Browsing by Subject "juutalaisvastaisuus"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, miten Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta käsitteleviä uutisia ja feature-juttuja vuonna 2020. Antisemitismi on journalistisesti aiheena herkkä ja ideologisesti arvolatautunut. Medialla on vaikutusvaltaa siihen, mitä antisemitismistä ajatellaan. Maisterintutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka metodina käytän kehysanalyysia. Hyödynnän erityisesti viestinnän, journalismin ja juutalaisuuden tutkimusta. Luon laajan kielellisiä ja visuaalisia kehystämiskeinoja tarkastelevan kehysanalyysin, mitä ei ole todennäköisesti tehty aiemmassa tutkimuksessa. Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismin uhkana, torjuntana, konfliktina, solidaarisuutena juutalaisia kohtaan sekä pienen juutalaisjoukon selviytymisenä keskitysleiriltä. Media rakentaa todellisuutta antisemitismistä, joka ei kuulu liberaalin demokratian arvoihin. Rasistisille äänille ei anneta sijaa kyseisissä tiedotusvälineissä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia. Suomen juutalaisia kyseiset tiedotusvälineet eivät kuitenkaan haastattele tai valokuvaa, toisin kuin esimerkiksi Saksan juutalaisia. Erityisesti Yle ja Helsingin Sanomat konstruoivat antisemitismistä emotionaalisen ja aistimellisen ilmiön. Antisemitismistä rakennetaan kaikkialla läsnäoleva uhka, jossa natsi-Saksan historia ja tulevaisuus kasvavasta antisemitismistä kietoutuvat yhteen. Tämä kertoo siitä, ettei antisemitismi Suomessa ole todennäköisesti ylisukupolvinen trauma, mikä saisi median varomaan liiallisen emotionaalisen tunnelman luomista.

Tutkimus käsittelee suomalaista antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta Magneettimedia-lehdessä vuosina 2014–2016 ilmestyneiden juutalaiskirjoitusten valossa. Suomalaista antisemitismiä nykyajan kontekstissa ei ole juurikaan tutkittu, joten tutkimuksen aihe on perusteltu. Magneettimedia toimi alun perin kyläkauppias Juha Kärkkäisen mainoslehtenä, mutta julkaisussa alkoi vuodesta 2012 lähtien ilmestyä juutalaisvastaisia kirjoituksia, joiden johdosta sekä Juha Kärkkäinen että hänen yrityksensä J. Kärkkäinen Oy tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomiosta huolimatta juutalaiskirjoituksien julkaisu jatkui. Tutkimuksen aineisto koostuu Magneettimedian Uutiset-palstan kirjoituksista. Palstalta on systemaattisesti kerätty kaikki juutalaisiin viittaavat kirjoitukset, jotka tämän jälkeen on analysoitu diskurssianalyysiä apuna käyttäen. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1) Millaista kuvaa Magneettimedian uutisointi rakentaa juutalaisista? 2) Kuinka Magneettimedian juutalaiskuva vastaa kansainvälistä antisemitismiä. Aineistosta hahmottui neljä selkeää diskurssia, joista jokainen ilmentää osaltaan Magneettimedian antisemitismin eri puolia. Ensimmäinen diskurssi oli Israelin valtion kritisointi. Toiseksi uutisoinnille oli ominaista juutalaisten moraalin ja hyvien tapojen kyseenalaistaminen. Kolmanneksi uutisista nousi juutalaisten kansanmurhan kiistäminen ja neljäntenä diskurssina oli juutalaisten vaikutusvalta maailmanpoliittisiin tapahtumiin. Kaikista