Browsing by Subject "jälkikolonialismi"

Tässä tutkielmassa tarkastelen Maghreb-maiden (Marokko, Algeria, Tunisia) kontekstissa syntynyttä ḥogran käsitettä kahden eri marokkolaisen aineistokokonaisuuden avulla. Ḥogran käsitteellä viitataan tilanteeseen, jossa yhteiskunnan hierarkkiset valtasuhteet asettavat osan ihmisistä yhteiskunnallisen arvoasteikon pohjalle, ja näiden ihmisten ihmisarvoa eri tahot voivat loukata ilman rangaistusta. Käsitteeseen sisältyy vahvasti ajatus viranomaisvallan väärinkäytöksistä, korruptiosta sekä näiden ilmiöiden aiheuttamasta päivittäisestä tilasta niille ihmisille, joita valtiovalta ei suojele. Termi juontuu arabian kielen verbistä ḥaqara, jolla tarkoitetaan halveksuntaa ja alaspäin katsomista. Ḥogralla viitataan kuitenkin laajempaan ilmiöön, ja sillä tarkoitetaan tutkija Abdelmajid Hannoumin mukaan valtion syrjivää julkisivua. Tarkastelen tutkielmassani marokkolaisen toimittajan Rachid Ninin vuonna 2008 Al-Masāʾ –sanomalehdessä julkaisemia yhteiskunnallisia epäkohtia käsitelleitä kolumneja ja piirtäjä Mohammed Nassibin YouTube- animaatiosarjaa Bouzebalin tarinat (Ḥikāyāt Bouzebal), jonka ensimmäisen jakson Nassib julkaisi vuonna 2012. Tutkimuskysymykseni on, miten ḥogran käsitteen voi ymmärtää aineistoni pohjalta jälkikoloniaalisen teorian näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana hyödynnän kamerunilaisen poliittisen teoreetikon Achille Mbemben ajatuksia jälkikoloniaalisesta vallankäytöstä. Tutkielmani kannalta tärkeimpiä Mbemben ajatuksia ovat hänen huomionsa siirtomaavalta-ajan jälkeisistä valtion banaaleista vallankäytön muodoista ja eräänlaisesta vulgaarisuuden estetiikasta, jota jälkikoloniaalisten hallintojen epälegitiimi vallankäyttö on synnyttänyt hallinnon ja kansalaisten väliseen kanssakäymiseen. Mbemben ajatukset banaaleista vallankäytön muodoista yhdistyvät Rachid Ninin huomioihin yhteiskunnan paradoksaalisesta tilasta, kun jotkin yhteiskunnan osa-alueet eivät toimi niin kuin niiden olettaisi, koska yhteisten ideaalien toteutumisen tielle saattaa ennalta-arvattavasti tulla ne samat tahot, jotka näitä tavoitteita asettavat. Mohammed Nassibin Bouzebalin tarinoissa Mbemben vulgaarisuuden estetiikka tulee puolestaan esille. Bouzebal on Nassibin animaatiosarjan päähenkilö, mutta henkilön nimellä tarkoitetaan Marokon puhekielessä yleisesti yhteiskunnan marginaalissa elävää ”ylijäämäkansalaista”. Täten ḥogra näyttäytyy aineistossa kahdella tavalla: Ninin artikkeleissa korostuu ḥogran institutionaalisempi taso yhteiskunnan paradoksaalisina ilmiöinä, kun taas Bouzebalin tarinoissa päähenkilö on itse ḥogran alainen ihminen (maḥgour), joka tuntee yhteiskunnan syrjivyyden päivittäisessä elämässään ja on tämän vuoksi myös itse karkea ja huonokäytöksinen ihminen. Laajojen arabikevään mielenosoitusten seurauksena vuonna 2011 ulkovaltojen huomio kiinnittyi myös Marokkoon ja mielenosoittajien vaatimuksiin hallinnon uudistamisesta. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda esille niin arabikevään yhteydessä kuin myös paljon sitä ennen ja sen jälkeenkin käytetyn ḥogran käsitteen ulottuvuuksia. Eri yhteiskuntien ilmiöitä on tärkeää pystyä tarkastelemaan myös niiden omilla, niin kutsutuilla emic-tason käsitteillä, jotta ymmärrys näistä ilmiöistä ei jäisi vain ulkopuolisten käsitteellistyksien varaan.

