä kielenoppimisestaan. Tutkimusryhmän opiskelijat osallistuivat kukin Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan tulkkikoulutusprojektiin, jonka tavoitteena oli kouluttaa lisää suomenruotsalaista viittomakieltä tulkkaavia tulkkeja ja siten elvyttää suomenruotsalaista viittomakieltä. Tutkimuksessa selvitetään, miten opiskelijat arvioivat kielitaitoaan suomenruotsalaisessa viittomakielessä hyödyntäen arvioissaan Euroopan neuvoston luomia kielitaitotasokuvauksia kolmessa kielen eri osa-alueessa, jotka ovat kielen ymmärtäminen, kielen tuottaminen sekä vuorovaikutus. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka opiskelijat kuvailevat suomenruotsalaisen viittomakielen oppimistaan. Tutkimukseen osallistui internetissä julkaistuun kyselylomakkeeseen vastaamalla 15 opiskelijaa, jotka olivat syksyllä 2018 iältään 19–58-vuotiaita. Tulosten analysointia varten jaoin opiskelijat kolmeen ryhmään sen perusteella, kuinka kauan he olivat opiskelleet suomenruotsalaista viittomakieltä. Ryhmä 1 oli aloittanut kielen opiskelun vuonna 2018 opintojen alkaessa, ryhmä 2 oli opiskellut kieltä 1–5 vuoden ajan, ja ryhmä 3 oli opiskellut kieltä vähintään 15 vuoden ajan. Tutkimustulosten mukaan ryhmän 1 valitsemat kielitaitotasot vaihtelivat tasojen A2 ja C1 välillä, ja yleisimmin valitut tasot olivat B1 ja B2. Ryhmässä 2 opiskelijat olivat valinneet kielitaitotasot B1-C1, ja kaikkien opiskelijoiden valitsemat taitotasot olivat keskimäärin korkeammat verrattuna ensimmäiseen ryhmään. Ryhmä 3 valitsi kaikista opiskelijaryhmistä keskimääräisesti korkeimmat tasot, joskin taitotasot vaihtelivat ryhmässä tasojen A2 ja C2 välillä. Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijat valitsivat taitotasokseen sitä korkeamman tason, mitä kauemmin he olivat suomenruotsalaista viittomakieltä opiskelleet. Tulosten mukaan erot eri ryhmien välillä eivät kuitenkaan olleet kovin merkittäviä. Opiskelijoiden näkemyksissä omasta kielenoppimisestaan selkeinä yksittäisinä asioina erottuivat muun muassa kasvavan viittomavaraston merkitys, suomalaisen viittomakielen vaikutus sekä haasteet kommunikoida sellaisten viittojien kanssa, joiden murre tai kielen tyyli erosi oppijan omasta.
  • Pesonen, Riina (2018)
    Tavoitteet. Aikaisemman tutkimustiedon perusteella tiedetään, että nielemisvaikeuksien esiintyminen Parkinson-potilailla on yleistä. He eivät kuitenkaan itse usein tunnista ongelmia nielemisessään, varsinkaan taudin varhaisvaiheissa. Kliinisestä näkökulmasta nielemisvaikeuksien tunnistaminen on tärkeää, koska näillä potilailla on kohonnut riski muun muassa aspiraatiopneumoniaan, aliravitsemukseen sekä elämänlaadun heikentymiseen. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt tunnistavat nielemisvaikeutensa itsearvion perusteella, kun tuloksia verrataan kuvantamislöydöksiin. Tämän lisäksi tarkastelin, millaiset kysymykset ennustavat parhaiten nielemisongelmien esiintymistä Parkinson-potilailla. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin kolmea eri elektronista tietokantaa käyttäen, jotka olivat PubMed, Scopus ja Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (EBSCO). Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset termit dysphagia, swallowing disorders/deglutition disorders, Parkinson’s disease ja evaluation/assessment. Valintakriteereiden mukaisesti tutkimukseen valikoitui kuusi vuosina 2007-2018 julkaistua tutkimusartikkelia, jotka olivat kaikki englanninkielisiä, vertaisarvioituja sekä ilmaiseksi saatavilla Helsingin yliopiston kirjaston tietojärjestelmän kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksissa esiintyi jonkin verran vaihtelua siinä, kuinka hyvin Parkinson-potilaat tunnistivat nielemisvaikeutensa itsearvioinnin perusteella. Nielemisvaikeuksien esiintymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten motoristen oireiden vaikeusaste ja tutkittavien korkea ikä, mikä on voinut vaikuttaa aineistoni vaihteleviin tuloksiin. Lisäksi nielemisvaikeuksien määritelmät artikkeleissa eivät olleet johdonmukaisia. Osassa tutkimusartikkeleista esiintyi jopa merkittävää nielemisvaikeuksien oireiden tunnistamisen heikkoutta, ja näissä artikkeleissa myös hiljaisen aspiraation esiintyminen Parkinson-potilailla oli yleisempää. Subjektiivisesti parhaiten nielemisvaikeuksia Parkinson-potilailla pystyttiin tunnistamaan kattavammilla kyselylomakkeilla tai tarkennetummilla kysymyksillä.