neljästä diskurssista välittyi vahva usko kansainväliseen juutalaisten salaliittoon. Juutalaisten moraalin kyseenalaistaminen ja heidän väitetty vaikutusvaltansa ovat vanhaa antisemitististä perintöä. Uutta antisemitismiä puolestaan edustaa holokaustin kiistäminen ja Israelin valtion kritisointi. Huomionarvoista oli vanhan juutalaisvastaisen pamfletin Siionin viisaiden pöytäkirjojen merkitys Magneettimedialle. Paitsi Pöytäkirjojen negatiiviset käsitykset juutalaisista myös sen konservatiivinen arvomaailma näkyi Magneettimedian uutisten taustaoletuksissa. Tutkimus argumentoikin, että Pöytäkirjat on avainasemassa Magneettimedian maailmankuvan ymmärtämisessä.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan koronaviruspandemian mukanaan tuoman koronadenialistisen puheen yhteyttä nykyaikaiseen suomalaiseen antisemitismiin. Lisäksi tarkastellaan, millä tavoin antisemitismi ilmenee koronadenialistisessa puheessa ja millaista kuvaa antisemitistiset lausunnot luovat juutalaisista. Tutkielman aineisto koostuu Me Kansa -kansanliikkeen verkkosivujen koronapandemiaa käsittelevistä blogijulkaisuista vuosilta 2020-2022.Tälle aikavälille sijoittuu 110 blogijulkaisua, joista 17 on valittu tarkempaan analyysiin. Aineistoa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin. Analyysin kautta on nähtävissä kolme diskurssia: maailmanhallintadiskurssi, uhkadiskurssi ja holokaustidiskurssi. Maailmanhallintadiskurssi on aineistoa hallitseva diskurssi, sillä siinä esitetyt ajatukset tulevat ilmi myös muissa diskursseissa. Maailmanhallintadiskurssissa esitetään juutalaiset häikäilemättömän halukkaina hallitsemaan maailmaa ja koronapandemia nähdään yhtenä keinona sen saavuttamiseksi. Uhkadiskurssissa ja holokaustidiskurssissa korostetaan etenkin koronapandemian ja siihen liittyvien koronarajoitusten luomaa uhkaa ihmisten vapaudelle. Aineistolla on vahvat kytkökset salaliittoteorioihin, sillä diskurssit toisintavat vanhoja salaliittoteorioita nykypäivään mukautettuina. Tämä näkyy diskurssien kautta muotoutuneesta juutalaiskuvasta, jossa juutalaiset nähdään ensisijaisesti ahneina, vallanhimoisina ja häikäilemättöminä oman edun tavoittelijoina.

Ranskan pääesikunnassa palvellut juutalaissyntyinen kapteeni Alfred Dreyfus tuomittiin syyskuussa 1894 syyttömänä elinkautiseen vankeuteen Pirunsaarelle. Häntä syytettiin Ranskan armeijan sotasalaisuuksien myymisestä saksalaiselle sotilasavustajalle. Syytös perustui siihen, että Dreyfusin käsiala muistutti Saksan suurlähetystön roskakorista löytyneen muistion käsialaa. Dreyfusiä ei kuitenkaan tuomittu pelkän muistion perusteella, sillä armeijan esimiesten väärentämät salaiset asiakirjat vaikuttivat tuomioon. Kuuluisa kirjailija Émile Zola sai tapauksessa aikaan uuden käänteen vuonna 1898. Zola kirjoitti Ranskan tasavallan presidentille avoimen kirjeen, jossa puolusti juutalaisia ja syytti armeijan esimiehiä petoksesta Dreyfusiä kohtaan. Zolan toimien ansiosta Dreyfus sai uuden oikeudenkäynnin, jossa hänet kuitenkin todettiin uudelleen syylliseksi. Uuden tuomion jälkeen vuonna 1899 Dreyfus sai Ranskan tasavallan presidentiltä armahduksen. Vuonna 1906 hänen maineensa viimein puhdistettiin