Browsing by Subject "juhlat"

Tutkielma käsittelee senaattori Leo Mechelinin (1839–1914) ympärille vuosina 1899–1915 rakentunutta henkilökulttia, sen erilaisia muotoja ja levinneisyyttä. Leo Mechelin oli Suomen autonomian ajan yhteiskunnallinen moniottelija, joka vaikutti laajasti politiikan, talouden ja kulttuurin eri aloilla. Erityisen tunnetuksi Mechelin tuli Suomen autonomisen ja perustuslaillisen aseman puolustajana niin kutsuttujen sortokausien aikana. Politiikassa hänen vaikutusvaltansa oli korkeimmillaan vuosina 1905–1908, jolloin Mechelin toimi senaatin varapuheenjohtajana. Tutkimus lähestyy Mechelinin henkilökulttia rituaalien, juhlien ja kirjoitusten näkökulmasta. Käytän lähdeaineistona pääasiassa suomalaista sanomalehdistöä, elämäkertoja sekä Mechelinin ja hänen lähipiirinsä henkilöarkistoja. Mechelin-kultti syntyi vaiheittain: erottuaan senaatista 1890 Mechelin sai marttyyrin maineen, ja myöhemmin helmikuun manifestin jälkeen 1899 hänen 60-vuotisjuhlastaan tuli suuri kansallinen näytös. Mechelin oli karkotettuna maasta vuosina 1903–1904, mikä vahvisti hänen marttyyrimainettaan. Myös Mechelinin hautajaisista vuonna 1914 tuli suuri, perustuslaillinen mielenilmaus. Kuoleman jälkeen Mechelinin muiston ympärille syntyi erilaisia muistohankkeita, joilla pyrittiin monumentalisoimaan edesmenneen senaattorin elämäntyö. Hänelle kaavailtiin muun muassa muistopatsasta ja nimikkoinstituuttia, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet. Mechelinistä julkaistiin myös elämäkertoja, joissa hänet esitettiin poikkeuksetta myönteisessä valossa. Osoitan tutkimuksessani, että Mechelin-kultti oli melko tyypillinen henkilökultti. Se syntyi poikkeusaikana vahvan persoonan ympärille. Mechelin-kultti oli perustuslaillinen projekti: sen takana ja taustalla olivat nuorsuomalaiset ja ruotsalaiset; vanhasuomalaisille ja sosialisteille Mechelin oli vieroksuttu henkilö. Leo Mechelinin kohtaloksi koitui kuitenkin unohdus. Ruotsinkielisenä, liberaalina pasifistina hän ei enää edustanut kansallista ihannetta itsenäistyneessä Suomessa.

Tavoitteet. Suomi on monikulttuuristunut viime vuosikymmeninä yhä enenevässä määrin maahanmuuton myötä. Tämä näkyy myös varhaiskasvatuksessa kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden lisääntymisenä. Varhaiskasvatuksessa on osattava huomioida erilaisista kulttuurisista ja katsomuksellisista taustoista tulevat lapset. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten varhaiskasvatuksen opettajat huomioivat vähemmistökatsomuksiin kuuluvia lapsia kristillisten juhlien yhteydessä sekä millaisia käsityksiä opettajilla on kristillisistä juhlista ja miten käsitykset vaikuttavat siihen millaisen toiminnan he näkevät varhaiskasvatukseen sopivana. Teoriaosiossa avataan sosialisaation ja akkulturaation käsitteitä ja niiden merkitystä osana varhaiskasvatusta. Sosialisaatio- ja akkulturaatioprosessin ymmärtäminen on tärkeää varhaiskasvatuksen opettajille, jotta opettajat osaavat tukea kulttuurisiin ja katsomuksellisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten hyvinvointia ja edistää heidän sopeutumistaan suomalaiseen kulttuuriin. Menetelmät. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimukseen osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, kaksi Helsingistä ja yksi Espoosta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla opettajia teemahaastattelulla. Kun haastattelut oli tehty, ne litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset. Vähemmistökatsomuksiin kuuluvien lasten huomioimisessa nostettiin kaikissa haastatteluissa esiin yhteistyön tärkeys perheiden kanssa, toiminnan mukauttaminen lapsille sopivaksi ja lapsen kohtaamisen tärkeys. Opettajien toimintatavat näyttivät olevan pääosin lasten hyvinvointia ja kulttuurista sopeutumista edistäviä. Opettajien käsitykset kristillisistä juhlista ja varhaiskasvatukseen sopivasta toiminnasta olivat sen sijaan vaihtelevia. Yhden opettajan mielestä kaikki tunnustuksellisuus tulisi poistaa juhlista ja toisen mielestä mitään tunnustuksellisia elementtejä ei tulisi poistaa. Haastatteluista ilmeni se, että opettajien henkilökohtainen suhtautuminen kristillisyyteen ja katsomuksiin vaikutti siihen, millainen toiminta koettiin sopivaksi.