  • Lehtonen, Laura (2022)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia oppilaan kasvua tukevien formatiivisten arviointikeinojen käyttöä käsityön opetuksessa. Tarkoitus on kartoittaa, minkälaisia oppilaiden kasvua tukevia menetelmiä käsityötunneilla käytetään ja miten oppilaat ja opettajat kokevat niitä. Formatiivinen arviointi on osa oppimisen arviointia, jota määritellään tarkemmin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014). Formatiivinen arviointi on laadullista, oppimisen aikaista arviointia, jonka tavoitteena on auttaa oppijaa tunnistamaan omaa oppimista ja auttaa kehittämään sitä (Opetushallitus, 2014). Aiemmissa käsityön arviointia käsittelevissä tutkimuksissa pääpaino on usein joko oppimista todentavassa, summatiivisessa arvioinnissa tai arvioinnin kokonaisuudessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että oppilaat kokevat arvioinnin itselleen merkityksellisenä. Tutkimuksien mukaan opettajat kokevat arvioinnin haastavana tehtävänä ja tiedostavat hyvin sen merkityksen oppilaan kasvulle ja kehitykselle. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa kerättiin käsityön arviointia ja formatiivista arviointia koskevien tutkimusten ja artikkeleiden kautta. Aineistosta nousi esiin muutamia toistuvia oppilaan kasvua tukevia teemoja, kuten oppilaan kasvua tukevat formatiiviset arvioinnin menetelmät, oppilaiden kokemukset kasvua tukevista menetelmistä ja opettajien kokemukset kasvua tukevan arvioinnin toteuttamisesta. Käsityön tunneilla yleisimmät kasvua tukevat formatiivisen arvioinnin menetelmät ovat aineiston mukaan palaute, vertaisarviointi, itsearviointi sekä portfoliotyöskentely. Tutkimustulokset osoittavat, että käsityön tunneilla oppilaan kasvua tuetaan monipuolisesti edellä mainittujen formatiivisten menetelmien avulla. Kokonaisessa käsityössä palaute, itsearviointi ja vertaisarviointi liittyvät prosessin eri vaiheisiin. Palaute on yksi yleisimmistä käytetyistä menetelmistä. Oppilaat kokevat saadun palautteen pääosin positiivisena, mutta toivovat siihen lisää vuorovaikutteisuutta. Vuorovaikutteisella palautteella on voimakas vaikutus oppilaan kasvuun. Tulokset osoittavat myös, että vertaisarviointia toteutetaan käsityön tunneilla itsearviointia vähemmän. Kumpaakin toteutetaan oppitunneilla sekä suullisessa, että kirjallisessa muodossa ja mitä enemmän niitä harjoitellaan, sitä sujuvammin ne toteutuvat. Portfolioiden käyttö on harvinaisempaa, vaikka esimerkiksi e-portfolio on todistetusti tehokas keino tukea oppilaan itsearviointitaitojen kehittymistä. Portfolioiden hyödyntäminen vaatii opettajilta ajan antamista niiden tekemiseen sekä ohjaamista.