Ugandassa jätettiin parlamentille vuonna 2009 lakialoite, jossa esitettiin esimerkiksi kuolemanrangaistusta törkeästä homoseksuaalisesta teosta. Laki astui voimaan vuonna 2014 ja vaikka kuolemanrangaistus jäi pois voimaan tulleesta laista, se silti kavensi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia Ugandassa. Ugandan homoseksuaalisuuden vastainen laki herätti median kiinnostuksen ympäri maailmaa ja lakia käsiteltiin paljon uutisissa. Tässä tutkielmassa keskitynkin Ugandan homoseksuaalisuuden vastaiseen lainsäädäntöprosessiin ja siihen, miten Suomessa uutisoitiin aiheesta. Tutkimuskysymykseni on, miten suomalaiset tiedotusvälineet Yleisradio ja Helsingin Sanomat uutisoivat Ugandan homoseksuaalisuuden vastaisesta lakiesityksestä ja laista? Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien sekä Yleisradion verkossa julkaistuista uutisista, jotka sijoittuvat vuosille 2009-2015. Uutiset käsittelevät Ugandan homoseksuaalisuuden vastaista lainsäädäntöprosessia eli sen elinkaarta lakialoitteesta voimaantulleeseen laiksi. Analyysimetodina käytän laadullista sisällönanalyysia sekä kehystämistä. Tarkastelen aineistoa hyödyntäen jälkikolonialistista teoriaa. Sisällönanalyysin tuloksena syntyi neljä eri kategoriaa, jotka toistuivat uutisoinnissa. Ugandan homoseksuaalisuuden vastaisesta lainsäädäntöprosessista uutisoitiin useimmiten käyttäen näitä teemoja; homofobian yleistäminen Ugandassa ja Afrikassa, seksuaali– ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva vaino, kansainvälisten suhteiden heikentyminen ja lainsäädäntöprosessin kuvaaminen. Tulokset osoittavat, miten uutisissa korostuu vastakkainasettelu ”sivistyneestä” lännestä vs. ”sivistymättömästä” Ugandasta. Uutisista puuttuu ymmärrys Ugandan lainsäädännön kontekstista sekä kolonialistista valtasuhteista.

Maisterintutkielmani käsittelee Niillas Holmbergin esikoisromaanin Halla Helle (2021) didaktiikkaa ja dekoloniaalisia tavoitteita. Tutkielmassa tarkastelen, mitä romaani opettaa lukijalleen saamelaisuudesta, ja analysoin, miten romaani pyrkii vaikuttamaan lukijaan ja yhteiskuntaan. Tulkintani mukaan romaanin viestinä on pyrkimys vahvistaa alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden toteutumista. Tutkielman menetelmänä on jälkikoloniaaliseen teoriaan nojaava kontekstualisoiva sisällönanalyysi. Jälkikoloniaalinen kehys perustuu Edward W. Saidin (1978) tutkimukseen orientalismista sekä siitä jatkokehiteltyyn borealismin käsitteeseen. Koska Halla Helle pyrkii purkamaan koloniaalisia rakenteita, käytän siitä termiä dekoloniaalinen romaani. Analyysissa hyödynnän Susan Rubin Suleimanin (1983) lajiteoriaa teesiromaanista sekä kertomuksen teorian käsitteistöä. Erityisesti keskityn didaktisuuden sekä lukijan ja romaanin välisen vuorovaikutuksen analyysiin. Lisäksi tutkielmassa huomioidaan alkuperäiskansatutkimuksen ja saamentutkimuksen viitekehys. Romaanin sisällön analyysista ilmenee, että romaani välittää lukijalle tietoa nykyaikaisesta saamelaiskulttuurista ja ajankohtaisista saamelaispoliittisista aiheista. Romaanissa korostuu alkuperäiskansan suhde omaan kieleen, maahan ja mytologiaan, sekä kulttuurisen tiedon periytyvyyden hauraus ja siitä koituva etnostressi. Analyysini pohjalta esitän, että romaanin suomalainen kertojahahmo Samu on tarkoituksellisen samaistuttava hahmo, joka toimii sisäislukijan yhteistyökumppanina. Samun avulla lukijan asenteita ja kysymyksiä pyritään sanoittamaan ja jopa ohjailemaan. Teesiromaanin lajin mukaisesti lukijalle ei anneta juurikaan liikkumatilaa omaan tulkintaan, vaan romaani pyrkii osoittamaan oman arvomaailmansa oikeaksi ja saamaan lukijan puolelleen. Lisäksi tutkielma syventyy siihen, miten romaani pyrkii paitsi vaikuttamaan yksilötasolla tiedon määrään ja asenteiden laatuun, myös saamaan aikaan laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Jälkikoloniaalisen teorian mukainen pyrkimys muutokseen on Halla Hellessä tunnistettavasti läsnä.