toteamalla hänen olevan syytön maanpetokseen, josta hänet oli aiemmin tuomittu. Pro gradu -tutkielmassani selvitän miten sanomalehti Wiipuri kirjoitti tapauksesta vuosina 1895–1906. Tutkimukseni rajautuu alkamaan vuodesta 1895, jolloin Wiipuri julkaisi ensimmäisen artikkelinsa tapaukseen liittyen. Päätän tutkimukseni vuoteen 1906, koska silloin Dreyfusin maine puhdistettiin ja Wiipuri kirjoitti viimeiset artikkelinsa tapauksesta. Tutkielmassani tarkastelen, minkälaisen kuvan Wiipuri tapauksesta antoi. Arvioin, oliko ote Dreyfusiä puolustava vai vastustava. Tapauksen tunteita herättävyyden kannalta on tärkeää pohtia, kirjoittiko Wiipuri maailmalta tulleista uutisista kriittisesti. Kiinnitän huomiota myös tyylillisiin asioihin kuten, millaisia sanavalintoja Wiipuri käytti ja ottiko se kantaa tapaukseen. Juutalaisvastaisuus liittyi tapaukseen voimakkaasti. Tutkin myös sitä, oliko Wiipuri-lehden artikkeleissa havaittavissa antisemitistisiä piirteitä. Lisäksi vertaan omaa tutkimustani Urban Fellmanin vuonna 1974 valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaan Dreyfusaffären I finländsk pressopinion. Tarkastelen, onko Wiipurin ja Fellmanin tutkimien pääkaupunkiseudun lehtien välillä ollut eroja. Tutkimukseni lähteeksi valitsin Wiipuri-lehden siksi, että Viipuri oli jo tuohon aikaan hyvin kansainvälinen kaupunki, jossa oli vakiintunut noin 250 hengen juutalaisyhteisö. Kaupungin kansainvälisen luonteen vuoksi Viipurin asukkaat olivat ehkä muiden kaupunkien asukkaita kiinnostuneempia maailmalla tapahtuvista asioista. Wiipuri-lehti löytyy digitoituna Kansalliskirjaston historiallisesta sanomalehtiarkistosta. Tutkimukseni perusteella voi sanoa, että Wiipurin linja oli Dreyfusiä puolustava. Wiipuri kirjoitti tapauksesta kriittisesti ja asiapohjalta. Wiipuri otti kantaa tapaukseen julkaisemalla suuren määrän tapausta koskevia artikkeleita, mutta vain paikka paikoin se antoi oman äänensä kuulua selvästi. Émile Zolan liittyminen tapaukseen oli Wiipuri-lehdessä merkittävää. Zolan yhteydessä Wiipurin kantaaottavuus myös lisääntyi. Wiipuri-lehdessä Dreyfusin juutalaisuus ei juurikaan tullut esille eikä siis voi sanoa, että juutalaisvastaisia piirteitä olisi ollut havaittavissa. Muutamassa artikkelissa juutalaisvastaisuus tuli esille, mutta artikkeleita ei voi tuomita antisemitistisiksi, koska Wiipurin linja Dreyfusin puolustajana oli tullut niin selväksi. Artikkelit on parempi tulkita niin, että Wiipuri halusi tuoda lukijoilleen tietoon sen, että juutalaisvastainen liike liittyi tapaukseen vahvasti. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että Wiipuri julkaisi lehdessään vain ne artikkelit, jotka kuvasivat Dreyfusin tapauksen suopeasti. Wiipuri-lehden ja pääkaupunkiseudun lehtien väliset erot painottuivat suureksi osaksi Dreyfusin tapauksen alkumetreille. Pääkaupunkiseudun lehdissä Dreyfusin juutalaisuus nostettiin esille varhain ja juutalaisvastaisia piirteitä oli havaittavissa useissa eri artikkeleissa. Pääkaupunkiseudun lehdet olivat tapauksen suhteen varautuneempia, kun taas Wiipurin linja oli toiveikkaampi. Pääkaupunkiseudun lehtien ote Wiipuriin verrattuna, oli enemmän sensaatio- ja skandaalihakuinen.