  • Helenius, Jaana (1999)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko oppimispäiväkirjaa käyttää kliinisen laboratoriotyönkäytännön opiskelijaohjaustoiminnassa oppimisen apuvälineenä. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle teoreettisten tietojen ja käytännön taitojen yhdistämisen tärkeydestä. Tutkimuksessa tarkastellaan oppimista kokemuksellisen oppimisen näkökulmasta ja kuinka se auttaa laboratoriohoitajaopiskelijaa laatimaan mieleensä käytännön opiskelun skeemoja ja kuinka ne toteutuvat heidän käytännön taitojen karttuessa. Tutkimukseen osallistui vuoden 1997 aikana HYKS:n laboratoriossa käytännön opiskelujaksolla olleita laboratoriohoitajaopiskelijoita. Heitä pyydettiin laatimaan käytännön opiskeluohjauksestaan oppimispäiväkirja. Laatiminen oli vapaaehtoista. Oppimispäiväkirjamerkinnöissä kiinnitettiin huomiota, kuinka he oppivatkäytännön taitoja ja kuinka heidän oppimisprosessinsa kehittyy heidän itsearvioimana. Jotkut laboratoriohoitajaopiskelijat halusivat laatia useammalta käytännön opiskelujaksoltaan oppimispäiväkirjan, joten oppimispäiväkirjoja (n=9) on enemmän kuin tutkimukseen osallistuneita laboratoriohoitajaopiskelijoita (n=6). Tutkimuksen keskeisenä menetelmenä on kvalitatiivinen analyysimenetelmä. Sisällönanalyysiä ja luokittelumenetelmää käyttäen pyrittiin löytämään käsityksiä ja niistä edelleen käsitysluokkia. Käsitysluokat tukivat sitä käsitystä, että oppimispäiväkirjaa voidaan käyttää apuvälineenä laboratoriohoitajaopiskelijoiden oppimisen tukena kliinisen laboratoriotyön käytännön opiskelussa. Tutkimustulokset osoittavat, että oppimispäiväkirjat toimivat laboratoriohoitajaopiskelijoiden tiedon jäsentäjinä käytännön opiskelujakson aikana. Oppimispäiväkirjan avulla laboratoriohoitajaopiskelija selventää itselleen kokonaiskuvaa kliinisen laboratoriotyön prosessista. Oppimispäiväkirjan avulla voidaan kerrata jo opittuja asioita ja voidaan suorittaa itsearviointia ja reflektoida oppimiskokemuksien antamia hyötyjä ja haittoja. Oppimispäiväkirjoissa tuli esille se, että laboratoriohoitajaopiskelijat selkiyttivät oppimiaan asioita ja omiaajatuksiaan suhteessa työelämään silloin, kun he kirjoittivat oppimispäiväkirjojaan. Oppimispäiväkirjojen kirjoittaminen koko käytännön opiskelujakson aikana tuki myös muiden käytännön opiskelujaksojen tavoitteiden asettamista. Oppimispäiväkirja on ammatillisen kehittymisen kannalta hyvä kertauksen, kriittisen ajattelun ja reflektoinnin väline. Oppimispäiväkirjoissa tuli kuvauksia itsearvioinnista, laboratoriohoitajaopiskelijat asettivat itsensä alttiiksi omalle arvioinnilleen hyvinkin helposti ja esittivät kriittisiä kannanottoja työskentelytapojen kehittämiseksi, huolellisuuden, tarkkuuden ja vastuuntunnon vahvistamiseksi. Tärkeimmät lähteet taustateorian kannalta olivat Engeströmin, Hätösen, Lonka & al, Leino-Kilven, Rauste-von Wrightin ja Silven & Kinnunen & Keskisen teokset. Tutkimusmenetelmän kannalta tärkeimmät lähteet olivat Hirsjärvi & Remes & Sajavaara, Lincoln & Cubanja Varton teokset.
  • Aalto, Jukka (2019)
    Psychopathy is a disorder characterized with unemotional and callous traits, grandiosity, tendency to lie and manipulate, adventurous and thrill seeking behavior, criminal versatility and unplanned, parasitic lifestyle. Psychopathic personality traits in adolescence are known to be associated with juvenile delinquency and early onset substance abuse. However, based on previous studies, it is difficult to reliably describe the relationship between unique features of psychopathy and the number of offences committed by an adolescent offender. This is mainly because few studies have controlled for the effects of other known factors contributing to antisocial behavior. The same goes for relationship between juvenile psychopathy and substance abuse. There are no published studies investigating the association between psychopathy and the assessment of one´s own overt antisocial behavior. The present study examined the association between psychopathy, number of committed offences and the degree of substance abuse among incarcerated juvenile offenders. The present study used data from the American Pathways to Desistance -research project where 14-18 years old adolescents (n = 1354) who had been found guilty for at least one serious offence were followed. The associations between psychopathic personality traits – as evaluated with PCL-YV method – and a) number of subject´s self-reported offences b) extent of subject´s self-reported substance abuse were examined with linear regression models that controlled for number of known correlates for antisocial behavior. The same analyses were carried out for discrepancy between subject´s and his/hers collateral reports regarding subject´s offending and substance abuse. Psychopathy was associated with the extent of illicit drug abuse but not alcohol consumption. Psychopathy did not explain the discrepancy between subject´s and his/hers collateral´s reports regarding subject´s substance abuse. Psychopathic traits were positively associated with the number of self-reported offences committed by the subject. In regard to number of offences committed, the discrepancy between subject´s and collateral´s reports were greater with those subjects who had higher levels of psychopathic traits. The results further support the validity of psychopathy as a construct that is uniquely associated with juvenile delinquency and illicit drug abuse. In addition, this study lends support to notion that psychopathic individuals seem to lie about their actions mainly when they perceive they can somehow benefit from it.