Tutkielmani käsittelee Tansanian neljästä läänistä koostuvan Uhuru-vyöhykkeen seutukaavahanketta, joka toteutettiin osana suomalaista kehitysyhteistyötä vuosina 1975−1978. Hanke oli myös osa Tansaniassa 1970-luvulla vallinnutta ujamaa-politiikkaa. Ujamaa-politiikan keskeisiä tavoitteita olivat maaseudun kehittäminen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen. Uhuru-vyöhykkeen seutukaavahankkeen keskeinen tarkoitus oli hillitä kaupunkien nopeaa kasvua kaavoituksen avulla ja suunnata muuttoliikettä kohti pieniä ja keskisuuria yhdyskuntia. Tutkielmani teoreettiset lähtökohdat perustuvat modernismin ja kolonialismin vuoropuhelulle. Modernismi on käsitteellisesti monitulkintainen ilmiö, jonka voi ymmärtää esimerkiksi historiallisessa, tyylillisessä tai yhteiskunnallisessa merkityksessä. Niin kutsuttuun jälkikolonialistiseen tutkimussuuntaukseen kuuluvat tutkijat esittävät voimakasta kritiikkiä modernismia kohtaan ja esittävät sen pahimmillaan epäoikeudenmukaisuutta ylläpitävänä, toiseuttavana ja kulttuurisia merkityksiä kaventavana ilmiönä. Kolmantena teoreettisena lähtökohtana esitän hybridin käsitteen, jonka keskeinen anti on kulttuuristen merkitysten monimuotoisuuden selittämisessä ja ymmärtämisessä. Hybridin käsitteen kautta esitän kulttuurin luonteen alati muuttuvana ja jatkuvasti uusia eroavaisuuksia tuottavana prosessina. Hyödynnän tutkielmassani kirjallisuutta muun muassa taidehistoriasta, sosiologiasta, Afrikan tutkimuksesta, kaupunkitutkimuksesta ja jälkikolonialistisesta tutkimussuuntauksesta. Tutkimusaineistoni koostuu hankkeesta 1970-luvulla kirjoitetuista raporteista sekä hankkeeseen liittyvästä arkistomateriaalista. Aineiston laajuuden vuoksi rajaan käsittelemäni osuuden sen keskeisten teemojen, kuten kaupunkien ja modernismin näkökulmasta. Aineistoanalyysin keskeistä metodia voisi kuvata aineistolähtöiseksi sisällönanalyysiksi. Uhuru-vyöhykkeen esimerkin kautta tarkastelen modernismin ja (jälki)kolonialismin suhdetta ja niille hankkeessa muodostuvia merkityksiä. Tarkastelen hanketta kehityksen näkökulmasta nostamalla aineistosta esiin sellaisia kohtia, joissa käsitellään Uhuru-vyöhykkeen seutukaavahankkeessa tavoiteltua ihanteellista muutosta tai tulevaisuutta. Hankkeeseen liittyvää idealismia hahmottelen erityisesti suomalaisen modernismin ja tansanialaisen ujamaa-politiikan kautta. Jälkikolonialistiset teoriat toimivat idealismin kriittisen analyysin työkaluna. Suomalaisten asiantuntijoiden keskeinen anti hankkeessa keskittyy tansanialaisen suunnitteluinstituution kokonaisvaltaiseen standardisointiin ja keskisuurten, suomalaisten pikkukaupunkien tai kaupunkilähiöiden kokoisten yhdyskuntien korostamiseen. Hankkeen kautta suomalaiset pyrkivät muokkaamaan tansanialaisia asuinstandardeja väljemmiksi ja asuinalueita toimivammiksi. Asumiseen liittyvä taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuus muodostuu keskeiseksi osaksi hankkeen tavoitteita. Hybridin käsitteen avulla esitän hankkeen merkitysten moninaisuuden kautta ja osoitan, että modernismin merkitykset eivät ”siirtyneet” sellaisinaan Tansaniaan hankkeen välityksellä. Sen sijaan modernismin soveltaminen uudessa ympäristössä korostaa siihen liittyvää problematiikkaa. Vaikka kaavoitushankkeen maalailema tulevaisuuskuva on onnellinen, Uhuru-vyöhykkeen seutukaavahanke toimii esimerkkinä siitä, että modernismin ideologiseen perintöön sisältyvä universaali kehitysusko voi saada kulttuurisen monimuotoisuuden kannalta haitallisia merkityksiä kulttuurieroja kaventavana ja kategorisoivana ajattelutapana. Tapausesimerkki osoittaa, että hybridin käsite on toimiva työkalu ajatteluun tai ilmiöihin liittyvän problematiikan havaitsemiseen ja ymmärtämiseen, ja siten myös potentiaalinen jatkotutkimuksen aihe.