  • Aalto, Jukka (2019)
    Psychopathy is a disorder characterized with unemotional and callous traits, grandiosity, tendency to lie and manipulate, adventurous and thrill seeking behavior, criminal versatility and unplanned, parasitic lifestyle. Psychopathic personality traits in adolescence are known to be associated with juvenile delinquency and early onset substance abuse. However, based on previous studies, it is difficult to reliably describe the relationship between unique features of psychopathy and the number of offences committed by an adolescent offender. This is mainly because few studies have controlled for the effects of other known factors contributing to antisocial behavior. The same goes for relationship between juvenile psychopathy and substance abuse. There are no published studies investigating the association between psychopathy and the assessment of one´s own overt antisocial behavior. The present study examined the association between psychopathy, number of committed offences and the degree of substance abuse among incarcerated juvenile offenders. The present study used data from the American Pathways to Desistance -research project where 14-18 years old adolescents (n = 1354) who had been found guilty for at least one serious offence were followed. The associations between psychopathic personality traits – as evaluated with PCL-YV method – and a) number of subject´s self-reported offences b) extent of subject´s self-reported substance abuse were examined with linear regression models that controlled for number of known correlates for antisocial behavior. The same analyses were carried out for discrepancy between subject´s and his/hers collateral reports regarding subject´s offending and substance abuse. Psychopathy was associated with the extent of illicit drug abuse but not alcohol consumption. Psychopathy did not explain the discrepancy between subject´s and his/hers collateral´s reports regarding subject´s substance abuse. Psychopathic traits were positively associated with the number of self-reported offences committed by the subject. In regard to number of offences committed, the discrepancy between subject´s and collateral´s reports were greater with those subjects who had higher levels of psychopathic traits. The results further support the validity of psychopathy as a construct that is uniquely associated with juvenile delinquency and illicit drug abuse. In addition, this study lends support to notion that psychopathic individuals seem to lie about their actions mainly when they perceive they can somehow benefit from it.
  • Rantaniska, Viliina (2015)
    Developmental dyslexia is a learning disability in which a person with normal intelligence and proper education has difficulties in learning to read and write. Usually these problems continue throughout the lifespan. Phonological problems are related to dyslexia but dyslexia seems to be a multifactorial disorder, and also executive function problems have been related to dyslexia. Executive functions are a group of different abilities related to planning, initiation and accomplishment of actions. Executive functions are generally regarded challenging to assess. Executive function problems are known to occur in children with dyslexia, but there is little data available concerning the executive functions of adults with dyslexia. The aim of this study is to investigate whether young adults with dyslexia have executive function problems. Based on the research among children a hypothesis is set: "Young adults with dyslexia have executive function problems". In addition it is examined 1) what kind of executive function problems occur in young dyslexic adults 2) does performance in cognitive executive tests predict the subjective experience of every day executive functioning. Executive functions of 35 young adults aged 18-36 were investigated (25 women, 10 men) as a part of a larger study of the effectiveness of neuropsychological rehabilitation for dyslexia. All participants have meda medical diagnosis of developmental dyslexia. Executive functions were assessed widely with cognitive executive function tests and a self-evaluation (BRIEF-A, Behavior rating inventory of executive functions – Adult version). Young adults with dyslexia demonstrated problems in executive functions according to hypothesis. Generally the performance in executive function tests were heterogeneous. Objectively problems was detected at group level in inhibition, working memory, fluency and shifting. Subjectively adults with dyslexia reported executive function problems in working memory, initiating and task monitoring. No statistically significant associations were found between cognitive executive function tests and self-evaluated problems. These results widen and confirm our knowledge of developmental dyslexia: adults as well as children with dyslexia have executive function problems. In our modern society where studying and working is usually cognitively demanding and requires usage of written material it is important to understand the diversity of deficits related to learning disabilities.